Tekniikka ja totuus

 

 

 

Yritän esittää perusteluja ajatukselleni, että kirjat ja asialliset lehdet ovat joutumassa historiaan, ja poliittinen ja sosiaalinen muutos on niin suuri, että vain populistit ovat ymmärtäneet, mistä tuuli nyt puhaltaa. 

 

Kirjoitan tässä oman maailmankuvani vastaisesti. Olen lukenut kirjoja yli 70 vuoden ajan, ja uskon rationaalisiin perusteluihin. 

 

”Totuuden jälkeinen aika” ei koske tekniikkaa. Laite toimii tai sitten ei. Ennen pitkää tulee joku jakoavaimineen ja toteuttaa parannuksen. Entinen ennätyslaite jää hyllyyn ihmeteltäväksi kuin putkiradio transistorin tultua. Joku juputtaa, että putkella kuuluu paremmin kuin germaniumilla, mutta kauppa ei käy.

 

Historiassa on arvoituksia. Miksi Kiina heitti sikseen huimasti Eurooppaa edellä olleen tekniikkansa 1500-luvulla, ja minkä vuoksi meillä antiikki kehitti niinkin ihmeellisiä asioita kuin geometrian mutta ei kunnon ratasta? Vesiratas muutti maailmaa keskiajalla, vaikka eräskin Don Quijote yritti aivan oikein rikkoa tuulimyllyjä peitsellä, ne kun veivät tulot aatelismieheltä.

 

Tekniikan filosofian esityksissä, joita on Suomessakin (Ilkka Niiniluodon), ja tekniikan historioissa, on sama vika. Tärkeämpää kuin keksintö spekseineen ja sen kohteen rakentaminen on tuotteistaminen.

 

Asia on päivänpolttava. Naapurimaamme Venäjä on merkillisellä tavalla viimeksi kuluneet 400 vuotta kunnostautunut tieteen ja laajemminkin kulttuurin alueella ja rökittänyt Yhdysvallat kilpailtaessa ihmisen lähettämisestä avaruuteen. Sillä on ydinkärkiä ja laitteet niiden lennättämiseen.

 

Mutta tsaarista sosialismiin ja edelleen nykyiseen Venäjään valtakunta elää vain hiilivedyillä. Sillä ei ole muuta myytävää kuin kaasu ja öljy sekä eräät mineraalit, ja nuo tuotteet saattavat todella olla ehtoopäivän tavaraa.

 

Totuuden taivuttelu oli Neuvostoliitossa suosittua. Lännessä opittiin suhtautumaan epäluuloisesti väitteisiin, että tämä tai tuo keksintö olisi tehty Venäjällä ennen kuin lännessä. Epäluulo jatkui siitä huolimatta, että Lebedev oli julkaissut saksaksi selostuksensa langattomasta lennättimestä muutamia vuosia ennen Marconia, ja myöhemmin vangitut Tupolev ja Polikarpov olivat suunnitelleet nelimoottorisia pommikoneita, jollaisia Venäjä oli käyttänyt taisteluissa, jo 1916.

 

Vuosisadan menekkituote, Kalashnikov-rynnäkkökivääri, kelpasi kaikille. Valtio ja toveri Kalashnikov itse eivät saaneet tuotteesta pennin pyörylää. Viimeksi kuluneet 10 vuotta tilanne on tuonut mieleen 1800-luvun Krimin sodan. Venäläisten kiväärit eivät kantaneet kuin 300 metriä, kun englantilaiset ja ranskalaiset tulittivat jalkaväkiaseilla kolminkertaisen matkan päästä tarkasti.

 

Transistori kuvattiin ja rakennettiin Pietarissa eli Leningradissa 1920-luvulla -ja unohdettiin. Shockley ja hänen joukkonsa myivät saman keksinnön 30 vuotta myöhemmin Bell Labsille ja perustivat Intelin, ja tuote osoittautui vuosisadan tärkeimpiin kuuluvaksi.

 

Applen uusimmissa suorittimessa (M1) ilmoitetaan olevan 16 miljardia transistoria. Venäjän asevoimat luultavasti ostaa transistorinsa ulkomailta, kukaties Taiwanista. Tiedossa ei ole merkittävää venäläistä valmistajaa.

 

Asetelma on outo, kun Venäjällä on kuitenkin erittäin merkittävä ohjelmistonvalmistaja Kaspersky Labs. Digitaalinen tietokone kehitettiin Neuvostoliitossa samaa tahtia kuin Yhdysvalloissa, mutta se oli nopeampi. Seinä tuli vastaan, kun tietokoneet pienenivät massatuotteiksi. Puolue ei osannut päättää, onko kysymyksessä eräänlainen puhelin, radio vai lennätin. Niitä koskivat erilaiset kiellot. Olihan kirjoituskonekin ollut luvanvarainen ja painokone kielletty. Syy ei ole ”kommunismi”. Kiina tekee läppärit ja puhelimet puolelle maailmalle, myös Applelle. Maailman suurin henkilökohtaisten tietokoneiden valmistaja Lenovo on kiinalainen, omaa sukua IBM.

 

Perinnöllisyystiede oli Venäjällä pitkällä. Biologit olivat yhdistämässä Darwinin ja Mendelin ajatuksia ja siis hyvässä vauhdissa kohti 1900-luvun mullistavaa tiedettä, mikrobiologiaa. Mutta Lysenko sai Stalinin kannatuksen. Merkittävät toisin ajattelevat ammuttiin, eikä Venäjän edistynyt biologia ole osoittanut elpymisen merkkiä. Luultavasti rokotteet ja lääkkeet kehitetään armeijan ja poliisin erityisessä suojeluksessa, mutta merkittävää kansanvälistä kysyntää ei ole. Myrkkykaasuja ja biologisia aseita kuulemma olisi.

 

Kaksi maan historian kalleinta hanketta, Stalinin kanava ja Brezhnevin Baikalin – Amurin rautatie ovat osoittautuneet tarpeettomiksi ja käyttökelvottomiksi.

 

Venäjällä matematiikka ja fysiikka olivat nousseet Saksan ja Englannin tasolle jo tsaarin aikana, kiitos Egorovin ja Moskovan yliopiston. Vielä vallankumouksen jälkeen Florinsky hämmästytti maailmaa esittämällä yleisen suhteellisuusteorian geometrian. Jo ennen Kolmogorovin kuuluisaa työtä maassa oli huippuja, jotka olivat kiinteästi mukana kvanttimekaniikan laskemisessa. Ja siten Stalin antoi ampua huipputekijät. Vielä 2000-luvulla puhtaan matematiikan hämmästyttävimmistä nimistä eräät, kuten Grothedieck, olivat venäläis-juutalaista alkuperää ja hämmästyttävällä tavalla venäläisen perinteen jatkajia.

 

Suomi ei ole riittävän korkealla eksakteissa tieteissä eikä tuotteistamisessa, vaikka yhteistyö ulkomaalaisten kanssa ei olekaan rangaistava teko. Vain kvanttilaskenta on huipputasoa. Ja siihen liittyen materiaalitiede.

 

Tästä voisi tehdä virheellisen päätelmän. Markkinat vetäisivät esiin yhä parempia tuotteita. Keskusjohtoinen säätely estäisi niiden ilmaantumisen.

 

Myös länsi on ujo erehdysten esittelyssä. Olin i mukana, kun korkeakoulun, Nokian ja Soneran miesten kanssa todettiin 2000-luvun alussa, ettei kosketusnäytöstä ole mihinkään eikä iPhonesta ole vaaraa. Nokia oli tuonut markkinoille Communicatorin, joka oli älypuhelin. Apple oli epäonnistunut Newton-nimisellä pikkulaitteella, josta piti tulla henkilökohtainen digitaalinen assistentti. Eräät professoreista olivat hiljan ilmoittaneet, että Internet kirjoitetaan pienellä alkukirjaimella ja että kysymyksessä on teekkarien harmiton jäynä, jolla ei ole tulevaisuutta.

 

Kun päädyin Kaliforniaan, tapasin osan niistä henkilöistä, jotka olivat olleet kirjoittamassa Arpanetin protokollaa, ja yhden, joka oli suunnitellut kuun takaiset radiolähetykset Apollo 11:lle. Istuin ja ihmettelin. Hurjien innovaatioiden takana oli viihdeteollisuuden rahaa, ja silmieni edessä oli George Lucas Hall. Tähtien sodilla rahoitettiin yliopiston toimintaa, ja oman alani eli tekijän- ja patenttioikeuden opettajat ajoivat Hollywoodista pitämään luentoja ja harjoituksia. Sata juristia.

 

Asiaa ovat tutkineet etenkin eräät amerikkalaiset professorit, MIT:ssä muuankin Graham yli 50 vuotta, asuttuaan Neuvostoliitossa ja jututettuaan tuhansia tiedemiehiä ja insinöörejä.

 

Näyttäisi siltä, että Venäjä on perinyt kielteisen asenteen kaupankäyntiin kirkolta. Kiina ja Intia sitä vastoin ovat pitäneet yllä pikkukauppiaiden perinnettä, jota nykyinenkin hallinto tuntuu vaalivan. Suuret kirjan uskonnot juutalaisuus ja islam tunnetaan kaupankäynnistään. Euroopassa ja USA:ssa kaupankäynti uudistavilla tuotteilla oli Hollannin reformoitujen ja Skotlannin eriuskoisten asiana. Pohjois-Saksan ja Pohjoismaiden kiinnostunut suuntautuminen on yleisesti tunnettu.

 

Graham (”Lonely Ideas”) esittää vakuuttavia vertauksia kotikonnuiltaan. Entisestä etelästä kuihtui jopa aseteollisuus, kun taas farmarien pojat ja tyttäret rakensivat Koilliseen ensin asetehtaat ja aikanaan ”Bostonin käytävän”, jonka tuntumassa toimivat MIT ja Harvard. 

 

Tekniikan totuus on tuote. Ja yhteenvedoksi sopii venäläinen suunnittelija de Seversky, joka jättäytyi 1917 Yhdysvaltoihin ja yhdessä gruusialaisen maanmiehensä kanssa suunnitteli ja tuotteisti lentokoneen, joka oli… P 47 Thunderbolt. Ei ole miehellä patsasta synnyinmaassaan, kuten ei myöskään Igor Sikorskilla, joka kehitti ja tuotteisti mm. helikopterin.