Kemppisen “rikosilmoitus” 21.8.2015

Tätä välillä kysytään - ei kuitenkaan tarpeeksi usein. Otsikosta ilmenevänä päivänä julkaistu kirjoitus, jonka panen verkkoon nyt uudestaan, sai kirpeää vastaanottoa. Sitä sanottiin sananvapauden rajoittamiseksi. Eräs bloggaava professori piti tutkimuspyyntöäni “uskomattoman halpamaisena”.

Eilen kommentoija kysyi rikosilmoituksesta. “Rikosilmoitus” tarkoittaa ilmoitusta rikoksesta. Tutkimuspyyntö, kuten tämä, pyytää poliisia tutkimaan, onko rikos tapahtunut.

Kommentoija kysyy, onko kirjelmääni annettu päätöstä. Kun kysymyksessä ei ole asianomistajan rikosilmoitus, siihen ei tietenkään anneta päätöstä. Kiihottaminen kansanryhmää vastaan on tyypiltään rikos, jossa poliisi ja syyttäjä toimivat oman harkintansa perusteella. 

Jos kommentoija ilmaisee ihmettelevänsä, johtiko kirjelmäni mihinkään, en tietenkään tiedä asiaa. Otaksun kuitenkin, että moni on havainnut, että rasistisiksi arvelluista viesteistä on ollut viime aikoinakin puhetta julkisuudessa.

Yksityinen, kuten sähköposti tai tekstiviesti, ja julkinen, kuten twee tai blogi, ovat sekoittuneet toisiinsa.

Blogin pitäjänä olen rikosoikeudellisesti vastuussa myös kommenteista. En julkaise lain kieltämää sisältöä, mutta 55 vuoden kokemuksella tiedän, ettei lain kiellon tai käskyn tulkinta ole useinkaan helppoa. Maassa on tuhansia ihmisiä, jotka saavat palkkaa tuon kysymyksen selvittelystä eri tilanteissa. Olin yksi heistä.

Juuri nyt uutisissa toistettu lause “maahanmuuttokriittisyys ei ole rasismia” kuulostaa korvissani samalta kuin “rikoslain opiskeleminen ei ole rikollista”.

“Keskusrikospoliisille

Pyydän kunnioittavasti, että poliisi selvittäisi, täyttävätkö eräät viimeksi kuluneen viikon aikana tässä blogissani kemppinen.blogspot.fi julkaistut kirjoitusteni kommentit rikoslain 11 luvun 10 §:n tunnusmerkistön kiihottamisena kansanryhmää vastaan tai muun tuossa luvussa rangaistavaksi säädetyn teon.

Kommentoijien IP-osoitteiden ja muun heidän henkilöllisyytensä selvittämisen vuoksi ilmoitan olevani käytettävissä ja valmis toimittamaan tutkittavaksi hallussani olevan aineiston.

 Henkilökohtaisen arveluni mukaan kysymyksessä on sittenkin suppea ryhmä, joka yrittää vaikuttaa mielialoihin etenkin parhaillaan meneillä olevan pakolaiskriisin johdosta ja käyttää tässä tarkoituksessa hyväkseen lukijamäärältään erittäin suurta blogiani.

Julkaisen tämänkin kirjoituksen blogissani ja ilmoitan samalla lopettavani sellaisten viestien julkaisemisen, jotka antavat aiheen epäillä vihapuhetta. Tähän on kaksi syytä. Voimassaolevan lain mukaan olen oikeudellisesti vastuussa päivittäin verkossa ilmestyvän blogini mahdollisesti rikollisesta sisällöstä silloinkin kun se ei ole itse kirjoittamaani. Toiseksi tavoitettuani tuon kirjoittajaryhmän jäseniä en halua tarjota heille alustaa sellaisten mielipiteiden esittämiseen, jotka poikkeavat dramaattisesti omistani. Perustuslain turvaaman sananvapauden tehokas käyttö edellyttää toimia, joilla estetään kansalaisten mielipiteiden hukkuminen sisältönsä vuoksi rikollisiin tai mahdollisesti rikollisiin kirjoituksiin.

Edellä mainittu lainkohta määrää:

”Joka asettaa yleisön saataville tai muutoin yleisön keskuuteen levittää tai pitää yleisön saatavilla tiedon, mielipiteen tai muun viestin, jossa uhataan, panetellaan tai solvataan jotakin ryhmää rodun, ihonvärin, syntyperän, kansallisen tai etnisen alkuperän, uskonnon tai vakaumuksen, seksuaalisen suuntautumisen tai vammaisuuden perusteella taikka niihin rinnastettavalla muulla perusteella, on tuomittava kiihottamisesta kansanryhmää vastaan sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.”

Nähdäkseni myös törkeä tekomuoto (RL 11 : 10a) voi tulla kysymykseen. Syrjintäsäännös (RL 11 : 11) voi sekin tulla kysymykseen, koska eräät viestit kohdistuvat jo maahan tulleisiin turvapaikan hakijoihin ja saattavat asettaa heidät eriarvoiseen asemaan.

Blogini on yksityinen eli se ei liity mihinkään kaupalliseen toimintaan enkä itse lukeudu mihinkään poliittiseen tai järjestyneeseen mielipideryhmään eikä minulla ole asiaan vaikuttavia tehtäviä tai sidonnaisuuksia. Näen tässä tarkoittamani kiihottamisen oikeuden ottamisena omiin käsiin ja siten myös periaatteellisella tasolla toimintana, joka ei kuulu lain turvaamaan poliittisen mielipiteen muodostamisen alueeseen.

 Ihmisoikeuksien kannalta viranomaisten on mielestäni toimittava sen virheellisen luulon hälventämiseksi, että internet olisi tavalla tai toisella erikoinen alue. Kuten useimmat tietävät, agitaatiota on harjoitettu aina ja toisiakin sortotoimiin kannustavat henkilöt ovat valitettavan usein ensimmäisiä vetoamaan omiin perusoikeuksiinsa, kuten sananvapauteen ja yksityisyyden suojaan.

Tuollainen menettely on myös moraalisesti halveksittavaa,

Sikäli kuin asiasta olisi apua, luovutan pyynnöstä käytettäväksi kaikki hallussani olevat blogikirjoitukset vuodesta 2005 alkaen kaikkine kommentteineen. Olen muokannut ne helposti käytettäviksi pdf-tiedostoiksi. Kirjoituksia on yli 3 000 ja kommentteja noin 50 000. Käsittelen kirjoituksissani yleisten ja oikeudellisten asioiden lisäksi hyvin usein kirjallisuutta ja taidetta. Tätä ennen ei oman tulkintani mukaan ole ilmestynyt oikeudellisesti arveluttavaa aineistoa asiaan kuuluvaa ironiaa ja siihen rinnastettavaa kärjistämistä tietenkään lukuun ottamatta. Omistani poikkeavia mielipiteitä olen julkaissut jatkuvasti ja tulen sitä jatkamaan, sitovan lainsäädännön puitteissa.

 Palvelimien osoitteista päätellen hyvinkin suuri osa lukijoistani toimii viranomaistehtävissä tai luottamustoimissa tai mediassa. 

 Ehkä se on syy nyt ilmenneeseen verkkohuliganismiin palstoillani. Tarpeelliset yhteystietoni ilmenevät blogini lomakkeesta eli pohjasta. Kun asian selvittäminen ei sitä edellytä, en mielelläni esiintyisi nimelläni jutun yhteydessä. Tämän tutkintapyynnön julkaisen, koska haluan tähdentää lukijoilleni, ettei mielivaltaiseen menettelyyn pidä alistua.

Kirkkonummella 21.8.2015

Jukka Kemppinen

Professori (eläkkeellä), filosofian tohtori

Lavrovin sananvapaus

 

Kaksi tai kolme entistä ystävääni, jotka kyllä tiesin heikkomielisiksi, ovat verkossa esillä jumputtamalla. ”Lavrov ei valehtele. Lavrov ei ole koskaan valehdellut.”

 

Mielenkiintoa herättää myös Paavo Väyrysen blogi. Vaikka hän on laajatietoinen mies, vaikka ei viisas, hän ei ehkä tiedä, kuinka monta poliitikkoa Norjassa ammuttiin tai hirtettiin vuosina 1945 ja 1946. Yhden nimi muodostui käsitteeksi, koska se on oikeinkirjoitukseltaan niin hauska, Quisling. Etunimi oli Vidkun.

 

Väyrynen on minua melkein kaksi vuotta nuorempi. Siis muistan, kun hän oli Miettusen II-hallituksen opetusministerinä, ja Eino Jutikkalasta oli viimeinkin tehty akateemikko. Eikka J. muuten oli vielä nuor-etevämpi kuin Väyrynen. Historiantutkimuksemme huippumies käveli joka paikkaan ja nousi riuskasti Rauhankadun portaat. Ministeri Väyrynen seisoi käsi ojossa odottamassa, bumaga akateemikon arvosta toisessa kädessä. Jutikkala kiskaisi kihisevän bri-nailon-takkinsa yltään ja lykkäsi sen miniterin sojottavaan käteen sanoen: ”Kiitoksia, vahtimestari.”

 

Minulla todella oli useita tilaisuuksia puhua Jutikkalan kanssa kahden hänen Merikadun hienossa asunnossaan. Pyytämättä hän mainitsi Jatkosodan alussa yhdessä kahden muun tutkijan kanssa kirjoittamansa selvityksen, miten Itä-Karjala ja kukaties Kuolakin kuuluvat Suomelle. Tuo kirjoitus, oli ja on tietoisen valheellinen, mutta Jutikkala ei pyydellyt sitä anteeksi. Hän sanoi:” Se oli virkatyö.”

 

Jäin miettimään, pitääkö professori kirjoittaa potaskaa, jos virka vaatii. Tässä tapauksessa tehtävän antoi Valtion tiedotuslaitos, joka vastasi armeijan ohjauksessa propagandasta.

 

Lakimiehenä tunnen tilanteen. Ilmoitan olevani itse valmis kirjoittamaan kaikenlaista paskaa sotatilan vallitessa, asianmukaisen käskyn saatuani. Kun ei ole sotatilaa, olen sitä mieltä, että ei saa valehdella vääristämällä faktoja. Puolustusasianaja saa vaieta asioista, joiden esiin tuominen haittaisi hänen päämiehensä asiaa. Hänen pitääkin tehdä niin.

 

Ovatko Lavrovin kiittäjät siis puolustusasianajajia vai käskynalaisia? Ensin mainitussa tilanteessa he saavat luultavasti rahapalkkioita Venäjältä. Viimeksi mainitussa tilanteessa on niin, että sotatilassa he olisivat vihollisen palveluksessa, joka on murhan ohella raskain rikoslain tuntema rikos.

 

Oma arvaukseni on, että Putinin kriisistä selvitään. Diktaattoriehdokkaita on varmasti paljon, ja Putinin pudottaja on joku hänen ”henkivartijoistaan”, jonka taas pudottaa joku toinen henkivartija. Katso lähemmin Suetonius, Plutarkhos tai esimerkiksi Shakespeare. Tyrannin työssä ei maksa vaivaa puhua työturvallisuudesta.

 

Silti varaudun siihen, että olemme ehkä vielä tämän vuoden puolella sotatilassa Venäjän kanssa. Taisteluita en odota tänne, koska maasto on venäläisille epäedullista. Meillä on jo tällä hetkellä metsissä riittävä määrä erittäin taitavia henkilöitä, jotka kykenevät käsipelillä tuhoamaan sotilaskeskuksia kaukaa (siis mukana kulkevilla ohjuksilla) ja joita ei löydä.

 

Aseiden puhuessa tuomarit vaikenevat. Inter arma silent leges, väärin käännettynä. Sananvapauteen kuuluu myös vapaus olla sanaton.

Charlie Hebdo

En pidä Charlie Hebdo -lehdestä. Mielestäni se liioittelee jatkuvasti ja osa kuvista ja kirjoituksista n vastenmielisiä. Lehden nykyiset tekijät ilmoittavat, että heillä on oikeus huonoon makuun.

Vaatimus on perusteltu. Paljon enemmän kuin islamia lehti on pilkannut kristinuskoa ja juutalaisuutta. Se on jatkuvasti johtavien poliitikkojen kimpussa.

Mitä tämä asia minulle kuuluu? Olen kirjoittanut sananvapaudesta monta kymmentä vuotta ja osallistunut alan oikeudenkäynteihin ensin asianajajana ja sitten tuomarina. 

Lisäksi olen ainoa tuntemani ihminen, joka kävi useita kertoja tuon lehden toimituksessa latinalaiskorttelissa, joka tunsi terrori-iskussa surmansa saaneen Wolinskin ja oli tavannut neljä – viisi lehden tukipylvästä, kuten professori Choronin.

Olin tilannut kotiin heidän sarjakuvalehtensä Charlien, joka oli Euroopan parhaita ja sisälsi muuten paljon amerikkalaista sarjakuvaa, ja ”Hara-Kirin”, joka oli hengeltään räävitöntä suomalaista vappulehteä muistuttava julkaisu, oman määrittelynsä mukaan ”tyhmä ja ilkeä julkaisu”. Lehden nimi muuten viittaa Charlie Browniin eli Jaska Jokuseen. 

”Tenavat” oli avantgardistinen sarjakuva ja ranskalaisilta sen julkaiseminen oli hurja veto. Nyt on varmaan korostettava, että ennen kaikkea Ressu (Snoopy) mielikuvitusmaailmassaan oli hurjan hieno keksintö. Ressun rock-henkinen lintuystävä oli suomeksi Kaustinen, USA:ssa Woodstock.

Ostin Otavalle oikeudet ja suomensin muun muassa Pichardin ”Pauletten” ja ”Crepaxin” ”Mielettömän talon”. Nämä teokset olivat jokseenkin epäpoliittisia muta ilahduttavan pornografisia, oikeastaan eroottisia. Niissä ei liioin ollut Pichardille ja italialaiselle Manaralle ajoittain ominaista sadomasokismia.

Juuri Manaraa on näkynyt suomeksi myöhemminkin. Itse olen vanhentunut vuosikymmenen aina kymmenessä vuodessa. Puhtoisen Tintin ohella suosikkini on nykyisin Corto Maltese, joka tietääkseni ei mene suomeksi enää kaupaksi. 

Oikaiskaa jos olen väärässä. Mielestäni ajatusten sopivuutta ei voi yleensä arvioida etukäteen. Ehkä voisin empiäkin, mutta minulla on tapana palauttaa mieleeni, että kuuluisimmat sananvapauden marttyyrit eli mielipiteistään tuomitut olivat Sokrates ja Jeesus. Sokrates sai myrkkymaljan ”nuorison villitsemisestä” eli siis sopimattomista mielipiteistä, ja Jeesus jumalanpilkasta nimitettyään itseään Jumalan pojaksi ja sanottuaan, että joku – Jumala tai hän – voisi hävittää temppelin ja rakentaa sen uudestaan.

Jos nämä kaksi tuntuvat turhan juhlallisilta, omat nykyisetkin kotijumalani Thomas Mann ja Albert Camus olivat ajoittain yhteiskuntansa kiroissa mielipiteittensä vuoksi. Suomesta seuraan kuuluvat Aleksis Kivi ja Pentti Haanpää sekä teknisesti Hannu Salama, joka ei mielestäni ole erikoisen hyvä kirjoittaja, vaikka on toisaalta miellyttävä ihminen. Kerran muistelimme Kauhavaa, jossa hän oli palvellut asevelvollisena…

Olen siis sitä mieltä, että islam-terrorin kohdistaminen sananvapauteen on harkittua ja meille vaarallista ja heille kaikkea pahaa lupaavaa. Ja muistutan, että tämän päivän tukahduttajista nimekkäimpiä ovat Putin ja Lukashenka. 

Kamat ja kaapit

Harva keksii oivallisempaa isänpäivälahjaa kuin valittujen runojeni kokoelma Maailmanloppu on jokapäiväinen asia. Sitä saa kirjakaupasta, elleivät ole taas myyneet kaikkia loppuun, ja Art House Oy:n verkkokaupasta. Oma Vaasan Jaakkoa varten perustettu verkkosaittimme on keljuilut jotain.

Tässä on ollut henkilökohtaisia kiireitä ja käynyt myös ilmi, ettei öljypoltin toimi ilman öljyä, joten vasta lupaan, että kirjaani saa pian myös ostajan toivomalla omistuskirjoituksella varustettuna. Täytyy vain sopia asia selväksi verkkovastaavien kanssa.

Olen myös ajatellut, että kun kirjoja myydään tolkuttoman halvalla alennusmyynnissä, entä jos järjestäisin ylennysmyynnin? Omistus ja oma runo, tekijän oman käden piirtämänä?

Mussu-tädille

Oi! Muistan Nuppulinnan.

Jos maksat kalliin hinnan,

Saat muistojen kirjan avata

ja tekstiä tavata

kuin Leinon

sen Einon,

eikä sen broidin,

jonka kiihkeä soidin

tappoi. Puun takaa

tuli tauti vaikea, vakaa.

Outletit myyvät käytettyä kamaa. Voisin perustaa kirjalleni outletin tänne kotiin, mutta sitten pitäisi olla höveli ja käsi pitkällä vastaanottamassa. Ei oikein iske.

Konttorikalusteet ovat arvoitus. Ikealla on ihan hyvää tavaraa, mutta kun itse myymälä on Keravan kokoinen…

Jos haluaa todella päästä rahoistaan, alan liikkeissä se onnistuu. Outletit ovat hyviä.

Nyt löysin mainion: kolme laatikostoa ja isompi rulo-kaappi yhteensä runsat 500. Firman nimi on Realgreen ja tuli siis tilaisuus nähdä kappale kauneinta Konalaa. Tuovat itse järkevään hintaan ja lupasivat olla kurvaamatta kukkapenkkiin. Kaiken lisäksi vievät mennessään 35 vuotta palvelleet lastulevytuotteet, joista luopuminen ei vedä haikeaksi.

Vihje: konttorituoli on ihmeellinen eläin. Ne ovat tosi kalliita, mutta huono voi aiheuttaa vaikka iskiaksen. Näillä on kunnostettua kierrätystavaraa,, jopa uudestaan verhoiltuna.

Olin periaatteessa menossa myös Martelan outletiin, joka on helvetin kuusessa, mutta ei tällä kertaa tarvinnut. Tavarat tulevat ja menevät ensi viikolla.

Oppineet professorit, arvoisat talopojat

Hyviksikin uskoteltuina vanhoina aikoina säätyjen edustajilla oli oikeus tulla puhutelluksi asemansa mukaisesti. Aateli oli jalosukuista ja papisto, johon kuului myös professoreita, oli korkeasti oppinutta.

Sananvapauttaja nyt siis sotilasvakoilua miettiessäni haluan sanoa, että professorit eivät käytännössä voi puhua eli antaa lausuntoja ja haastatteluja aivan vapaasti.

Tuomarit eivät voi sanoa juuri mitään.

Sotilasasiantuntijat ovat tosi tiukoilla.

Media pyrkii käyttämään aina samoja asiantuntijoita. Eräillä heistä tuntuu olevan omakin ohjelma, kuten tarve korostaa omaa asemaansa tai halu erottautua toisista.

Perustuslakiin liittyviä asioita selostava tutkija saa palkkansa siitä, että hänen tulkintasa ovat ”perustuslakimyönteisiä”.

Blogistina ja mielestäni vielä tähän toimeen vakiintuneena tunnen olevani vapaa kirjoittamaan mitä milloinkin. Jos kirjoitan typeryyksiä, sanon selitykseksi, ettei kai kukaan ota tosissaan dementikkojen juttuja.

Näissä oloissa asiakseni jää ensin sanoa, että perussuomalainen Jari Lindström on parantanut jatkuvasti tasoaan oikeusministerinä. Alku oli huono, kuten arvasikin. Tehtävä oli kohtuuton. Ministeriön sisältä en ole kuullut juoruja, mutta toiminta näyttää johdonmukaiselta, vaikka asiat ovat varmasti välillä epämiellyttäviä.

Nyt on tullut puheeksi perustuslain muuttaminen siten, että sotilailla ja poliisilla olisi oikeus urkintaan myös tilanteissa, joissa ei ole konkreettista eli nimettävissä olevaa rikosepäilyä tiettyä ihmistä kohtaan.

Sanon siis: ettekö kollegat enää muista, miten joukolla kauhistelimme ja hiukan naureskelimme belgialaisia, jotka turvallisuudesta vastaavien viranomaisten erittäin huonon yhteistoiminnan turvin suorastaan kasvattivat erittäin häikäilemättömiä pommimiehiä kaupungeissaan.

Tämä kävi sitten iskujen jälkeen täysin selväksi.

Sitten meillä on V. Putin. Ainakaan minulla ei ole epäilyä siitä, etteikö sotilasvakoilu ja sotilaallinen ja poliittinen kiusanteko eli disinformaation levittäminen olisi täyttä totta ja hyvin vakava asia.

Samalla tavalla kuin omaisuusrikoksissa yksityisyyden loukkauksissa asteikko on pitkä. Nakkimakkaran näpistäminen on aivan eri asia kuin vanhuksen sattumalta pyylevän laukun nappaaminen vuokrarahoineen kaikkineen.

Keskusteluissa on tähdennetty, että myös virkamiehiä on viime aikoina tuomittu henkilötietojen luvattomasta käyttämisestä. Näin on tapahtunut ja näin on hyvä.

Mutta julkisuudessa esitetyt teot ovat olleet oikeudellisesti vähäpätöisiä. Tekoon rangaistava mutta ei erikoisen järkyttävä, jos poliisi tai sairaanhoitaja kurkkii tietoja juoruillakseen niistä kotona kahvipöydässä.

Possumunkin vaatiminen ilmaiseksi on poliisilta paha lahjontarikos, mutta ei tekona vakava. Tosin tekotyyppi viittaa siihen, että asianomainen on väärällä alalla.

Tilanne on aivan toinen, jos epäillään, että jokin joukko valmistelee vakavissaan pommi-iskua.

Sotilastiedustelun puolella vaatimus vaaran täsmentämisestä on eräissä asioissa mahdoton. Osa signaalitiedustelua on perinteisesti ollut pelkkää radioliikenteen määrän arvioimista. Se nimittäin kertoo jo hyvin paljon. Sotilaallisesti se tieto, että aalloilla on odottamatta ruuhkaa, aiheuttaa toimenpiteitä. Tämä ilmiö muuten oli -44 suurhyökkäyksen yksi ennen, ja sodanjohtomme jätti sen huomiotta, vaikka sekin ilmoitettiin, että sähkötyskäsialasta ja nopeudesta päätellen Kannaksella toimi nyt Jäämeren armeijan mestareiksi tunnettuja radisteja.

Sanon tässä, että vaikka perustuslain muutos on iso ja vakava asia, poliisin ja armeijan toiminnan yksityiskohtia ja kiireitä ei voi ennakoida eikä määritellä kovin tarkasti.

Toimintaan on luotettava, jossain määrin. Tietysti on olemassa vaara, että ajaudumme poliisivaltioon tai sotilasdiktatuuriin. Itse kunkin, erityisesti päättäjien, on vain arvioitava, miten suuri tuo vaara on.

Mielipidemittauksissa poliisi ja armeija selviytyvät Suomessa jatkuvasti silmiinpistävän hyvin.

Täytyy olla kansanedustaja päivitelläkseen televisiossa, että poliisi on määrätty tutkimaan poliisin tuliaseen käyttämistä. Ehkä siunailija ei tiedä, ettei rikostutkintaa voi käytännössä suorittaa ilman polisin valtuuksia ja että meillä laki muutettiin ajat sitten sellaiseksi, että tuollaisesta asiasta päättää poliisista riippumaton syyttäjä ja että tutkijat haetaan kaukaa epäillyn työpaikalta.

Muistaako moni muuten, että tämä kuuluisa poliisin huumejuttu sai alkunsa poliisin sisältä, siis Helsingin poliisin ja Keskusrikospoliisin riidoista, jollaisista ainakin minä olen kuullut monta kymmentä vuotta. Ja mitä tulee pöljiin poliisijohtajiin, sellaisia olen tuntenut henkilökohtaisesti aika monta. Nämä nykyiset muuten ovat selvänä virka-aikana.

Varautuminen suuriin turvallisuusriskeihin kaventaa sananvapautta. Mielestäni on riittävät edellytykset arvioida, että turvallisuutemme valitettavasti edellyttää sitä.

Keinoksi en suosita poliisin ja armeijan toimintaedellytysten huonontamista. Huomautan vain, että erittäin laajoin valtuuksin toimivat eduskunnan oikeusasiamies ja oikeuskansleri rämettyvät edelleen kirjoittelemalla vastauksina turhanaikaisiin kanteluihin, ettei ole aihetta epäillä lainvastaisuuksia. Minulla ei olisi mitään sitä vastaan, että oikeusasiamies kävisi joka päivä Jokiniemessä ja oikeuskansleri armeijan …osastolla.

Vanhentunut sananvapaus

 

Otsikko on tarkoitettu härnääväksi.

En enää tiedä, olenko sananvapauden kannattaja. En ole varma, kannatanko mahdollisimman laajaa sananvapautta. Luultavasti en kannata.

Ettei saarnan nuotti häiritsisi, nimeän sananvapausviikon sankariksi puoluesihteeri Jarmo Korhosen.

En pidä henkilöstä, en pidä hänen toiminnastaan, en pidä kirjasta ja epäilen motiiveja alhaisiksi.

Mielestäni iltapäivälehdet, joille vanhat vaalirahatiedot on nimenomaan tarjoiltu, ovat lisäksi väärässä. Niissä kirjoitetaan, että vaikka laki on muuttunut, poliitikkojen moraalin perään on kysyttävä.

En hyväksy niin mekaanista johtopäätöstä, että jos jokin toimintapa ei ole lain mukaan kielletty, todetaan se sitten moraalin mukaan kielletyksi.

Moraali ei aseta sääntöjä toisille. Moraali on sääntöjä, jotka ihminen asettaa itselleen.

Media antaa käsitteiden liukua. Korvamerkitty raha kummittelee edelleen. Yleisö vihaa puoluerahoitusta. Mutta mitä mieltä oltaisiin avustusten korvamerkitsemisestä. Lahjoitan Punaiselle Ristille sata euroa ehdolla ettei rahoja käytetä Kosovon albaanien tukemiseen…? Lahjoitan Kokoomukselle sata euroa ehdolla ettei sitä käytetä Niinistön tukemiseen…?

Nostetaan Korhonen esiin esimerkkinä siitä, että sananvapaus olemassa olevana ja toimivana järjestelmänä tarkoittaa nimenomaan ikävien ja vastenmielisten ihmisten ja kirjoitusten turvaa ennakolta estämistä vastaan.

Ja ettei kenenkään tarvitsi huomauttaa siitä asiasta erikseen, on oikeutettuja, lakiin perustuvia ennakolta estämisen tilanteita, joista tyypillinen on tekijänoikeus – toisen ihmisen tekstin julkaisemisen omana voi tuomioistuin kieltää. Ja blogin ylläpitäjä on velvollinen estämään ”sisällöltään rikolliset” kommentit.

Asia on vakava. Kysymys ei ole alkuunkaan juristeriasta. Karttojen rakastajana en tosin ymmärrä juristerian eli hiustenhalkomisen huonoa mainetta. Haluaisiko joku vakavissaan miettiä käsiteltävänä olevaa asemakaavaa tai mökkitien linjausta käyttäen karttaa, jossa rajamerkinnät olisivat vähän sinne päin?

Kaikissa korkean tason oikeuksissa, myös ihmisoikeuksissa, on sama ongelma. Periaatetta ei voi soveltaa käytäntöön. Periaatetta on käytettävä soveltamisen lähtökohtana tai tukena.

Ellei termi olisi niin kovin kulunut, voisin ilmoittaa olevani pasifisti. Pidän väkivallan välttämistä hyvin tärkeänä sekä ihmisten että valtioiden suhteissa. Mielestäni väkivallattomat keinot eivät kuitenkaan tehoa itsemurhapommittajiin eivätkö joukkoraiskauksiin. En siis ole pasifisti.

Sananvapaus on poliittisen järjestelmämme perusteita, mutta se ei ole eikä ole koskaan ollut rajoitukseton. Vanha esimerkki: viesti ”surmaan sinut ellet maksa miljoonaa euroa” ei ole sellainen ”mielipide”, jota laki suojaisi. Asian mutkikkuus on käynyt ilmi meillekin kaikille, kun olemme keskustelleet vihapuheen sallimisesta ja kieltämisestä.

Nyt tilanne on paljon entistä vaikeampi. Informaatiosota on tosiasia. On tahoja jotka harjoittavat sitä tukeutuen esimerkiksi Suomessa sittenkin vallitsevaan suvaitsevaisuuteen ja sananvapausajatteluun. Minulla on itsellänikin taipumus ajatella sangen ikävistä mielipidesuunnista, että kirjoitelkoon, kunhan pysyvät omalla tontillaan eli omilla sivuillaan.

Tiedän etteivät nämä pysy.

Tällä todellisuudella on vertauskohdat fyysisessä maailmassa. Olen tavannut usein amerikkalaisia, jotka ovat vakavasti ja vilpittömästi sitä mieltä, että vapauden ydin on oikeus kulkea tuliasein aseistautuneena kadulla tai ainakin säilyttää sellaisia lukitsemattomissa laatikoissa kotona. Kauan sitten olen lakannut esittämästä vastaväitteitä.

Hiljan ilmestyi valitettavan ylimalkainen kirja salaliitoista tuttuine tietoineen siitä, kuinka suuri osa amerikkalaisista pitää varmana, että erinäisten terroritekoja takana oli todellisuudessa istuva presidentti tai vapaamuurarijärjestö.

Noissa tapauksissa asetelma näyttää olevan sama kuin keskusteluissa luomiskertomuksen kannattajien eli luonnonvalinnan vastustajien kanssa. Sellaisia todisteita ei löydy, jotka saisivat heidät muuttamaan mielensä.

Informaatiosodan yksi muoto on epäluulon levittäminen ja riidankylväminen. Kirjoitin hiljan pitäväni Suomen hallitusherroja ja –rouvia uskottavina. Sitä kummasteltiin. En usko, että hallituksessa tai koko Arkadianmäellä on vaarallisia ja salaliittoilevia vehkeilijöitä. Porukoista löytyy tavallinen määrä tavallisia kelmejä. Kaikista porukoista löytyy. Tarkemmin ajatellen itse kukin löytää peilistä yhden.

Tähän ei kuitenkaan voi stoalaisesti tyytyä. Aivan liian lähellä on ajattelutapoja ja aatesuuntia, jotka aiheuttivat tavatonta vahinkoa ja kärsimystä ja ihmishenkien menetyksiä. Eilen pilkkaamani edesmennyt Ahrenberg kävi voimilleni israeliittien takia. Hänen aikaansa sata vuotta sitten lienee ollut normaalia toistella, että tuon tai tämän ilmiön takana oli ”tietysti” vastenmielinen juutalainen. Yleisen edistymättömyyden takana taas oli joku suomalainen, luultavasti maanmoukka, jolla ei ollut parempaa tekemistä kuin pilata aina rehtien ruotsalaisten ja suomenruotsalaisten näköaloja Viipurin kauniissa kaupungissa.

Miten nämä asiat kehittyivät, sen tietävät kaikki, myös holokaustin kieltäjät.

Ja kehotukseen jättää kuolleet rauhaan vastaan että jos niin meneteltäisiin, historian kirjoittaminen olisi tuloksetonta ja turhaa.

Vastuullisesti, vastuullisesti

Pyydän lukijoilta anteeksi asiallista aihetta. Epäasiallisuus sopii minulle paremmin ja näyttäisi olevan myös hauskempaa lukea. Tässä jäävät siis lukija-asiakkaiden perustellut odotukset huomioon ottamatta.

Ruotsissa museonjohtaja korosti, että sananvapautta on käytettävä vastuullisesti eli vain vastuullisesti. Heillä on siellä jokin valtakunnallinen näyttely ja mukana on ristiriitaisia tunteita herättänyt elokuva islamista.

Koska sananvapautta on käytettävä vastuullisesti, aineisto esitettiin ennen näyttelyn avaamista paikalliselle imaamille. Siitä poistettiin imaamin osoittamia jaksoja, kuten pahankurisen naisen kurittamista koskeva kehotus kuvituksineen, Koraanin tekstiä kyllä.

Museonjohtaja perusteli, että ilman tällaisia järkeviä toimia esimerkiksi museossa käyvillä koululuokilla olisi ongelmia. Joku olisi voinut pahastua. Museonjohtaja ei perustellut, että arvostellen islamiin suhtautuva aineisto voisi aiheuttaa rettelöitä, pommiuhkauksia, murhayrityksiä tai muuta. Tämä oli kuitenkin helppo ymmärtää hänen puheistaan.

Kameran eteen käsketty sanomalehden päätoimittaja perusteli ajatusmaailmaansa siihen suuntaan, että lehdessäkin on aina punnittava kuvan tai kirjoituksen taiteellista ja yhteiskunnallista arvoa sananvapauden periaatetta vastaan. Päätoimittaja ei perustellut, että räikeät kirjoitukset ja kuvat voivat olla tekijöiltään vain julkisuuden tavoittelua. Niin kuitenkin on.

Sitäkään ei sanottu ääneen, että valtion rahat voi panna parempaakin käyttöön kuin ajattelemattoman kirjoittajan tai taiteilijan ympärivuorokautiseen vartiointiin.

Myös Suomessa silloin harvoin kuin asia tulee esiin, keskustelussa huomautetaan joka kerta, että onko nyt aivan pakko kaivaa verta nenässään. Lyhyessä muodossa tuo perustelu on nimeltään ”provokaatio”. Valistunut väki arvelee myös, että provosoimista olisi syytä yleisestikin välttää.

Suomessa nämä järkevät kannat saavat kannatusta, kun kysymyksessä on islamin pelätty pilkkaaminen.  Kun kysymys on Putinin tunteiden haavoittamisesta, huoli ei ole likikään yhtä suuri. Aika vähin äänin sivuutettiin sekin, että yksi Baltian maista on tulpannut venäläisen televisiokanavan, jossa yllytetään sotaan, etenkin Baltian maita vastaan. Samalla todetaan, ettei Ukraina ole mikään kansakunta, ja se kai tarkoittaa että Kiovan fasistit saa pyyhkäistä vallasta tarkoituksenmukaisin keinoin.

Sananvapauden suojaamasta alueesta pyhin on tälläkin hetkellä se, joka tuottaa rahaa, nimittäin tekijänoikeuden suojaama materiaali.

Kotirauha on perustuslain suojaama, mutta sitä on käytettävä vastuullisesti… Jos poliisi tulee syytä ilmoittamatta tänne penkomaan laatikoita ja tutkimaan tätä tietokonetta, vastuullisuuden vuoksi minun on mentävä keittämään poliiseille kahvia tai teetä. Kotirauhaan vetoaminen eli tässä tapauksessa kotietsinnän syyn kysyminen osoittaisi huonoa käytöstä ja harkintakyvyn puutetta. Miksi häiritä viranomaisia, ellei ole mitään salattavaa.

Puheenaihe ”yhteiskuntasopimus” siis tarkoittaa, että ihmiset luopuvat osasta vapauttaan saadakseen kaikki yhdessä ennen kaikkea turvallisuutta. Hallitusta kiinnostaa taloudellinen kehitys ja työmarkkinat. Käsitteellisesti ”yhteiskuntasopimus” kuitenkin tarkoittaa, että ihmisillä on jotain oikeuksia.

Virolainen tasavero toteuttaa tasa-arvon periaatteen paremmin kuin meikäläinen progressio, jota itse kannatan. Omaisuudella on jonkinlainen perustuslain suoja. En ole sattunut kuulemaan, että paheksuttaessa nyt rikkaiden vapaaehtoista rahanjakoa, kukaan olisi maininnut vaatiessaan tasa-arvon kohentamista verotuksella, että tuo nimettyyn ryhmään (rikkaisiin) kohdistuva vero on ongelmallinen perusoikeuksien eli perustuslain kannalta – lähtien siitä mielestäni oikeasta tulkinnasta, että progressio on osa perustuslaillista järjestelmäämme. Mutta sellainen verolaki, että Jukka-nimisiltä koottaisiin ylimääräinen piiskavero, olisi ongelmallinen.

Jonkun tuhertajan päähänpistoilla ei ole juuri koskaan sinänsä suurempaa merkitystä. Sananvapaus on tärkeä vain osana vapauksia, joita myöskään julkinen valta ei saa noin vain polkea. Esimerkki: nyt taas on ehdotettu, että kiellettäisiin sellaista elokuvien näyttäminen, joissa poltetaan tupakkaa. Tupakanpoltto on vahingollista – hengenvaarallista.

Aloite on mielenkiintoinen – taannehtivaa lainsäädäntöä eli takautuvia kieltoja. Näkemiin, Casablanca. Hyvästi, James Dean. Ehkä seuraavaksi halutaan kieltää valokuvatkin, jos niissä tupakoidaan. Hyvästi, Teheranin konferenssi – Roosevelt poltti savukkeita, Churchill sikaria ja Stalin piippua. Mutta tuostapa näemme – kaikki ovat kuolleet! 

Sanomisen vapaus

Kielen ja ajattelun suhdetta on ihmetelty noin sata vuotta. Valmista ei ole tullut. Luultavasti uskottavien kokeiden tekeminen on mahdotonta. Siinä joutuisi vertaamaan kielellisiä kuvauksia mielen sisältöön. Tuo on yksi niistä tehtävistä, jota taide toteutti muutamia kymmeniä tuhansia vuosia. Loitsu on yritys vaikuttaa todellisuuteen kielellä, lausumalla juuri oikeat sanat. Kuva voi olla todellisempaa totta, kuten kirkkotaiteessa ja pornografiassa.

Sitten tiede tuli mukaan ja alkoi selvittää, miten asiat ovat. Syntyvätkö sairaudet vahingollisista huuruista? Eivät, vaan monet niistä pieneliöistä, joita ei erota silmällä. Ennen pitkää jouduttiin myöntämään, ettei se, minkä aistimme ja ymmärryksemme kertovat todeksi, ole sittenkään totta. Hyryn novellin mies miettii junassa, miten ihminen voisi olla samaan aikaan kahdessa paikassa. Tuo on luultavasti tietoinen viittaus Schrödingerin kissaan, joka voi olla samanaikaisesti elossa ja kuollut, tai Youngin kokeeseen, jossa valoaalto tai fotoni kulkee samanaikaisesti kahdesta eri aukosta. Novellin miehen mieli seikkailee toisin sanoen kvanttitasolla eli asioissa, joista matematiikka tietää jokseenkin mahdottoman tuntuisi tosiasioita.

Vallitseeko matematiikassa sananvapaus? Onko kvanttikenttädynamiikan yhtälöihin tekijänoikeus?

Kysymykset on tarkoitettu vaikuttamaan idioottimaisilta. Edelleen kirjoitettu on johdantoa kysymykseen, liittyykö ihmisoikeussopimuksissa ja perustuslaissa tarkoitettu sananvapaus kieleen, jota tuohon vapauteen vetoava käyttää?

Tuo kysymys ei ole idioottimainen. Sangen monissa maissa, myös Suomessa, opettajat ja viranomaiset kielsivät ennen eräiden vähemmistökielten, kuten saamen ja mustalaisten eli romanien kielen käytön. Maapallolla hurjin ympäristötuho ei kohdistu elolliseen ympäristöön, vaan elollisiin kieliin. Niiden lukumäärä on romahtamassa.

Aivan hiljan, kertoo Jared Diamond, BBC korosti jossain lähetyksessä kielten monimuotoisuutta. Kuulijat raivostuivat ja lähettivät tuhansittain viestejä, joiden ydinsisältö oli, että kaikki muut kielet paitsi englanti ovat oikeastaan tarpeettomia, eikä niiden edistämisessä ole mieltä. Luultavasti kirjoittajat ajattelivat kymriä, iiriä ja vastaavia. Tuskin he ajattelivat suomea, mutta tuon ajattelutavan mukaan suomi joutaisi kyllä mennä. Joku venäläinenhän ehtikin jo sanomaan, että Viron kieli ja etnisyys on täysin tarpeeton koriste.

BBC:n kuulijoille olisi tietenkin ollut hauska sanoa, että jos ajatuksena on suurimman kielen hallinta kaikkialla, englanti joutaisi romukoppaan, ja kaikkien olisi syytä keskittyä maailman ylivoimaisesti suurimpaan ja sivistyskielenäkin englantia paljon vanhempaan kiinaan.

Onko suomalaisella oikeus odottaa, että hänen kaupasta ostamansa pullon kyljessä lukee suomeksi ”myrkyllistä” tai ”vaarallista nautittavaksi”? Onko maksuvaatimus tehokas ja täytyykö vuokrasuhteen irtisanomista uskoa, jos teksti on englantia (tai ruotsia)?

Johdattelen tällä ajatukseen, että oikeus vaatia oman asuinmaan virallisen kielen ja mielestäni virallisten kielten käyttöä ei ole mikään pikkuasia. Mennäkseni sitten pikkuasioihin, minusta on sympaattista, että television setä ja sanomalehden täti ilmoittavat, pitäisikö minun kuullottaa vai käristää jotain paistinpannussani tai täytyykö jotain sössöä keittää vai hauduttaa. Tiedättekö te aivan varmasti, mitä on ”to stew” suomeksi. Luullakseni tiedätte sinne päin, mutta viimeistään siinä vaiheessa, kun sössö palaa pohjaan, voi tulla mieleen, että olisi se saanut olla suomeksi. Osaatteko sanoa, mitä on englanniksi ”silputa”, ”viipaloida” ja ”muhentaa”? – Abiturientit ehkä osaavat. Tiedättekö te, mitä abiturientti on englanniksi” – A candidate for the examination of matriculation. Valitettavasti englantilaiset eivät sitten ymmärrä tätä. Kaikille ilmiöille, kuten ”ylioppilastutkinto” tai ”rippikoulu” tai ”veneen tappi” ei ole välttämättä vastineita muissa kielissä.

Miksi suhteellisen harva suomea aikuisena opiskellut käsittää muotoilun ”rakkaamme Matti Meikäläinen” sivumerkityksen? Tai ”muistoa kunnioittaen”? Tai ”sori, nyt ei enää putoo”.

En tässä yhteydessä halua puhua taiteesta. Kieli on ymmärretyksi tulemisen asia, ja kieli on isänmaa. Olen kuullut aika paljon kiukuttelua siitä, että Euroopassa muun muassa patenttivaatimukset täytyy kääntää kymmenelle tai kahdellekymmenelle kielelle. Maksaa se, mutta kyllä ne täytyy. Arvaatte varmaan, että voisin liittää tähän vaikka minkä määrän sinänsä yksinkertaisten laitteiden patenttiselityksiä, joita useimpien olisi vaikea ymmärtää äidinkielellään ja lähes kaikkien mahdoton vieraalla kielellä.