Sivun näyttöjä yhteensä

30. tammikuuta 2022

Kolmastoista kerros



 

Kuva ei ole vuodelta 2005, jolloin aloitin tämän blogin, joka tänään ylittää 13 miljoonan kävijän rajan. Kamera on tallella, mies ei. Paikka on kyllä tuossa silmieni ala, mutta juuri nyt siinä on paljon lunta.

 

Sanoisin että aika pian tuon jälkeen siirryin Linhofista Leicaan. Putuksen kaupasta Uudenmaankadulta löytyi omistajan käsittämättömästi ruhjoma runko, ja lopulta se palautui Wetzlarista kaikin puolin kunnostettuna ja siirtyi omakseni sopuhintaan.

 

Sekin on nyt Raumalla, jossa on paljon muutakin mukavaa. Samaan paikkaan, jossa taitaa lukea postilaatikossa ”Kemppinen”, aion toimittaa tikkuaskin kokoisen kovalevyn, jolla ovat kaikki nämä kirjoitukset kommentteineen. Käsitykseni mukaan Samsungin tai Lacien SSC-levy säilyttää sisältönsä tuntemattoman ajan, mutta joka tapauksessa vuosikymmeniä.

 

Perustelu on selvä. Vanhoista Helsingin Sanomista, Vaasa-lehdistä, Suomen Kuvalehdistä ja tietenkin Tekniikan Maailmasta luen yleisön kirjoitukset ja satunnaisia pikku-uutisia. Ne ovat aina parempia kuin pääkirjoitukset tai riemutoimittajien juhlakirjoitukset.

 

Jos haluatte kysyä, mitä kautta minulla on 182 gigaa kuvalehteä levyllä, kysykää vain. En vastaa. Sen taas kerron omasta aloitteestani, että täydellinen kokoelmani Kansa taisteli -lehteä on itse käsin skannattu. Painetut lehdet ovat Possulassa, samassa rivissä kuin vanhat Mad-taskukirjat ja epäluku Ruutu-, Nonstop- ja Jymy-lehtiä.

 

Heti kun löytyy kustantaja, haluan julkaista valikoiman Jukka Kemppisen huonompia kirjoituksia. Koneessani on tuhat tuon kriteerin täyttävää tekstiä ajalta ennen tätä blogia. Muistan miten yksinäistä oli kirjoittaa esimerkiksi Helsingin Sanomiin. Kommentit ja tappouhkaukset tulivat vasta päivien kuluttua.

 

Mieleni alkoi keittää mettä, kun käytettäväksi ilmaantuneen Chrome Bookin innostamana ryhdyin kokeilemaan Google Docsia. Ikuuisesti menetetyiksi luulemani tiedostot, esimerkiksi Berkeleyssä oikeustieteellisen tiedekunnan professoreille pitämäni esitelmät, etenkin ”Lex Mercatoria” eli keskiajan kauppiaallinen oikeus, ovat yhtäkkiä luettavissa.

 

Docs lukee selaimessa yli 20 vuotta vanhoja Wordin doc-faileja ja jopa sitäkin vanhempia WP (Word Perfect)-faileja. Sitä en olisi vallan uskonut.

 

Mutta muistan, kun kävelin Mark Twainin jalanjäljissä. Kahdessakin hyvässä kirjassaan hän kuvaa oloaan kullankaivajien parissa San Franciscon seudulla ja pyörähtelemistään nykyisessä Piilaaksossa. Los Angelesista hän ei kirjoita, koska mitään Los Angelesia ei ollut olemassa. Sacramentosta hän kirjoittaa pitkään ja pirullisesti. Viittaan eroisesti teokseen Koiranelämää (Roughing It). Valittelen, että kun Twain oli niin pahuksen hyvä kirjoittaja, häneltä suomeksi löytyvä on jokseenkin sattumanvaraista. Lisäksi hänellä on runsaasti huonoja kirjoja. Mutta rahanhimossa sanomalehtiin kirjoitettuja palasi sisältävä The Innocents Aboard on aika mahtava, ja samoin Following the Equator, maailmanympärimatka 1897.

 

Muistamme että Twain ratkaisi eräitä tämän päivän Yhdysvaltojen pahoja ongelmia sisällissodan aikana eli 1860-luvulla, ja kirjoitti niistä. Ja hän, oikealta nimeltään Samuel Langhorne Clemens, oli ensimmäinen blogisti.

1 kommentti:

  1. Netissä joskus joku oli virittänyt tasoskannerin paljekameran (saattoi olla Linhofia isompi negakoko) sensoriksi ihan hyvällä menestyksellä.

    VastaaPoista