Masha Gessen

Masha Gessenin ”The Future is History. How Totalitarianism Reclaimed Russia” (Historian tulevaisuus -kuinka totalitarismi otti Venäjän takaisin) sai USA:ssa palkinnon, National Book Award. Palkinto on hyvin arvostettu. Kirja on ylistetty taivaisiin.

Luettuani vasta kolmanneksen olen jo varma, että palkitseminen ja ylistys on aiheellista. Luulisin että kirja tulee suomeksi. Se on ison kustantajan iso kirja. Varmana en osaa sitä pitää.

Gessen on journalisti. Hän on tehnyt sen, mikä pitäisi aina kieltää, nimittäin sekoittanut romaanitekniikan, omat muistonsa ja reportaasin. Kielto on perusteltu siksi, ettei kukaan onnistu tuossa. Paitsi Gessen.

Kirjoittaja on siis venäläinen, muuttanut Amerikkaan ja oppinut siellä ammattinsa, ja asunut uudelleen pitkiä aikoja Moskovassa ja palannut taas. Venäjä on hänen äidinkielensä, vaikka tästä tekstistä päätellen hän tuntuu olevan täysin kaksikielinen.

Kokonaisuus on aika paljon kuin Tolstoin ”Sota ja rauha”. Loistelias ajan ja ihmisten kuvaus on kuin itse koettua.  Tolstoi oli kokenut sukunsa piirissä paljon kertomastaan, mutta kohteen ja tarinan aikaväli oli silti puoli vuosisataa. Gessen on valikoinut alle kymmenen henkilöä, joiden ympärillä on noin sata henkilöä, ja itse hän on ryhtynyt kynäksi, joka kirjoittaa.

Tieto lienee jo perillä, mutta sellaisten henkilöiden kuin Sauli Niinistö, Pekka Haavisto ja Matti Vanhanen on luettava joka sivu. Ehkä he ovat jo lukeneetkin.

Tämän hetken polttavin ongelma ei ole väestöräjähdys, ei ilmaston lämpeneminen eikä EU. Ongelmista suurin on Vladimir Putin. Putin on uusi Stalin, uusi Hitler – tai ehkä pahempi.

Kirjan otsikko tarkoittaa oikeastaan: Tulevaisuutta ei ole. Vakavasti otettavissa tutkimuksissa paljon yli puolet venäläisistä ilmoittaa tosissaan, että Stalin ja Putin ovat suurimmat koskaan eläneet ihmiset.

Edelle kirjoitettu vaikuttaa täysin turhalta vouhotukselta, joka kaatuu ainakin siihen, ettei Putin elä tuhatvuotiaaksi, kuten ei elä myöskään Trump. Useimmilla on hyviä vastaväitteitä. Hupsutusta!

Valitettavasti harva on tämän kirjan jälkeen enää varma. Putinin jälkeen tulee lauma uusia Putineja. Euroopalle se merkitsee lähes pysyvää epävakauden tilaa.

Kiirehdin kirjoittamaan tämän verran tässä vaiheessa, koska en taida olla ainoa. Viimeksi kuluneiden 25 vuoden Euroopan historia on lehtitietojen ja ajankohtaistarinoiden varassa. Joudun jo hetken muistelemaan Valkoisen talon piiritystä ja kertaamaan oligarkkien toimintaa. En tunne historiaa…

Tietenkin toivon, että olisin väärässä ja Gessen osoittautuisi höyrypääksi, josta ei tarvitse välittää. Siltä ei kuitenkaan näytä. Toivon joutuvani häpeään tämän kirjoituksen takia.

Eli ”vaihtoehtoisten totuuksien” (postfaktuaalisen maailman) polttopiste ei olekaan Washington, vaan Moskova. Oranssitukkaisen miehen kannatus on heikonlainen ja hän jäänee näppyläksi historian iholla. Tämä toinen on suurinkvisiittori, jota kuunneltuaan kukaan ei ole entisensä.

VCR

Sen uskon.

Puhutettaessa amerikkalaista mestarismiestä tämä mainitsi ohimennen esimerkkinä epäonnistuneesta kodin koneesta VCR:n eli kotinauhurin. Lisäisin omasta päästäni kaitafilmikameran. Luulen että DVD:n lisäksi kamera eli erillinen valokuvauskone on mennyttä tai menon kengissä.

Kaltaiseni henkilö, joka valokuvaa tuttuja puita kahdettakymmenettä vuotta ja ylpeilee sillä, että jälkeläisten kuvat ovat 50 vuoden takaisista ristiäisistä alkaen järjestettyinä tallella, ja esimerkiksi lapsenlasten kaikki ristiäiset, voidaan sijoittaa joko suoraan hullun kirjoihin, tai rinnastaa esimerkiksi pianon omistajiin.

Tuon amerikkalaisen mestarismiehen erikoisuus oli taito myydä etenkin keittiövälineitä myös ihmisille, jotka eivät tarvitse niitä. Termi on ”pitching” eli kaupitteleminen tai tyrkyttäminen.

Muistatteko vohveliraudan? Ilman sellaista ei kerta kaikkiaan tullut toimeen. Muistatte jäätelökoneen ja leipäkoneen.

Amerikkalaisen miljardöörin suurin ylpeyden aihe oli keittiöön kunniapaikalle asetettava varrasgrilli, jossa kokonainen kana paahtuu huimaavan herkulliseksi ja käsittämättömän ruskeaksi vain tunnissa.

Tietysti puhe on vuosikymmenien takaisesta asiasta. Olen ymmärtänyt, että sellaiset grillit on nykyisin kielletty kaupoissakin. Yksi syy olisi salmonella. Esimerkin mainitse lähinnä siksi, että nykyisen moskamurkinan haukkuminen menee ajoittain aika pitkälle. Tietääkseni ketjujen kioskit tarjoavat siinä mielessä turvallista ruokaa, ettei tarttuvia vatsatauteja yleensä leviä.

Tuttava kertoi, että mikroaaltouuneja vierastetaan Saksassa edelleen, koska ne kuulemma levittävät haitallista säteilyä huoneistoon ja rappukäytävään.

Mestarismies sanoi, että kuvanauhuri on musta laatikko, jollaisia kaikki ostajat pelkäävät. He tietävät, että kysymyksessä on vaarallinen laite, jollaisia asiantuntijat ehkä käsittelevät.

Supervirhe on digitaalinen kello. Nollaa vilkuttavasta kellosta on tullut täydellisen tuhon symboli. Lähes yhtä kauhea erehdys on kasetin paikka kannen alla näkymättömissä. Kasetin pitäisi pyöriä kirkkaassa valossa läpinäkyvän kannen alla, koska se on laitteen ydin. Hei, me äänitetään! Menneisyyden avokelanauhureiden aateli (Revox jne.) pyörittivät kirjahyllyssä kahta 30-senttistä kelaa.

Nappulat eivät saisi olla pieniä ja epäselvästi merkittyjä, vaan isoja ja naksahtelevia. Jos asiaa tutkittaisiin, arvaisin ettei puoletkaan ihmisistä osaa tänäkään päivänä käyttää televisionsa kaukosäädintä, niitä neljää tavallista nappulaa lukuun ottamatta. Ja puolet ihmisistä etsii taskulamppua kännykkä kädessä (puhelimissa on tai niihin saa ilmaiseksi erinomaisen taskulampun).

Kuvanauhurin pahin vika oli tietysti se, ettei niitä nauhoja sitten koskaan katsottu, paitsi lapset. Istuin 200:ssa kokouksessa kuuntelemassa ”faktatietoa” joka johti kasettikorvauksiin ja nauhakorvauksiin tekijöille ja heidän järjestöilleen. Kuinkahan moni aktiivinen musiikin kuuntelija tietä nyt, mitä sana ’kasetti’ tarkoittaa ja on tarkoittanut?

Seachange

Ajattelin ettei minun kommenttiani tarvita kaiken presidentinvaaleista nyt nähdyn ja kerrotun jälkeen. Muutin mieltäni. Laskujeni mukaan Trump mainittiin vain ohimennen.

Luulen että D.Trump on vaikuttanut suomalaisten suhtautumiseen Natoon. Äänestäjät tietävät, että Natossakin on kärkimiehenä kusipää. Esimerkiksi itse olen Natoon liittymisen kannalla mutta sen jälkeen, kun Trump alkoi kalistella ydinaseita, olen muuttanut mieltäni niin, että katsotaan ja odotetaan kunnes tämä Washingtonin poika on läkähtynyt omaan kataluuteensa.

Muuten arvelen, että Niinistön voitto ja tapa jolla se tuli, on otsikon tarkoittama ilmastonmuutos.

Puolueita tarvitaan eduskunnassa, jossa ne tekevät mielestäni enimmäkseen oikein hyvää työtä. Niinistön voiton jälkeen ne eivät palaa ennalleen. Suurin häviäjä on vasemmisto, joka saa syyttää kohtaloaan erittäin sotkuisista suhteistaan ammattiyhdistysliikkeeseen. Aatteen sijaan on tullut kulloinenkin aate.

Niinistö onnistui pyyhkäisemään kokoomukselaisuuden kartalta. Yli puolet suomalaisista ei usko, että Niinistö olisi köyhiä kyykyttävä suurpääoman edustaja. Hänen selvästi konservatiivinen ajattelunsa kiteytyy ajatukseen, jonka kuulin lapsena usein. Ellei kala syö, mato säästyy.

Asiantuntijoista minulla on tuomarin mielipide. Heitä on kuunneltava huolellisesti, ja sen jälkeen joku toinen tekee ratkaisun. Tuomioistuinasiassa se toinen on tuomari.

Lakimiehenä sanoisin, että nyt maalaisvallesmanni (Niinistö) selätti professorit. Itse ennen enemmän juristina Niinistö suhtautui aika viileästi oikeudellisiin hienouksiin, ja me professorit ajattelimme, että eipä hän taida niitä oikein ymmärtääkään.

Lainoppi ei ole tiedettä. Se on nippu käytännön sääntöjä, jotka ovat osittain välttämättömiä, mutta joista ei muodostu väitetyn kaltaisia, johdonmukaisia  kokonaisuuksia. Olen siis myös professorina sitä mieltä, että jos maalin toteamisen säännöt aiheuttavat liikaa kiistaa, turvaudutaan sitten tekniikkaan, ja juuri näin onkin tehty. Samalla sääntöjä muutetaan.

Omilla alueillani, siis tekijänoikeudessa ja patenttioikeudessa sekä osissa informaatio-oikeutta, alan sääntökokonaisuus on kuin mielipuolen ompelema tilkkutäkki. Jo vain näkee, että erikoistuneilla hallintovirkamiehillä on ollut liian paljon vaikutusta. Patenttioikeudessa kukaan ei edes väitä vastaan. Pari vuotta sitten käytännössä jo romahtanut säännöstö muistuttaa keskiajan skolastiikkaa eli teologista saivartelua.

Samalla mahtava osa kansaa osoitti ymmärtävänsä, että ulko- ja turvallisuuspolitiikka vain on oikeasti vaikeaa. Ministeriö osaa käytännöt, mutta tarvitsee kapteenin. Valmentaja ei riitä. Toimitusjohtajaksi tarvitaan ministeri.

Ulkopolitiikassa eli suhteissa toisiin valtioihin ja kansainvälisiin järjestöihin ei riitä, että vastustaa. Lisäksi on mietittävä, että mitä sitten syödään, kun ruoka loppuu. Ensin Neuvostoliittoja sitten Maon Kiina yrittivät osoittaa tulevansa toimeen yksinkin. Ja kuinka kävi? Mitä hurjan ”itsenäiseen” Suomeen tulee – millä täi rykii, kun ei ole keuhkoja?