Lopulta kysyin kahdelta tekoälyohjelmaltakin. Edes valokuvaa, jossa Hitler olisi uskaltaunut lähelle hevosta, saati ratsun selkään, ei näyttäisi löytyvän.
Hän piti saksanpaimenkoirista. Hänellä oli sellainen. Naisista hän ei tuntunut olevan erikoisen kiinnostunut. Hän piti tiukasti kiinni kasvisruuasta ja olisi ollut valmis kieltämään tupakoinnin SS-joukoilta.
Hän oli hyvä juoksemaan. Hän ansaitsi korpraalin arvon Länsirintamalla taistelulähettinä. Siinä tehtävässä oli mentävä lujaa.
Kilparatsastus nousee keskeiseksi teemaksi Tolstoin “Anna Kareninassa”. Mannerheim oli siinä urheilulajissa joukon paras ja itse kyrassierin metallilevyin koristautuneen Chevalier-kaartin upseeri.
Kysyin usealta tutulta, jotka olivat palvelleet Lappeenrannassa ratsuväessä sotien jälkeen. Tieto oli sama kuin edelleen talleilta kantautuva. Etenkään tuntemattoman hevosen parteen ei pidä mennä huvikseen. Kun roteva, vuosia rääkätty eläin rupeaa puristamaan ihmistä kylkensä ja seinän väliin, siinä onkin tietämistä.
Nyt sodasta kirjoittaessani sijoitin tekstiin kaksi kauheaa asiaa. Niitä on kommentoitu niukasti. Hitler siis sanoi Suomen johdolle Immolassa 1942, että Leningrad hävitetään maan tasalle ja kaikki ihmiset tapetaan. Kaupungiss kuoli piirityksen aikana luultavasti 1,5 miljoonaa ihmistä.
Vuonna 1941 suomalaisia kaatui sodassa enemmän kuin vuonna 1944. Hyökkäys Syvärille ja Ääniselle oli sotilaallisesti outo mutta ennen kaikkea se oli tavattoman kallis.
Asemasodan aikana Karjalaan rakennettiin enemmän linnoitteita kuin Kannakselle. Vaikka Kannaksen linnoitteista oli päätetty, pääpuollustuslinjaksi määrätty Vamelsuu - Taipale oli kesken, kun hyökkäys tuli.
Moni kirjoittaja on huomauttanut, että jos armeija olisi päässyt vetäytymään tuolle linjalle, se olis jauhettu siellä murskaksi. Nyt se vetäytyi erilaisissa kokoonpanoissa Viipurin - Vuoksen tasalle ja menetti Viipurin. Sen jälkeen vastus alkoi nopeasti kiinteytyä ja kaukaa Karjalasta kuljetetut joukot ehtivät paikalle.
En yritä sotahistorioitsijaksi, koska olen väitellyt kulttuurihistoriasta ja opettanut sitä.
Huomautukseni on ilmastonmuutos.
Lujin Montailloun mhyöhemmän kirjoittajan Leroy Laurien ilmaston histoian (Histoire du climat depuis l'an mil, 1967) tuoreeltaan. Siitä erin olen seurannut asiaa ja nähnyt, miten mullistavasti tulkinnat ovat muuttuneet viimeksi kuluneen vuosikymmenen aikana. Aste, puolitoista, merkitsi ihan kaikkea maailmassa, joka sai ravintonsa lähes pelkästään maasta ja metsästä ja poltti puuta sen minkä jaksoi raahata. Hiili tuli lämmityskäyttöön paljon myöhemmin. Puusta vähässä hapessa poltettu koksi eli sysi tunnettiin sekin vuosituhansia, mutta molempien käyttö oli satunnaista 1800-luvulle asti. Ja syden poltto vei Keski-Euroopasta metsät ja tervan poltto, joka on melkein sama asia, näkyy Länsi-Suomen metsissä edelleen.
Kaskeaminen ei muuten ole tuhoisaa. Kulo on osa luonnon kulkua. Suomessa ei tiettävästi ole metsää, joka ei olisi palanut.
Keskiajalla sotivat etenkin Englanti ja Ranska, mutta Euroopan suurin valtio oli Puola-Liettua. Tiedämme että Ruotsi kärsi ratkaisevan tappion hengenvaarallisen Kaarle XII:n johdolla Pultavassa eli samalla alueella, jossa on nytkin sota. Suomelle seurauksena oli Isoviha, etenkin 1600-luvun lopun nälkävuosien jälkeen pahimpia iskuja, mitä maassa on koettu.
Jatkosodasta puhuttaessa sivuutetaan aina Talvisota. Suomessa oli kova pyrkimys reunavaltiopolitiikkaan ja lopulta jopa liittoon Ruotsin kanssa. Ykkösnimi oli edistyksen eli siis Rytin, Kivimäen ja Erkon puolueen ulkoministeri Holsti. Saksa järjesteli hänet ovelasti syrjään ja Neuvostoliitto kielsi jyrkästi sotilaallisen lähentymisemme Ruotsiin. Neuvostoliiton menettelytavat pikkukansoja ja etenkin suomalaisia kohtaan tunnettiin 30-luvulla yleisesti.
Kun kirjoitin Mannerheimin virheistä ja luettelin niitä, jätin lukijan mietittäväksi, oliko vaihtoehtoja. En ole varma, ovatko lukijat miettineet. Minulle Heikinkadusta 1942 muutetun Mannerheimintien seutaan sopisi hyvin muuttaa Hämeentie Tannerintieksi.