Wikipedia aiheuttaa nämä kaksi vaikeaa kysymystä.
Wikipedia kaataa tekijänoikeuden molemmat perustelut.
1:o - "Työmies on palkkansa ansainnut" - Raamatunlause tarkoittaa, että luovasta työstä on suoritettava korvaus, ja tuo korvaus on jopa tavallista työpalkkaa oikeutetumpi.
2:o - "Kunnia sille jolle kunnia kuuluu." - Luovuutta on kannustettava eli luotava insentiivejä. Moraaliset oikeudet ovat keskeisiä. Teosta ei saa muutella ilman tekijän suostumusta, ja tekijän nimi on aina mainittava.
Wikipediassa on 1,7 miljoonaa artikkelia. Suomenkielisessä Wikipediassa on nyt 100 000 artikkelia.
Työn tasosta ja merkityksestä on paljonkin erimielisyyttä. Nähdäkseni tätä internetin ilmaista tietosanakirjaa käyttävät "kaikki" eli se on ensimmäisiä verkkopaikkoja kenelle tahansa käyttäjälle. suomalaisissa ja kansainvälisissä mittauksissa ja arvioissa se on maailman kymmenen suosituimman verkko-osoitteen joukossa. Käynti- eli käyttökertojen määrä on huimaava.
Suomenkielisen Wikipedian viat liittyvät asenteisiin. Huonoimpia ovat ne alat, joista kirjoittamaan tarvittaisiin kokeneita asiantuntijoita. Parhaita ovat alat, joista kirjoittaa olemalla vain fiksu, sitkeä ja järjestelmällinen. Detaljitietoa painottuu. Hakusanojen suuri lukumäärä heijastaa tätä.
Ei ole mahdottomanvaikea kirjoittaa artikkelia "liikennerikos" eikä edes "murha". (Edellistä ei ole, jälkimmäinen on tynkä ja sellaisenakin omituinen.) "Tekijänoikeus" ja "Patentti" ovat tyydyttäviä. Amerikkalaisen perusteoksen "copyright" on erittäin hyvä ja hyödyllinen.
Rikosoikeudenkäyntiin liittyvä ”mens rea” voisi olla esimerkki asiasta, jota ammattilainenkin katsoo hakuteoksesta. Se tarkoittaa joko syyllisyyttä tai tahallisuutta ja on aidosti vaikea, historiallisesti kerrostunut anglosaksisen oikeuden termi. Tekstistä näkee, että sitä on ollut kirjoittamassa ainakin kymmenen kokenutta asianajajaa ja kaksikymmentä professoria.
Näissä asioissa muuten alaviitteet ja viittaukset laajempiin artikkeleihin ovat hyvin arvokkaita. Väittäisin mielelläni toista, mutta kyllä totta puhuen on arvokasta tietää, mitkä esimerkiksi kymmenistä informaatio-oikeutta koskevista englannin tai saksankielisistä kirjoista ovat hyviä ja mikä ranskankielisistä tekijänoikeuskirjoista on se, jota kannattaa käyttää (niitä on ainakin kolme uutta ja laajaa Ranskan yliopistojen kurssikirjoina).
Sama arvokkaiden viitteiden tieto on päivänselvä esimerkiksi historiassa. Kuka uskoisi – ellei joku uskottava henkilö kertoisi – että ”lopullinen” (definitive) Tacituksen elämäkerta on Sir Ronald Symen 1958 ilmestynyt teos tai että saman tekijän ”The Roman Revolution” (1939) on edelleen hyvin merkittävä mutta aikakauden värittämä eli fasisminvastainen.
Nämä ovat omia esimerkkejäni, jotka Wikipedia ilokseni vahvistaa.
Saksalaisen Wikipedian
valaita koskeva artikkeli, joka lienee käännetty sellaisenaan moniin rinnakkaisteoksiin, on todella järkyttävän hyvä, kuten on väitettykin. (”Wale”.)
Vielä yksi kehu. Tietokirjan suuri ongelma on aina käsittelyn laajuus ja syvyys. Itse on ole koskaan alkuunkaan oppinut tätä, vaan hoipertelen suurista syvyyksistä ärsyttävään pintapuolisuuteen ja yleiskatsauksellisuuteen. Entisissä tietosanakirjoissa, joihin olen siis kirjoittanut elämässäni hyvin paljon, oli onneksi aina ilkeitä toimittajia, joilla oli valmis tieto rivimäärästä.
Aloin todellakin kirjoitella tietosanakirjoihin yi 40 vuotta sitten. Ajatella!
Wikipedian artikkelien pituus ja taitto ovat aika hyviä. Kyllä minulla on hyllyssäni 1980-luvun painos Encyclopaedia Britannicasta, mutta kieltämättä en ole lukenut läpi kahtasataa tiheästi painettua sivua artikkelista
English literature, vaikka artikkeli on erittäin hyvä ja valaiseva.
Ystäväni Kaitsu Ekholm, joka pärjäisi vaikka portsarina ellei sattuisi olemaan professori, viitasi
ensyklopediseen ongelmaan tuossa Wikipedian tilaisuudessa, jossa olimme puhumassa. On helppo kirjoittaa artikkeli ”kylmäfuusio” mutta vaikea ”totuus”.
Teidän, lukijoiden, kannalta huitaisisin tämän pätevän argumentin syrjään. Jos joku on niin hupsu, että haluaa lukea seikkaperäisen esityksen aiheesta ”totuus”, on syytä matkustaa Lontooseen, jossa sekä Foyle’sin että Blackwellin kirjakaupoissa (lähellä toisiaan) että British Museumin kirjastossa (kävelymatkan päässä näistä) on vähintäänkin riittävästi kirjallisuutta tästä aiheesta.
Kun on näin menetellen perehtynyt alustavasti asiaan, voi siirtyä tutkimaan, mitä oivallisissa teoksissa kerrotaan asiasta ”varmuus”.
Wikipedia siis kasvaa täysin irrallaan siitä, mitä tekijänoikeuden perusteista on aina sanottu lakeja säädettäessä ja niistä kirjoitettaessa. Vastiketta ei makseta eikä tekijän nimeä mainita. Jokaisen kirjoituksia saa muuttaa. On toivottavaa, että ehkä suurenkin työn tehneet kirjoittajan tunteita ei oteta huomioon muutoksia tehtäessä. Siten kukaan ei voi sanoa: minä olen kirjoittanut tämän artikkelin.
Ilmiö kuulostaa aivan samalta kuin tarinat 1800-luvun utopiayhteisöistä, joista olemme oppineet, ettei sellainen onnistu.
Wikipedia on yhteisö, ja se sen kuin laajenee.
Wiktionary on jo nyt miellyttävämpi käyttää kuin Merriam tai Webster tai OED eri versioineen.
Wagon tarkoittaa siis vankkureita ja sana on tullut englantiin hollannista, ja Wiktionary tuntee myös sanonnan ”on the wagon” – “
(idiomatic) Abstaining from drinking any alcoholic drink, usually in the sense of having given it up (as opposed to never having partaken).
1917: “Thank you, but; – er – I’m on the wagon, you know,” declined the youth. — Edgar Rice Burroughs, The Oakdale Affair [1].
Wikibooks –puolelta olen tutkiskellut kahta yliopistotason perusoppikirjaa. Toinen koskee differentiaali- ja integraalilaskentaa ja toinen yleistä historia. Matematiikka-teos näyttää hyvältä ja soveltuu kaltaiselleni kadun filosofiantohtorille. Maailmanhistorian kirjoittajina on professoreita Chicagosta ja muualta Michiganista (vai oliko Chicago nyt Illinoisia – who cares). Se on ainakin jonkin verran parempi kuin tuntemani perusoppikirjat – tunnen useita. Ja tämä päivittyy. Olen katsellut arkeologian ja kielitieteen aiheuttamia muutoksia vanhan menneisyyden kuvauksiin; kyllä ne on otettu kiitettävästi huomioon.
Tiettävästi myös tuo työ on ilmaista, mutta ei nimetöntä.
Olen tunteellinen ja irrationaalinen ihminen. Myös Google on maailmaa muuttava keksintö ja myös Google tarjoaa jatkuvasti ilmaisia uutuuksia, joista eräät ovat henkeäsalpaavia, kuten maapallon kartasto (tai satelliittikuvasto) GoogleEarth. Mutta en tunne tarvetta ylistää.
Ehkä se johtuu vain siitä, että Google on voittoa tavoitteleva pörssiyhtiö ja sellaisena erittäin menestynyt. Ehkä minussakin on kerjäläismunkkia sen verran, että nimetön työ hyväksi arvellun asian puolesta miellyttää ajatuksena kovin.
Olen pohtinut kahta keinoa. Tunnen joukon eläkkeellä laiskistuvia professoreita ja tuomareita. Heitä voisi taivutella uskomaan, että olisi viisaampaa kirjoittaa artikkeleita Wikipediaan kuin räpeltää kohta taas vanhentuvia kirjoja, joihin kustantajatkin suhtautuvat aika yliolkaisesti.
Toisaalta voisi toivoa, että yhä useampi asianajaja ja muu juristi joutuisi kiinni ja tuomiolle rosikseen. Yhteiskuntapalveluksi voitaisiin määrätä aseman vessan siivoamisen ohella ohjattua työskentelyä esimerkiksi juuri Wikipediaan. Viitteiden etsiminen olisi kova juttu.
Voisi sitä tehdä myös vankilasta käsin. Itse asiassa Oxfordin ison tietosanakirjan merkittävä avustaja, se josta on kirjoitettu mainio kirja, oli elinkautisvanki, himomurhaajaksi heittynyt lääkäri.
Kemppisen kolmas teesi: wiki-ilmiö johtuu tekijänoikeudesta.
Muutoin ahneet, kunniaa kärttävät ja rahan tuntevat ihmiset uhraavat paljon aikaa ja vaivaa tähän ja muihin vapaakoodihankkeisiin (Linux, koko GNU-perinne, ilmaisohjelmat), koska tiedon hinta on romahtanut.
Tiedon inflaatiosta on kirjoiteltu tyhmiä. Ei tiedon arvo ole laskenut, vaan noussut, ja paljon. Mutta tietoyksikön tuottamisen hinta on romahtanut.
Kirjankustannusliikkeen ei todellakaan kannattaisi tuottaa markkinoille aitoa tietosanakirjaa, koska kukaan ei maksa sellaisista rahaa. Helsingin antikvariaateista löytyy tasoltaan varsin loistava Otavan 1960-luvun Iso tietosanakirja kymmenellä eurolla. Jos uusi vastaavanlainen teos ilmestyisi, se ei saisi maksaa enempää kuin 10 €, ja epäilen, ettei se menisi kuitenkaan kaupaksi, koska ihmiset eivät enää osoita sosiaalista asemaansa kirjahyllyllä, van rannekelloilla.
Perinteinen tekijänoikeus pitää edelleen yllä sanomalehtiä ja piti kustantajia siinä luulossa, että tietokirjoja voisi myydä niin kuin ennenkin. Taloudellisesti tietosanakirjan idea on tietysti se, että Otavan 60-luvun Iso Tieto oli oleellisin osin plagiaatti 30-luvun Isosta Tietosanakirjasta, joka puolestaan perustui sangen tukevasti Brockhausiin, Meyersiin ja Familjelexikoniin, Britannicaa ja Grande éncyclopaédie Laroussea unohtamatta.
Tietosanakirjoissa ja vastaavissa hakuteoksissa vallitsivat siis varkaiden markkinat. Hyvä niin. Tieteessähän tilanne on pysyvästi sama – ei hyvä tieteellinen artikkeli ole omaperäinen, vaan useimmiten olemassa olevaa tietoa etevästi kiteyttävä.
Reippaat henkilöt vastasivat samaan tapaan kuin urheilussa, jossa rahasta juokseminen, heittäminen ja hyppääminen jonkin käsittämättömän päähänpiston vuoksi kiellettiin 1920-luvulla, jolloin ammattiurheilu oli juuri pääsemässä hyvään alkuun. Ehkä rokki, jazz ja kamarimusiikki ovat vähän samantapaisia ilmiöitä. Suuri taituruus ja mainio äänitystekniikka eivät nujerra ainakaan nuorilta himoa soittaa itse.
Nyt tehdään itse tietosanakirjan artikkeleita ja jopa kirjoja.
Asiahan on aivan mainio.
Wikipedian perustajaisiä voi onnitella siitä, että kuvassa on ollut eteviä juristeja - ja että tietenkin perussofta on todella hyvä, koska se on helppo, nopea ja kevyt ja tietysti ilmainen.
Kuka tahansa saa sorkkia teoksen kirjoituksia, mutta jokaisen väitetään sitoutuvan GNU-tyyppiseen lisenssiin (josta on yksityiskohtainen selvitys Wikipedian linkkien takana). Teokseen kirjoitettua ei hylätä tekijänoikeusjärjestelmän ulkopuolelle, vaan tekijänoikeus säilyy, mutta tekijä luopuu oikeuksistaan mm. vastikkeen saamiseen ja nimensä mainitsemiseen teoksen yhteydessä.
Wikipedian kaupallinen hyväksikäyttö on sallittua. Jos keksii liikeidean, siitä vain. Alkuperäiset ”tekijät” eivät edelleenkään saa penniäkään.
Tekijänoikeus oli tarkoitettu poikkeukseksi tiedon yleismaailmallisuuden periaatteesta. Ensyklopedistit (!) eli ne Ranskan 1700-luvun filosofit, jotka ensimmäisinä keksivät ja toteuttivat tietosanakirjan, olivat ankarasti sitä mieltä, että tietoa on jaettava ja tuputettava ja että tietoon ei kenelläkään voi olla yksinoikeutta.
Tähän periaatteeseen esitettiin Ranskan ja Yhdysvaltain vallankumousten yhteydessä poikkeus: omaperäisen teoksen tekijällä on kuitenkin määräaikainen yksinoikeus teokseensa.
Poikkeus oli ja on perusteltu.
Jossain vaiheessa kriittinen massa saavutettiin ja järjestelmä alkoi maksaa enemmän kuin tuottaa.
Maapallon korkein mahdollinen vuori on sata metriä yli Mount Everest. Sen jälkeen vuoren paino junttaisi sen läpi maankuoren. Tekijänoikeusjärjestelmästä kasvoi hullu pilvenpiirtäjä.
Internet on olennaisesti litteä tai sienimäinen. Internetin tekijänoikeutta ei todellisuudessa voi hoitaa tuollaisesta Baabelin tornista käsin. Ne ovat kaksi eri maailmaa.
Wikipedian tyyppisiin julkaisuihin kirjoittaminen näyttäisi siis olevan samassa asemassa kuin musiikin kuunteleminen, soittaminen tai liikunta – kaikki aika hyödyttömiä asioita, taloudellisesti ajatellen.
Teesini on siis se, että tekijänoikeusjärjestelmän liikakasvu (hypertrofia) oli merkittävä ilmaisiin eli vapaisiin eli maksuttomiin tietojärjestelmiin johtanut tekijä.
Viittaan vielä Kemppisen teesiin numero kaksi: älä kysy, tekijänoikeus vai ei. Kysy, millainen tekijänoikeus.
Palmu on mielen päässä.
