Samaa mieltä

Mainiota, että oikeustieteilijät tekijänoikeuden professori Taina Pihlajarinteen johtamana ryhmänä saivat hienon apurahan selvittääkseen eräitä muuttuvan maailman vaikeita kysymyksiä.

Esimerkiksi itsekin jo monta kertaa mainitsemani tekoälyn vaikutus tekijänoikeuteen on sellainen ongelma. Talviolympialaisista jo julkaistiin tietokoneen kirjoittamia uutisia, jotka tietenkin ihminen oli käynyt läpi. Kenen teos?

Taustalla on paljon vaikeampia kysymyksiä, joiden selvittelyyn ei yksi apuraha riitä. Lentokoneen autopilotti on eräänlainen tekoäly, jossa kone ohjaa sensoritietojen perusteella. Autoihin suunnitellaan samanlaista, ja juniin tarvittaisiin. Kun tapahtuu onnettomuus, kuka on vastuussa – kuljettajana toiminut, laitteiden valmistaja vai niiden ohjelmoija?

Vielä vaikeampaa: suoja urkintaa vastaan tarkoittaa (yleensä) yksityisyyttä, jota oikeushenkilöillä ei ole. Ihmisen erinäisiä terveys- ja vastaavia tietoja ei saa käyttää muutoin kuin lain määräämin tavoin. Osakeyhtiön taas on pakko julkaista eräät tietonsa ja jos sen liiketoimintaa urkitaan, mennään aivan erilaisten pykälien mukaan. Ihmisen kunniaa voi loukata, yhtiön ei.

Sama koskee järjestöjä. Eilen totesin, että kun mainitsin vapaamuurarijärjestön, kommentteihin ilmestyi heti vanhoja valheita. Järjestöllä ei ole keinoja torjua niitä oikeudellisesti. Jos joku väittää, että partiotyttöjen salaisissa rituaaleissa opetetaan, että kuu on juustoa ja maa litteä levy eikä mikään pallo, joku senkin uskoisi, eikä jutulle mahtaisi mitään.

Suren esseistiikan rappiota. Hyvin vanhan perinteen mukaisesti sekä loistavia oivalluksia että loisteliaita väärinkäsityksiä esiteltiin kirjoituksina, sellaisina kuin Hitlerin ”Taisteluni”.

Itse haluaisin perustella hiukan blogin sallimaa laajemmin, miksi populismi, joka väittää vastustavansa eliittiä, on eliittiliike. Hitleriäkin tuhoissampi populismin muoto oli marxismi-leninismi. Siinä oli mukana populismin tyypillinen piirre: oppia ei tarvitse ymmärtää, kunhan osaa osoittaa suosiota oikeassa kohdassa ja vastustaa sitä, mitä kuuluu.

Koska oppiin kuului historiallinen välttämättömyys, joka johtaisi lopulta maailmanvallankumoukseen, sen osuvuudesta ei tarvitse enää keskustella ainakaan tässä.

Tekoäly muuten voisi olla vastaus varhaisten sosialistien tunteisiin vetoavaan vaatimukseen yksitoikkoisen työn vieraannuttavien vaikutusten torjumisesta.

Molempia ismejä kannattivat monet viisaat ihmiset. Erikoinen esimerkki on Saksan korkea upseeristo, joka melkein kokonaisuudessaan pysyi uskollisena Johtajalle tajuttuaan tuskallisen selvästi tämän keinojen ja päämäärien yhteensopimattomuuden.

Yksi selitys on populismiin liittyvä lojaalisuus. En voi jättää aatettani nyt, kun se tekee suuren virheen, lienee sanonut Eetu Salin 1918 vallankaappauksesta.

Tavallisempi tapaus on puhdas itsekkyys. Sekä Hitler että Stalin avasivat omilla keinoillaan valtavan määrän korkeita ja arvostettuja virkatehtäviä nuorille ja eteville ihmisille. Stalin oli niin viisas, että vainoissaan hän lopuksi teloitutti ampujatkin ennen kuin aloitti uuden kierroksen.

Korkea lakikieli

Palaan siihen asiaan, mutta ryhdyin ottamaan selvää, pitääkö paikkansa, että sosiaalidemokraatit ovat toimimassa erittäin harkitsemattomasti turvalakien yhteydessä. Ne näyttävät olevan menossa yli vaalien, koska tarvittavaa viiden kuudesosan enemmistöä ei ole luvassa.

Epäilen että kysymyksessä on ihmisten turvallisuudella leikittely ihmisten turvallisuuden nimissä ja lisäksi heikonlainen taito lukea lakien valmisteluasiakirjoja.

Etukäteistietona: siellä on kysymys etenkin uhkaavan vaaran täsmentämisestä. ”Hanke” tulisi rikoksen rinnalle urkkimisen perusteeksi. Nyt poliisin on selitettävä tuomioistuimelle rikos, joka halutaan estää tai selvittää, tai mukana olijat.

Sotilaspuolella – jo Stalin oli erittäin kiinnostunut poliittisista mielialaraporteista ja hankkeista. Hanke on englanniksi myös ”conspiracy”, mutta kyllä näiden lakien valmistelupapereissa sanaa käytetään yleiskielisesti. Esimerkiksi hanke, jonka tarkoitus on estää suojelupoliisia ja armeijaa saamasta keinojaan ajan tasalle.

Hieman yllätyin, kun luin rivien välistä, että poliisi Aarnion tapaus näyttää vaikuttaneen vahvasti tässä keinojen ja menettelyn muotoilemiseen ja eduskunnassa puheiden sävyyn. Tuskin siellä on enää kolmea enempää kansanedustajia, jotka kävivät aikoinaan Tehtaankadulla laatimassa Neuvostoliitolle listoja neuvostovihamielisistä puoluetovereistaan.

Mutta kirjoitukseni asia on sanoa, että lakipaketti ylittää hyvänkin kansanedustajan kyvyt. Kaiken odottamani lisäksi siellä on kaksi- tai kolmekymmentä uutta termiä, joita on yritetty määritellä.

Tämä on syy, miksi meillä tehdään niin vähän oikeushistoriallista tutkimusta riita-asioista, esimerkiksi 30-luvun lamakauden pakkohuutokaupoista, joiden ympärillä on pahaa katkua. Sekavan riita-asian ja siihen liittyen pankkilainsäädännön ja sen valmistelutöiden selvittely on vaikeaa, etenkin kun se ei riitä tutkijalle. Pitäisi lisäksi huomata, että esimerkiksi rasitustodistukset puuttuvat asiakirjavihosta.

Sanoin tuttavalle, että kun ostat uutta asuntoa, muista yhtiölainan merkitys. Kotoa tarkistin neuvoni. Se oli oikein, että asunto-osakeyhtiön taseessa rahastoitu eli pääomapuolelle merkitty yhtiölainan lyhennys on OK, mutta yllätyin hiukan, kun vastaani tuli korkeimman hallinto-oikeuden mielestäni tulokseltaan outo ratkaisu. Asunnon myynnistä menee tietysti pääomaveroa, ellei asunto ole ollut vähintään kahta vuotta omassa käytössä. Vero lasketaan myyntihinnan ja hankintahinnan erotuksena.

Nyt sitten KHO:n ratkaisussa vuokra-asuntoa oli käyttänyt vuosia verovelvollisen tytär, ja se katsottaneen sinänsä omaksi käytöksi. Sitten sitä oli vuokrattu ulos. Yhtiövelkaa oli lyhennetty kuukausittain.

KHO katsoi ratkaisunsa (2016:169) perusteluissa, että jos kysymyksessä olevan huoneiston osuus yhtiölainasta olisi maksettu myynnin yhteydessä kertasuorituksena, sen olisi saanut lisätä hankintahintaan, eli verotettava olisi välttynyt maksamasta ”ylimääräistä” veroa. Ovatkohan ihmiset huomanneet, että tämä asunto-osakeyhtiön tai jopa kirjanpitäjän päätettävissä oleva seikka, lainapääoman lyhennysten käsitteleminen tulona sen sijaan että ne aktivoitaisiin taseissa, voi nykyisin maksaa myyjälle kymmeniä tuhansia euroja?

Sotamuistoja

Yksi kommentoija, tämä jolla on tapana hammastella sotamuistoista, lienee vaarallinen itselleen ja toisille. Siinä olisi mahdollisuus päästä poliisiauton kyydissä hoitoon. Poikkeuksellinen mielenkiinto aseisiin on paha merkki.

Yhdessä vaiheessa olin usein tekemisissä henkilöiden kanssa, jotka vastasivat poliisikoulun pääsykokeista. Hän mainitsi, että hakijoilta kysytään kautta rantain ampumaharrasteesta. Kiinnostus ammattilaisten käyttämiin Magnum-revolvereihin oli aina hylkäämisperuste.

Voimakas hylkimisreaktio, kuten mainitun kommentoijan tapauksessa, on sama asia. Mielikuvat näyttävät kiertelevän aseellisen väkivallan ympärillä.

Toisessa maailmansodassa olleet eivät enää kirjoittele. Kun itse synnyin, Hitler, Churchill. Roosevelt ja Stalin olivat kaikki elossa. Aivan eri yhteydessä olen kertonut, että isäni oli lentänyt viimeisen sotalentonsa Lapin sodassa lokakuun lopulla ja päässyt siviiliin juuri ennen kuin synnyin. Hänellä oli se luonteenpiirre, että hän pystyi arkistoimaan asiat.  Meillä ei puhuttu sodasta. Isäni suhtautui hiukan ironisesti iltoihin upseerikerholla, koska hän ei ollut juurikaan kiinnostunut viinasta eikä varsinkaan tekemättä jääneistä sankariteoista.

Varhaismaailmassani oli myös useita ihmisiä, jotka olivat tulleet sodasta vain ruumiillisesti ehjinä. Maalaisyhteisö toimi niin, että julkiset sotasankaritkin puhuivat heidän kuultensa lähinnä säästä ja vuodentulosta.

Itse kiinnostuin vasta vanhana sodan sairastuttamista. Mielestäni on erinomainen asia, että ”Murtunut mieli” on saanut tutkijoita.

Nyt huomaan miettiväni usein, missä määrin oma sukupolveni on siirtänyt eteenpäin sotaisia, autoritaarisia asenteita, joihin kuuluu lihasten pullistelu, hypähtely ja kiljahtelu.

Selviytyjät tulivat sodasta sen oppineina, että ovesta mennään sisään saranapuolelta. Nykyinen ajattelutapa, jota siis kannatan ja suositan, on kokeilla ensin, kääntyykö kahva ja onko lukko auki.

Jostain lakimiehestä sanottiin, että hän on mahdottoman kova neuvottelija. Nyrkki pöytään! Asia on juuri päinvastoin. Menestyvimmät neuvottelijat alkavat heti paikalla haarukoida toteutumiskelpoista tulosta. Kaikkein parhaat panevat lyhyessä ajassa vastapuolen ehdottomaan juuri tuota ratkaisua. Eikä tilanteen tarvitse olla kummempi kuin tavallinen asuntokauppa.

Sanopa sisään tullessani, että täällä haisee homeelta. Hinta nousi yhdellä repliikillä ainakin kymmenen prosenttia. Jos kämppä kiinnostaa, sitä on ihasteltava ja kiiteltävä välittäjää sitä, että tämä uhraa kallista aikaansa. Vasta aidon neuvottelukosketuksen synnyttyä pyydetään papereita ja tarvittaessa kysäistään, että onkohan kosteutta kartoitettu. Siinä vaiheessa voi ottaa kassistaan painemittarin ja digitaalisen lämpömittarin ja sanoa, että tuntuu tuo ilma vaihtuvan aika huonosti ja tuossa parvekkeen ovessa on lämpövuoto.

Isäni oli muuten hyvä juuri tässä. Hyvä oli isoisäkin. Hän otti esiin kalliin kellon ja sanoi, että tuskin isännälle tällainen tavallinen kelpaisi, vaikka on halpakin…