Suuntaan markkinointiponnistuksia teihin, lukijoihin, pikapuoliin.
Tällä viikolla löytyi Tavarataksi ja tieto, miten saa järkevästi kuljetettua 11
laatikollista uusia kirjoja täältä televisiohuoneesta erääseen hiukan hankalan
porttikongin takana olevaan paikkaan Helsinkiin.
Olen saavuttanut kirjoittajan urani huipun. Kirjoja on
tilattu ja myyty hiukan enemmän kuin jaksan kantaa. Valitettavasti se ei ole
paljon.
Huvittavaa oli huomata, että nyt kalibroitavana oleva
pannuhuoneen moottoriventtiilin ohjaustaulu toimii samalla logiikalla kuin
kamerani. Tulee ansioitunut olo, kun käy katsomassa paineet ja kiertoveden
meno- ja paluulämmöt.
Ero on juuri tämä maailman muuttuminen. Näihin aikoihin asti
pannuhuone oli täynnä vipuja ja venttiilejä ja säätöpyöriä ja lämpömittareita ja
sanatonviesti oli: sydän vihkimätön - älä lähesty pyhää maata. Nyt voi lähettää
vaikka tekstiviestin firmaan ja kysyä, että pitäisikö nostaa tuota painetta
36:sta 38:aan.
Muutos on suuri. Eilen luin jotain, jossa hurjistunut
henkilö heitti puhelinluettelon seinään. Piti oikein miettiä, mitähän itse
heittäisi, kun ei ole puhelinluetteloita (paitsi yksi vanha, joka pitää
palauttaa oikealle omistajalleen).
Maailmastani on kadonnut myös muistikirja. On minulla sellaisia
sata ja käytössä kymmeniä, mutta niissä on lähinnä blogin asioita tai tietoja
kirjoista ja kameroiden objektiiveista.
Kun sitä ei tiedä, miten vielä rikastuu, ja saattaa kulku osua sopivasti
alan liikkeeseen…
Sellainen asia kuin onko Biltema sunnuntaina auki, on kyllä
niin nopea katsoa Googlesta, ettei sitä viitsi selailla muistivihkosta.
Vakavampia sielullisia pohdintoja aiheuttaa sen sijaan
esimerkiksi älylukko oveen. Remontin yhteydessä vuosi sitten arvioin sellaiset
liian kalliiksi ja hiukan pelottaviksi. Nyt muuan kauppa tarjoaa sellaista nimellä
Yale Doorman noin neljään sataan eli edelleen liian kalliilla, etenin kun ottaa
huomioon asennukset.
Miehuuteni päivinä oli tavallista, että arvohenkilöt
kulkivat vinossa, toinen olkapää koholla, ja helisivät. Pelkästään asianajotoimistoon,
jossa työskentelin, tarvittiin kuusi eri Abloy-avainta, ja toinen toimiston
omistajista käytti kymenkunta minuuttia sisään pääsemiseen, koska
huononäköisenä ja hajamielisen hän joutui sovittamaan kuhunkin lukkoon aina
noin kymmentä avainta. Toisaalta kassakaapin sai auki paperiveitsellä…
Mistähän tuon tiedon saisi? Moni pyörtää autolta takaisin
kokeilemaan, tulihan ovi lukkoon. Näissä uusissa näyttää olevan myös
kaukolukitus ja avaaminen. Nykyisessä lukossa on se ongelma, ettei kukaan pois
lähtijä saa sitä ensi yrittämällä auki, koska kahvaa ei saa painaa samalla kun
kiertää klnkkua. Ensin kierretään, sitten painetaan kahvaa.
Ilmiötä sanotaan alalla epäintuitiiviseksi käyttöliittymäksi.
Epäilijöille sanon, että nykyaikainen auton avain, joka
toimii taskusta, tuntui minusta aluksi turhalta, mutta ei tunnu enää. Voi olla
että hankin autoon jopa kännykässä näkyvän prikan, koska minulla on taito
hukata oma autoni parkkihalliin.