Suomi pärekaton partaalla

(Kotimaisten kielten tutkimuslaitoksen kokoelmista; joukossa henkeäsalpaavia ruokottomuuksia; kaikki vapun vuoksi)

Siinä kuulia, kussa puhuja.
Siinä kuulija, kussa puhuja. (Alatornio, 1933)

Anna pukin puhua silloon pitempi parta.
Anna pukin puhua, sillä on pitempi parta. (Alatornio 1933)

Piä suusti kiini ko ihmisten kansa puhut.
Pidä suusi kiinni, kun ihmisten kanssa puhut. (Alatornio 1933)

Mitäs se faari puhuu ko parta liikkuu.
Mitäs se vaari puhuu, kun parta liikkuu. (Alatornio, 1932)

Puhu pukille sanoi sauna-Mikko papille.
"Puhu pukille", sanoi Sauna-Mikko papille. (Alatornio 1933)

Mitäs siittä meän Eevasta joka puhhuu ko perse.
Mitäs siitä meidän Eevasta, joka puhuu kuin perse. (Alatornio, 1933)

Hullu putkeen puhuu vähä miel persijeen.
Hullu putkeen puhuu, vähämieli perseeseen. (Eno )

Suu puhhuu ja koppa kopisee, eikä palijo mielikään haittaa.
Suu puhuu, ja koppa kopisee, eikä paljon mielikään haittaa. (Hailuoto, 1933)

Puhu perse Pulukkiselle kyllä Pulukkinen vastaa.
Puhu perse Pulkkiselle, kyllä Pulkkinen vastaa. (Hailuoto, 1933)

Puhuttele miestä äläkä vaatteita!
Puhuttele miestä äläkä vaatteita! (Hailuoto, 1933)

Älä usko Jaskaa, Jaska puhhuu paskaa!
Älä usko Jaskaa, Jaska puhuu paskaa! (Hailuoto 1933)

Puhhuu vertauksilla, ku Ryllykkä-vainaja.
Puhuu vertauksilla kuin Ryllykkä-vainaja. (Hailuoto, 1933)

Jonka takapuoli puhhuu, sen takapuoli vastaa.
Jonka takapuoli puhuu, sen takapuoli vastaa. (Hailuoto, 1933)

Ei missään puhuta niin selviä suomia kun Lammilla ja Lammin Kosella sielä puhutaan rykin räntin ja ruomatun jälkiä.
Ei missään puhuta niin selvää suomea kuin Lammilla ja Lammin Koskella; siellä puhutaan trykin räntin ja raamatun jälkiä. (Hausjärvi, 1936 - 37)

Lärppä toisin kaikki puhuu, pierunkin vääntää nurinpäin.
Lärppä toisin kaikki puhuu, pierunkin vääntää nurinpäin. (Hausjärvi, 1936 - 37)

Perässä puhuja ja pepunhaistaja on ihka saman arvoiset.
Perässäpuhuja ja pepunhaistaja on ihka saman arvoiset. (Hausjärvi, 1936 - 37)

Sitähän sekin sanoi vaikkei mitään puhunnut.
Sitähän sekin sanoi, vaikka ei mitään puhunut. (Hausjärvi, 1936 - 37)

Joka topakasti toret puhuu niin ei sitä toiset valeeksi vänkää.
Joka topakasti todet puhuu, niin ei sitä toisel valeeksi vänkää. (Hausjärvi, 1936 - 37)

Ei puhutap paljo, halataav vaan.
Ei puhuta paljon, halataan vain. (Hausjärvi, 1936 - 37)

Pappihan kahteen kertaam puhuu, joka palkan saa.
Pappihan kahteen kertaan puhuu, joka palkan saa. (Hausjärvi, 1936 - 37)

Puhu reiruhun vaikkei tulsi kun sana päiväs.
Puhu reiruun, vaikka ei tulisi kuin sana päivässä. (Isokyrö, , 1934)

Kun aina puhuu niin mistä ne toret piisaa, kyllä siinä jo pitää valehrellakkin.
Kun aina puhuu, niin mistä ne todet piisaa, kyllä siinä jo pitää valehdellakin.
(Isokyrö, 1934)

Kun itte puhuu ja itte vastaa niin ei tuu mitää jälkipuheeta.
Kun itse puhuu ja itse vastaa, niin ei tule mitään jälkipuheita. (Isokyrö, 1934)

Puhut kun ei olsi alaleukaa ollenkaa.
Puhut kuin ei olisi alaleukaa ollenkaan. (Isokyrö, 1934)

Puhu mulle, puhuu mulle paremmakki!
Puhu minulle, puhuu minulle paremmatkin! (Isokyrö, 1934)

Mitäs sinä puhut, jonka nenä ottasta alkaa ja kurkku on kuin nikkaripenkin kruuvi.
Mitäs sinä puhut, jonka nenä otsasta alkaa ja kurkku on kuin nikkaripenkin ruuvi. (Isokyrö, 1934)

Älä puhu mulle, ihimiset luuloo jotta mä tunnen sun.
Älä puhu minulle, ihmiset luulee, jotta minä tunnen sinut. (Isokyrö, 1934)

Puhu silloon kun sulta kysytähä ja sano silloonkin jotta en mä tierä.
Puhu silloin, kun sinulta kysytään, ja sano silloinki, jotta en minä tiedä. (Isokyrö, 1934)

Sitä ei voi puhutella kun hevoseseläst halko kääjes.
Sitä ei voi puhutella kuin hevosen selästä halko kädessä. (Kivennapa, 1932)

Kuka seun, joka niin lipijäkalan äänellä puhhuu.
Kuka se on, joka niin lipeäkalan äänellä puhuu. (Nivala, , 1933)

Puhhuu ko lammas tuohem päälle paskantas.
Puhuu kuin lammas tuohen päälle paskantaisi. (Nivala, 1933)

Kahtelee ku ois postilla silimänurkassa ja puhhuu ku pulloperse sika.
Katselee kuin olisi postilla silmänurkassa ja puhuu kuin pulloperse sika. (Nivala, 1933)

Aijan merkit viittaavat, että Suomi on pärekaton partaalla, sano lappalainen maallikkosaarnaaja puhuessaan suomeksi.
"Ajan merkit viitaavat, että Suomi on pärekaton partaalla", sanoi lappalainen maallikkosaarnaaja puhuessaan suomeksi.
Tarkoitti sanoa: Ajan merkit viittaavat että Suomi on perikadon partaalla. (Paltamo, 1933 - 34)

Kun vitusta puhuu siinä ei tule riitaa.
Kun vitusta puhuu, siinä ei tule riitaa. (Paltamo, 1933 - 34)

Sepä lähtöä oli sano entinen akka ko uunilta putosi.
"Sepä lähtöä oli", sanoi entinen akka, kun uunilta putosi. (Alatornio, 1933)

Konstit on monenlaiset sano entinen akka ko kissala pöytää pyhki.
"Konstit on monenlaiset", sanoi entinen akka, kun kissalla pöytää pyyhki. (Alatornio, 1933)

Sinne sitä mennään, jos eletään ja terveenä ollaan sano entinen muori kun hautaan katseli.
"Sinne sitä mennään, jos eletään ja tervenä ollaan", sanoi entinen muori, kun hautaan katseli. (Hausjärvi, 1936 - 37)

Tässä talossa kun on aina se kiiru, sano entinen renki, kun saunan parvesta putosi.
"Tässä talossa kun on aina se kiiru", sanoi entinen renki, kun saunan parvesta putosi. (Hausjärvi, 1936 - 37)

Enhän minäkän näin olisi, sanoi entinen mies, ei minun tarttisi yhtään tehrä työtä, jos ei olisi tota rakoo, poikittain tossa nenän alla.
"Enhän minäkään näin olisi", sanoi entinen mies, "ei minun tarvitsisi yhtään tehdä työtä, jos ei olisi tuota rakoa poikittain tuossa nenän alla." (Hausjärvi, 1936 - 37)

Tää siitä käymästä lakkas, sanoi entinen akka, kun kellon heilurin kellosepälle vei.
"Tämä siitä käymästä lakkasi", sanoi entinen akka, kun kellon heilurin kellosepälle vei. (Hausjärvi, 1936 - 37)

Mitäs se sivulliseen kuulu sano entine eukko pappia.
"Mitäs se sivulliseen kuului", sanoi entinen eukko pappia. (Hausjärvi, 1936 - 37)

"Kun minä ovenpäälistä veistin", sano entinen sairas kun pappi miehen pahoja töitä kyseli.
"Kun minä ovenpäällistä veistin", sanoi entinen sairas, kun pappi miehen pahoja töitä kyseli. (Hausjärvi, 1936 - 37)

Katos tot vonkaletta sano entinen renki silakkaa.
"Katsos tuota vonkaletta", sanoi entinen renki silakkaa. (Hausjärvi, 1936 - 37)

Hei hulinaksi sano entinen mies kun muijaa hautaan laskettiin.
"Hei hulinaksi", sanoi entinen mies, kun muijaa hautaan laskettiin. (Hausjärvi, 1936 - 37)

Oli kuuma kylpy kylmäs saunas, sano entinen renki kun isännältään selkään sai.
"Oli kuuma kylpy kylmässä saunassa", sanoi entinen renki, kun isännältään selkään sai. (Hausjärvi, 1936 - 37)

Rahasta takasin ja pyytämäti, sano entinen mies kun väärällä rahalla kauppaa teki.
"Rahasta takaisin ja pyytämättä", sanoi entinen mies, kun väärällä rahalla kauppaa teki. (Hausjärvi, 1936 - 37)

Sataa rapsii, sano entinen likka kun alleen laski.
"Sataa rapsii", sanoi entinen likka, kun alleen laski. (Hausjärvi, 1936 - 37)

Poika tuli, mutt kunnia meni sano entinen likka kun lapsen sai.
"Poika tuli, mutta kunnia meni", sanoi entinen likka, kun lapsen sai. (Hausjärvi, 1936 - 37)

Jumalaa kehuttiin saatanasti perkelettä pirusti moitittiin sano entinen mies kun toiset kirkkokuulumisia kysyivät.
"Jumalaa haukuttiin saatanasti, perkelettä pirusti moitittiin", sanoi entinen mies, kun toiset kirkkokuulumisia kysyivät. (Hausjärvi, 1936 - 37)

Perkeleen perilliset sano entinen isäntä kun sukulaiset emäntävainajan osuutta riitelivät.
"Perkeleen perilliset", sanoi entinen isäntä, kun sukulaiset emäntävainajan osuutta riitelivät. (Hausjärvi 1936 - 37)

Minä olen siitä laarusta ja minun poikani on siitä säärystä ettei sen sovi mennä piijan kanssa naimisiin sano entinen isäntä naapurilleen omasta pojastaan.
"Minä olen siitä laadusta ja minun poikani on siitä säädystä, että ei sen sovi mennä piian kanssa naimisiin", sanoi entinen isäntä naapurilleen omasta pojastaan. (Hausjärvi, 1936 - 37)

Kunhan hänes on sano entinen emäntä kun vasikoitten päälle juoman heitti.
"Kunhan hänessä on", sanoi entinen emäntä, kun vasikoitten päälle juoman heitti. (Hausjärvi, 1936 - 37)

Näin heränneet veisaa sano entinen mies kun kirkossa pieru pääsi.
"Näin heränneet veisaa", sanoi entinen mies, kun kirkossa pieru pääsi. (Hausjärvi, 1936 - 37)

Se on taas sen lorun loppu sano entinen eukko kun pappi saarnan lopetti.
"Se on taas sen lorun loppu", sanoi entinen eukko, kun pappi saarnan lopetti. (Hausjärvi 1936 - 37)

Se pieni piukka joka rouvalta pääsi olkoon min syyni sano entinen piika kutsuvieraille.
"Se pieni piukka, joka rouvalta pääsi, olkoon minun syyni", sanoi entinen piika kutsuvieraille. (Hausjärvi, 1936 - 37)

Kyllä näitä saa kun öitä valvoo sano entinen akka kun lapsen sai.
"Kyllä näitä saa, kun öitä valvoo", sanoi entinen akka, kun lapsen sai. (Hausjärvi, 1936 - 37)

Lailla sääretään ja asetuksella määrätään sano entinen vallesmanni talonpoikaa.
"Lailla säädetään ja asetuksella määrätään", sanoi entinen vallesmanni talonpoikaa. (Hausjärvi, 1936 - 37)

Tosta saat ropit ja lääkkeet sano entinen mies kun toista viinapullolla päähän löi.
"Tuosta saat ropit ja lääkkeet", sanoi entinen mies, kun toista viinapullolla päähän löi. (Hausjärvi 1936 - 37)

Onkohan taivas alentunut tai maa ylentynyt kun enkelien laulu kuuluu sano entinen mies kun ensi kerran kuorolaulua kuuli.
"Onkohan taivas alentunut tai maa ylentynyt, kun enkelien laulu kuuluu", sanoi entinen mies, kun ensi kerran kuorolaulua kuuli. (Hausjärvi, 1936 - 37)

Varttukaa, varttukaa, sano entinem pastorska, kuj junasta jäi.
"Varttukaa varttukaa, täältä tulee pastorska", sanoi entinen pastorska, kun junasta jäi. (Hausjärvi, 1936 - 37)

Järjestys se ollap pitää, sano entinel lukkari kun kanoja piiskas.
"Järjestys se olla pitää", sanoi entinen lukkari, kun kanoja piiskasi. (Hausjärvi, 1936 - 37)

Ottakaa ny kolmaskin pala, eipä sillä jotta meillä räknätääsihin, sanoo entinen emäntä kaffipöyräs.
"Ottakaa nyt kolmaskin pala, eipä sillä jotta meillä räknättäisiin", sanoi entinen emäntä kahvipöydässä. (Isokyrö, 1934)

Pohojatuuli on kylmää vaikka se tuulis mistäpäin sanoo entinen mustalaaspoika.
"Pohjatuuli on kylmää, vaikka se tuulisi mistäpäin", sanoi entinen mustalaispoika. (Isokyrö 1934)

"Nouskaa ny kaikki väki ylhä, kaffipannu putos kusisankoohin", sanoo entinen emäntä.
"Nouskaa nyt kaikki väki ylähä, kahvipannu putosi kusisankoon", sanoi entinen emäntä. (Isokyrö, 1934)

Vielä meiltäkin kuallahan sanoo entinen mies kun ei krannihin hautajaasihin haastettu.
"Vielä meiltäkin kuollaan", sanoi entinen mies, kun ei kranniin hautajaisiin haastettu. (Isokyrö, 1934)

Hyppee hyvä isä, siinon oja, sanoi entinen poika sokeaa isäänsä taluttaessaan.
"Hyppää hyvä isä, siinä on oja", sanoi entinen poika sokeaa isäänsä taluttaessaan.
Ja hyppyytti liian kaukaa, joten isä putosi ojaan. (Kiuruvesi, 1932)

Yks kaks kuus kaks, munat meni nuuskaks, sano entine kananmunakauppias.
"Yksi kaksi kuusi kaksi, munat meni nuuskaksi", sanoi entinen kananmunakauppias. (Laukaa 1936-37)

Nuisa hulluisa konsteisa pijan tappaa ihtensä, sano entinen isäntä kö hirttonuora katkesi.
"Noissa hulluissa konsteissa pian tappaa itsensä", sanoi entinen isäntä, kun hirttonuora katkesi. (Nivala, 1933)

Kyllä lasta kurriittaa saa, muttei pilä nim pirun tavalla hakata, sano entinem pappi.
Kyllä lasta kurittaa saa, mutta ei pidä niin pirun tavalla hakata, sanoi entinen pappi. (Pälkäne)

Voi hartioitani, voi ristiluitani, mutta katto nyt sinäkin, Matti niittem munies perrää(n), sano entinen muija kun riihem parsilta putos.
Voi hartioitani, voi ristiluitani, mutta katso nyt sinäkin, Matti, niitten muniesi perään, sanoi entinen muija, kun riihen parsilta putosi.
Mies ja vaimo olivat vähän lystiä pitäneet ja muija tipahti riihen lattialle partten välistä. (Pälkäne)

Sitä se on sano entinen akka kun paskoosa maesto.
Sitä se on, sanoi entinen akka, kun paskaansa maistoi.
(Riistavesi, 1932)

Tuoson pappi ja täsä on mies, sano entinen pappi, ko krain pöythän löi.
"Tuossa on pappi ja tässä on mies", sanoi entinen pappi kun krain pöytään löi. [Krai: paidan t. takin kaulus. SMSA] (Rovaniemi, 1933)

Vähä vähäst otetaa sano enttine muija ko natukissaa kuahitti.
"Vähän vähästä otetaan", sanoi entinen muija, kun natukissaa kuohitsi. (Ulvila 1933)

Istun toho, sano enttine ihmine ko lankes.
"Istun tuohon", sanoi entinen ihminen, kun lankesi. (Ulvila, I. Venno, 1933)

Kerran suapihan tok' koiraak' kyytii sanoi akka, sitoessaan koiraa junan perään.
Kerran saa toki koirakin kyytiä, sanoi akka sitoessaan koiraa junan perään. (Eno)

Iso hyvä, sano kalajokinen, olipa sitte akka eli hevonen.
"Iso hyvä", sanoi kalajokinen, "olipa sitten akka eli hevonen." (Hailuoto, 1933)

Kävin kissalle ruokaa viemäsä, sano akka kun kylästä tuli.
"Kävin kissalle ruokaa viemässä", sanoi akka, kun kylästä tuli. (Hailuoto, 1933)

Konstit on monet sano akka kun pieri potki kusi käveli konttas kuto sukkaa ja vihelsi.
"Konstit on monet", sanoi akka, kun pieri, potki, kusi, käveli, konttasi, kutoi sukkaa ja vihelsi. (Riihimäki, 1936 - 37)

Lentosuuteloita, sano ukko kun akka turpaan löi.
"Lentosuuteloita", sanoi ukko, kun akka turpaan löi. (Riihimäki, 1936 - 37)

Mikses muninut, san akka kun ainoan kanansa tappo.
"Miksi et muninut", sanoi akka, kun ainoan kanansa tappoi. (Hausjärvi, 1936 - 37)

Puhu nyt suus puhtaaks ettei jää kuollessas auki, sano akka kun miehensä kanssa riiteli.
"Puhu nyt suusi puhtaaksi, että ei jää kuollessasi auki!" sanoi akka, kun miehensä kanssa riiteli. (Hausjärvi, 1936 - 37)

Kuka tuata joiskaa, jos ei sokuria saisi, sanoo akka kaffia.
"Kuka tuota joisikaan, jos ei sokeria saisi", sanoi akka kahvia. (Isokyrö, 1937)

Mitä mä piittaan yhyrestä miähestä, olkoho kenenkä kans tahtoo, siton mulla siltä hevoskuorma kirkonmaahan viärä, sanoo akka miästänsä.
"Mitä minä piittaan yhdestä miehestä, olkoon kenenkä kanssa tahtoo, sitä on minulla siltä hevoskuorma kirkonmaahan viedä", sanoi akka miestänsä. (Isokyrö, 1937)

Tuliko kruunu vai klaava, sanoo miäs kun akka saunanlavolta putos.
"Tuliko kruunu vai klaava", sanoi mies, kun akka saunanlavolta putosi. (Isokyrö, 1934)

Kova kovaa vastahan, sanoo akka kun kivellen istuu.
"Kova kovaa vastaan", sanoi akka, kun kivelle istui. (Isokyrö, 1934)

Hih, sanoo akka kun saunanlavalta putos ja kuali.
"Hih", sanoi akka, kun saunanlavalta putosi ja kuoli. (Isokyrö, 1934)

Ota akka kulta tyynni, sanoo seppä paarmuuskalle, kun akka kaksooset sai.
"Ota, akka kulta, tyynni", sanoi seppä paarmuuskalle, kun akka kaksoset sai. (Isokyrö, 1938)

"Hei hulinaa", sanoo akka kun kirnuhun piäri.
"Hei hulinaa", sanoi akka, kun kirnuun pieri. (Isokyrö, 1934)

"Se lai loppuu", sanoo Junnoo kun akka kuoli.
"Se laji loppui", sanoi Junno, kun akka kuoli. (Isokyrö, 1934)

Sopivaa kropinaa sanoo akka, kut tuahelle kusi.
"Sopivaa kropinaa", sanoi akka, kun tuohelle kusi. (Isokyrö, 1934)

Treenausta soon, sanoo akka kun prunnihin putos.
"Treenausta se on", sanoi akka, kun prunniin putosi. (Isokyrö, 1934)

On niillä nuilla rikkailla kiikut ja leikut sano akka ku ukko hirressä roikku.
"On niillä noilla rikkailla kiikut ja leikut", sanoi akka, kun ukko hirressä roikkui. ( Juva, 1932)

Sinne mänj köyhä ainoo huvj, sanoi äijä, kun akka kuoli.
"Sinne meni köyhän ainoa huvi", sanoi äijä, kun akka kuoli. ( Juva, 1932)

Herrasväi huolia, sanoi torpan mies, kun akka itselleen housut osti.
"Herrasväen huolia", sanoi torpan mies, kun akka itselleen housut osti. ( Juva, , 1932)

Loppu ne nyt sivuhommat, sanoi Pylkkänen, kun akka kuoli.
"Loppui ne nyt sivuhommat", sanoi Pylkkänen, kun akka kuoli. ( Juva, 1932)

Mahan olj puhkasta jos en suana vittuva ettee sano akka ku ukko koettii tuel.
"Mahan oli puhkaista, jos en saanut vittua eteen", sanoi akka kun ukko kotiin tuli. ( Juva, 1932)

Leik sians saakko sano akka ko sika noka vei.
"Leikki sijansa saakoon", sanoi akka, kun sika nokan vei. (Kalanti, 1931)

"Präiskis", sano akka kun ukolta silimä puhkes.
"Päiskis", sanoi akka, kun ukolta silmä puhkesi. (Kiuruvesi, 1932)

"Ahhah", sano akka kun haataan laskettiin!
"Ahhah", sanoi akka, kun hautaan laskettiin. (Kiuruvesi, 1932)

Tuilpa kiire sano akka ku tuul' myllyn siipeen tarttu.
"Tulipa kiire", sanoi akka kun tuulimyllyn siipeen tarttui. (Kiuruvesi, 1932)

Yötä, yötä sano akka, kun silimä puhkes.
"Yötä, yötä", sanoi akka, kun silmä puhkesi. (Kiuruvesi, 1932)

Oelpa hyvä, ettee ollu kerihtimet, sano akka, kun puukko silimää putoes.
"Olipa hyvä, että ei ollut keritsimet", sanoi akka, kun puukko silmään putosi. (Kiuruvesi, 1932)

Minä jymmäyti valtijota, sano akka kun osti rautatielipun ja meni kävelle.
"Minä jymäytin valtiota", sanoi akka, kun osti rautatielipun ja meni kävellen. (Laukaa 1936-37)

Valamis on aina valamis sano akka kuun hyyssiin lähtiissä perseensä pyyhki.
"Valmis on aina valmis", sanoi akka, kun hyyssiin lähtiessä perseensä pyyhki. (Nivala, 1933)

Ahhah sano akka ku alta pääsi.
"Ahah", sanoi akka, kun alta pääsi. (Nivala, 1933)

Elämän tiet on mutkaset, sano akka ku kaivoon putos.
"Elämän tiet on mutkaiset", sanoi akka, kun kaivoon putosi. (Nivala, 1933)

Kiperää tyätä, sano akka kun nappaansa nuali.
Kiperää työtä, sanoi akka, kun napaansa nuoli. (Pälkäne)

Aina se tuo miesväki jottaa rottuuttaa, sano akka ku ukko orret pirtistä kahvepuuksi sahasi.
"Aina se tuo miesväki jotain rotuuttaa", sanoi akka, kun ukko orret pirtistä kahvipuuksi sahasi. (Paltamo, 1933)

Sai kait se ku ei kertone, sano akka ku lehmeä astutti.
"Sai kait se, kun ei kertone", sanoi akka, kun lehmää astutti. (Paltamo, 1933)

Paljo eäntä ja vähä villoja, sano akka ku sikkoa kerihti.
"Paljon ääntä ja vähän villoja", sanoi akka, kun sikaa keritsi. (Paltamo, 1933)

Mitähän pillurukkai ajatelloo, sano akka kun leskeksi jäi.
"Mitähän pillurukkakin ajatellee", sanoi akka, kun leskeksi jäi. (Paltamo, 1933 - 34)

Hullu mies kun jauhoja ostoa, eik oo kahvin pöönääkää, sano akka ukolleen.
"Hullu mies, kun jauhoja ostaa, eikä ole kahvin pöönääkään", sanoi akka ukolleen. (Paltamo, 1933 - 34)

Minen muikulapottuo ja seipikallaa soata syyvvä, kun ne vaikuttavat niin riettai-ta ajatuksie, sano hurskasteleva akka.
"Minä en muikulapottua ja seipikalaa saata syödä, kun ne vaikuttavat niin riettai-ta ajatuksia", sanoi hurskasteleva akka. (Paltamo, 1933 - 34)

Min en jouvva koko yötä sinun kansasi karapersiessä värkkeämmään, rippikirkkoon menevä immeinen, sano akka ukolleen.
"Minä en jouda koko yötä sinun kanssasi karaperseessä värkkäämään, rippikirkkoon menevä ihminen", sanoi akka ukolleen. (Paltamo, 1933 - 34)

Kummat tulisi jos ei oesi persettä, sano akka kun kuselle rupesi.
"Kummat tulisi, jos ei olisi persettä", sanoi akka, kun kuselle rupesi. (Paltamo, 1933)

Tölskis, sano akka ko järvhen hyppäs.
"Tölskis", sanoi akka kun järveen hyppäsi. (Rovaniemi, 1933)

Töihin töihin sano Lapatossu. Ei akka käy muuton silkisä ja lapset kansakoulusa.
"Töihin, töihin", sanoi Lapatossu, "ei akka käy muuten silkissä ja lapset kansakoulussa". (Tyrvää, 1933)

Ahha sano Aureen akka kun hautaan laskettiin kun piippunikin jäi saunan penkille.
"Ahhah", sanoi Aureen akka, kun hautaan laskettiin,"kun piippunikin jäi saunan penkille". (Tyrvää, 1933)

Huipuista

Huippuyksiköistä: Kölnin tuomiokirkon rakentaminen alkoi 1248, eikä aikaakaan, kun huiput eli tornit olivat valmiit, nimittäin 1880.

Sodassa kirkkoon osui 70 pommia, mutta eipä aikaakaan, 1960-luvulla se oli taas kokonaan käytössä.

Olen kovin hyvilläni antikvariaatti-net -ostoksestani (Juvekim). Tässä on Baedekrin matkaopas Saksa 1909 ja tuossa Pariisi 1924. Hyödyllisiä puhelinnumeroita...

Totta puhuen Hampurin, Dresdenin, Berliinin ja mm. Kölnin kartat ja tiedot ovat enemmän kuin mielenkiintoisia. Kaksikymmentä euroa per kirja ei ollut paha hinta. Vahinko että Pietarin Baedekerit näyttävät kovin kalliilta kaikkialla missä niitä myydään, ja uusintapainokset (Iso-Britannia 1898) ovat hintavia myös. Eikä mikään voita vanhojen kirjojen rapisevia karttoja.

Kartat... joku hyvä ihminen on koonnut vaikeasti löydettäviä maailman ja Suomen historiallisia karttoja Olaus Magnuksesta ja Buraeuksesta alkaen hienosti digitoituina nettiin:

http://chat.yle.fi/ylenavoin/viewtopic.php?t=7&postdays=0&postorder=asc&start=0

Jatkamme keskustelu innovaatioyliopistoista ja taidekorkeakouluista, mutta ensin on vietettävä vappua. Arvelin tehdä sen vanhempieni seurassa. Voi olla että tulee korkatuksi pullo Pommacia.

Jotenkin kiusallista ja sovinismiani loukkaavaa, että sekä Pommac että Vissy ovat ruotsalaisia keksintöjä. Jälkimmäisestä voidaan väitellä, mutta von Döbelnin ukki Döbelius oli kyllä varhain liikenteessä ryhtyessään 1709 juottamaan ihmisille Ramlösän mineraalivettä. Äijän kuva on edelleen pullon kyljessä.

Alansan huippu on myös verkkopaikka www.MAPLight.org. Heidän näytevideossaan käydään läpi erästä Kalifornian osavaltion pullotettuja vesiä koskevaa lakia ja poliitikkojen äänestämistä verrattuna heidän saamiinsa kampanja-avustuksiin ja niiden maksajiin.

Tässä on nyt jotain politiikan tutkijoille. Aika hurjaa nähdä lobbaus dollareina ja maksajina suurimmat teollisuusyritykset, alana non-alcoholic beverages.

Ei käy kieltäminen, että vaikka raha tiettävästi näyttelee pienempää roolia Euroopassa, näkisin silti mielelläni median Brysselin pojille osoittamat avustukset ja ennen kaikkea median sylttytehtailta lähtöisin olevat tekijänoikeuslainsäädäntöä koskevat säännösehdotukset ja perustelut.

Olen ollut kuulevinani, että näihin tehtäviin palkataan todella raskaan sarjan ammattilaisia.

Reksa Paasilinna, missä olet? (Minulla on se käsitys, että Europarlamentissa Paasilinna edustaa ammattitaitoa ja omaatuntoa, joka on sinänsä harvinainen yhdistelmä.)

Myönnän viikon blogipalkinnon kollegalleni Markku Jokisipilälle, joka antaa eilisessä blogissaan ohjeita venäjää ja viroa puhuvalle Tallinnan nuorisolle ja samalla luultavasti Ilvekselle ja Putinille:

"Pentti Linkola sanoi joskus, että olisi ollut pieni hinta sodassa henkensä menettäneen 90.000 suomalaisen säästämisestä, jos olisi jouduttu metsätöihin Siperiaan. Raitista ilmaa, fyysistä toimintaa, yhteishenkeä jne... En liittoudu hänen kanssaan, mutta kuitenkin minua hämmästyttää, että kannattaako nyt yhä yli 60 vuotta tapahtumien jälkeen vannoa kansallisen yksimielisyyden nimiin niin tiukasti kuin nyt tehdään? Oliko suomalainen kansakunta ihan oikeasti niin särötön ja niin "yhtenä miehenä", kuin nykyään väitetään? Täytyykö toisen maailmansodan miehittää suomalaisessa identiteetissä niin keskeinen osa kuin se nyt tekee? Eikö meillä todellakaan ole muuta tarjottavana, kun ottaa huomioon, että sotavuodet edustavat vain alta viittä prosenttia koko itsenäisyyden kaudesta? Eikö pohjoismaisen hyvinvointivaltion pystyttäminen ennätysaikataulussa paina mitään? Tai siirtyminen huipputeknologian kehittäjien kartan keskipisteeseen? Tai ahdasmielisen ja konsesus-henkisen yhden mielipiteen Suomen kuoppaaminen?

= = =

Tappamisen, tapahtui se sitten kommunismin, kapitalismin tai Runebergin puolesta, hienouden voi aina kyseenalaistaa. Nuorten miesten joukkotapattamisesta kuitenkin oli kyse rintamien kaikilla puolilla. Mitä loppujen lopuksi on kansakunta kun sitä vertaa niin paljon surua tuottaneeseen ja niin paljon sekä niin monia isoja asioita viestittävään nuoren miehen ruumiiseen? Otatko sinä vastuun?

Muistakaa ihmistä, unohtakaa patsaat."

Jaan Kross taitaa olla eri mieltä. Hän oli siellä Linkolan mainostamalla seudulla viettämässä reipasta ulkoilmaelämää, mutta ei tunnu viihtyneen.

Itse huomauttaisin, että tuosta tappamisen motiivien listasta näyttää puuttuvan hätävarjelu eli tappaminen itsepuolustukseksi.

Jotenkin tulee mieleen Helena Kekkonen, joka aikoinaan Helsingin Sanomissa sanoi, etteivät voimatoimet serbejä vastaan olleet oikeutettuja, koska kyllä ne lastensairaaloita tykistöllä tulittavat Slobodan Miloševicin miehet olisivat käsittäneet erehdyksensä ja uskoneet, jos olisivat istuneet panoslaatikon päälle kuuntelemaan suomalaisen tosipasifistin perusteluja.

Olen tuntenut Talvisodan käyneitä henkilöitä, jotka ovat kertoneet, että Suomen kyliin ja pitäjiin hyökänneet punatähtiset ampuivat tappaakseen ja että ensin Helsinkiä ja sitten etenkin Turkua ja Kotkaa pommitettiin rajusti - naisia ja lapsia.

Jokisipilä, muista ihmistä! Unohda patsaat. Ne oli peitetty laudoituksella.

Kulttuuriväki

Kuvassa taloudellisesti tehokas innovaatioyliopiston professori ja taloudellisten tehokkuusvaatimusten ulkopuolella valetava tiedeyliopiston edustaja. Hihnassa taiteiija.

(Todellisuudessa Storm P. "Pietari Pamaus ja Pöpö".

Tuttava puhui televisiossa eräiden yliopistojen yhdistämisestä. Luulin että Pulttibois on aloitettu uudelleen. Mutta hän olikin vakavissaan.

Kulttuuriväki kierrättää kuponkia, jossa sanotaan muun ohella:

”Uudistuakseen taide vaatii ympäristön, jossa sitä ei välineellistetä minkään ulkoisen tavoitteen palvelukseen. Ja yhteiskunta tarvitsee taidetta, joka voi elää taloudellisten tehokkuusvaatimusten ulkopuolella, vapaana muuntumaan ja kommentoimaan ympäristöä taiteen lähtökohdista.”

Julkilausemaan haetaan allekirjoituksia samassa hengessä kuin ennen Tiedonantajan vapputervehdyksiin.

Tämä ei ole turha nälväisy vaan tahallinen loukkaus. Taideyliopistojen puolustautuminen toistaa stalinistisen taidepolitiikan jälkikaikuka.

Luulen että he tarkoittavat oikeastaan markkinataloutta tai kaupallisuutta.

Taloudellinen tehokuus tarkoittaa voimavarojen eli resurssien viisasta kohdentamista. Kun puhe ei ole tuotannollisesta toiminnasta vaan opetuksesta, kysymys ei ole tuotetun tavaran rajakustannuksista.

Julkilausuman "taiteellisen tehokuusvaatimusten ulkopuolella" tarkoittaa mm. tekijänoikeuden hylkäämistä ja taiteen harjoittamista ilman palkkaa ja palkkiota. Tekijänoikeuden toinen perustelu on nimittäin korvauksen eli siis rahan takaaminen luovan työn tekijöille eli siis taloudellinen tehokkuus.

“Taiteen korkeakouluopetusta ei saa siirtää osaksi taloudellista kilpailukykyä painottavaa huippuyliopistoa.”

Tässä varmaan viitataan Sailaksen ryhmän paperiin, jonka mukaan yliopiston kansallisena erityistehtävänä on korkeatasoisen tutkimuksen ja opetuksen avulla tukea Suomen menestymistä kansainvälisessä taloudessa.

Siinä sanotaan samalla, että yliopiston tehtävänä on edistää vapaata tutkimusta sekä tieteellistä ja taiteellista sivistystä ja että yliopistossa on tieteen, taiteen ja opetuksen vapaus.

Olisiko nyt Suomen menestyminen kansainvälisessä taloudessa se paha asia?

Taideteollisesta korkeakoulusta tulee jostain syystä mieleen teollisuus. Esimerkiksi elokuvien tekeminen on myös teollisuutta. Useimmiten siihen liittyy velvollisuus maksaa toisille ihmisille palkkoja, ja tidetään tapauksia, joissa elokuvataiteiija itsekin on pyrkinyt saamaan korvauksen vaivoistaan.

Tämän innovaatioyliopistojakin sivuavan kirjoituksen vihaisuus johtuu kahdesa syystä.

Taideyliopistoissa ilmeisesti luullaan, että me muiden alojen opettajat olemme kauppiaiden lakeijoita ja rahanvaihtajia tieteen temppelissä.

Ei pidä paikkaansa.

Olen itse melkein kymmenen vuotta selittänyt tutkimusohjelmien yhteydessä teollisuuden edustajille, että me teemme tutkimusta, joka voi sitten osoittautua myös taloudellisesti hyödylliseksi, mutta emme harrasta tuotekehittelyä - sen saavat herrat ja rouvat hoitaa itse. Toiseksi esimerkiksi juridiikka on aika vahvasti käytäntöön suuntautuvat ala, jolla pääsee suhteellisen harvoin tekemisiin tieteen pyhyyden kanssa. En ole kuitenkaan tullut ajatelleeksi, että lakimiesten kouluttaminen olisi jotenkin epäilyttävää kaupallista toimintaa - varsinkaan tohtorien.

Toiseksi olen kiukkuinen siitä, että saan olla jatkuvasti siivoamassa taiteenharjoittajien jälkiä. Tekijänoikeus on se tukipilari, jonka varassa sekä maksullisen että maksuttoman taiteen olisi toimittava. Kuten tunnettua, koko oikeudenalalla on pantu pahasti hulinaksi, ja taiteilijapiireistä tulee vähän väliä luvalla sanoen naiiveja kannanottoja.

Uusin vaihe muuten on EY:n seuraava tekijänoikeusrikosten rangaistusten koventamishanke. Katso Googlesta IPRED2.

Tämä puuha osuu taiteilijoiden ja tieteenharjoittajien omaan nilkkaan.

On kolmaskin syy. Taideteollisen korkeakoulun, Helsingin yliopiston, TKK:n ja kauppakorkeakoulun opetus taidehallinnon ja taiteen projektien johtamisessa on lievästi sanottuna vaatimatonta.

Ja sen huomaa.

Palvelun merkit

Palvelu on taloudellista toimintaa, joka ei suoranaisesti tähtää omistusoikeuden saamiseen tai siirtämiseen. Käsitepari on tavarantuotanto.

Tätä ei ehkä ole käsitetty yleisesti, mutta tie palvelujen teollistamiseen ja suuruuden talouteen on tavaramerkki.

Tekijänoikeudesta puhutaan paljon ja patenteista kohtuullisesti. Tavaramerkit ovat toistaiseksi pienen asiantuntijajoukkon yksityisaluetta.

Sisällöntuotanto herätti nimityksenä kummastelua ja naureskelua tämän vuosikymmenen alussa. Sillä tarkoitetaan digitaalisia palveluja ja digitaalisia aineettomia "tavaroita"- nykyisin siihen kuuluu kaikki tallennettu musiikki, kaikki tietokoneohjelmat, tietoliikenne jne.

Hymy on hyytynyt.

Sisällöntuottajia ovat mm Microsoft ja Google. Busiess Week -lehden luetelossa "Top 100 global Brands" (http://bwnt.businessweek.com/brand/2005/) on erittäin monta tieto- ja tietoliikennetekniikan yritystä ja perinteisiä palvelun tuottajia, joiden toiminta tapahtuu tietoverkoissa. Sellaisia ovat pankit, finanssitalot, vakuutusyhtiöt, rahastot jne.

Tämän päivän blogi on kirjoitettu vakavasti otettavaksi ja perustuu tietysti kuluneen viikon rupatteleviin kirjoituksiin esineistä ja merkeistä.

Palvelujen kehittäminen on kaikkein suurimman luokan kohtalonkysymys. Ainakin tilastollisesti palveluihin kuuluvat terveydenhoito eli sairaalat, koulut, turvallisuus (palokunta, poliisi, armeija), mutta myös laajemmassa merkityksessä hallinto, kuljetus, energiantuotanto ja finanssipalvelut.

Ja palveluja ovat tiede, taide, ja viihde.

Jo onnistuneita palveluyritysten tavaramerkkejä ovat esimerkiksi entinen Lassila & Tikanoja, joka muutti itsensä tekstiialan yrityksestä muun muassa jätehuollon spesialistiksi (L&T) ja muutamat muut huoltoon liittyvät yritykset, kuten pesulat (Lindex), vartiointiliikkeet (Securitas) ja asiantuntijapalvelut (tilintarkastus, asianajo).

Viranomaisten palvelutoimintaan merkit ovat liittyneet aikojen alusta. Poliisi ja sotilas käyttävät merkkinä vaatteitaan. Samoin käyttivät lääkärit ennen ja ambulanssi- ja ensiapuyksiköt edelleen.

Valtion ja kuntien palvelusektorit ovat perinteisesti käyttäneet logoja, jotka tässä tapauksessa ovat eräänlaisia tavaramerkkejä - verohallinnon ristikkäist nuolet, kansaneläkelaitos, yliopistot, liikennelaitokset, museot, kirjastot.

Palvelujen liikevaihto on jo suurempi kuin tavarantuotannon. Kun ajaa Helsinkiin, silmään erottuu melkein pelkästään tehtaita, myymälöitä ja majoitusliikkeitä.

Vähittäismyynti on jakelutoimintaa eli palvelua. Kauppaketjut ja pankit eli siis merkit tuhosivat Suomen kirkonkylät. Parikymmentä vuotta sitten jokaisen kirkon tuntumaan rakennettiin neljän pankin ja ainakin kahden kauppaketjun talot, yhtä rumia kaikki. Nyt niistä puolet on tyhjillään.

Vähittäiskauppa on kuitenkin palvelujen merkin käytön malli. R-kioskit ovat osittain yrittäjävetoisia. R-merkki kertoo kuitenkin asiakkaille erittäin täsmällisesti, mistä on kysymys. R-kioskin sisältä löytyy myös valtion erikoinen palvelutoiminta rahapelit eli veikkaus ja lotto.

Jokaisella on käsitys tai tuntuma K-kauppoihin ja S-ketjuun. Sitä yleisön ei tarvitse tietää, kuka omistaa Prismat, mutta silti useimmat osaavat kysyä tuntemattomassa kaupungissa: onko täällä Prismaa. IKEA on onnistunut suurenmoisesti. Lidl teki ehkä virheen säilyttäessään arveluttavan liikenimensä. Maailman menestynein ja suurin kauppaketju Wal-Mart ei onnistu tunkeutumaan Eurooppaan. Mainokset puhuvat pöytyä. Valikoima ei ole millään muotoa keskeinen asia kaupassakäynnin kannalta eivätkä liioin hinnat.

Joissakin tapauksissa palvelu todella merkitsee asiakkaalle jotain. Ruoholahden Verkkokauppa on kukaties löytänyt oikein mitoitetun palvelun jonotuslappuineen. Jopa minä kehtaan käydä siellä kysymässä tyhmiä, koska tiedän myyjien vastaavan. Apple on tässä erittäin hyvä. Ja on aika uskomatonta, että kännykkäbisnes sujuu käytännössä ilman huoltoa.

Ja laajat palvelusektorit kuolevat - esimerkiksi huoltoasemat väistyvät kylmien asemien ja todella fiksujen pienoistavaratalojen tieltä.

Lehdet tietävät, että alun perin huonosti rakennettujen omakotitalojen ja kerrostalojen remonttitoiminta ei kerta kaikkiaan toimi. Rakennustoiminta on siirtynyt merkittävässä määrinsuuryhtiöille. Miehillä on firman nimi haalareissa kuin jääkiekkoilijoilla. Remonttitoiminta, joka luultavasti kiinnostaisi noin miljoonaa suomalaista, on pelkkää viidakkoa.

Digitaalisen ympäristön palvelut ovat näkymättömiä. Koko maailman kärkiyritysten joukossa on aika monta palveluntuottajaa, joita yleisö ei tunne. Yhdysaltain listalla kärkipaikoilla on parikin firmaa, joiden bisnes on pitää yllä pankkien maksuliikennettä, pankkiautomaatteja ja mm. lentoasemien logistiikkaa.

Maailma järjestyy uudestaan. Järjestyykö se paremmaksi, sitä en tiedä.

Kengät

Turvajalkineen kärkisuojus, alumiinia. Näillä olisi hyvä potkia poliisia.

Yksi Eppu vaihtoi autooni kesärenkaita ja kaveri tipautti auton tunkilla Epun jalalle. Hän sanoi että oho ja hyvä että tuli pantua turvasandaalit.

Ihastuin. Yliopistoelämässä huomaa aina välillä seisovansa jonkuin varpailla tai päin vastoin. Myös munille potkiminen kuuluu edistävän uraa.

Matt Scudder käyttää sellaisia, mutta en usko, että hänelle on Pomarfinin tai Sievin jalkineet, koska hän asuun New Yorkissa eikä häntä ole olemasssa. Hän on Lawrence Blockin salapoliisihahmo, yksi parhaista. Vaikka hän on puhtaasti kuvitteellinen, kirjoissa tarkoin kuvailtu Central Parkin penkki on varustettu muistolaatalla: Matt Scudder istui tässä.

Matt on hellyttävä ja hauska, koska hän on entinen alkoholisiti eli siis alkoholisti, ja välillä ottaa niin koville, että pitää pinkaista AA-kokoukseen kesken rosvon jahtauksen. Manhattanilla on onneksi ympäri vuorokauden auki olevia kerhoja, etenkin kirkkojen tiloissa.

Blockista on asiallinen artikkeli täysin viittauksin Wikipediassa. "The Thief who..." -sarja ei kuitenkaan mielestäni maksa vaivaa. Tuon sarjan kirjat ovat ikävän brittihenkisiä eli siis pintapuolisia ja hienostelevia.

Näitä kirjoja on suomennettu, mutta menestys ei kai ole ollut kaksinen.

Puhe on kuitenkin vähittäiskaupasta.

Eilen joku ihmetteli. Etenkin sähköinen kaupankäynti kuuluu professuuriini, ja kun tavaramerkkioikeus nimenomaan kuuluu, yksi askarruttava kysymys on brändien ero hyllyssä ja verkossa.

En tiedä toisista. En valitettavasti ole kova ostamaan kultaa enkä kalliita kiviä, kun ei ole varaa. Muutama rippilahja on tullut ostetuksi. En tohtisi ostaa verkosta. Matka kävisi Aleksille. Itse asiassa Kalevala Korulla on joitakin uusia sieviä rosseja, ja myymälä on siis vain lähellä Aleksia. Tämäkään ei ole mainos, vaan ilmianto. Kellon ostaisin verkosta, uuden siis. Eräitten sveitsiläisten brändien paino on niin vahva, että uskaltaisi. Ehkä ei kuitenkaan amerikkalaisesta nettikaupasta. Euroopassa palauttamisoikeus voisi toimiakin, jos kello osoittautuisi roskoopiksi.

"Roskooppi" oli kelloseppä-sukulaisteni kielenkäytössä halveksiva "kivettömän" kellon nimitys. Taustalla on pietarilainen merkki "Roskopf" ja huono maine lienee ansaittu. Vähän niin kuin Vostok nykyisin; kellot ovat hienoja, mutta mukana on yleisöä yllättävästi silmiinpistävän paljon maanantaikappaleita.

Eilen kommentoija murehti reilun talon kenkiä. Luulen itsekin, että Adidas (joka siis osti Reebokin), Nike ja myös Ecco on valmistusvaiheella kostutettu orjatyöläisten hiellä.

Ehdottaisin reiluiksi taloiksi luuloni mukaan ihan suomalaisia Pomarfiniä, Jalasta ja Sievin kenkää. Aaltonen ei ole enää suomalainen. "Kuningaskuluttaja"-saitin mukaan kenkien kotimaisuusmerkinnät ovat sekavia ja luultavasti epäluotettavia.

Täytyy kai perustella, vaikka mitä minun asiani toisille kuuluvat. Oli kymmenvuotiaana ja sitten armeijassa järeät reumakuumeet ja sydäntulehdukset. Niinpä ortopedi sanoi jo vuosia sitten maristessani jalkojen kunnosta, että paska mikä paska, ei niistä ainakaan operoimalla parempia tule, kun ovat pienetkin luut päistä pehmenneet. Kun siis käy niin, että minut tavataan erinomaisen syvähenkisen näköisenä seisomasta kadulla tai kujalla, kysymys ei luultavasti ole rikkaasta sisäisestä elämästä vaan siitä, että jalkaan sattuu.

Jokainen itselleen jalkapallo!

Otsikko oli dadaistien iskulause kauan sitten.

Olen pitänyt itselleni kirpputoria. Palkattu ilmiantajani Herkko on sanonut, että oikeastaan kirpputorilta on turha odottaa löytöjä, koska hän ja hänen kaltaisensa putsaavat kaiken kiinnostavan pöydiltä viiden minuutin kuluessa myynnin alkamisesta.

Uskon sen. Huutokaupoissa on sama sääntö. Kun olin nuori juristi, Helsingissä oli kaksikin kuuluisaa ”huutokauppaneuvosta”, jotka kähmivät jopa kiinteistöjen pakkohuutokaupoissa. Jätät tuon huutamatta niin saat tämän.

Kalifornialaisilla on ”garage-sale”. Roinat nurtsille. Monet amerikkalaiset myyvät huonekalunsakin muuttaessaan. Ja he ovat kovia muuttamaan.

Ehkä tämä kiintymys esineisiin onkin eurooppalaista tai suorastaan maalaista.

Kuka hylkäisi ilman pakottavaa syytä pyjamansa? Ei kai kukaan vaihda huonekasveja mielijohteesta? Muista vieläkin lapsuuteni kasvit, kuten Posliinikukan, jonka Mikko söi.

Lyövää kelloa en kuitenkaan ottaisi kotiini. Saattaisi tulla lyötyä takaisin. Pahimpia olivat Valmetin seinäkellot. Lyöntiäänet kuuluvat kevyesti kivitalon kaikkiin kerroksiin. Menneisyyden kaappikellot herättävät tunteita, mutta taitaisi tosipaikan tullen jäädä kello vetämättä.

Kysymyksessä on muuten törkeä kaksimielisyys, joka saattaa liittyä kaappikellon punnuksiin. Sodasta ja savotoilta haluttiin kotiin ”vetämään kello”. Kun tämä asia oli hoidettu, otettiin sukset jalasta ja reppu selästä.

Kaitsu aikoo tehdä tutkimusta suupuheiden mallintamisesta digitaaliseen viestintään. Huonoimmissakin liikkeenjohdon kirjoissa tiedetään, että hiukan maaginen maine tai julkiskuva vaikuttaa hyvin merkitsevästi myyntiin.

Nokian lippulaivaksi nimetty N95 herättää minussa kaameita epäilyjä. Mallina on ollut varmaan Sveitsin armeijan linkkuveitsi, mutta Victorinox on menneisyyttä. Uusin näkemäni malli on linkkuveitsi ilman veistä – USB-tikku ja LED-valo kyllä löytyvät. Käsimatkatavaraa.

Miksi kukaan ei ole koskaan sano, että minun pitäisi ostaa tietynlainen kännykkä? Enkä minä ole sanonut kuin kerran Herkolle, että Communicator ei sovi alle 30-vuotiaille, koska Commarin näpelöimiseen liittyy papillista pönäkkyyttä ja omahyväisyyttä.

WOM (suupuhe) on paikallaan kahvipöydässä. Esimerkiksi ei ole syytä ostaa Melitta-pusseja, koska halvemmat, nimettömät pussit ajavat saman asian. Ainakin miesten kesken puheet auton renkaista ja ostopaikoista ovat ystävyyden osoitus. Vain tyhmä ostaa muualta kuin rengasliikkeestä ja oikein tyhmä ei tiedä, että myös uutuustuotteista saa pyytämällä rajun alennuksen.

WOM on ystävänpalvelus, jos joku kysyy, että saakohan uuden auton hansikaslokerossa olevat hassut mutterit heittää metsään. Jos autoon on sattunut alumiinirenkaat, nuo mutterit ovat yhtä kohtalokkaita kuin nykyinen virta-avain. Katoaminen merkitsee kumarruskäyntiä maahantuojan luona eikä asia välttämättä ratkea sielläkään. Lukkomuttereita on seitsemääsataa sorttia.

WOM on tieto, että HIITin nykyisessä paikassa (Spektri, Pilotti), todella kannattaa käyttää pysäköintikiekkoa, koska sakottajat ovat raivokkaita ja nopeampia kuin Higgsin bosoni.

WOM toimii kodin elektroniikassa. Erinomaisuuden tavoitteleminen on tuhoisaa. On paikallaan olla hyvä yhdessä tai kahdessa asiassa, esimerkiksi hinnassa ja esillepanossa (löydettävyys). Yritys olla hyvä kaikessa (palvelu, elämys) johtaa tuhoon.

Tapiolan Stockmannin alakerrassa ei ollut taaskaan yhtään myyjää, kun ostin väripatruunoita printteriin. Seuraava asiakas jonossa ilmoitti, että tämä oli jo kolmas käynti, kun hän aikoi ostaa kunnollisen, digivalmiin television.

Erikoinen ajatus, televisio Stokkalta. Mutta tavaratalo on hyvin hoidettu: ei palvelua siellä missä sitä ei tarvita. Kun taannoin sanoin puoliääneen itselleni keskustan tavaratalon alakerrassa, että kattos pirua, noinkohan tuo pikeepaita olisi merseroitua puuvillaa, kolme myyjää ilmaantui tyhjästä sanomaan että kyllä, ja Sharkilla on myös, eikä taatusti ole halpa, teille, Sir.

Tutkimuksessa on vääntämistä. Sykähdyttävin WOM ja mainos on ollut ”Ostaisitko käytetyn armeijan polkupyörän tältä mieheltä.” Niitä oli tosiaan tuhat myynnissä, menivät heti ja tuottivat veteraaneille yli 200 000 euroa.

Kuvasta - toivon että nekrologiini liitetään lause: "Eläessään vainaja oli Pirkka-tuotteiden harras ystävä."

Sotaisat muutokset

Joost on eräässä mielessä Skypen ja YouTuben yhdistelmä.

En ole ehtinyt kokeilemaan, mutta luvassa on. Ja beta-vaiheessa on Joostkin.

Se lausutaan "juiced".

Televisiokuvaa voi siirtää P2P-pohjalla. Voi olla että se on halpaa tai ilmaista. Voi olla että tästä tulee internet-televisio, jolla voi katso monien maiden outoja ohjelmia itse alitsemanaan aikana.

Castells on sitä mieltä, että suuri demokratiavaje ja sitäkin suurempi poliittisten prosessin siirtyminen mediaan on uudenlaista sotaa. Kyllä hän ilmeisesti on oikeassa. Siirrymme pull-tekniikasta push-tekniikkaan. Syötteet ovat jo esimerkki tästä.

Ehkäpä blogeilla on suurikin merkitys. Ainakin lehdillä ja televisioilla on suuri hätä sijoittaa sammakkomiehiään blogosfääriin.

Yleisöä tyhmennetään järjestelmällisesti. Levittämällä uusia konsepteja ("Idols") voi vaieta monesta asiasta. Todellisia asioita otetaan haltuun. Kasvihuoneilmiö rinnastuu ennen pitkää Ahvenanmaan punkkien aiheuttamaan terveysriskiin. Kun ongelma on myönnetty, sen voi unohtaa.

Ehkä koskaan ennen ei ole vaiettu näin paljosta.

Castellsin esimerkki on poliittiset skandaalit ja erilaiset väärinkäytökset, joita riittää joka viikolle. Tekijöinä ovat useimmiten poliitikot, ja aika usein virkamiehet. Minäkään en usko, että väärinkäytöksiä olisi enemmän kuin ennen. Vähemmän niitä on.

Ranskassa televisio ja muutamat kunniansa myyneet blogit käyvät sotaa esikaupunkien tekstiviestien kanssa. Yhdysvalloissa ainakin pari vuotta sitten Murdochin media ja Foxin uutiset olivat auttaneet melkein puolet kansaa uskomaan, että Saddam ja Al Quaida olivat kompuksessa ja hallitsivat pelottavia joukkotuhoaseita.

Bushista on tehty liberaalin älymystön voimin Amerikan tyhmin mies; se on hänen poliittiselle toiminnalleen ihanteellista. Tyhmyys samastuu vaarattomuuteen. Kun arvostelijatkin ovat tyhmiä tai ainakin yliampuvia, kuten Michael Moore, asiat ovat hyvällä tolalla.

Taistelua käydään viestintävälineillä ja tekijänoikeudella. Tekijänoikeuden "parantaminen" on olennaisesti sensuurikeino. Suuret yhtiöt ja niiden rahoittamat pienet poliitikot ovat mukana ottelussa vapaudesta, ajatuksen vapaudesta.

Yleisradioyhtiöiden asema on ollut hyvin tärkeä ja niiden työ on onnistunut. Mutta niiden aika alkaa olla ohi. Ihmiset haluavat ekstreemiä viihdettä eivätkä ekstreemiä tietoa.

Euroopassa tilanne ei ole niin paha. Eräs ystävä kysyi, voidaanko Suomessa bloggeri panna Kalifornian tapaan vankilaan, jos hän vetoaa lähdesuojaan ja kieltäytyy poimimasta ottamaltaan videolta yhteiskunnan vihollisia.

Yhdysvallat on jättänyt lainsäädännössä yksityisyyden suojan, tietokannat ja lähdesuojan silmiinpistävä vähälle. Suomessa perustuslain ja sananvapaudesta joukkoviestinnässä annetun lain mukaan jokainen tietoverkkoon toimitettu viesti nauttii lähdesuojaa.

Ei tarvitse olle toimittaja.

Tämä voi kuulostaa synkältä. Kuulen kuolaimien kalinan. Näen turhan kulutuksen ja tarpeettoman viihteen keinoilla, jotka käytännössä estävät ihmisiä ajattelemasta, miten vapautta voisi käyttää.

Vapautta on näet kahdenlaista. Vapautta jostakin ja vapautta johonkin. Edellinen on esimerkiksi Suomessa käsitetty ja asialle on tehty paljon. Jälkimmäinen on unohtunut tykkänään.

Tällä hetkellä asiaa pitävät yllä nalkuttavan äänet verkossa.

Kuten tämä.

Kirjan nimi

Aika ja rahat menevät hukkaan, jos kirjoittaa lukijoiden toiveiden, tarpeiden, tottumusten tai tilausten mukaan.

Käyn usein kunnankirjaston avovarastossa eli kuolleiden kirjojen hautausmaalla.

Hyvä kirjoittamisen motiivi on halu haavoittaa, loukata lukijaa.

Paljon mietitty kirjoittamisen tekniikka on taito tehdä tämä ennen kuin lukija ehtii nostaa suojaustaan ja tehdä se kerran toisensa jälkeen.

Väkivaltaviihde ja muu pornografia lyö vyön alle. Lukija oppii nopeasti varomaan sitä tai ainakin tinkimään hinnoista.

Olen nyt niin pitkällä kirjahankkeissani, että informaatio-oikeus wiki on perustettu. En ole varma, teemmekö siitä julkisen. Suunnitelman mukaan sinne olisi hauska sijoittaa tekijänoikeudellisesti epäilyttävää aineistoa, kuten ulkomaisten lehtien tekstejä. En usko mitään hyvää Spiegelin enkä Elsevierin julkaisusarjoista.

Oma kirja on saanut nimen. Olen selvillä siitä, että blogeilla on eräitä rajoituksia, joista tärkeimpiä ovat puoliso ja lapset sekä välttämättömän toimeentulon hankkiminen.

Kirjalla on paikkansa (vasen sivutasku).

Ajatus ei ole tunkea blogitekstejä sellaisinaan kirjaan, vaan laajentaa, supistaa, poistaa ja kirjoittaa lisää.

Kustantajasta ei ole tietoakaan. Ne muutamat, joilta olen tiedustellut asiaa kautta rantain, ovat sanoneet, ettei tule kuuloonkaan.

Nimi on muunnelma lähteestä, jonka joku voi tunnistaa:

Kirja,
joka sopii luettavaksi
hississä, bussissa, vessassa,
matkalla maalla ja merellä,
odotushuoneessa ja kuoleman kynnyksellä,
eli kirjoituksia
sydänsuruista eli taiteesta, hulluudesta, huorista, sodista, Jumalasta, matkoista, kuolemasta, pesäpallosta, ruuasta, tupakointiministeriöstä, petollisuudesta, kauhusta, yleisradiosta, kelloista
ynnä eräistä muista asioista,
erilaisilla ruokottomuuksilla höystettynä.

MMVIII
Lappeenranta - Kirkkonummi - Los Angeles

Ai niin -
400 000 kävijää / lukijaa - views n. 1 300 / päivä, visits n. 1 900 / päivä. Daily duration eli viivähdys keskimäärin 2 minuuttia.

Hyvä?

Tosin en vieläkään tiedä, näyttävätkö Site Meter ja Google Analytics uskottavia tuloksia ja ovatko RSS:t mukana. Jäkimmäinen tosin osoittaa lähtöpalvelimilla, että liikennettä on hyvinkin paljon eri yliopistojen ja valtion virastojen suunnasta, eduskuntaa unohtamatta.

Jos joku haluaa kertoa, sanon vaihtarina itse etsiväni valitettavan harvoin kiinnostavia blogeja. Sitä vastoin seuraan syötteistä, mitä valikoidut tahot kirjoittavat.

Huonoin sukupolvi

Tätä kirjoitusta tulen katumaan.

Yhdysvalloissa ”paras sukupolvi” on nuorena sodan käyneet eli 1920-1925 syntyneet. Englannissa en ole tavannut tätä sanontaa. Suomessa asia on ilman muuta selvä. Sama sukupolvi on paras. Etenkin naiset.

Historiatieteeseen koulutettuna en tietenkään hyväksy sukupolviteoriaa, mutta olen mieltynyt siihen. Näen menneisyydessä porukoita, joiden toimintatavat perustuivat siihenkin, että ihmiset tunsivat toisensa ja tiesivät, missä määrin toiseen ei voinut luottaa.

Siis ei ”luottamus”, kuten Fukyama tai Harvard Business School. Luottamuksen aste ja etenkin luottamuksen ensimmäinen derivaatta eli luottamuksen muuttuminen.

Kekkonen oli Suomen epäluotettavin poliitikko myös monien ystäviensä mielestä ainakin vuoteen 1962 tai 1974. Tannerin suurin vika oli että hän oli niin luotettava.

Yhteiskunnan ja liike-elämän johtotehtävissä on sama sääntö kuin proosan kirjoittamisessa: Kill your darlings. Jos jokin tai joku sinua erikoisesti miellyttää, tapa se.

Sodan käyminen ei ole ansio. Ranskalaisia sotilaita tuomittiin 1917 kenttäoikeudessa, kun he mäkättivät Verduniin marssiessaan. Lampaita marssitettiin lahtipenkkiin. Isänmaallisuus ja uhrimieli ovat tuottaneet kauhistuttavaa jälkeä.

Suomessa kuitenkin näen näissä sotasukupolven edustajissa monia satunnaisia ja siveellisiä ansioita, joita ei ollut ennen eikä jälkeen. Lisäksi säälin heitä. Niin monet olivat henkisesti pysyvästi vaurioituneita huomaamatta sitä itse.

Suomen huonoin sukupolvi on omani, 1945-1949 syntyneet. Vaihteen vuoksi en nyt tee numeroa siitä, että kävin kouluni ja opiskelin lomalla siitettyjen joukossa ja ehdin suurten ikäluokkien alta.

Kun rähmällään olijoita eli kommunisteja, SKDL:ää ja Ilkka Kanervaa on aiheellisesti syytetty niin paljosta, nosta nyt moralistisen tuomioni kohteeksi ”demarisukupolven”, etenkin Helsingin valiokouluista yliopistolle kävelleet.

Oikeat stalinistit saavat minut vieläkin kiireesti vaihtamaan radion tai television kanavaa, koska heidän häpeilemättömyytensä on hiukan voimille käyvää.

Mutta fanaatikkoja ja keinoja kaihtamattomia kiipijöitä ja oman edun tavoittelijoita on ollut aina. Lisäksi tuossa joukossa oli myös syvästi lapsellisia ihmisiä ja paljon sellaisia, jotka olivat muuten vain joukon jatkona.

”Demarisukupolven” tuhosi valta. Kommarit eivät todellisuudessa koskaan päässeet pidemmälle kuin ojan penkalla paiskomaan palikoita rattaisiin.

Panen ”demarisukupolven” lainausmerkkeihin, koska Paavo Väyrynen ja eräät muut uraihmeet ovat täsmälleen samaa joukkoa kuin esimerkiksi Ulf Sundqvist ja Eero Rantala -vainaja. Paavo Lipponen ei ollut koskaan ministerinä – pääministerinä vain. Hän oli kansanedustaja ja todellinen byrokraatti.

Kalevi Sorsan merkitys rooli tässä sukupolviasiassa oli suuri. Mikä se tarkkaan ottaen oli, sitä en tiedä. Mauno Koivisto oli pikakiväärimies. Hän tuli puoluekoneiston sivusta eikä ollut koskaan kansanedustaja. Mikä hänen merkityksensä todella oli, sitä en tiedä. Tarja Halosta ei tarvitse tässä yhteydessä luonnehtia. Erkki Tuomioja, jota olen jatkuvasti kiitellyt, oli nuoruudessaan ties vaikka mitä, mutta hänen myöhempään profiiliinsa on tietysti vaikuttanut pitkä korpivaellus poissa politiikan keskiöistä, koska hän lienee ollut Sorsan kanssa johdonmukaisesti eri mieltä eri asioista, enkä havainnut, että Koivistokaan olisi häntä hellinyt.

Vanhemmilla demareilla, jolla tarkoitan 1930-luvulla syntyneitä, oli aivan aidosti aatteita ja arvoja. He olivat monien muiden puolueiden edustajien kanssa ajamassa läpi esimerkiksi paljon entistä humaanimpaa sosiaaliturvaa. Tunnen rikosoikeuden ja vankeinhoidon muutokset 1970-luvulta alkaen. Kun olen sitä mieltä, etteivät lainsäätäjät ja tuomarit saa olla suurempia roistoja kuin vangit, pidän kehitystä hyvänä. Se on eri asia, että ns. ruotsalaistyylinen eli kustavilainen kriminaalipolitiikka on kukaties nyt tiensä päässä, ja on haettava aivan uudenlaisia ratkaisuja.

Aikojen muuttumisesta osoitan sormella pientä ryhmää, romaneja. Radiossa haastateltiin 75-vuotiasta tätiä, joka oli elänyt nuoret vuotensa kirjaimellisesti mustalaiskuormassa ja kertoi aivan arkisesti, ettei heikäläisillä ollut mitään tukea, ei mitään asuntoa eikä edes sairaanhoitoa ennen 60-luvun loppua. Toisena esimerkkinä palautan mieleen Mankkaan kaatopaikan, jossa olen ollut juttelemassa puliukkojen kanssa, ja Lepakkoluolan, joka oli yksityinen ”Marraskuun liikkeen” kannattama hanke. Se oli 1960-luvun Suomessa uutta, että ”puliukoille” ja ”rappioalkoholisteille” osoitettiin talvella yösija.

Puliukot ovat kuolleet. Luulen että nuoremmat eivät edes tiedä, mitä ”puli” oli – tai liekkiviina, suuvedet, nikkarinlakka, tenttu…

Hyvä etteivät tiedä. Pidän totena tietoa, joka voi olla vääräkin, mutta 1960-luvulla olisi kuulemani mukaan Helsingin pääpostin ja rautatieaseman lähistön roskalaatikoissa asunut kaksikin Mannerheim-ristin ritaria. Vasemmiston johdolla oltiin vakuutuneita siitä, ettei nuoruus sodassa ollut lieventävä asianhaara. "Mitäs menitte", sanottiin.

Olisiko huonoin sukupolvi sitten keskittynyt ajamaan etuja itselleen ja muille työtätekeville? En muista niin, mutta saatan erehtyä. Tuloksena oli joka tapauksessa suhteellisen vetelien opportunistien joukko, joka miehitti erilaiset laiskanvirat etenkin hallinnossa ja yliopistoilla ja sai lopulta aikaan vielä 90-luvun pankkikriisinkin.

Innovaatioylipistosta kysyttäessä olen viime aikoina vastannut johdonmukaisesti, että yliopistojemme näkymät ovat vielä kaameammat kuin kauppakorkean rehtori kertoo. Parannusta ei ole näköpiirissä ennen kuin vallassa oleva 1940-luvun sukupolvi saadaan eläkkeelle.

Ajattelen tässä tietysti lähinnä oikeus- ja yhteiskuntatieteitä. Minun on määrä olla professorina vuoteen 2012. Se on todella huono esimerkki. Mutta olen luvannut, että jos joku pyytää kauniisti, voin ampua itseni.

Telaketjulinjan demarien soimaamisessani on looginen aukko. Mistä tällainen petomainen lauma olisi ilmaantunut?

Paras sukupolvi sen kasvatti.

Sodasta selvinneillä oli kiire ja viehtymys kovakouraisuuteen. Niinpä viisaimmat nuoret menivät vähin äänin kadettikouluun tai kauppakorkeaan ja liputtivat poliittista passiivisuutta. Vähemmän viisaat keksivät jotain isiä ärsyttävää, ja ne, joissa ei ollut miestä kääntyä kommunisteiksi, päätyivät demareiksi tai demareiden kannattajiksi.

Puolinainen ratkaisu ja kompromissi ovat aivan eri asioita. Puolinaisuus on moraalisesti arveluttavaa; kompromissit ovat käytännön toimintatapoja.

Aate haalistui toimeentulon kohentuessa niin että elämäntapademareita ei kohta enää ollut – siis sellaisia kuin esimerkiksi Jakke Söderman (jota en lainkaan tunne henkilökohtaisesti) tai Ilkka Taipale (hyvänpäivän tuttu), jotka nähdäkseni töissään ja viroissaan panivat omaksumansa arvot peliin.

Kumpikaan ei päässyt nyt eduskuntaan.

So it goes.

Ellei asia olisi entuudesta selvä, alleviivataan vielä, että puhe on ollut virkamiesdemareista ja ns. intellektuelleista. Työläisistä en puhu mitään, koska en tunne tehtaantyömiehiä enkä heidän maailmaansa. En tunne myöskään maanviljelijöitä. Huono-osaisia, syrjittyjä, syrjähtäneitä, sorrettuja ja solvattuja tunnen. Mutta tällä kertaa puhe ei ollut heistä.

Matka maan ääriin

Matka maan ääriin Lappeenrantaan kestää todella vain karvan yli kaksi tuntia junalla. Perjantaina illalla juna on niin täynnä, että on kiusaus mennä kravattipuolelle, vaikka se on kallista ja niiden rakkaiden kanssamatkustajien seurassa tuntee olevansa kuin täi frakin rintamuksella.

Onneksi oli kravatti kaulassa.

Juna kulkee, jyskyttää pitkien Salpausselkää. Tanssi yli hautojen. Tätä nälkärataa rakennettaessa 1800-luvulla melkoinen osa työaikaa meni hautojen kaivamiseen. Minkä nälkä säästi, kolera tappoi. Aikalaiskuvauksia on aika vähän. Ne olisivat niin karmeita. Mutta juna tuli Lappeenrantaan, ja itse asiassa Viipuriinkin ja edemmäs. Keisarikunnan kenraalit olivat hyvillään. Yrittäköönpä nyt engelsmanni uudstaan polttamaan Kokkolaa!

No. Saksalaiset tulivat 1918 suoraan rautatien päähän Hankoon, mutta ei silloin ollut enää keisarikuntaa. Suomalaiset kirjoittivat Vapaussodan historiaa mainioista saksalaisista, jotka tulivat ilman aikojaan auttamaan pientä kansaa itsenäistymispuuhissa. Se olisikin ollut ensimmäinen kerta maailmanhistoriassa, jos olisi ollut totta, mutta ei se ollut totta.

Suomesta ei tullut Saksan siirtomaata, koska Saksan keisarikunnalle sattui harmillinen takaisku loppuvuodesta. Se hävisi sodan ja keisari siirtyi hakkaamaan aikansa kuluksi halkoja Hollantiin. Mahtoi se olla näky. Kirveen käyttely yhdellä kädellä vaatii taitaoa. Wihelmillä oli se toinen käsi huono. Syntymävika.

Moskovan rauhan raja 1940 oli varsin sama kuin Uudenkaupungin rauhan 1721 ja se osuu sangen tarkoin yksiin Salpausselän kanssa. Vedenjakajasta ei voi puhua, mutta pitkittäisharju kulkee sievästi Imatralta Ruokolahdelle, Rautjärvelle, Parikkalaan ja niin edelleen.

Kun katsoa killittelee hotellin ikkunasa, tulee turallinen tunne, että tuolla idän suunnassa ei ole mitään muuta kuin karelianistien erämaita, ikihonkia ja suuria soita, joilla suomenkielinen kirous enää harvoin kajahtaa.

Olen koonnut kohta kohtuuttoman määrän syötteitä ja mieltynyt Netvibes -ilmaisohjelmaan. Puhe on siis RSS:istä (katso jälleen Wikipedia ja viisastu - oivallinen ase uutisten, lehtien ja mm. blogien seuraamiseen, koska lähteet työntävät omia aikoja otsikkonsa näkyviin).

Yksi näistä mielenkiinnon koheista on Le Monde diplomatique. Päivän kuva kertoo, mitä on Lappeenrannan takana. Värit kuvaavat erilaisia saastuneita ja turmeltuneita alueita, punainen katoviiva happosateita ja isommat punaiset täplät kriittisiä kohteita.

Rajan takana ongelmana on jopa metsättömyys. En tiedä, onko puun hintoja tuskitteleva metsäteollisuutemme useinkaan julkistanut tätä tietoa. Karjalan ikimetsät näyttäisivät olevan kapea vyöhyke.

Sekehe ja Pitkäranta on merkitty yhtä pahasti menetetyiksi kuin Suomessa Kemi. Lisäksi Venäjän puolella on useita säteilyn lähteitä.

En halua haastaa riitaa enkä oikeastaan edes keskustella, koska tietoni asiasta eivät riitä, mutta joskus ihmettelen yhteenottoja joistakin Lapin leimikoista, kun rajan toisella puolella asiat ovat peräti pahalla tolalla.

Muuan viisaudestaan ja henkisestä tasapainoisuudestaan tunnettu venäläinen poliitikko lupasi Viipurin takaisin suomalaisille.

Saattaa herättää innostusta.

Olen onnistunut herättämään Karjalassa Karjala-mielipiteilläni useita kertoja pahaa verta, mutta turpaan ei ole vielä tullut.

Lisään seuraavan epäsuositun mielipiteen.

Menetetty Karjala ja jatkosodassa miehittämämme alue ovat suojavyöhykkeitä Suomelle.

En pätkääkään ihmettele, että nyt vaurastuneet pietarilaiset tulevat lomiksi ja pyhiksi Karjalaan ja Savoon. Ei saa Sääsjärvelle lomakeskusta eikä Pitkärantaan. Sortavalan seudun vuononrannat ja vaarat on myyty liikemiehille puhtaaksi hakattaviksi.

Pitkärannasta vain vähän matkaa itään olisi Impilahti, joka kuvien ja karttojen mukaan ainakin oli koko Eurooppaankin suhteutettuna ainutlaatuisen hieno maisema. Ei ihan taida olla enää.

Vieläkään en ole osannut antaa anteeksi YLE:n toimittajalle, joka toteutti vuosi sitten Laatokan ympäriajon ja tuotti kerrassaan neljä viiden minuutin spottia.

Kai siihen oli syynsä.

Itse oli silmäni pudottaa jo Pähkinälinnan ja Vanhan Laatokan (Staraja Ladoga) kuvista.

Tämä kirjoitelma valmistui jo kaksi tuntia sitten. Jäin katselemaa Karjalan ja Kuolan metsiä ja soita Google Earthin satelliittikuvista.

Suosittelen. Ei heikkohermoisille.

Tenttivihjeitä

Tarkkaavaiset lukijat muistavat, että tässä blogissa on useinkin ehdotettu tekijänoikeusasioiden siirtämistä kauppa- ja teollisuusministeriöön.

Olen tyytyväinen.

Perusteluni oli toinen kuin kulttuuriväen. Kirkaslinjakulttuuri on perinteisesti hoitanut itse itsensä vahvojen tottumusten ja henkilösuhteiden turvin. Erilaisia grobiaaneja ja himomurhaajia esiintyy infobisneksen puolella - heitä pidättelemään ei ole lainsäädäntöä. Lisäksi ala on nyt niin iso ja kansainvälinen, etteivät kirkollisasiainministeriössä riitä rahkeet.

Rahje oli siannahkaremmin, jota käytettiin aisojen kiinnittämiseen luokkiin. Ylämäessä rahkeita oli hyvä löysätä. Elleivät rahkeet riittäneet, kuorma ei kulkenut.

Kaupankäynnissä tarvitaan vakiintuneita menettelytapoja, jotka eivät ole täsmällisiä vaan vähän sinne päín. Toiminnasta ei tule mitään, jos joka asia joudutaan katsomaan kirjasta.

Esimerkki mutkikkaasta ja hienostuneesta tekijänoikeustuotteesta: Ilta-Sanomat. Maksaa 1,20. Kolikot tiskiin eikä kukaan tule itkemään kopioinnin estosta eikä siitä, että käytän tekijänoikeustuotetta esimerkiksi saunan pesän sytyttämiseen.

Viime tentissä kysyin opiskelijoilta muun ohella, saako paikallisradio tekijänoikeuslain mukaan lähettää presidentti Rytin radiopuheen Suomen joutumisesta sotatilaan kesäkuussa 1941.

Nämä ovat kinkkisiä tenttikysymyksiä. Vähällä vaivalla saa täydet pisteet tai sitten nollan. Molempia esiintyi.

Kunnon pisteille päästäkseen piti ymmärtää ottaa esiin kysymys, oliko tämä puhe sellainen viranomaisen lausuma, johon ei ole lainkaan tekijänoikeutta.

Mielestäni selvästi oli, mutta tähän tulokseen päätyminen ei ole tentissä tärkeintä, vaan hyvä perustelu. Jos lisäksi osaa sanoa, että nykyisen lain mukaan puheen esittäminen saattaa olla lähioikeuden suojaama, että radiosignaalin lähettäjällä saattaa olla oma suojansa, että uutisvälityksessä on lupa toistaa merkittäviä tietoja ja että puheen sisällön kuvailu ei loukkaa tekijänoikeutta, arvosana onkin kymppi.

Toinen kysymys koski patentinloukkauksen seuraamuksia. Sekin oli ikävä kysymys, koska vastaajat eivät ole oikeustieteen opiskelijoita. Silti luetuista kirjoista oli ollut ymmärrettävä, että seuraus ja seuraamus ovat eri sanoja. Rikoksesta aiheutuu monenlaisia seurauksia. Seuraamukset eli sanktiot ovat lain määräämiä, esimerkiksi sakko, vankeus, omaisuuden menettäminen, liiketoimintakielto...

Tällaista täytyy opettaa, jotta aineen opiskelija oppisi vastaamaan kysymykseen, onko loukkausvoiton luovuttaminen loukatulla tekijänoikeuslain, patenttilain ja tavaramerkkilain mukainen seuraamus.

Lehdissä kirjoitetaan joka päivä, että jokin asia kuten esimerkiksi ministeri Väyrysen asiallisuus, on kiistattomasti totta. Kun tuota sanaa käytetään, asiasta yleensä on kiistaa eli erimielisyyttä. Tarkoitus on sanoa, että asia on erittäin todennäköisesti tai luultavasti totta.

Kiistäminen on lakikielessä väitteen tai vaatimuksen torjumista. Väite tai vaatimus on lakiin perustumaton tai toteen näyttämätön eli todistamaton.

Vanha asianajajavitsi. Advokaatti sanoi oikeudenkäynnissä vain yhden sanan, "kiistetään", voitti juttunsa ja laskutti kolme tuhatta markkaa. Päämies maksoi mutta mutisi, että oli kallis sana.

Seuraavan kerran sama isäntämies oli kantajana eli vaatimassa kieltoa naapurilleen, joka oli loukannut tieoikeutta, rajaa tai jotain sellaista. Naapuri sanoi ettei hän ole mitään sellaista tehnyt. Isäntä sanoi:"Kiistetään", ja hävisi juttunsa.

Hänen olisi täytynyt todistaa ne seikat, joihin hänen vaatimuksensa perustuivat, koska hän oli vaatimuksia esittämässä.

Sana ei siis ollut kallis vaan tieto, milloin se on esitettävä.

Tuon ilmiön opillinen nimi on todistustaakka.

Rakastava

Ei vedä vertoja etelän aurinko pohjolan pakkaselle.

Erityisesti hekumoin auringonnousuilla ja illan pitkillä hämärillä.

Patrian idänpuoleisesti yläkerran huoneesta nähtynä taivaanranta rusottaa jo neljältä ja Saimaan vanha satama peilaa kuvajaisena. Kuudelta aurinko on noussut.

Soitin mielessäni Sibeliuksen "Rakastava"-sarjan. Sain salateitse käsiini King's Singers -kuoron levyn Landscape & Time, jolla on muitakin erikoislaatuisia kappaleita.

Kuoro tuntuu vähän erikoiselta sananlta. Heitä on kuusi miestä. He laulavat siis Rakastavan mieskuoroversion, suomeksi. Samasta teoksesta on Sibeliuksen sekakuoroversio ja vielä versio jousiorkesterille. Mieskuorokappaleen kanssa ovat painiskelleet monet, aika epätoivoisesti. Kyllä se on niin vaikea.

King's Singers esittää kolmiosaisen teoksen kolmena pitkänä legatokaarena, ja laulutapa on tietenkin heille tuttu bel canto. Poissa ovat siis tutut karjahdukset, mylvähdykset ja pinnistykset, eikä edes solisti oikeastaan erotu muusta joukosta.

Kuten Gramophone todistaa arvostelussaan, esitys on "impeccable". Tai on siinä viimeistä edellisessä tahdissa tenoreilla pieni epäpuhtaus, joka ei kyllä merkitse mitään.

Televisiossa taannoin pyöräytettiin oma kontribuutioni ohjelmasarjaan suomen kielen sanoista. Kehuin sanaa "äyräpää" hyvin kauniiksi, mutta en jättänyt mainitsematta, että kesällä 1941 itäisissä maakunnissa ammuttiin kaikki, jotka eivät osanneet sitä ääntää.

King's Singerisen ällät ovat aika paksuja ja tämä "äyräpää-ilmiö" on vaikea. Heille tietenkin käsittämättömän suomen ääntäminen on yleensä tavattoman hyvää, mutta silti:

"Hyvaa iltaa lintuseni..." - - - "Jaa hyvasti lintuseni".

Ei se ole kumma, ettei ASCIIssa ollut alun perin skandeja, kun ei niitä oikein ole puheessakaan, heillä.

Suositan raivokkaasti tätä levyä /tata levua.

Itse jysähdin pitkiin ajatuksiin. Muistan mitä Ensti Pohjola kerran selitti esimerkiksi tavasta esittää Bachia muulla kielellä kuin saksaksi. Muistan kun Hynninen kerran mainitsi, että hävettää kuunnella kun "Pajatso" laulaa saksaksi "Lache, Pajazzo", vaikka Leoncavallo on riipaissut italian alukkeen "Ridi, Pajazzo..."

Ei "Rakastavaa" kyllä tosiaankaan pidä laulaa millään muulla kielellä kuin suomeksi.

Suomi on kaunis kieli.

Nämä kolme runoa ovat Kiven tasoa eli huimaavaa huippua. Samaa tasoa kuin "Kun mun tuttuni tulisi" (josta tietysti on rinnakkaisversioita).

Miss' on, kussa minun hyväni,
miss' asuvi armahani,
missä istuvi iloni,
kulla maalla marjaseni?
Ei kuulu ääntävän ahoilla,
lyövän leikkiä lehoissa,
ei kuulu saloilta soitto,
kukunta ei kunnahilta.
Oisko armas astumassa
marjani matelemassa,
oma kulta kulkemassa,
valkia vaeltamassa;
Toisin torveni puhuisi,
vaaran rinnat vastoaisi,
saisi salot sanelemista,
joka kumpu kukkumista,
lehot leikkiä pitäisi,
ahot ainaista iloa.


Täst' on kulta kulkenunna,
täst' on mennyt mielitietty,
tästä armas astununna,
valkia vaeltanunnal
Täss' on astunut aholla
tuoss' on istunut kivellä,
kivi on paljo kirkkahampi,
paasi toistansa parempi,
kangas kahta kaunihimpi,
lehto viittä lempiämpi,
korpi kuutta kukkahampi,
koko metsä mieluisampi,
tuon on kultani kulusta,
armahani astunnasta.

Hyvää iltaa lintuseni,
hyvää iltaa kultaseni,
hyvää iltaa nyt minun oma armahani!
Tanssi, tanssi lintuseni,
tanssi, tanssi kultaseni,
tanssi, tanssi nyt minun oma armahani!
Seiso, seiso lintuseni,
Seiso, seiso kultaseni,
Seiso, seiso nyt minun oma armahani!
Anna kättä lintuseni,
anna kättä kultaseni,
anna kättä nyt minun oma armahani!

Käsi kaulaan lintuseni,
käsi kaulaan kultaseni,
halausta kultaseni,
halausta nyt minun oma armahani!

Suuta, suuta lintuseni,
suuta, suuta kultaseni,
halausta lintuseni,
halausta nyt minun oma armahani!

Jää hyvästi lintuseni,
jää hyvästi kultaseni,
jää hyvästi lintuseni,
jää hyvästi nyt minun oma armahani!

Limunaativaatteet

Asiaa sivusin hiljan tässä blogissa.

Miesten paremmissa vaatteissa ei ole muuta moittimista kuin kengät, housut, paita, solmio ja takki.

Kaikki ovat käytön kannalta outoja, tarkoitustaan vastaamattomia ja hankalia.

Oheisessa kuvassa vasemalla tyhmästi pukeutunut henkilö. Pikkutakki laahaa lattiaa sormikoukussa. Oikealla asiallisesti pukeutunut henkilö.

Kuva on viiden vuoden takainen, tai neljän. Paikka on Berkeley. Olimme Välimäen kanssa kunniamme kukkuloilla. Meneillään oli The Kemppinen Reception, for Faculty Members.

Jumalattoman laiha toi Mikko, mutta sen siitä saa, kun juoksee hullun lailla kilpaa ja harjoittelee jatkuvasti.

Aihe asiasta kirjoittamiseen on tieteellisen iltapäiväjulkaisun parin päivän takainen artikkeli, josta kävi ilmi, että informaatioteknologian alalla eli IT:ssä solmion puuttuminen on lähes poikkeukseton sääntö.

Kauhistuin. Olen ollut alalla seitsemän vuotta enkä ole huomannut mitään sellaista. Olen kuvitellut, että pukeutuminen on mainontaa tai mukautumista. Lisäksi tiedän hyvin, että Suomessa firmojen tutkimusjohtajat ja vastaavat käyttävät aina solmiota, niin Nokian kuin muutkin. Nuoremmat tutkijat ja professorit ehkä eivät käytä, mutta se onkin eri asia.

Bill Gates ja nyt Mikael Jungner eivät suosi skragaa, koska markkinoivat tarmokkaasti tiettyä enemmän tai vähemmän totuudenmkaista mielikuvaa itsestään.

Mukautumista on se, että käyttää tummaa pukua solmioineen esimerkiksi hautajaisissa tai sukulaishäissä. Tässä mielessä Esko-Juhani Tennilä on menneisyyden jäänne, koska uskonnollinen anti-kravatti-liike on muuten hiipumassa. Muistan itse körtti-isännät, jotka eivät koskaan eivätkä missään tilanteessa sitoneet kaulaansa mitään. Vanhan ajan kaulukseton paita oli oudon näköinen.

Minulle kravatti ei ole ongelma, vaan valkoinen paita. Se on kallis ja vaikka pidän silittämisestä, on siinä tietysti etenkin kiireessä työtä. Pikeepaidat ja teepaidat menevät järkevästi pestyinä ainakin villapaidan alla silittämättä.

Järkelilyny mukaan parhaat työvaatteet olisivat myös korkeakoulumaailmassa siniset haalarit ulkotaskuineen, ja turvakengät. Toisten varpaiden tallaaminen on nimittäin hyvin suosittuja. Luotiliivit voisivat olla hyvät Tieteellisen neuvoston kokouksissa.

Olen jatkanut asiaan perehtymistä. Kyllä näin on, että haalarit tai puolihaalarit ovat järkevyydessään aivan toista kuin suorat housut ja pikkutakki. Ei vatsaa purista eivätkä munat haudu.

Mutta miestenmuodin kolmas funktio tulee esteeksi. Limunaativaatteissa saa ystävällistä palvelua ja pääsee läpi poliisiketjuista. Haalareissa matkustaessa konnari voisi tulla pyytämään, että korjaisin joutessani junan.

Kaikki tietämisen arvoinen asiasta löytyy muuten Wikipediasta hakusanoilla Cravat ja Necktie.

Sekin että "cravat" liittyy kroaatteihin ja 30-vuotiseen sotaan. Ja että nykyinen kravatti, ensimmäisiä keinotekoisesti vanhennettuja (planned obsolescence) tekstiiliteollisuuden tuotteita, pulpahtaa pintaa 1850-luvulla.

Panin tuon vanhan Berkeleyn kuvan, koska siellä solmio on Faculty Memberin (professori, lehtori) merkki, ja koske minuun teki Playa de las Americasissa vaikutuksen Cuggin solmiottomaksi tarkoitettu paita, very cheap for you only, 380 eur.

Aamutelevisiossa ranskalainen toimittaja esiintyi sellainen päällään ja Sarkozy ilman solmiota...

= = =

A propos: sivupalkissani on linkki YLE 1:n "Aristoteleen kantapäähän". Ohjelmaa on kiiteltykin. Ensi viikolla tai joskus kiroilemme helvetisti yhden hyvän lääkärin kanssa ja puhumme kasvatuksen kierosta kielestä tietyn dosentin kanssa.

Kannattaa muutenkin panna merkille, että osa YLE:n hienoista ohjelmista on tarjolla verkossa. (Samoin BBC:n vielä hiennomista.)

Ekstra

Äsken huomaamani tiedon mukaan akateemikko Eino Jutikkala testamenttasi Tideakatemialle omaisuutensa, 22 miljoonaa euroa. Hänellähän oli iso perintötila Sääksmäellä ynnä muuta.

Tätä ei ole ennen julkistettu: keskustelussa vähän ennen hänen kuolemaansa Jutikkala pari sekuntia mietittyään sanoi minulle mielihyvin suostuvansa siihen, että hänen koko tieteellinen tuotantonsa julkaistaan Internetissä ilmaiseksi tai CC-lisenssillä, muun muassa Suomalaisen talonpojan historia, Uuden ajan taloushistoria ja suuri määrä muuta.

Tämä ei ole oikeastaan viesti testamentinsaajalle eikä kustantajille vaan lukijoille. Palataan asiaan ajallaan. (Yliopiston kirjasto voisi hoitaa skannaamisen.)

Mutta nykyisessä ilmapiirissä ja maailmassa myös tuo lupaus oli mielestäni jalo teko ja hämmästyttävä tideon ilmapiirin muutoksen oivallus todella vanhalta mieheltä ja merkittävä lahjoitus tai lahjanlupaus sekin.

Goodbye, John Locke

In this writing Dr.Kemppinen, being a keen admirer of Dr. Johnson, bides farewell to Mr. Locke and his ideas about natural rights in property - and intellectual property.

In the pallor of his country's political development Dr. Kemppinen believes that the dismantling of the cherished myths about copyright and might be a "good beginning" - exactly as killing all the lawyers first of all. (Henry IV and Falstaff actually intended killing the available witnesses and experts, which naturally makes sense.)

Locken mukaan omistusoikeus esineeseen saadaan tekemällä työtä.

Toisin kävi. Isännän ojaa kaivava renki ei saa omistusoikeutta maahan eikä muutakaan kuin kahdesti ruokaa ja kolmasti ruoskaa. Kaupaksi käyvää kalikoo-kangasta kutova tehtaantyöläinen ei saa omistukseensa jaardiakaa kangasta. Proletaari ei omista edes kahleitaan.

Marx ja totta puhuen ennen häntä mm. Lassalle oivalsivat tuotannontekijöiden ja tuotantovälineiden merkityksen, ja vasemmistopuolueet pitivät ajatusta yllä viime vuosikymmeniin saakka, kunnes se unohtui.

Omistusoikeuden saa se jolla on takanaan parhaat taloudelliset pakotteet, ja rahaa saa se, jolla on ennestään runsaaasti rahaa.

Tuomas Mylly, Juha Lavapuro, Marko Karo ja muut ovat toimittaneet ja julkaisseet kirjan "Tekemisen vapaus. Luovuuden ehdot ja tekijänoikeus". Menen iltapäivällä Kaivopihan kabinettiin kustantajan Gaudeamuksen pyynnöstä esittämään ajatuksia kirjan johdosta.

Omaksumani tavan mukaan en näytä kalvoja enkä jaa hand-outeja, vaan kirjoitan etukäteen blogin. Tämä on se postaus.

Kirja aiheuttaa minussa iloa.

Suuri tavoitteeni on vanhastaan ollut viattomain vietteleminen eli nuorison villitseminen. Ja tässä on nyt nuoria juristeja ja muita tutkijoita kirjoittamassa kriittisesti ja kauaskatseisesti.

"The Seduction of the Innocent" on minuun itseeni aikoinaan voimakkaasti vaikuttanut seinähullun amerikkalaisen F. Werthamin kirja sarjakuvien turmeluksesta.

Kun nuoret tohtorit lukevat kirjoituksiani, heidän selkäydinnesteensä valuu alushousuihin ja ennen pitkää he ovat itkuisia ja vapisevia ihmisraunoita. Näin kävi Werthamin mukaan niille nuorille, jotka lukivat sellaisia epäsiveellisiä julkaisuja kuin Aku Ankkaa tai Teräsmiestä.

Etenkin Mylly esittää havainnon, jota terävöitän hitusen.

Tekijänoikeusjärjestelmämme on hajautettua sensuuria.

Vanhaan hyvään aikaan oli Gestapo ja Lubjanka ja muita paikkoja, joista käsin huolehdittiin, että paskaa ei puhuta, varsinkaan oikein ajattelevista. J. Edgar Hoover ja hänen järjestönsä FBI toimi samojen päämäärien mukaisesti.

Nyt on käymässä ilmi, että keskitetty fyysisten ja älyllisten terroristien valvonta ei onnistu, vaan valvonta on ulkoistettava.

Osan hoitavat poliisit, tullimiehet ja maahanmuuttoviranomaiset. Osan hoitaa Teosto. Osan hoitaa erkko. Osan hoitaa Bonnier (MTV3 jne).

Kiusallinen ongelma on Internet, etenkin sen mobiili versio. Siellähän kaiken maailman idiootit levittelevät edesvastuuttomia kuvia ja kirjoituksia, sellaisia kuin tämäkin.

Kun muu ei tehoa, otetaan koipalloista käsite "piratismi" ja aletaan järjestelmällisesti lähentää ja sekoittaa sitä käsitteeseen "terrorismi".

En ihmettelisi, jos en pääsisi Amerikkaan, kun olen bloggeri. Teneriffalle tosin pääsin.

Locken kuoltua valtaan noussut tohtori Johnson notkui mm. Montesquieun kanssa jaj totesi ilokseen, että myös Voltaire oli ainakin Englannin vuosinaan mainio juomaveikko.

Tohtori Johnsonin muuan ydinajatus, jonka Tony Blair on nyttemmin piilottanut, on yksinkertainen: ihmisille on annettava arvoa ja liikkumatilaa silloinkin kun he mielestäni ovat väärässä. Esivallan asiana on puuttua tilanteeseen vasta jos joku on rikkomassa toisen luita tai tuhoamassa toisen tavaraa pelkkää hulttioimmuuttaan.

Tämä britti-valistuksen perinne, joka kieltämättä on minulle läheinen, sisältää myös humoristisen itsetunnon: vaikka peruukkini olisi vinossa ja sukat syltyssä, olen "good enough to myself", omasta mielestäni kelvollinen kansalainen.

Todellisuudessa Johnson tietenkin hautoi itsemurhaa, pelkäsi kuolemaa ja tunsi huonommuutta, mutta hänen julkiset juomapuheensa kulkivat edellä mainittuun suuntaan.

Voltairen kanssa he olivat samaa mieltä siitä, että keskustelu ihmisten kanssa on tärkeintä, ja jos siitä sattuu saamaan rahaakin, niin hyvä niin, mutta ei välttämätöntä.

Tuomas Mylly ja kumppanit viittaavat taiteen ja tieteen esineellistymiseen kauppatavaraksi, mikä ei tietenkään ole uusi oivallus. He viittaavat myös metafyysisen "luomisen" sijasta kommunikatiiviseen prosessiin eli ihmisten vapaaseen tiedonvaihtoon, jota edes saatanallisten derivatiivisia teoksia koskevien oppien ei pitäisi rajoittaa.

Jos tekijänoikeuslait olisi jo keksitty, Beethovenilla olisi ollut sormi suussa, kun hän ei olisi voinutkaan varastaa Mozartilla, ja samoin Bachilla, joka ei olisi voinut rakentaa Rameaun ja Vivaldin oivallusten varaan.

"Henkinen omistusoikeus" tarkoittaa Disneyn oikeutta määrätä eikä taiteilijan tai kirjailijan aseman tukemista.

Näin on. Tähän on tultu. Pahaksi on päässyt.

"Henkinen omistusoikeus" tarkoittaa salaperäisellä tavalla viranomaisen veroiseksi kehittyneen porukan, Teosto r.y.:n oikeutta määräillä sekä jäsentensä että ei-jäsenten asioista ja etenkin tukea omaa asemaansa.

Näin on. Tähän on tultu.

Sisarjärjestöt kantavat veroja kauppiailta ja kansalaisilta etenkin erilaisina tallennusalustamaksuina (ns. kasettikorvaus).

Opetusministeriön myötävaikutuksella lainsäädäntö on ulkoistettu yksityisille järjestöille.

Keskinen, vanhanaikainen, rahallisesti tärkeä järjestelmä on läänitetty eli yksityistetty ja ulkoistettu.

Kun valtionyhtiö myydään, siitä yleensä vähintään kirjoitellaan. Kun sairaalat hankkivat yhä enemmän reppupalveluja erittäin hyvin hinnoittelevilta yksityisiltä yhtiöiltä, siitäkin tulee helposti juttua julkisuuteen.

Tekijänoikeuden ja siis sisällön valvonnan ja sensuurin liu'uttaminen yksityisille ei saa ketään korvaansa lotkauttamaan. Mitä nyt Jyrki Kasvi, EFF:in pojat, minä ja siis myös Tuomas Mylly mäkättävät. Siitä ei tarvitse välittää.

Pari sataa vuotta sitten kiihoilijat keksivät, että omistaminen on rikos. Kävi ilmi, että he olivat väärässä. Eivät asiat siitä parane, että valtio tai muut yhteisöt rupeavat kovastikin omistamaan.

Eilen käsittelemäni suomalaisen ja oikeastaan länsi-eurooppalaisen sosiaalidemokratian haaksirikko, joka on heidän itse aiheuttamansa, on osa tuotannontekijöiden siirtymistä yksityisten puliveivareiden määräysvaltaan.

Tuotannonekijöitä ovat työ, maa, pääoma ja informaatio.

Informaatio on lisäksi tuote.

Informaatio on lisäksi palvelu.

Informaatio on lisäksi poliittisen valvonnan väline.

Arvoisa nykyinen ja tuleva pääministeri Vanhanen!

Jälleen kerran pyydän alamaisesti, että superministeriö asettaisi viipymättä komitean selvittämään, olisiko kiireesti säädettävä laki aineettomista oikeuksista niin sanotun immateriaalioikeuden kehyslaiksi.

Kansainvälinen pärjäämisemme on kiinni tästä. Innovaatioyliopistomme on kiinni tästä. ("Innovaatio" on liiketaloudellinen käsite, jolla on tukipisteet tekijänoikeudessa ja patenteissa.)

Asialla on kiire.

Komitean kärkeen ei ole nimitettävä edunvalvontajärjestöjen toimihenkilöitä eikä vastaavaa, jo karvansa näyttänyttä väkeä eikä myöskään Erkon informatioimperiumin palkannauttijoita.

Maassa on toistakymmentä erittäin hyvin koulutettua ja sama määrä hiukan vähemmän erittäin hyvin koulutettua henkilöä.

Ensi hätään voisi määrätä selvitysmiehen. Voisin tietää sopivia nimiä. (Itse olen liian vanha, lihava, laiska ja ilkeä.)

Hyvät toverit, kanssavaeltajat

Tämä kirjoittaminen on minulle tärkeää. Kommentit ovat paras osa.

Koska olemme riippumaton kulttuurijulkaisu, muistutan olevani itse poliittisesti sitoutumaton ja vihamielinen. Muistutan myös kuuluvani samaan porukkaan kuin demariaateli, joka meni nyt mailleen. "Samaan porukkaan kuuluminen" tarkoittaa vain tuttavuuksia.

Olen toivottavasti kertonut välttyneeni paljolta, kun valmistuin liian varhain, 1967, ja olin silloin ollut töissä monta vuotta ja naimisissa ja poikalapsen isä. Niin sanottu Vanhan valtaus tapahtui seuraavana vuonna. Sitoutunut ja sitoutumaton vasemmisto oli lähinnä maksavina asiakkainani. Olin asianajaja vuoteen 1972. Jörn Donner, Arvo Salo, kustannusliikkeet ja niin poispäin. Jos kaksi "nuorta radikaalia" ajoi kolarin Fredrikin- ja Lönnrotinkatujen kulmassa, he luultavasti soittivat minulla kymmenen minuutin kuluessa.

Siis Erkki Tuomioja: aikamme on nyt ohi. Olisi viisainta kävellä lähimmälle kaatopaikalle. Mukaan oma köysi ja ympäristöystävällistä mäntysuopaliuosta.

Luulen että puolueesi ei koskaan enää nouse. Tarja tuntui ilmeistään ja eleistään päätellen olevan samaa mieltä.

En olisi uskonut, että palveluskenaariot, informaatioyhteiskunta ja sisällöntuotanto, eli nämä asiat joita olen opettanut professorina, ovat oikeasti totta. Luotin siihen, että ne ovat hirvikärpässanoja eli stiiknafuuliaa, jota ei tarvitse ottaa todesta.

Demarien eli niin kuin E. Heinäluoma ääntää "sos'mo'raattien" jälkipuinnissa varotaan yhtä sanaa: Voikkaa.

SAK ja SDP osoittivat ydinäänestäjilleen, ettei niistä ole mihinkään keskustan ja oikeiston pyörityksessä, ei edes pitämään kaupunkeja hengissä, saati suojelemaan työpaikkoja.

SAK:n ja SDP:n järjestörakenne kärsii samoista ongelmista kuin Suomi: vyötärölihavuus, yli-ikäisyys, väärä sijoittuminen. Väärä sijoittuminen tarkoittaa että järjestöjen jäänteitä on juuri niillä paikkakunnilla, joilla ennen oli teollisuutta tai joilta teollisuus on juuri kaatumassa, tyyppiä Varkaus, Kymenlaakso.

Isäni lukee tämän. Hän lukee nämä kaikki. Hän on kokoomukselainen ja osallistui 50 vuotta sitten järjestötoimintaan, koska hänen mielestään Jussi Saukkkonen ja Juha Rihtniemi olivat hyviä miehiä, kun taas Kekkonen ei ollut.

Nyt Juha Rihtniemi ja Juha Vikatmaa nousevat kumpujen yöstä.

Kaipaan historiallisia tilastoja ja pelkään saavani käyttää seuraavan vuoden sellaisten konstruoimiseen. Väestö- ja elinkeinorakenne muuttuivat räjähdysmäisesti 1968-1970 ja 1989-1992. Ne kommentoijani, jotka edelleen kuuluttavat pankkiherrojen petosta, ovat oikeassa.

Kaipaan taulukoita, koska minulla ei ole tätä tietoa. Hallulssani olevat, tenttimäni ja opettamani kirjat (Suomen taloushistoria I-III jne.) päättyvät siihen, mistä tapahtumat alkavat.

Esimerkki: suonkuivatus ja järvenlasku.

Älkää peljätkö. Kirjoitan tästä nyt useaan kertaan, koska ajatus on yllättävä ja vieras. Nyt käytän sitä kielikuvana.

Suomen maatalouden historia I (2003) toteaa lyhyesti: "Suurin osa Suomen pelloista on tehty hartiavoimin kuokalla." Suomi oli maapallon soistuneimpia seutuja - kolmannes pinta-alasta. Suurin osa pelloista on kuokittu tai kydötetty suosta. Viljelymaata on vallattu suunnattomia alueita, kuten Porin seudun Lattomeri. Järviä laskettiin 1800-luvulla ainakin 1300 kappaletta. Yksi esimerkki on Hausjärven Hausjärvi. Ja sitten kuuluisat epäonistumiset, kuten Höytiäinen, joka ei ehkä kuitenkaan ollut epäonnistuminen.

Maisema oli näkynä ja maasto ihmisen liikkumisen kannalta jotain aivan toista ja mahdotonta. Luullakseni maan pääsi ennen kiertämään vain ratsain. Suomen sodan 1808-1809 historia kertoo jotain liikkumismahdollisuuksista. Historiankirjojen mukaan esimerkiksi Käkisalmen läänin voudit eivät saaneet sadan vuoden kuluessakaan varmaa käsitystä siitä, missä lääni oli eli mitkä olivat sen rajat. Kainuu ja Lappi - samoin.

Teollisuuden maisema muuttui. SDP:n kannatuspohja muuttui. Muutos oli niin suuri ettemme ole käsittäneet sitä.

Jos olisin halunnut tähän kertovan kuvan, olisin ottanut valokuvan Tampereelta, joka oli teollisuuden ja temokraattien kaupunki. Käsitykseni mukaan kaikki keskustan tehdasrakennukset ovat nykyisin näyttelytiloja ja kamabasaareja eli palvelupisteitä. Kävelin taannoin Tammerin takana. Ei siellä tuntunut Väinö Linnan eikä Lauri Viidan henkeä.

Globalisaatio alkoi 1710-luvulla.

Nyt vasta se on iskenyt Euroopan politiikkaan.

Kaikkien maiden työläiset, yhtykää! Huom., omat rollaattorit.

Kuva on Kassandra, mytologian ennustaja, joka muhinoi jumalien kanssa ja sai sellaisen kirouksen, ettei hänen ennustuksiaan koskaan uskottu.

Ei tätäkään.

Keskusta ja oikeisto ovat siirtyneet idols-aikakauteen. Vasemmisto ei.

Voi voitettuja. Kassandra ennustaa, että työväenliike on oppositiossa ainakin seuraavat 40 vuotta.