Oikeusoppia aikuisille ja edistyneille

 

R. Rosvo oli sekä nuori että kaunis. Ikään kuin tämä ei olisi riittänyt, hän oli saanut opetuksen omalta isältään. Mutt’ tyttö, jota lempi, hän oli petturi. Ja siksi tuli Roopesta nyt julma ryöväri.

 

Joka sana on totta. Tämä kaikki ja paljon muuta on painettu oikein kirjaan. Jos kirjassa on aakkoshakemisto, hakusana on Rosvo-Roope. Sanat Raf. Ramstedt.

 

Tämäkin kävi mielessäni, kun kolmisenkymmentä vuotta sitten kahvia juodessani tulin maininneeksi hyvän ystäväni X:n, jonka muuten valoisaa luonnetta ja elämänkulkua varjostaa se erikoinen seikka, että hän tappaa ihmisiä. Tuossa vaiheessa hän oli istunut pakkolaitoksen eristyssellissä yhtäjaksoisesti toistakymmentä vuotta.

 

Silloinen ystäväni – välimme kärsivät, kun myöhempinä vuosina ilmeni, että hänen mielestään etenkin köyhä sadan Saimaan saaren ja hienon sukutilan omistaja sai luonnollisesti vetää höplästä kaltaisiani Helsingin herroja koska meillä herroilla on varaa maksaa – sanoi tuntevansa miehen. Se oli ällistyttävä tieto. Kysyin asiasta seuraavan kerran Kakolassa käydessäni ja näin oli. Ystäväni oli Savossa kuulemani perusteella osoittautunut roistoksi jo kansakoulun ala-asteella,. Hän oli rikkonut jonkun luokkatoverin polkupyörän ja jättänyt ojentumatta nurkassa seisottamisesta ja jälki-istunnosta.

 

Perheessä ei kuulemma ollut mitään elinkeinoa, lapsia oli ja tuli – ymmärsin että äiti olisi ollut ”ylleinen” – ja ystäväni isä oli, sikäli kuin tiedettiin, kadonnut sodan melskeisiin.

 

Rosvo-Roopen kriminelli toiminta oli siis naisen syytä, kuten asiat yleensäkin ovat. Korkeimman luokan lauluntekijä Hj. Nortamo, joka vihasi raumalaisia ja Rauman murretta ja muutti Poriin heti kun kynnelle kykeni, kirjoitti hänkin tarinan ”Uiskoton ja petollinen Juulia”. ”Sinä vasempaan ja oikeahan katsees loit sekä yhdelle ja toiselle sä suukon soit, sinä keimailit ja silmiäsi vilkutit ja tansseit että kotia sä nilkutit.”

 

”Yksi kisälli sun rakkautes sitten sai, mutta kysyä mun sentään sinä sallit kai: Mitäs sanot, jos mä ammun siihen kuulia, sinä uskoton ja petollinen Juulia.”

 

Nortamon elämäkerta on muuten erinomainen ja sisältää monin kohdin muuta kuin luulisi. Epäilen ettei sitä lueta ääneen Nortamo-seuran istunnoissa, mutta kirjoittaja Tapio Niemi lienee raumalainen.

 

(Jos joku ihmettelee, mikä panee minut ilkeilemään kunnon raumalaisille, selitän että minulla on siellä sukua. Kiusoittelu on ruma perinne, johon olen kasvanut kiinni, koska omassa kasvuympäristössäni oli tapana vastata hellyydenosoituksiin lyömällä nyrkillä, seipäällä tai aidaksella. Kieltämättä ennen käytettiin puukkoakin, mutta se saattoi vetää paikalle poliiseja ja muita asiattomia.)

 

En ole toistaiseksi nähnyt aihetta muuttaa oikeuspsykiatrista käsitystäni. Tavallisimmin ihmisen menettely, käyttäytyminen tai luonne selitetään ensimmäiseksi mieleen tulevalla väärällä perusteella.

 

Voitte kokeilla: juu-miehiä löytyy lähimmästä kuppilasta, jos menette kertmaan, että Putin tai Lukashenka on niin hankala tapaus siksi että hän on todellisuudessa kotoisin Kortesjärveltä (tai Vimpelistä). Tieto herättää innostusta ja nostattaa oivalluksen ilmeitä. Kokeilkaa itse!