Jatkan Matti Kurjensaaren ylistämistä. Asiaan sekoittuu pieni määrä häpeää. Olin itse pitämässä häntä B-luokan kirjoittajana, jonka hengentuotteita jostain syystä julkaistiin ja myytiin.
Tässä välissä lukemani perusteella tiedän, että miehellä oli pirullinen huonommuuden tunto. Hänen maailmassaan oli niin paljon ihmisiä, jotka tekivät ruumiita vasemmalle ja oikealle. Etenkin tie professoriksi kulki vielä höyryävien ruumiiden yli. Kurjensaarelle opetettiin varmaan lisä nöyryyttä tiedotuskomppaniassa eli TK-miehenä. Joukkoa veti Martti Haavio. Jouko tähti oli Olavi Paavolainen, jota Kurjensaari ihaili aidosti mutta osittain aiheettomasti.
Kurjensaaren henkilö-kirjoista kääntyy esiin täysin tai melkein unohtuneita ihmisiä. Touko Markkasen muistin kun yritin. Luutuberkuloosin ruhjoma kääpiö, joka ei kelvannut edes sotaan, ja sitten puliukko, josta tuli muutaman retkahduksen jälkeen maan johtaviin luettu alkoholintutkija Alkoon ja tilastollisten menetelmien uranuurtaja – faktorianalyysi oli hänen taitojaan. Kurjensaaren mukaan hänet poimi tutkimuslaitokselle, jossa varttui merkittävä osa polven johtavia sosiologeja ja sosiaalipoliitikkoja, pääjohtaja Pekka Kuusi. Kuusi ja Allardt olivat puoli vuosisataa sitten koulukunnan luojia, hyvässä. Kirja 60-luvun ”sosiaalipolitiikka” vaikutti monen ajatteluun aineen ja tiedekunnan ulkopuolellakin, muun muassa minun. Allardtin-Littusen ”Sosiologia” näytti närhen munat saksalaisen perinteen räydyttämälle oppiaineelle. Olin aivan ihmeissäni, kun lehdestä kävi ilmi, että Allardt kuoli vasta nyt, hyvin merkittävä suomalainen ja sangen vähä-ääninen verrattuna esimerkiksi kollegaansa Antti Eskolaan.
Faktorianalyysi siis tarkoittaa piilevän muuttujajoukon etsimistä tilastollisin menetelmin. Alkoholismin tutkimus on todella hyvä aihe. Lukija ymmärtää, että laskelmallinen menetelmä ei ole parempi kuin aineisto, joka tässä tapauksessa on tunnetusti mutkikas ja vaikea järjestää.
Markkaselle oli ilmeisesti kärpäspaperimuisti, koska hän suoritti tenttimällä oppikoulun käytännössä roskalaatikosta käsin, mutta lisäksi hänellä oli luonnetta. Sivullista viehättää entinen alkoholisti alan tutkimusta jossain määri värittäneiden raittius- ja aatelismiesten joukossa. Viittaan pilkkaamatta sukuun Kuusi (Granfelt).
Uutta luovassa tieteessä rajamerkki on tunnetusti hautausmaa. ”Paradigmanvaihdos” tarkoittaa vallitsevaksi hyväksytyn opin muuttumista. Se tapahtuu vasta kun viimeisetkin käsityksineen sivuutetut mutta korkeisiin asemiin linnoittautuneet on kannettu kiviaidan katveeseen.
Tulkintojen eli painotusten tasolla ratkaisevaa ei ole perustelujen pätevyys, kuten on tapana uskotella, vaan se, kuka sanoo. P. Augustinuksesta Pico della Mirandolaan, Savonarolaan ja etenkin Lutheriin periaate oli ”totuuden indeksi on nimi”. Se tarkoitti kirjoittajan nimeä. Jos puhuit osittain paskaa, asialla ei ollut väliä, jos nimesi oli Augustinus tai varsinkin Tuomas Akvinolainen. Hän oli aina oikeassa, paitsi kerran, kun hän erheellisesti luuli erehtyneensä. Mutta hän olikin samaa porukkaa Pyhän Hengen kanssa.
Siksi aivan väärästä ympäristöstä tulleen Markkasen on hankittava itselleen nimi. Hän taisi olla vielä älykkäämpi kuin hänelle suopeatkaan tasot arvasivat. Laskennalliset menetelmät olivat tulossa yhteiskuntatieteisiin. Seuraava muutos oli mallintaminen; tietääkseni nuo tieteet eivät ole tarttuneet tosissaan. Loma haaveeni, määrällinen eli kvantitatiivinen oikeustiede (lainoppi) arvioidaan tietääkseni pelkäksi kummallisuudeksi.
"etenkin Lutheriin periaate oli ”totuuden indeksi on nimi”. Se tarkoitti kirjoittajan nimeä. Jos puhuit osittain paskaa, asialla ei ollut väliä, jos nimesi oli [on]"
VastaaPoistaVoi miten osuva määritelmä myös erinäisille historioitsijoille - menneille ja nykyisille!
Mm. Stalinin Venäjällä ja Hitlerin Saksassa sitä kvantitatiivistä lainoppia harrastettiin, minkä blogisti toki hyvin tietää. Kun tarvittiin kuorma-autonlavallinen tai karjavaunullinen rikollisia -rikollisuuden osoituksena olivat molemmissa ympäristöissä väärät vanhemmat tai väärät ajatukset-, kyllä niitä se tarvittava määrä löydettiin. Ja oikeuden pöytäkirjat laadittiin aivan lain mukaan, joten turha väittää, että olisi mielivallasta ollut kyse.
VastaaPoistaKemppisen lomahaave = olla osapäivänatsi?
Luin yhden Kurjensaaren henkilö-kirjan ja hämmästyin, miten osuvia luonnehdintoja hänellä oli olematta millään tavalla ilkeitä. 37-vuotiaasta Donnerista hän totesi mm. että ei tiedä lajiaan ja siksi kilpailee kymmenottelussa. Max Jacobssonissa hämmästytti se, että jätti opiskelut melkein heti päästyään uran alkuun. Resurssit ilmeisesti riittivät muutenkin. Tyylihän Kurjensaarella oli sujuvaa ja mukavaa lukea.
VastaaPoistaKurjensaaren, "Salosen pojan" elinikäisen huonommuudentunteen alkulähteet näkyvät selvinä hänen 30-luvun omaelämäkerrallisissa romaanikokeiluissaan Tie Helsinkiin ja Nuoruuden toinen näytös.
VastaaPoistaLisäksi Kurjensaari oli luonteeltaan hyvin "kiltti" ja humaani. Ei halunnut loukata ja vahingoittaa ihmistä, toisin kuin useat menneen ja nykyisen ajan pöyhkeät koleerikot.
Olen koukuttunut näihin Kempisen blogeihin. En ole yleensä mitenkään koukuttuvaa tyyppiä joten tässä täytyy olla jotakin. Kiitän lämpimästi blogistia, että jaksaa vuodesta toiseen kirjoitella meille näitä erinomasen mielenkkintoisia ja avartavia pohdintojaan. Tässä jälleen hieno blogi joka joka tällä kertaa pani hakemaan tietoja siinä mainituista henkilöistä.
VastaaPoistaMuutama huomio Jukan otsakekuvasta:
VastaaPoistaTouko Markkanen (toinen oik.) promovoitiin kunniatohtoriksi Tampereella 1965 yhdessä (vas.) Rainer von Fieandtin, Väinö Linnan ja Eino Saaren kanssa.
Markkanen tuli esiteltyä. von Fieandt oli pääministeri 29.11.1957–26.4.1958, siis vajaat 5 kuukautta; muistan kun itse aloitin tämän nyt loppumassa olevan virkamiesurani, kokenut esimieheni kertoi, miten von Fieandtin aikaan valtion kassa oli kuralla ja mm. virkamiehiä määrättiin kääntämään kirjekuoret uudelleenkäyttöä varten. Hänen johtamansa virkamieshallitus on viimeisin hallitus Suomessa joka on kompastunut välikysymykseen, kyse oli viljan kaksihintajärjestelmästä. Saas nähdä milloin saa seuraajan, luulen että ei mene kauaa, epävakaita aikoja kun eletään.
Eino Saari oli oikea professori Helsingin yliopistossa ja toimi kansanpuolueen pj:nä ja ajan tavan mukaan myös hallitustasolla, Fagerholmin II:ssa sosiaaliminsterinä.
Väinö Linnaa ei tarvitse esitellä. Linna sai hc-hatun historianäkemystensä, ei niinkään kirjailija-ansioidensa perusteella; oma tahto taisi vaikuttaa asiaan, väitetään, nääs.
Hänestä loka-marraskuulla taatusti lisää.
Kuva on siis Yhteiskunnallinen korkeakoulu (now University of Tampere) tohtorin promootiosta vuodelta 1965. From left: former Prime Minister Rainer von Fieandt, writer Väinö Linna, alcohol researcher Touko Markkanen & professor Eino-Saari.
https://commons.wikimedia.org/wiki/File:Rainer-von-Fieandt,-Väinö-Linna,-Touko-Markkanen-%26-Eino-Saari-in-promotion-1965.jpg
Hieno kuva!
Muistatteko sen vanhan kotimaisen filmin, jossa viraston vahtimestari toi pöytänsä takana istuvalle mieshenkilölle "käännettävää"? Koomisuus syntyi siitä, ettei kyse ollutkaan odotuksenmukaisesta kielenkääntämisestä, vaan nipusta kirjekuoria. Mutta tämä siis jo selvästi ennen v. F:n pääministeriyttä.
PoistaMuistaako kukaan, mikä oli se Erik Allardtin kirja, jossa hän vertasi kouluopetusta tavarantuotankoon? Raaka-aineen on oltava tasalaatuista, jotta sitä on helpompi käsitellä, ja tietenkin lopputuotteiden identtisiä. Siihen tyyliin.
VastaaPoistaVäittäävät että malli saattaisi periytyä Preussista, jossa luotiin - tai käytettiin toisten luomaa - mallia jossa opetetaan lukemaan, kirjoittamisen alkeet ja matematiikasta suunnilleen vähin mahdollinen.
PoistaNäin sitten kuulemma saatiin tottelevaista tykinruokaa sekä "proletaareja" muodostumassa olevaan "työväenluokkaan".
Kuitenkin... rajan toisella puolella Böömissä ja Määrissä - eli Tsekki ja Slovakia ja ex-tsekkoslovakia - oltiin teollistuneempia kuin Preussissa.
Tasalaatuinen materiaali on helpompaa sosiologien kannalta, mutta edes jossain määrin luovat ihmiset iskevät pahasti silmään.
On parempi kirjoittaa tai tehdä muuta taidetta pöytälaatikkoon ja näyttää muille vain ne perhejuhlien epäonnistuneimmat otokset. Myös sormen pitäminen linssin edessä luo illuusiota tumpelosta valokuvauksen harrastelijasta.
Ne oikeat kuvat tallennetaan visusti eikä näytetä kenellekään. Vanhojen kuvien kohdalla iloitaan kun materiaali hitaasti tuhoutuu. Digi-muodossa olevien kohdalla pelätään ja salaa toivotaan että ne häviävät.
Keskustelussa kerrotaan vain niistä "mielipiteistä" jotka ovat yleisesti hyväksyttyjä ja vaietaan niistä muista ja tuomitaan ne jotka puhuvat omia salaisia mielipiteitä julkisesti.
Kun lause alkaa: "tiede on osoittanut...", on syytä olla samaa mieltä - ainakin virallisesti.
Omien aivojen käyttöä on varottava. Tai älä ainakaan osoita että käytät aivojasi muuhun kuin veren jäähdyttämiseen.
Kurjensaari on mukavaa luettavaa ja hyvin tarkkanäköinen hän on tosiaan. Muutama henkilö on joista hän ei selvästikään pidä esimerkiksi Kari Suomalainen.
VastaaPoistaTouko Markkanen oli erikoinen ihminen.Nousi AA-liikkeen tukemana pois roskalaatikosta kunniatohtoriksi.Ymmärtääkseni hän sortui kuitenkin sitten vielä uudestaan juomaan pitkän raittiuden jälkeen ennen kuolemaansa.
VastaaPoistaKunniatohtoreitako kuvassa marssii miekat nojossa. Ja kokardi hatussa. Kiiltonahkakengät. Jos tuo neljäs olisi K.A.Fagerholm ja ensimmäinen Rainer von Fieandt -näköisiä kun ovat. Silmilleni, kansallisromanttinen taittovirhe.
Toinen on Tuntematon ja kolmas kai sitten se Markkanen. Aika joukko. Fagerholm alkoi kopioida Ruotsista kansankotia kun Tannner kiskoi valtioneuvostoon. Sitä perua StoraEnsosta on toistaiseksi vielä leveäkin reikäleipägrafiikan sektorillinen Kansaneläkelaitoksella.
Fieandt sopii kärkeen kun lompakko hänellä. Ensin PYPissä ja sitten SP:ssä. Mies totesi SAKoon heikentäneen markkaa ankarilla palkkojenkorotuksillaan ja toimitti devalvaationsa ja vielä jälkihoidoksi eli vatupassissa pysyttämiseksi jälkihoidon koivistolaisittain. Väärin hoidettu ja mies sai mennä. Sukselainen vedettiin kölin ali lapsilisien maksatus lykkäyksellä -ja vielä radiossa itkuisella äänellä tunnusti. Kelaan.
Sitten Linna. Syntymästä 100 vuotta. Teenpä tilaa hupi-äly kalenteriini ja reissu valikkooni. Ekan olin jo aikonutkin, Tampereelle mutta paikkkunnalle sattui Hamlet eli Otso Kauton ja teatterilaistensa puku- väri- lavaste- yms revittely, jossa (käsittääkseni) ihan Shakespearen Hamlet ydintä oli tulvimalla, kostolla mentiin eikä voitontavoittelulla. Maakin järisi lavasteena ja pallopelinä viskeltiin sitä pääkoppaa, se on narrin Hamletin lapsuudesta. Säilynyt maatumattomana kun ei valmiiksi mätä, sanottiin.
Oikea maapallokulissi oli saranoitu jalkapalloksi, josta lohkesi moneksi. Yksi 8-tahokas + passelisti kupera, oli kiepsautettu sisäänpäin ja loisti kukkasterälehtenä.
Taiteellinen voitto. Kai rahallinen tappio kun ei Lontoo 1600 revittely varmaankaan uusvalistuneistolle käy. Oli rokkia eli ei. Paitsi kun sitä kysytään (=ei tarvihe tyrkytetä) ulkomaille, kuin KOMia joskus Chileen. Eikun naapurimaihin.
Hienoa taidetta kuin TTT:een Juhannustanssit modernisoituna versiona -pääosassa bändi ja bussikuski- eikä väenjuhlaa lainkaan. Delegoitu kaikki, deletoitu. Noin kävi keväälla Jeppe Niilonpojallekin, nerokas bailaus show. Ei saanut yleisöä.
Kiva kun Jorma Uotinen saa, saa Tanssintalonkin. Kaapeli joutui kiinteistöspekulaattoreiden imuun heti kohta kun perustajaisä Jörn Donner saatiin pois tieltä.
Entäs sitten Markkanen. "Faktorianalyysi siis tarkoittaa piilevän muuttujajoukon etsimistä tilastollisin menetelmin." Voisiko osuvammin sanoa. Komento kuultiin. Paras heistä oli ja on ?, Steven A. Cohen. Miljardööriksi näyttöpäätteen ääressä kun silmänsä ja niiden takainen hermosto paljastaa hänelle korrelaatioita ja vaikutussuhteita loputtaman laajasta -ja simppelisti vain sopimuspapereita liitellen lisättävistä pörssisivujen numeroketsupista. Yhden lajin superi. Taidekokoelmaa miljardin edestä. Nekin ilkeästi haita ja oliko yksi pääkallo briljanttikivin vuorattuna, oli "Hirst's The Physical Impossibility of Death in the Mind of Someone Living".
No tällaiseen se aktuaarin tiede johti ja vielä tilastonumeroiden standardisoimiseen "maailman parasta" kiltti Suomessa. Kohta se katetuotto kattoi verokunnatkin. Niihin sitä kelpaa rakentaa omia ansainta-ansoja virkatietäkin mukaan sovittaen.
Juuri nyt on menossa keinottelijoiden nostaminen keskuspankkien rahoilla lankeemuskuopistaan ja taas jotta eivät vetäisi katselijoita sohviltaan perässään aitoon reaaliseen kuiluun.
Tosin tämä kerta voi olla uusi. Ja viimeinen. Yhteiskuntafilosofia esimerkiksi Vatikaanissa harjoitettu ja Suomessa ainakin Seppo Oikkonen, on niin paljastavaa ja raatelevaa ja jaksaa jankuttaa, että narsistitomppelit hukutettanee kuvastimiinsa, suonsilmiin ?Jukka Sjöstedt
Ei ole Fagerholm vaan Eino Saari. Huuskalta jäi mainitsematta, että hän oli Yhteiskunnallisen korkeakoulun ja Tampereen yliopiston kansleri 1954–69.
PoistaMuistaakseni Origo kirjoitti hellyttävän pakinan sankarista, joka oli sivullisena syntynyt kansakunnan kaapin päälle. Se kertoi pakinoitsijan ja sankarin kohtaamisesta yleisessä käymälässä. Sankarin poistuessa hän pudotti huomaamattaan nenäliinansa käymälän lattialle, josta kertoja sen nosti. Hän huomasi sen olevan kyynelistä märkä!
VastaaPoistaVäinö Linna 100 vuotta -syksyn kierrosten nousua odotellessa hieman kuvia Linnan tohtorijuhlista. Aika näyttävää kuva-aineistoa. Vankkoja ja persoonallisia kumppaneita kuvissa:
VastaaPoistahttps://www.facebook.com/photo?fbid=10159191788973484&set=a.10154050688688484