Joel Lehtonen oli kenraaliksi kohonneen K.M. Walleniuksen kasvintoveri. Ruustinna Wallenius oli poiminut maantienojasta vauvan, jonka tämän paikkakunnalla tunnettu äiti – irtolainen eli silloisen kielenkäytön mukaan Itä-Suomessa loinen – oli hänet hylännyt.
Tiettävästi herrat pitivät yhteyttä ja arvostivat toisiaan, vaikka Lehtonen ei arvostanut Walleniuksen poliittista toimintaa. Lehtonen on muuten tavallaan sijoittamatta Suomen kirjalliseen kenttään. Hän varoi leiriytymistä. Eilen tässä blogissa julkaisemani murheellinen tarina Putkinotkon” toisesta päähenkilöstä Aapeli Muttisesta on aika lailla kirjoittajansa aatteellinen omaelämäkerta.
Koska kirjallisuudentutkimuksemme ontui aika pahasti oikeaa jalkaansa, meillä ei ole monellakaan selvää kuvaa siitä, että myös Eino Leino raunioitui jokseenkin pahasti kansalaissodasta.
Siinä meillä oli maalaispojat. Lahjakkuutensa runsaudessa toinen käänsi ranskasta, toinen italiasta kaikenlaista hyödyllistä niin kuin Stendhalia ja Dantea. Lehtonen kävi myös Afrikan puolella Marokossa.
He olivat henkisiä paimentolaisia. Lehtosella ei ollut muuta isänmaata kuin se maantienoja Säämingissä. Leinon ”Löysäläisen laulun” olen taipuvainen tulkitsemaan kirjaimellisesti.
Jäin taas kerran miettimään esimerkiksi Jodlin puolustusta Nürnbergin oikeudenkäynnissä. Hän ilmoitti olevansa kunnian mies. Hän oli aina palvellut isänmaataan. Hän ei tullut maininneeksi, kuuluivatko esimerkiksi Puola, Belgia ja Tsekkoslovakia tuohon isänmaahan. Ilmeisesti kuuluivat. Varhaisista vuosista olen mietiskellyt, miksi Saksan ammattisotilaat pitivät kiinni valastaan Hitlerille. Tulkintani on, että se oli heille hyödyllistä.
Meillä lakimiehillä on taipumus korostaa valan erikoista sitovuutta. Joskus puhuttiin pyhyydestäkin. Minusta se on rangaistuksen mittaamisperuste. Valan nojalla vastoin totuutta kerrotusta tulee kovempi rangaistus kuin muuten vain puhutusta. Ja esimerkiksi syytetty saa puhua muuten vain.
Ihailen tätä Joel Lehtosta niin kovin, koska monissa romaaneissaan hän toteutti ajatuksen, joka minullakin on ollut: rakentaa itselleen kirveellä talo, mielellään nauloja käyttämättä.
Isoisänni harrasti sellaista. Niitä taloja ei taida olla enää yhtään pystyssä, mutta ravistuneita romaaneja on. Arvo Seppänen teki siellä Lehtosen mailla veistämällä veneitä, joista tuli todella hyviä. Ja teki hän meille kesätalonkin, yhdessä veljensä Kyöstin kanssa.
Minulle tulee isänmaallinen olo, kun muistelen niitä salvoksia. Minulla on niistä paljon valokuvia.
Ja miksi eilen tuo Lehtosen kansalaissotakertomus? Kun ainakaan tuon sodan yhteydestä ei ole kerrottu, millaista on olla hulluuteen saakka ihminen.
Se on onni, tosin pieni onni, mutta jotain tuollaista tarkoitetaan sivistyssanalla ”autenttinen”. Aito, alkuperäinen.
"Siinä meillä oli maalaispojat."
VastaaPoistaItse asiaan minulla ei ole huomauttamista, se oli erinomainen eli luin halulla.
Mutta ettäkä Leino ja Lehtonen olisivat olleet "maalaispoikia", se vähän särähtää korvaani. Mikko Alatalokin on enemmän maalaispoika!
Tämä on tietysti semantiikkaa, mutta etenkin menneessä Suomessa virkamiesten lapset olivat eri kastia kuin maalaisten lapset. Leino etenkin kasvoi perheessä, jossa tietä sivistyksen ja kulttuurin eturintamaan oli raivannut mm. Kasimir-veli.
Mutta tuota hirsisalvosta katselen täpinöissäni... on se upea. Pappani oli kätevä kirvesmies, mutta omat kykyni riittävät vain valmiin kokoamiseen. Nyt tosin suunnittelen vanhanajan ladon tekemistä ihan alusta asti, kun löysin mummolan vintiltä vanhan kuorimaraudan, joka puree puuta kuin Kallio-Kallen kourissa.
Ihminen voi olla maalainen olematta köyhä. Maaseudullakin oli säätyläistöä, mutta maaseudun säätyläispojan lapsuus oli ihan erilainen kuin kaupunkilaispojan. Ehkä isoin ero tuli opintiestä. Kaupunkilaislapsi kävi koulunsa kotoa käsin. Maalaispoika oli koulukortteerissa vieraiden hoivissa, eikä tätä muuttanut, miten vauras oli. Vieras on aina vieras.
PoistaEnsimmäiset maaseudun oppikoulut perustettiin vasta 1920-luvulla. Aika usein tarkoituksena oli taata paikkakunnan kansanopiston opettajille leipä kanavoimalla valtionapu koululle, joka käytti kansanopiston opettajakuntaa.
Jos muuten kaipaa hyviä käsityökaluja, niin Härmän taonta tekee ihan kelvollisia. Itse pidän erityisesti heidän sirpistään ja viikatteestaan, mutta kyllä härmäläinen kuorimarautakin puuta syö.
Ei se hirsisalvoksen teko niin vaikeaa ole. Yhtään kovin vaativaa lukkopontia noissa kuvissa ei ole, vaan aivan suoria veistopintoja. Lyhytnurkka vaatii vähän enemmän hahmottamista ja taitoa kuin muut.
PoistaOman synnyinkotini rakennuksia olen katsellut vähän tarkemmin, niistä hirsirakenteinen navetta on parhaiten tehty. Niistä hirsistä voisi koota samoilla salvoksillakin jonkun uuden rakennuksen, vaikka aivan eri paikkaan, kun sitä navettaa ei ole viiteenkymmenenn vuoteen käytetty kuin puutavaran varastona. Eikä tulla käyttämäänkään. Tosin saattaa olla että minulle riittää, että pidän katon kunnossa muutaman kymmenen vuotta, jääköön seuraaville päätettäväksi mitä sillä tehdään.
On ne huonommin rakennetut vanha tupa ja aitatkin jo toista sataa vuotta paikoillaan kestäneet.
Isäni maatilahallituksen tyyppipiirustusten mukaan 1960-luvun alussa rakentama asuinrakennus taas on kohtalaisen hyvässä kunnossa, vaikkei sillekään nykyään mitään käyttöä ole, mitä nyt metsätöissä käydessä yöpyessä. Rintamamiestalosta seuraava tyyppi, oivemmalla harjakatolla eikä ylhäällä vinttitilaa, sama perustilajako mutta sauna ja pesutilat saman katon alla. Rankorakenteinen. Niitä on maaseudulla paljon.
Kun katon pitää ehjänä, hirsirakennus ei parin sukupolven aikana korjaamattomaksi lahoa.
Korjaus edelliseen, onhan siellä lukkopontti reunimmaisena oikealla, kun tarkemmin katsoo.
Poista"- - v:n 1883 asetuksella rajoitettiin irtolaisuus koskemaan niitä työhön kykeneviä henkilöitä, jotka työttöminä kuljeksivat ilman elatusta omista varoistaan tai toisen huolenpidotta tai harjoittivat siveetöntä ja säädytöntä elämää." (Otavan iso tietosanakirja 3, 1962.)
VastaaPoista"Mäkitupalaiset, itselliset ja loiset olivat tavallisesti tilapäisessä työsuhteessa, usein päivätyöläisinä. Itsellisiksi kutsuttiin työläisiä, joilla ei ollut edes vuokra-asuntoa, vaan asuivat loisina toisten luona." (Ann-Catrin Östman teoksessa Suomen maatalouden historia, osa 2, 2004.)
Niin että entisajan agraariyhteiskunnassa käsitteet "loinen" ja irtolainen eivät siis langenneet yhteen - olkoonkin että maaseutuväestön sosiaalisesti alimpien ryhmien nimityksissä oli ajallista ja varsinkin alueellista horjuvuutta.
(Oli pakko puhua suulla suuremmalla eli sitaatein, koska meikäläisen näkemys voidaan helposti mitätöidä.)
Ei se nyt pieleen mennyt, mielestäni oikein korjattu, samaan epätarkkuuteen kiinnitin Kemppisen tekstissä huomiota.
PoistaKiitos, Kemppi! Vastaus kysymääni oli pätevä ja tyydytti. Leinonkin "sotakokemuksia" voisi vähäsen valottaa... Liekö suoranaista runoa on olemassa? En ainakaan muista, vaikka "Kimmon koston" ja muutaman muun osaan jopa ulkoa, muistaakseni?
VastaaPoistaSisällissota on niin valtava kokonaisuus että sitä on vaikea käsittää.
VastaaPoistaKehitys alkoi jo kauan sitten - jopa ensimmäinen sisällissota tällä niemellä, Nuijasota, on osa tätä.
Nuijasodan suhteellinen väestötappio väitetysti samaa suuruusluokkaa kuin Toinen Maailmansota, eli suurempi kuin "vuosi 1918".
Myöhemmin Linna yritti tuoda esiin ainakin jotain tästä pitkästä kehityksestä "Laurilan perheen" kautta, mutta se jää helposti huomaamatta.
Taas jälkikäteen jotkin arvet ovat edellen arpeutumatta. Muutama jopa koko kansan tasolla.
Yksi joutuu ihmettelemään että miten "kapina" oli mahdollinen ja etsii syitä myös sieltä mistä niitä on poliittisesti turvallista löytää, eli idästä.
Toisaalta jotenkin liian vähelle on jäänyt kesän 1918 selvittäminen - eli miten jossakin mielessä "liberaalinen" mielipide saatiin vaikenemaan ja miten maa lipsahti Saksan siirtomaaksi.
Kun sitten syksy koitti, tuli hätä käteen ja "liberaalit" joutuivat korjaamaan sen mitä pystyi hiukan korjaamaan.
"Täällä ei tiedetä mitä maailmalla tapahtuu" piti jälleen paikkansa.
Monet asiat onnistuivat, kuten hyvin nopea pahimpien sodan seurausten vähentämmunen tai korjaaminen, mutta sen joutuivat tekemään kunnat ja kaupungit. Osa teollisuudesta ei halunnut olla mukana "hyysäämässä" hävinneitä.
Vielä kauan oli parempi pistää tehdas kiinni ta muuten nujertaa nekin joiden vaatimukset olivat kohtuullisia.
Kahtiajako oli hyvin syvä ja mielet erittäin katkeria vielä vuosikymmeniä myöhemmin.
Oman kokemuksen perusteella "oikeistolainen" maailmankuva järkkyi lopulta pahemmin - ajattelu olikin ihan liian idealistista ja monet enemmän "vasemmalla" olevat sosiaalipolitiikan ideat paljon realistisempia, toki eivät kaikki tietenkään.
+
Vihan mahdollistaminen, luominen, kasvattaminen ja vaaliminen on luonut keinot hajottaa ja hallita yhteiskuntaa.
"Yhtenäisyys" -termi kaivetaan varastosta hetkeksi kun sitä tarvitaan ja lyhyen käytön jälkeen se varastoidaan uudelleen huolellisesti.
"Oman kokemuksen perusteella "oikeistolainen" maailmankuva järkkyi lopulta pahemmin - ajattelu olikin ihan liian idealistista ja monet enemmän "vasemmalla" olevat sosiaalipolitiikan ideat paljon realistisempia, toki eivät kaikki tietenkään."
PoistaEi järkkynyt oikealla vaan vasemmalla. Punainen hallitus edusti sosialismia: vallankumousta, yksipuoluejärjestelmää ja teollisuuden ja maatilojen sosialisointia valtion haltuun, eli samaa mitä tapahtui sosialistisessa Neuvostoliitossa. Tänä päivänä vasemmisto on hylännyt kaikki nämä ideologiat vääräoppisina, ja kannattaa demokratiaa ja markkinataloutta. Valkoinen hallitus sen sijaan palautti eteläiseenkin Suomeen demokratian ja markkinatalouden, joista edelleen nautimme, eli sen ideologian maailmankuva ei ole mihinkään järkkynyt.
Kieltämättä Nuijasotaa voi pitää Suomen sisällissotana.
PoistaSiinä kuvio meni vain siten "väärinpäin", että pohjanmaan talonpojat – eli nuijamiehet – taistelivat Ruotsin (valtiohoitajana Kaarle-herttua) puolesta ja karski marski Klaus Fleming sotureineen sitä vastaan.
Nimellisesti Fleming taisteli tietysti Puolan ja Ruotsin laillisen hallitsijan Sigismundin puolesta, mutta käytännössä voitto olisi tiennyt jonkinasteista irtautumista Ruotsista.
Eipä sitä tiedä miten olisi käynyt, ellei Fleming olisi sattunut kuolemaan kesken sodan. Tai jos Sigismund olisi saanut Puolan aatelisilta enemmän tukea. Puolan armeijahan oli silloin parempi kuin Ruotsin.
Mutta miten tämä liittyy vuoden 1918 sisällissotaamme, sitä en ihan hahmota?
Vai taistelivat pohjalaiset, rautalampiset ja savolaiset talonpojat "Ruotsin (Kaarle-herttuan) puolesta"! No jopa.
PoistaHe taistelivat sietämättömäksi käyneitä rauhanaikaisia (muka) sotaverojen ynnä muiden ulostekojen vaatijoiden, Flemingin johtamien aatelisten, karistamiseksi niskoiltaan. Raskaimman taakan muodosti erilaisina parseleina peritty linnaleirivero.
"" "Ruotsin (Kaarle-herttuan) puolesta"! No jopa. ""
PoistaIsossa kuvassa nuijamiehet taistelivat kapinaan nousseen Ruotsin rinnalla Puolasta johdettua valtakoneistoa vastaan. Henkilökohtainen motiivi taisteluun saattoi silti ollaa tuo, minkä mainitsit.
Käytännössä taistelivat, sillä ei Kaarle-herttua pyyteettömästi heitä tukenut. Kun Flemingin joukot oli kukistettu (jälkiteurastus oli aika hirveä), Kaarle nousi valtaan nimellä Kaarle IX.
PoistaEikä hän suinkaan helpottanut suomalaisten talonpoikien asemaa – hehän olivat aika vapaita ja itsenäisiä – vaan päinvastoin alkoi edistää täälläkin eurooppalaista feodaalisysteemiä! Tuloksena ulkomaalaiset tilanherrat alkoivat ryöstää talonpoikien maita. Onneksi ihan maaorjuuteen asti ei ehditty.
Tietysti sotaan lähdön syynä oli ns. linnaleiritys - eli sotilaat majoitettiin taloihin täysihoitoon - joka oli raskas taloudellinen rasitus. (Fleming teki sen siksi, että epäili Kaarlen aikeita.)
Mutta ironista tässä on se, että sekä nuijasoturien että valkokaartien ydinjoukko koostui samasta kansanosasta - pohjalaisista talonpojista!
Nuijasota ei siis ollut köyhien kapina.
Lainaus:
Poista"
Nimetön tiistaina, 08 syyskuuta, 2020
"Oman kokemuksen perusteella "oikeistolainen" maailmankuva järkkyi lopulta pahemmin - ajattelu olikin ihan liian idealistista ja monet enemmän "vasemmalla" olevat sosiaalipolitiikan ideat paljon realistisempia, toki eivät kaikki tietenkään."
Ei järkkynyt oikealla vaan vasemmalla. Punainen hallitus edusti sosialismia: vallankumousta, yksipuoluejärjestelmää ja teollisuuden ja maatilojen sosialisointia valtion haltuun, eli samaa mitä tapahtui sosialistisessa Neuvostoliitossa. Tänä päivänä vasemmisto on hylännyt kaikki nämä ideologiat vääräoppisina, ja kannattaa demokratiaa ja markkinataloutta. Valkoinen hallitus sen sijaan palautti eteläiseenkin Suomeen demokratian ja markkinatalouden, joista edelleen nautimme, eli sen ideologian maailmankuva ei ole mihinkään järkkynyt.
"
+
Olen pahoillani epätarkasta kirjoituksestani. Tämä oma näkökulmani koskee 80-lukua ja siitä tätä päivää kohti.
Oma arkipäivän kokemukseni on ollut että tuolloin monet "oikeistolaisina" pidetyt mielikuvat vähitellen murenivat.
Ja joidenkin niistä oli syytäkin murentua.
Valitettavasti yhä edelleen jotkut pitävät tärkeimpänä asiana henkilöä joka jonkinlaisen aseen kanssa puolustaa maataan jossakin kiperässä paikassa.
Jo tuolloin tämä yksittäinen henkilö poterossa oli se joka oli halvin ja helpoin uhrattava ja jo noin 40 vuotta sitten sotaa olisi käyty paljon enemmän ilmasta maahan joko hävittäjillä tai erilaisilla ohjuksilla.
Nyt kehitys on vain korostunut.
On mahdollista että maavoimat voittavat jonkin tietyn kahakan mutta jos yhteiskunta romahtaa ohjus-sateessa ympäriltä, ei se voitto kauan lohduta.
Jo noin 40 vuotta sitten yhteiskunta oli muuttunut paljon haavoittuvammaksi infrastruktuurin näkökulmasta kuin mitä se oli ollut sodan aikana 40-luvulla.
Ja nyt haavoittuvuus on vielä suurempi kuin noin 40 vuotta sitten.
Jotkut "oikeistoon" itsensä lukevat tajusivat asian tämän esimerkin kautta.
Tai jotkut heistä ymmärsivät että yhteiskunnan oli pakko luoda edes pieniä ja halpoja sosiaalista ja rahallista tukea antavia ohjelmia.
Sota oli tässäkin vedenjakaja - tukien määrä ja yhteiskunnan menot kasvoivat muutenkin kuin suorien armeijan kulujen kautta.
Monelle "vasemmistossa" riitti että yhteiskunta oli tarjoamassa tiettyjä tukia ja oli tulossa vastaan monissa asioissa vaikeuksiin joutuneita.
80-luvulla vallankumouksen mahdollisuus alkoi olla menetetty. Kotimaisin voimin se ei olisi onnistunut enää ja ulkomailta ei voitu sada enää mitään merkittävää tukea siihen. Eli olikin helpompaa saavuttaa jotain ilman vallankumousta.
+
Monet "oikeistolaiset" huomasivat jopa omien jälkeläistensä kannattavan ja ylläpitävän "epäkristillisiä" ja "mädättäviä" tapoja. Eli miten suhtautua kun oma lähipiiri ei täytäkään odotuksia?
+
Hieman myöhemmin lama eri tapahtumineen vei uskoa esimerkiksi "markkinatalouteen" sekä ainakin joihinkin yhteiskunnan institutioihin tai poliitikkoihin.
Ehkä lopulta pahin ongelma on ollut se että usko "oikeuslaitokseen" - voi tarkoittaa myös poliisia sekä muutakin hallintoa kuin vain tuomioistuimia.
Ei se puhe "kulttuurimarxismista" joka vähitellen menee läpi koko yhteiskunnan rakenteen, ole tullut tyhjästä. Sille on termin käyttäjien mielestä perusteita.
Joskus asiat ovat sitä miltä ne näyttävät - siis joskus.
+
Vasta nyt monet ovat havaitsevinaan että meillä onkin joukko erilaisia "sosialidemokraattisia" puolueita, jouta erottaa vain logo tai jopa vain logon pääväri.
+
Mustaa ja valkoista ei ole olemassa - vain eri harmaan sävyjä.
Toisaalta mikään ryhmä ei muuta järjestelmän epätasa-arvoisia perusteita - mikään niistä ei pysty siihen.
Tapsa: "ns. linnaleiritys - eli sotilaat majoitettiin taloihin täysihoitoon"
PoistaTässäkin kohden, paljosta muusta puhumatta, historiatietosi, ovat kovin jälkeenjääneitä (ja perinteiseen tapaan ideologian sävyttämiä). Kirja käteen ja kertaamaan!
Jaahas, argumentit loppuivat ja herjaaminen ja leimaaminen alkoi.
PoistaTässä anonyymille vähän kertausta linnaleiristä, lähde wiki:
"Linnaleiri oli Ruotsin valtakunnassa käytössä ollut järjestelmä, jolla sotaväki majoitettiin sotaretkien väliajoilla ja erityisesti talvisin kruunun ja aatelisten linnoihin, linnoituksiin ja varakkaisiin taloihin. Suomen alueella 1570-luvulla Venäjää vastaan käydyn sodan yhteydessä linnaleirijärjestelmä muuttui talonpojille määrättyjen ylimääräisten sota-apuverojen myötä varsinaiseksi sotaväen elatusvelvollisuudeksi, joka aika ajoin muodostui raskaaksikin taakaksi. Linnaleirijärjestelmän rasitus kasvoi merkittävästi nuijasotaa edeltäneinä vuosina ja se oli yksi keskeinen syy talonpoikaiskapinan alkamiseen."
Ai oikein "wiki". Mitäs jos yrittäisit lukea vaikkapa kokonaisen kirjan? (Varo kuitenkin "Putinin trollien" kirjoittamia!)
PoistaAi, nythän tunnistinkin sinut: sinä olet se hemmo, joka pahastuit kun epäilin Antti Hietalahtea kirjansa perusteella Putinin trolliksi!
PoistaEttet olisi ihan itse... no, tuskin hän sentään alentuisi moiseen. Kirjan asiapuolihan oli hyvä, mutta yhteenvedoissa lähdettiin tarkoitushakuiselle laukalle.
Kenraali Jodl -ystävänsä Paavo Talvelan mukaan- tervehti viime hetkenään, ennen teloitusta, ikuista Saksaa Hitler tervehdyksellä. Hän mielsi antaneensa koko elämänsä isänmaalleen. Joka hänen ja toveriensa toiminnan tuloksena oli rauniona ja vihollisten miehittämä. Irvokasta on ,että ilman heitä ja sotaa ,Saksa olisi taloudellisella ja kulttuurisella ominaispainollaan kehittynyt johtavaksi vallaksi keski ja itä euroopassa.
VastaaPoistaMinulle uusi on wiki tieto, että Munchenin tuomioita voitiin saksassa kumota. Jodlin tuomio rikoksista ihmiskuntaa vastaan kumottiin saksassa 1953.
Saksankielinen wikiartikkeli lienee luotettavin. Sen mukaan riita 1953 lesken ja eri viranomaisten välillä koski ainoastaan Jodlin jäämistöä. Siltä osin siis: ei piä paikkaansa, kuten taparikollinen vastasi rutiininomaisesti syytteisiin.
PoistaJotkut Suomessa sattuneet oikeusmurhat ovat johtuneet siitä, syytettyä ei ole uskottu, koska hän ei ole ollut samalla tavalla "valan alla" kuin asianomistaja. Olen miettinyt, että pitäisikö syytetynkin olla totuusvelvollinen - tällöin ehkä oikeusmurhia tulisi vähemmän, koska syytettyäkin tulisi uskoa. Toisaalta syytetyllä tulisi olla oikeus olla haluttaessa vaiti ilman lisäseuraamuksia. Vaiti voi olla valehtelematta. Suuri osa vääristä tuomioista kun ei selviä, ellei esim. perätön ilmiantaja tunnusta tekoa. Ja harvoin tunnustaa, ellei ole sitten tullut uskoon: https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/syyton-mies-istui-kuukausia-vankilassa-nainen-tunnusti-poliisille-keksityn-raiskauksen/6913906
VastaaPoistaKuinka juristin blogissa on tällaista kuraa?
VastaaPoistaSyytetty ei ole totuusvelvollinen, koska hänet on esitutkinnassa pakotettu tunnustamaan sitä sun tätä. Ehkä on, ehkä ei.
Oikeusperiaate, joka on ollut voimassa sitten noitavainojen, on kadun tallaajalle hankala. Olkoon, vaikkakin pitäisi kuulua kansalaistaitoon.
Oletko sitä mieltä, että esitutkinnassa pakotetaan tunnustamaan "sitä sun tätä"? Onko kokemuksia? Mikäli näin on, niin tämä tietysti jo sinällään voi johtaa oikeusmurhiin...
PoistaKokoomus uhoaa hajoittavansa eduskunnan kuten kesällä 1917. Vaan eipä taida olla nyt Enckelliä ja Kerenskiä. Sauli tuskin on mukana porvarien juonessa.
VastaaPoistaEduskunta on hajoitettu itsenäisyydenkin aikana useita kertoja. Viimeksi sen hajotti Kekkonen vuonna 1975.
Poistahttps://fi.wikipedia.org/wiki/Parlamentin_hajottaminen
Pointtina oli sisällissota ja kokoomuksen keinot laillisen, joskin demarienemmistöisen eduskunnan kaatamiseksi. Kekkosen konstit olivat sitten muuta. Lähinnä hirvitti nuoren uhoajan historiattomuus.
PoistaValan pyhyyttä mietiskelin. Eikös valan pyhyys lähtökohtaisesti tule siitä, että valassa henkilö sitoo itsensä sanoihinsa jonkin yliluonnollisen kautta? Erityisesti antiikin pakanallisissa valan kaavoissa oli yleensä ehdollinen siunaus ja kirous: "Jos tämän valani pidän, oi Jupiter, seuratkoon siunauksesi itseäni, karjaani ja lapsiani. Jos sen rikon, käyköön päinvastoin." Roomalainen fetiaalipappi iski rauhaa valalla vahvistaessaan sian hengiltä piikivellä sanoen: "Jos minä ja Rooman kansa ensiksi rikomme tämän rauhan, iske sinä minua ja Rooman kansaa niin kuin minä isken tätä sikaa, ja olkoon iskusi niin paljon voimakkaampi kuin sinä olet minua voimakkaampi."
VastaaPoistaKristillisessä valassa tämä itsesiunaus ja -kirous on yleensä peitellympi, mutta kyllä siinäkin on ajatuksena, että vannoja panee iankaikkisen elämänsä pantiksi.
Oudointa on sitten, mitä maallisessa vakuutuksessa laitetaan pantiksi. Vannoivathan jopa kommunistimaiden virkamiehet virkavaloja. Itse näkisin, että niissä ihminen laittaa pantiksi oman itsekunnioituksensa. Kun vannoo "kunniansa ja omantuntonsa kautta", sitoutuu siihen, että sanojen rikkomista seuraa paitsi julkinen halveksunta ja rangaistus, myös oman itsekunnioituksen menetys.
Eli uskovainen ei pane mitään muuta "pantiksi" kuin harhaluulojaan?
PoistaKun kyse on psykologisesta ilmiöstä, tuo hinta on subjektiivinen. Jos valan merkitykseen aidosti uskova ihminen pohtii, vannoako väärä vala ja viettää ikuisuus helvetissä vai puhuako totta ja kärsiä seuraukset tässä ajassa, on ihan sama, onko helvetti todellinen. Sama muuten koskee uskotonta. Ajallisessa mielessä valan sitovuus riippuu lähinnä sen vannojan uskosta valan sitovuuteen.
PoistaTämä oli Englannissa ajatuksena, kun ateisteja kiellettiin pääsemästä valalle ja toisaalta vierasuskoisten sallittiin vannoa omien pyhien kirjojensa kautta: jos vaaditaan valaa, pitää vaatia sellainen vala, jonka vannoja kokee sitovaksi.
Eli aika huono ymmärrys ateisteista enkuilla, vähän niinkuin kaikesta muustakin.
PoistaLopputuloksen tietäen voisi sanoa, että olipa hyvä, kun se loiseukko Heikurainen hylkäsi vauvansa, sai Lehtonen kasvaa huolehtivassa kodissa ja käydä koulua. Tässä voi taas pohtia perimän ja ympäristön vaikutusta. Oli pojalla varmasti hyviä geenejäkin tuntemattomalta isältään, ja miksei äidinkin puolelta, mutta ympäristön osuus tuntuu vahvalta. Tosin ne neljä ensimmäistä vuotta vaativat veronsa myöhemmin.
VastaaPoistaPekka Tarkan elämäkerrat olivat todella vahvat ja inspiroivat. Jotkin Lehtosen kirjeet Sylvia Avellanille olisivat saaneet jäädä lukematta minun osaltani, liian intiimejä ja jättivät pahan mielen. Suosikkikirjailijastaan haluaisi uskoa vain hyvää, mutta useimmat huippukirjailijat lienevät hyvin ristiriitaisia persoonia.
Jopas oli kommentoijalla omituiset sananvalinnat. Loiseukko??? Ja että hyviä ja huonoja geenejä alkaa kenestäkään sata vuotta sitten eläneestä arvioimaan.
PoistaSuunnilleen ainoat joiden voidaan jonkunlaisella perusteella sanoa kantavan ja kantaneen huonoa geeniperimää ovat jotkut hallitsijasuvut, joissa sukulaisavioliittojen seurauksena esiintyy perittyjä sairauksia.
Tai hieman laajemmin, kun kantasuomalaisten geeniperimä on jossain historian vaiheessa periytynyt aika pienestä ihmisjoukosta, meillä myös on omia geeniperäisiä sairauksiamme, joita ei muualla esiinny.
Mutta se, että kuvittelee kylän köyhimpien olevan huonompaa geeniainesta kuin rikkaampien, on täyttä roskaa. Maatalousyhteiskunnassa yleensä vanhin poika peri tilan ja sai paremmat lähtökohdat rakentaa elämäänsä. Muut jäivät huonommalle osalle, samojen vanhempien samoilla geeneillä.
Kaikki ihmiset olemme sellaisten esivanhempien jälkeläisiä, jotka ovat vuosituhansien ajan onnistuneet tuottamaan jälkeläisiä, siis onnistujien lapsia. Joku, muistaakseni Jared Diamond tuonkin on noin tiivistänyt.
Loinen on kirkonkirjoissakin käytettyä suome sadan vuoden takaa. Rutiköyhä oli muuten siihen aikaan "itsellinen". Geeneistä en puhunut, mutta merkillisimpiä tieteen viivästymiuä oli Mendelin unohtaminen. Darwin kehitteli ajatuksensa lajin kehityksestä tietämättä että periytyvyydestä oli Mendelin sarja kokeita. Ja siihen väliin iski Spencer ja ns. sosiaalidarwinismi, joka oli natsismin todellinen synnyttäjä vailla minkäänlaista asiapohjaa.
PoistaVakavasti otettava genetiikan kirja väittää että kaikilta nykyeurooppalaisilta löytyy yhteisiä esi-isiä noin tuhannen vuoden takaa, ja kaikilta maailman ihmisiltä viiden tuhannen. Sen verran on aina kanssakäymistä tapahtunut.
PoistaEräs tuntemani adoptooitu mietti koko elämänsä, mikä hänessä olisi geenien, mikä ympäristön ja kasvatuksen osuus.
PoistaKäytin Lehtosen biologisesta äidistä todellakin aika brutaalia sanaa, kun en muistanut hänen etunimeään, aamulla kiireessä lähdössä kulttuurimatkalle Tuusulaan. Anteeksi, Karoliina!
PoistaPäivä oli kuitenkin antoisa, kävimme Aholassa, Erkkolassa, Villa Kokkosessa ja Järvenpään taidemuseossa, jossa oli Järnefeltin näyttely. Lisäksi meillä oli loistava opas, Torsti Salonen.
Kerronpa vielä sen, asian vierestä mutta alkuun päästyäni, että päivän aikana tapasimme monta yksityistä palveluntarjoajaa, jotka olivat ylitsevuotavan onnellisia saamastaan työtilaisuudesta, yhdelläkin kolmas maaliskuun jälkeen. Sitä kohteliaisuutta ja palvelunhalua! Ruokapaikassa näytti kyllä jo olevan seminaarien osanottajia joka nurkalla ja ravintolassa väkeä kuin pipoa, turvaväleistä tietoakaan. Tyhmänrohkeina, pää täynnä yli sata vuotta vanhaa suomalaista taidetta tilasimme seuraavan matkan. Eläkeläisyhdistykset näyttävät ylläpitävän kaikenlaista tässä yhteiskunnassa.
PoistaVielä kerran sanojen tarkan asettelun merkityksestä, tässä Juha Hurmeen Suomi-kirjan sanailoittelua lukiessa:
PoistaEn minä mihinkään rotuhygieniaan viitannut, pikemminkin päinvastoin, tarkoitus oli arvella, ettei se suuri kirjailijuus voinut olla pelkästään rouva Walleniuksen kasvatuksen ja koulun ansiota, vaan täytyi olla myös hyvä ja kehityskelpoinen tausta, jos kohta syntyperä saattoi olla ylimääräisten ponnistelujen osasyy. -kin -pääte oli väärässä sanassa, piti olla "geeneissä", ei "hyvissä".
Parhaita muistelmia Eino Leinosta on Hella Wuolijoen kuvaus ystävästään lumoavassa kirjassa Kummituksia ja kajavia. Se kertoo ajasta, jolloin Suomen asiaa ajettiin yhdessä.
VastaaPoistaKuten tiedämme, Suomen työväenliikkeen esikuva oli lännessä, ennen muuta Saksassa. Saksasta ovat peräisin myös sosiaalivaltio ja hyvinvointiyhteiskunta. Ne olivat Bismarckin keksintöjä reaktiona työväenliikkeen nousuun.
Tuon kirjan kun jostain saisi. Ja tapasi mukaan olet oikeassa. Koivisto puhui bernsteiniläisyydestä eli siis Saksan sosiaalidemokratiasta. Bismarckin sosiaalilainsäädäntö sietää muistaa, Lähemmin esim. Johannes Steiberg, Bismarck. Engl. 2011..
PoistaJukka, Kummituksia ja kajavia -kirjan on tarvepainanteena julkaissut ntamo. Meillä se oli kesälukemistona Helsingin kaupunginkirjastosta lainattuna.
Poistahttps://www.ntamo.net/product/399/hella-wuolijoki-kummituksia-ja-kajavia-194720082012