Messuhallin katolla

Ainakin kolme tähdennystä eilen tietosuojasta kirjoitettuun.

Ja lisäys omaan lisäykseeni. 

Minulla on eri tahoilla tallessa ja lisäksi päässäni muistissa koko joukko tekstejä, runoja ja lauluja, jotka ovat vastenmielisiä. Ellei puhe ole pelkästään ruokottomista isojen poikien lauluista, viisut ovat usein historiallis-lapsellisia. Kaikki eivät ymmärrä, että ne ovat etäistä menneisyyttä.

Kummastelin silloin samaan aikaan, kun tapasin Kekkosen, että Ranskassa ”Ah, ca ira” ja ”Carmagnole” ovat edelleen myös leikkikoulutasolla tunnettuja. Molemmat ovat vallankumousväen lynkkauslauluja 1700-luvun lopulta. ”Les aristocrats à la lanterne…”

Siteerasin Seppo Virtasen pilkkarunoa ”Marski”, joka löytyy painettuna Veikko Polameren ”Runojen kirjasta”. Tunsin miehet. Runo on myrtyneen mielen tuote. Painettuna en muuten ole nähnyt viritelmää ”Kenraalikuvernööri Kekkonen juo votkaa, kasakat lyö eteisessä korttia. Lipuissa ei enää nähdä kaksipäistä kotkaa, Urho takoo idän rautaporttia. - - - Messuhallin katolla sirppi on ja vasara, eduskuntatalossa soi sirmakka…”

Sirmakka on venäläistyyppinen haitari, se jota soitetaan eri tavalla kuin nykyisin tuntemaamme, jos osataan. Joskus käytetään nimitystä ”haljanka” ja joskus vain ”yksirivinen”. Messuhalli on nykyisi Kisahalli. Sirppi minulla olisi maalla ja vasa kotona.

Saadun tiedon mukaan Harri Kaasalainen (jota en tuntenut) ja Väinö Linna (jonka kanssa pääsin juttelemaan kahdestaankin) lauloivat yhdessä näitä hyvin vanhoja lauluja. Ja Arvo Salo mainitsi, että eräitä ”Lapualaisoopperan” työväen lauluja ei kukaan ollut koskaan kuullut niin että jopa Warsavjankaa ryhdyttiin säveltämään… Tämä ”riistäjät ruoskaansa selkäämme soittaa” lienee muhkeimpia sadan vuoden takaisista virityksistä. Alan harrastajat muuten unohtavat, että esimerkiksi virsiä ja lemmenlauluja laulettiin muinoin samalla nuotilla ja että esimerkiksi ”Oi Herra siunaa Suomen kansa” tunnetaan paremmin venäjäksi Keisarihyminä ja löytyy jopa Spotifystä.

Se tietosuoja. Eilen päivittelin sovellusten eli tietokoneohjelmien hankkimisen ja asentamisen mutkikkuutta. Hien haihduttua esimerkiksi Acrobat on mainio. Olen käyttänyt sitä vuodesta 1995. Se taitaakin olla pitkäikäisin käytössä olevista sovelluksista. Windows 3.1 alkoi aiheuttaa minulle harmia 1993.

Tietoturvavihje: asiakirjat, joita ei ole tarkoitettu kenen tahansa silmiin, on nopein ja helpoin suojata juuri Acrobatilla. Salasanaa varten klikataan kilven muotoista ikonia, jonka alla sanotaan suomeksi ”suojaa salasanalla”.

Toiseksi: Lexarin mainio kiinteä (SSD) kovalevy on 7 x 5 cm ja lukee ja kirjoittaa ilman formatointeja. Kiitos, minulla on kokemusta mm. FAT 32:n ja NTFS:n kanssa tappelemisesta. Lexar seivaa gigan alle minuutissa. Se muuten kuumenee niin että kannattaa irrottaa käytön jälkeen koneesta (ikonin klikkaus ja command-E Macillä).

Koronavilkku – kävin eilen kylillä, koska varpaankynsi yritti vihoitella. Tuulikaapista näin Sittarin jokseenkin tyhjillään ja pujahdin ostamaan Hotakaisen uuden kirjan (”Tarina”), joka vaikuttaa aivan erinomaiselta. Marketissa kenelläkään ei ollut maskia. Minulla olisi ollut taskussa. Hotakaisesta en tiedä.