Väärinkäsitys ja kaksi erehdystä

Neuvostoliitto eli Stalin oli päättänyt tuhota Suomen 1939. Vaatimukset alueluovutuksista olivat esillä jo Jartsevin neuvotteluissa puolitoista vuotta aikaisemmin.

Moskovan neuvottelijoilla oli salkussa seuraavat ja sitä seuraavat vaatimukset, jotka oli tarkoitus esittää, kun Suomi olisi ”luonollisesti” myöntynyt, kuten Baltian maat.

Kuvassa näkyvä Stephen Kotkin on nyt viimeinkin liittänyt historiassa Talvisodan toiseen maailmansotaan. Tähän asti se on jätetty maininnatta tai sivuutettu välikohtauksena. Saa olla iso sotahistoria, että löytää senkin tiedon, miten Neuvostoliitto oli joutunut heittämään taisteluihin lähes puolet kaikesta käytettävissä olevasta jalkaväestään. Se merkitsi, että rajat olivat käytännössä auki Turkkiin asti.

Suomalainen lukija ei vieläkään osaa kysyä, ketä vastaan Stalin tarvitsi turvallisuustakeita.

Englanti ja Ranska olivat osoittaneet jo Puolalle syyskuussa 1939 antamiensa takuiden yhteydessä, etteivät ne tehneet mitään muun muassa sen takia, etteivät pystyneet. Englannilla ei käytännössä ollut armeijaa, ja Ranskan armeija kyyhötti tunnetuin seurauksin bunkkerilinjoillaan.

Englannin mielialoja kuvasi sekin, että 1935 kansakunnan valiot eli joukko huippuyliopistojen oppilaita oli tehnyt ääneen ja julkisesti pyhän valan olla missään olosuhteissa puolustamatta asein Kuningasta ja Isänmaata. Ja pian Ison Britannian pikku armeija odotti kyytiä Dunkerquessa.

Alanen käski minua Orioniin puhumaan elokuvasta ”Mommilan veriteot”. Kauan myöhemmin ilmestynyt Esko Koivusalon kirja ”Kohti Kultarantaa” (SKS 2000) osoittaa, että Hurmeen kirjasta (1938) keksimäni ja kirjoittamani Kordelinin murhajuttu, jolle elokuvamiehet sitten tekivät yhtä ja toista, perustuu täydelliseen väärinkäsitykseen. Helsingissä toiminut Itämeren laivasto matruuseineen oli hankkeessa mukana keskeisin voimin. Joku oli valehdellut, että Kordelinin kartanossa on saksalaisia vakoilijoita ja sieltä käsin aiotaan sabotoida rautatiekuljetuksia. Yksi kartanossa vangituista oli Kordelinin asianajaja Risto Ryti, joka ei koskaan myöhemmin nähnyt aihetta muuttaa käsitystään bolshevikeista.

Tuolloinkin tarkoituksena oli valloittaa Suomi, joka tosin oli vielä osa Venäjää. Tuolloinkin kysymyksessä oli anteeksiantamaton törmäily. Tosin – Kordeliniin perehtyneenä – en pidä mahdottomana, ettei tämä olisi suunnitellut hyvää affääriä eli merkittäviä asekauppoja suojeluskuntien hyväksi – mutta tilanne ei ollut vielä kypsä. Mutta Mommilan tapahtumat lopettivat porvarillisen eliitin puolue- ja kieliriidat kerralla, ja uskomattomien tapahtumien jälkeen osa senaattia alkoi kokoontua Vaasassa tammikuussa 1918 ja otti päälliköksi täysin tuntemattoman venäläisen kenraalin, sellaisen Mannerheimin, ja tapahtumat johtivat suurtaiteluun Tampereella melkein päivälleen 100 vuotta sitten. Pietarissa asia ei pahemmin kiinnostanut. Kordelinin murha (oikeastaan tappo) tapahtui samana päivänä kuin lokakuun vallankumous. Ja saksalaisten kanssa oltiin sodassa.

Tuokin vahinko oli tarkoitus korjata 1939, ja Leningradin turvallisuutta uhkasi silloinen hyvä ystävä A. Hitler sotavoimineen.