Pakkokieli

Kannatan pakkosuomea. Jos äidinkieli on suomi, sen osaaminen on hyödyllistä.

Esimerkiksi sellaisten sanojen kuin ”suojatie” tai ”verotettavatulo” ymmärtäminen osoittautuu käytännössä tarpeelliseksi. ”Varo” on sana, joka kannattaa ottaa huomioon esimerkiksi heikoilla jäillä.

En halua provosoida, mutta kokemukseni mukaan useimmat niistä, jotka kannattava englantia opetuskieleksi tai kakkoskieleksi, eivät osaa alkuunkaan englantia.

Itse olen julkaissut yli 100 suomennosta englannista, mutta kielen taitoni on riittämätön. Shakespeare sujuu ja keskiajan Chaucer samoin, mutta ennen kuin lähin Los Angelesissa ostamaan siellä käyneelle äidilleni virkkauskoukkuja, meni vaikeaksi, ne ”neppari” piti selvittää erikseen.

Arvostamani henkilö moitti tänään televisiossa ajankohtaisessa aiheessa, että eilen kuultua nimitettiin ”kertomukseksi”, vaikka tuo sana viittaa mielikuvitukseen ja tarinointiin.

Suomessa ainakin 150 vuotta poliisitutkinnassa ja oikeudenkäynnissä on kirjattu asianosaisten ”kertomuksia”. Tuossa yhteydessä sana tarkoittaa suullisesti esitettyä. Moni suomalainen ymmärtää kysymyksen:” Kuka sinulle on kertonut, että jalkani on kipeä (tms.).”

Siitä en viitsi saarnata, että esimerkiksi sana ”rikos” voi olla ongelmallinen. Esimerkiksi televisiossa lause ”NN on menetellyt rikollisesti” tarkoittaa mielestäni, että hän on tehnyt rangaistavan teon. Taisin jo kirjoittaakin, että esimerkiksi seksuaalinen häirintä ei ole rikos, seksuaalinen ahdistelu on. Asiaa pohdittiin laajasti laki säädettäessä. Sitä esimerkkiä ei mainittu, mutta parikin sormimerkkiä, kuten kohotettu keskisormi, on hyökkäävä seksuaalinen ele. Havaittiin, että todistelu olisi liian usein käytännössä mahdotonta. Itse ajattelin eilen soittaa poliisille, kun eräs osoitti minulle aiheetonta epäkunnioitusta menemälle ovesta kauppaan edelläni, vaikka olen vanhempi mies ja minulla on kallis takki.

Istuin itkemään, kun muistin, ettei kysymyksessä ollut rangaistava teko eli rikos. Sekään ei kiinnosta poliisia, että eilen söin rikollisen hyvän voileivän.

Äidinkielen ja vieraan kielen yhteydessä pitäisi muistaa, että sanojen takana ja ympärillä on merkityspilviä. Viime vuosien aikana Suomessa on enimmäkseen lakattu kuolemasta. Ihmiset menehtyvät. Siihen ei ole vielä ehditty, että Lähi-Idän karttoja korjattaisiin näyttämään Menehtynyt meri.

En pilkkaa. Vivahde saattaa katkaista kurkun. Nyt esimerkiksi Trump ja ennen esimerkiksi Hitler ja Stalin olivat tarkkoja tästä. Suomessa erotettiin 30-luvulla ulkoministeri (Holsti), joka oli iltaa istuttaessa puhunut sopimattomaan sävyyn Hitleristä.

Englannissa keskeinen merkitys on hyvin usein hiukan piilossa näennäisen merkityksen alla.

Esimerkki on yksinkertainen. ”Play the game” tarkoittaa ”pelata peliä” ja näyttää viittaavan jalkapalloon (niin kuin viittaakin). Käytännössä kaikki britit eikä monikaan ulkomaalainen tietää, että kysymyksessä on ensimmäisen maailmansodan aikaisesta runosta tuleva säe, joka tarkoittaa ”puolustamme isänmaata” (brittiläistä imperiumia). Eikä ”business as usual” (liiketoimintaa kuten tavallista) liity liiketoimintaan.