Sivun näyttöjä yhteensä

3. maaliskuuta 2018

Olen rikollinen



Olin kaupassa. Siellä on postikin. Minulla oli nytkin Pirkka-kassin pohjalla autosta mukaan ottamani Mora-puukko, koska kaupan parkkipaikalla on hyvä jätepiste, myös kartongille. Avaan postipakettini (kirjoja) puukolla ja taittelen pahvin kasaan ja panen roskikseen. Puukko päätyy takaisin autoon.

Menettelystäni voidaan tuomita sakkoa tai vankeutta enintään 6 kuukauttarikoslain 41 : 6 §:n nojalla verrattuna järjestyslain 10 §:än.

Ehkä voisin väittää poliisille olevani vaarallisten esineiden keräilijä, koska minulla on koko joukko puukkoja ja linkkuveitsiä. Rautakaupasta ostettu Mora ei ole keräilyesine. Ihmisen vahingoittamiseen viiltämällä tai pistämällä soveltuvana esineenä sellaisen kuljettaminen yleisellä paikalla, kuten siis esimerkiksi kaupassa ja sen parkkipaikalla, on kielletty. Joissakin tapauksissa Stanley-mattoveitsi auton hansikaslokerossa voisi johtaa oikeudellisiin seurauksiin.

Kirjoitan kiukutellakseni. En usko, että Suomessa on niin omituista poliisia, joka ei uskoisi, kun valehtelisin olevani viemässä työkaluja tuttavalle, jolla on remontti meneillään. Työtehtävän suorittaminen on näet mainittu lakitekstissä oikeuttamisperusteena.

Luonnollisesti tiedän, että myös Mora tai vastaava tanssiravintolassa tai soittoruokalassa on huono ajatus. Senkin tiedän, että en rupeaisi Musiikkitalon näyttämään seuralaisilleni suurieleisesti esimerkiksi Marttiinin uutta kallista käyttöpuukkoa, joka on odottamattoman hyvä ja kauniskin. Vierasmaalaisten silmin tällainen toiminta näyttäisi murhayritykseltä ja nuoren polven teollisuusvartijakin voisi käydä huomauttamassa.

Pelkästä ilkeydestä ja tietäen taustalla olevan direktiivin, jatkan näsäviisaasti, että jokaisessa marketissa johtajan ja sisäänostajan saisi panna linnaan. Edelleen suosituin ihmisen vahingoittamiseen käytetty teräase on Fiskarsin fileerausveitsi. Niitä ja vastavia roikkuu näytteillä kaupassa.

Tosin jouduin itsekin ihmettelemään, kun ruotsalaisen ketjun myymälässä (Olsson) näin maalarin puukon ja halusin katsoa, minkähänlainen se sitten on. Puukko mokoma oli niin ovelasti muovisessa tupessaan, että sen käyttöön ottaminen (kotona) vaati pienen muovisen sulkimen rikkomista. Seuraavalla käynnillä kysäisin myyjältä muina miehinä, että torjutaanko tällaisella yrityksiä ryöstää myymälän käteiskassa, johon myyjä vastasi suomalaisittain, etten mää vaan tiedä.

Maalarin puukossa on ruuvimeisselin kaltainen pää siinä, missä on yleensä puukon kärki. Suositellaan paljon maalaaville. Isompi maalipurkki aukeaa oikein näppärästi.

Ei niin pientä puuta, ettei sen oksalle mahtuisi istumaan piru. Muissakin kuin Turun tapauksessa terroristisessa tarkoituksessa tehdyistä murhista syytetty maahanmuuttaja käytti tekoonsa keittiöveistä.

En usko, että sen puolen asukkaat ovat puukkoa nähneetkään. Ja pahaa jälkeä saa aikaan rautanaulallakin. Tunnen Suomesta tapauksen, jossa murha tehtiin vankilan käytävässä ja murha-ase oli hammasharja. Myös kynä ajaisi saman asian, jos osuu ohimoon.


Vakavammin – ajattelin etsiä mahdollisimman selkeän esimerkin, millaisia ongelmia lain kirjoittaminen ja tulkinta voivat aiheuttaa – ja miten ajat muuttuvat. Minun aikanani pikkupojan lonkalla riippuva tuppipuukko ei herättänyt koskaan eikä missään huomiota. Nykyinen asiaintila on parempi.

10 kommenttia:

  1. Teräasekielto on aivan hölmö. Hölmöläisten säätämä laki, jota rikolliset seurueet ja rasismikilven suojassa olevat sikhit eivät missään muodossa noudata. Kielto on siis aivan turha ja sillä vain kiusataan tavallista kansalaista, joka käyttää puukkoa asiallisesti asiallisiin tarkoituksiin.

    VastaaPoista
  2. Ei tuo menettelysi ollut laitonta. Maintset itse teräaseita koskevan poikkeussäännöksen: "Mitä 1 ja 2 momentissa säädetään, ei koske esineitä tai aineita, joiden hallussapito on työtehtävän tai muun hyväksyttävän syyn vuoksi tarpeen."

    Se, että aiot kuoria postipaketin puukolla ja heittää kuoret keräilyastiaan, on varmasti "hyväksyttävä syy". Samoin on esimerkiksi hyväksyttävä syy, jos on menossa eräretkelle tai sieltä tulossa. Silti on parempi laittaa tuppiroska reppuun, kun nousee junaan. Itse huomasin kerran vasta Tampereen rautatieasemalla, että olin unohtanut vyölleni kirveen, jota olin kantanut koko viikon kertausharjoituksessa. Onneksi maastopuvun helma peitti tuon Fiskarsin lyhimmän mallin kohtuullisen hyvin. Junassa sitten siirsin teräaseen repun puolelle. Pikkuisen huolestutti, olisiko "kertausharjoituksesta tulo" ollut "hyväksyttävä syy". On muuten aivan kelvoton kapine. Liian lyhyt klapien tekoon. Parempi ottaa mukaan vähän pitempi, repussa kannettava malli, jolla saa enemmän voimaa lyöntiin.

    Ajoneuvossa säilyttäminen ei puolestaan ole nähdäkseni järjestyslain tarkoittamassa mielessä "hallussapitoa". Lain 9 ja 12 pykälä näet käyttävät ilmausta "esineiden hallussapito yleisellä paikalla ja yleisellä paikalla olevassa kulkuneuvossa". Tämän perusteella lain voi katsoa tekevän eron yleisellä paikalla hallussapidon eli käytännössä kantamiseen ja yleisellä paikalla olevassa kulkuneuvossa hallussapidon välillä. 10 pykälä kieltää vain edellisen, ei jälkimmäistä. Autossa saa siis säilyttää työkaluja ilman mitään erityistä syytä. Nehän ovat siellä monesti, joskus jopa katsastusvarusteina, pelkästään yllättävien tapausten varalta.

    VastaaPoista
  3. MeeToo. Nykyään kun menen metsään käyttäen julkisia liikennevälineitä, repussani on parikin Lapista ostamaani Marttiinia. Toisinaan olen pohtinut, mitä jos... joku tarkastaa? Nuorena, kun elämä oli "siivekästä ja veristä", ostin stiletin Hampurista, Reeberbahnin sivukadulta (Nato Military), ja kuljin Turun yössä se taskussani. Onneksi vältyin vahingoilta tältä osin, vaikka 'seurusteluvamman' silloin sainkin, kuten lääkäri poskiluun murtumaa kuvaili. Kyse on kai intentiosta, miksi jotain esinettä pitää halussaan. Ymmärrän, että lakikirjaan on vaikea laittaa intentioita, tältä osin. Vai onko?
    On eri asia, jos keittiöveitsi on paketissa muovikassissa matkalla kotiin tai puukko repussa selässä menossa metsään, kuin että sormi on stiletinkahvalla klo 23.59. perjantaiyönä, ravintolan edustalla... Mutta elämä on aina elämää hämärän rajamailla... (ja hovioikeus pohtii sitten jälkikäteen).

    VastaaPoista
  4. Kuinkahan paljon niillä pikkupoikien lonkilla riippuvilla tuppipuukoilla tehtiin väkivallan tekoja? Muistan, ertä itsekin sain poikaiässä vanhemmiltani lahjaksi puukon. Lahja oli mieluisa.

    VastaaPoista
  5. Viimeinen kappale muuttaa koko edeltävän blogitekstin lämpimikseen kirjoitetuksi nillitykseksi. Ja se on oikein hyvä juttu.

    VastaaPoista
  6. Mitähän laki sanoo mukanani kulkevasta Leathermannista, jossa kaikkien muiden vempeleiden ohella on pelottavan terävä veitsiosa?

    VastaaPoista
  7. Keskeisintä kirjoituksessa oli se huomio, että Marttiini tekee jälleen erinomaisia puukkoja - vuosikymmenien pituisten matkamuistopuukkoharharetkien jälkeen.
    Tämä arvokas näkökulma jäi selvästi huomaamatta (muilta) kommentoijilta.

    VastaaPoista
  8. Mulla on aina pattada taskussa.
    Se nyt vain kuuluu olla hyvin pukeutuneen miehen taskussa, ihan yhtä varmasti kuin alushousujen pitää olla valkoiset.

    VastaaPoista
  9. Nuorena olin opiskeluihin kuuluvana tehtävänä Helsingin raastuvanoikeudessa seuraamassa istuntoa, jossa pultsari (niitä oli vielä silloin) tuomittiin Moran hallussapidosta. Puukko oli muovipussissa, jossa oli myös lenkkimakkaraa, ehkä muutakin. Asunnoton pultsari kysyi aiheellisesti, millä hän sitten leikkaa makkaraansaansa. Ei auttanut. Kokemus vaikutti vahvasti siihen, etten suuntautunut lainkaan rikosoikeuteen.

    VastaaPoista