Hyvää syntymäpäivää

Erosen Kala Oy:n verkkosivulla sanotaan, että suvussa on kalastettu jo  kolmessa sukupolvessa. Siinä saattaa olla noin 500 vuoden virhe. Lisäksi suvussa on riidelty ketkujen karjalaisten, kuten varmaan Kemppisten kanssa. Ja lisäksi se meidän kesämökkipaikkamme muinaishauta viittaa siihen, että varmaan toiset 500 vuotta aikaisemmin nämä keskisen Saimaan vedet houkuttelivat käypäläisiä.

Itse olin luullut, että savolaiset ovat liikkuvaa väkeä. Sen näimme aikoinaan kirjasta, että siellä tutuilla seuduilla oli samoja sukunimiä kuin nyt jo hopeaveroa 1600-luvun alussa kannettassa. Mutta esimerkiksi Erosia oli siis 1400-luvulla. Eräästä heistä mainittiin, että hän oli karannut Venäjälle eli Haukiveden yli Ahvensalmen kylään.

Siteeraan Immosen ”Suomen rahvaan historiaa”.

Asiat olivat sitten sujuneet yleisen niskuroinnin merkeissä, mutta Puolan sotaan kadonneen Heikki Erosen sijaan määrättiin hänen poikansa Mikko. Savolaisia karkureita vaelteli myös Inkerinmaalla, Kainuussa, Pohjanmaalla ja Ruotsissa. Olli Martinpoika Eronen päätyi Ruotsiin ”metsäsuomalaiseksi” ja Rantasalmen mies Olli Räsänen Amerikan siirtokuntaan Delawareen.

Karjalan kävijät toivat tuliaisia matkoiltaan. Rakuuna Yrjö Venäläinen oppi Käkisalmen läänissä palvellessaan taian, jolla saattoi pilata naapurin kaskisadon. Piti sijoittaa yhdeksän viljanjyvää munankuoren sisään ja kaivaa se maahan, jonka jälkeen lausuttiin loitsu ’Tue nyt Saatana ja auta oppipoikaasi, koska olet alkanut auttaa häntä’.

Tämä tuli mieleen, kun se yksi naapuri kaatoi muutamia vuosia sitten puita kovasti muttei sitten kaskennutkaan…

Mikko Eronen oppi Königshofenissa ja Lützenissä syömään höyryävään huoneeseen mennessään  kypärästään valkoviinissä liotettua nisupullaa. Mutta sitten tuli rutto ja olot kurjistuivat. Ujojen savolaisten sanotaan pidättäytyneen silloin ryöstelystä ja ”harhailleen tyhjin katsein lumisilla pelloilla”.

Pekka Erosen kohtalo oli erikoinen. Velimies Mikon piikkimiesryhmä oli käytännössä lakannut olemasta kuoltuaan tauteihin ja sotaan. Pekka Erosen karkasi Saksasta Inkerin kautta kotitilalleen Rantasalmelle ja eräs Ilonen palkattiin hänen sijaisekseen sotaväkeen. Tilattomia miehiä houkuteltiin rakuunoiksi lupaamalla heille verovapauksia. Itsellismies Lauri, Eeron poikia, ilmoittautui rakuunaksi mutta karkasi ja muutti Ahvensalmelle eli Vesikansan puolelle.

Mutta suku oli mennyt 30-vuotisessa sodassa niin vähiin, että lopulta sotaväenottoon ilmestyi vain Ritoniemen vanha emäntä, Lauri Erosen leski. Häntä ei otettu sotaväkeen.

"Ajan raa’at sodat jättivät miehiin syvät henkiset haavat. Ne näkyivät käräjillä, joilla käsiteltiin sitten useita Erosen suvun väkivallantekoja."

Kohta kirjassa siirrytään Kinnusiin, mutta lue itse. Ja Eero ja Olli kanssa. – Kemppiset muuten pääsivät vähemmällä. Tuohon samaan aikaan tilaa Kemppisenmäki (Hiitola, Ilmee) viljeli Pekka Kemppinen. 1662 – 1738. Isonvihan aikaan...