Leinin lyömänä

Tuli kihti eli luuvalo. Ei se mitään. Roope Ankallakin oli kääre räpylässä. Roope tosin nuortui vuosien kuluessa. Chaplinin elokuvassa terveyslähteestä se iso mustapartainen mies (Eric Campbell) on juomassa vesiä kihtiinsä, kun taas Chaplinilla on omat eväät.

Filmi löytyy suoraan YouTubesta. Tsapen mykän kauden elokuvia on verkossa paljon. Nyt katsoen ei osaa olla ajattelematta, ettei elokuvataide ole tuosta varsinaisesti parantunut. Chaplin muuten joutui tilanteeseen, jota Suomen nykyinen kulttuuriministeri tuntuu kannattavan kovasti: teosta kolhitaan vedoten siihen, kuka tekijä on ja miten hän on käyttäytynyt. Chaplinia ahdisteltiin siksi, että hänen väitettiin olevan kovin kiinnostunut nuorista tytöistä ja lisäksi hänen sanottiin olevan kommunisti. Yhdysvalloissa ”Diktaattorin” sensuuri aluksi kielsi, koska elokuva vaaransi suhteet ystävällismieliseen valtioon (Hitlerin Saksaan).

Tämä ”oivallus” ikään kuin uudistaa yli 60 vuoden takaisen asetelman, jossa osa kenraalikuntaa hyökkäili V. Linnaa vastaan siksi, että tämä oli muun muassa halventanut suomalaista sotilasta, upseereita eritoten.

Asiat eivät ole yksinkertaisia, vaikka ministerit ovatkin. ”Kongo-Müller” -dokumentti aiheutti aikoinaan kohinaa. Muistan asian niin, että kohtelias sissipäällikkö oli tarjoutunut teloittamaan vankeja, jotta dokumenttielokuvan tekijä saisi aidompaa kuvaa…

Tämä blogikirjoitus on nyt kuitenkin yleisluontoinen tiedotus läheisille ja tuttaville. Pääsiäisviikon viettoon tämä siis vaikuttaa, koska tänäänkään en saa sukkaa jalkaan, puhumattakaan kengästä. Muilta asiasta ei ole uutiseksi.

Tämä kihti on kai toinen kerta. Hoito on lepoa. Kun varpaan tyvinivel vihoittelee tosissaan, jokin Burana auttaa, mutta esimerkiksi kahvikupi kuljettaminen keittimeltä pöydän ääreen on otettava tarkasti. 

Tiedän listan, mitä ruokia ei pidä ehdoin tahdoin syödä, enkä niitä ruokia suosikaan. Sekin on kuin olutta hanhen selkään, että käsketään pysytellä erossa pilsneristä. Viimeksi maistoin olutta vuonna 1982, ja kyllä oli pahaa.

Mutta siitäkin on viikkoja, kun viimeksi otin kaupasta nyrkillisen isänmaallisia Kitkan neulamuikkuja friteerattuna. Ne kuulkaa niin särvittävät ruisleivän päällä.

Juuri isänmaallisuus varmaan estää niitä muikkuja uimasta venäläisten alan tehtaiden apajapaikkoihin niin että saamme niitä suomalaista muikuttelupaikoista.

Koska nyt täytyy taas vetäytyä voihkimaan sairasvuoteelle, tyydy pahoittelemaan kirjoituksen tahatonta hajanaisuutta. Olisi näet vielä vihje.

Television Sininen Planeetta II (Planet Earth) on dynamiittia. Biologia on kai se tiede, joka on muuttunut eniten viime vuosikymmeninä.

Ensimmäinen osa sisälsi juuri sen, mitä ette tienneet meristä. Niissä on ehkä enemmän elämää kuin kuivalla maalla. Toinen osa vaikutti vaimealta normaalidokumentilta, mutta oikeastaan se herätti kysymyksen kalojen ja kasvien ”tietoisuudesta” ja ainakin älykkyydestä,  esimerkiksi parviälystä.