Soitto ja laulu

Soitto ja laulu
Jukka Kemppinen

Tämän ilmestyessä joku voi vielä muistaa eduskunnassa leimahtaneen kumman keskustelun tekijänoikeuslaista ja äänilevyistä. Mitä sellaiset lait ihmisiä liikuttavat? Kerron ja selitän, miten iPodia voi käyttää.
CD-levykin katoaa aika pian markkinoilta. Sitä ei enää tarvita. Levyt ovat liian kalliita. Musiikin ostaminen Internetistä on helpompaa ja halvempaa. Ei ole syytä huoleen. Levyjä voi soittaa kuten ennenkin eikä kenenkään tarvitse tosissaan huolestua, että taasko jotain digitaalia.
Meitä setämiehiä on kuitenkin suhteellisen paljon, jotka siirrämme vähä vähältä äänilevyjämme tietokoneeseen. Ainakin minulla syy on yksinkertainen. Oikean levyn löytäminen on työlästä ja levyjen listaaminen vielä työläämpää. Niitä on eri puolilla huushollia pari tuhatta. Don Giovannista on 10 eri versiota ja Matteus-passiosta 18 täyspitkää levytystä. Bachin kantaattien kanssa kuka tahansa olisi vaikeuksissa. Niitä on 200 ja maalliset kantaatit päälle.
Kun olen vanha ja lihava eikä silmissäkään ole kehumista, pidän hyvänä, että löydän suoraan arioson Das ist der echte Osterlamm vaikken juuri sillä hetkellä muistaisi, että se on kantaatista Christ lag in Todesbande. No se löytyy nyt ja lähtee soimaan heti, nimittäin Fischer-Dieskaun vanha versio 1960-luvulta. Hän vetäisee myös sen intervallin, ylinousevan duodesiimin alas, niin matalalle, että hyvätkään laulajat eivät saa siitä syntymään muuta kuin kuumaa höyryä. Se on luullakseni Bachin kuva kuolemasta. Jumala loi kaksitoista säveltä – niin Bach varmaan ajatteli - jolloin 12 ja puoli säveltä alas tarkoittaa pois maailmasta, kuolemaan. Teksti on siinä kohdassa ”ins Grab” eli hautaan.
Tämä oli esimerkki. Toinen voisi olla Talvelan virsilevy, joka on aina hukassa-
Puhe oli siis siitä että vanha mies kopioi vanhoja levyjä. Se muuten on uudenkin lain mukaan kyllä luvallista. Jopa kirjaston levyjä saa kopioida omaan käyttöönsä.
Tarkoitus on vihjaista, että vähäisilläkin tekniikan taidoilla oppii kopioimaan musiikkia vekottimeen, joka on tikkuaskin kokoinen. Siihen mahtuu noin 15 000 laulun pituista kappaletta. Kallis se kyllä on, kolmattasataa euroa. Applen tuotteet ovat aika kalliita. Se on pakattu isoon mustaan laatikkoon. Laatikossa on kirjanen, jonka kannessa lukee ”Käyttöohje”. Kun sen avaa, sisällä on vain yksi sana: Nauti!
Kullakin on oma makunsa. Minä haluan istua junassa tai lentokoneessa tympeän näköisenä ja kuunnella kantaattia tai oopperaa. Kotona ei usein malta, kun on niin paljon kaikkea muuta. Konserteissa ei oikein jaksa juosta.
Tämä ei ole tekstimainos, vaan tietotekniikankin kanssa puuhailevan professorin antama vihje. Kiva juttu. Helppo käyttää. Tämän ja kilpailevien halvempien vekottimien yleisnimitys on MP-3-soitin. Itse maksan mielelläni vähän ylimääräistä siitä, että laulujen (aarioiden, kappaleiden, osien jne.) nimet tulevat vehkeen näytölle niin että kappaleen löytäminen ei ole vaikeampaa kuin kännykällä soittaminen.