Sivun näyttöjä yhteensä

28. joulukuuta 2024

Eteväksi


 Kuvan lentävä lehmä on oikeastaan kultainen vasikka. Maahanmuuttajat olivat kyllästyneet Moosekseen, joka juoksi vuorella saamassa salasanoja. Siitä on jo kauan. Tuskin muistan niitä aikoja.

Mutta tulevaisuus on jo menossa. Korvissa suhisee.

Pitää paikkansa, että Edwin Frankin “Stranger Than Fiction” (Oudompaa kuin kuvitelma / sepite) kai kielletään, koska siinä on etevyyden opit.

Saarikoskesta ei koskaa oikein tulut mitään. Se ei johtunut siitä, että hän oli hutilus ja niin kiintynyt päähän meneviin juomiin, ettei aina osunut paperilla kynään. Se ei johtunut edes siitä, että hän oli kauhavalainen, isänsä puolelta. Mathias Simonpoika kätti Ylikylässä sukuniminään myös Luomaa ja Hemminkiä. 

Pentti kuunteli. Hän ei ollut tiennyt, kunnes kuuli minulta, että Salama oli ollut jumalaa paossa eli kateissa oikeudenkäynnistään Kauhavalla. Syy saatto oa se, että hän oli suorittanut asevelvollisuutensa siellä, teknisellä puolella.

Tapasimme usein etenkin siihen aikaan, kun hän osti taloa Keravalta, tai Antti Hyry ja minä ostimme ja kustantaja maksoi.

Eteväksi ryhtyminen edellyttää epäselvää puhetta. Ihmiset eivät useinkaan saaneet selvää, mitä Erik Tawaststjerna tai Paavo Haavikko sanoivat. Kirjoittaminen ei auttanut sitä asiaa. 

Lainatkaa tätä. Tuomas Anhava oppi tämä jostain: sisältö määrää muodon. Muoto määrää sisällön. Ne on voitava vaihtaa milloin tahansa, myös kesken lauseen.

Frankin on oikeassa sanoessaan, että todellisuus luo kirjallisuuden ja siksi 1900-luvun romaani on 1900-luku. Tosin hän on väärässä. Kirjallisuus luo todellisuuden. Stalin on luettavissa Dostojevskista 60 vuotta aikaisemmin.

Frankin etevyyskurssi on hyvä, koska se on vaivalloinen. Kuka todella haluaisi lukea nämä: PROLOGUE: THE ELLIPSIS: Fyodor Dostoevsky’s Notes from Underground PART I. BREAKING THE VESSELS 1. THE VIVISECTOR: H. G. Wells’s The Island of Doctor Moreau 2. THE ABYSS: André Gide’s The Immoralist 3. SHUTTER TIME: Alfred Kubin’s The Other Side and Franz Kafka’s Amerika 4. YOUTH AND AGE: Colette’s Claudine at School and Rudyard Kipling’s Kim 5. THE AMERICAN SENTENCE: Gertrude Stein’s Three Lives 6. A WORLD OF LITERATURE: Machado de Assis’s The Posthumous Memoirs of Brás Cubas and Natsume Sōseki’s Kokoro 7. HIPPE’S PENCIL: Thomas Mann’s The Magic Mountain 8. WHAT DID YOU DO IN THE WAR? Marcel Proust’s In Search of Lost Time and James Joyce’s Ulysses PART II. A SCATTERING OF SPARKS 9. FOR THERE SHE WAS: Virginia Woolf’s Mrs. Dalloway 10. NICK STANDS UP: Ernest Hemingway’s In Our Time 11. CRITIC AS CREATOR: Robert Musil’s The Man Without Qualities 12. THE HUMAN AND THE INHUMAN: Italo Svevo’s Confessions of Zeno and Jean Rhys’s Good Morning, Midnight 13. THE EXCEPTION: D. H. Lawrence’s Sons and Lovers and The Rainbow 14. THE END: Hans Erich Nossack’s The End and Vasily Grossman’s Life and Fate PART III. THE WITHDRAWAL 15. DON’T CRY: Anna Banti’s Artemisia and Chinua Achebe’s Things Fall Apart 16. REFLECTIONS ON DAMAGED LIFE: Vladimir Nabokov’s Lolita and Alejo Carpentier’s The Lost Steps 17. THE WHOLE STORY OF AMERICA: Ralph Ellison’s Invisible Man 18. BOOM: Gabriel García Márquez’s One Hundred Years of Solitude 19. INTO THE ABYSS: Georges Perec’s Life A User’s Manual 20. BEING HISTORICAL: Marguerite Yourcenar’s Memoirs of Hadrian and Elsa Morante’s History 21. THE ENIGMA OF ARRIVAL: V. S. Naipaul’s The Enigma of Arrival

Näyttäisi että näistä 18 on julkaistu myös suomeksi. Camusin ja Böllin sivuuttaminen on antaaksiantamatonta.

Ota se lyijytäytekynä pois rintataskusta.


49 kommenttia:


  1. " ... Eteväksi ryhtyminen edellyttää epäselvää puhetta. ..."

    Tästä ei voi olla kuin samaa mieltä.


    kaksi musiikkimaestroa keskustelee keskenään

    VastaaPoista
  2. Eikös Saarikoski ollut, omasta mielestään ainakin hyvin vahvasti, ja äitinsä puolelta, karjalan poikii?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. https://www.geni.com/people/Elli-Pauliina-Saarikoski-Snellman/6000000020916542483?through=6000000016883597405

      Poista
    2. Aitini muisteli että hetken asusteli Virolahdellakin. Kulkumiehii.

      Ehkä ei ihan sattumalta tuntent vetoa Valamoon.

      Poista
  3. 'Tis strange—but true; for truth is always strange;
    Stranger than fiction.

    Byron: Don Juan canto 14, st. 101

    Yrjö Jylhä alkoi suomentaa Don Juania 1930-luvulla, mutta yhtään kustantajaa ei kiinnostanut. Otteita on antologioissa, mutta tuota kohtaa varmaan ei? "Totuus on tarua ihmeellisempää" on tietty vakiintunut sanonta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Edwin Frankin kirjan nimi ei kuitenkaan tarkoita "Tarua ihmeellisempää" vaan "Fiktiota ihmeellisempää". Frankin teesi on, että Dostojevskin Kellariloukko on luokittelematon teos, joka oli avaus 1900-luvun kirjallisuudelle. Käytämme sanoja "fiktio" ja "romaani" mutta kyseessä on uusi kirjallisuuden ilmiö.

      Poista
  4. Euroopan omituisuus johtunee härän keskeisyydestä sen taruissa, historiassa ja nykyisyydessä. Mitä olisivat Mesopotamia, Foinikia, Eurooppa, Kreikka, Espanja ja tähtitaivas hedelmällisyyden edustajitta eli härjittä. Joka härjillä ajaa, se härjistä puhuu, on se niinkin, juuri siksi myytit niitä vilisevät. Kuuna kullanvalkeana ei suomalainen silti härkää palvo ellei horoskoopissa. Labyrintiksi menee ilman Ariadnea, jos ei tunnista sitä mistä on kuten Platon muistuttaa ohjeena, vaan alkaa heinille härkäin ja muulien. Siksikään Saarikoskesta ei tullut muuta kuin nerokas, että ei härkiä ihaillut vaan puhui ytimekkäästi kuin paras helleeni. Se oli hänen äidinkielensä, Pindaroksen, Odysseuksen ja Pegasoksen puhe, ei härkäin mölinä eikä spanjoorien. Menneisyys on tulevaisuutemme, mutta ei kaikki menneisyys.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Omituista tässä on se, että härkä on kuohittu sonni.

      Vähän kuin väkivahvaa ärjyä miestä tarustoissa kuvaisi eunukki. Kas pirua, siinähän on sattuvasti eu.

      Poista
    2. ... eu ja nukki

      Poista
    3. Sonnit ovat pitelemättömiä otuksia. Härät sensijaan ovat keyhköj ja ovat vuosituhansia tehneet uutteraa työtä ihmiskunnan hyväksi. Härkää arvostettiin varmasti paljon enemmän kuin sonnia jonka käyttötarkoitus oli rajallinen.

      Poista
    4. Kielitoimistonsanakirja.fi:n mukaan härkä tarkoittaa sekä sonnia että kuohittua sonnia.

      Poista
    5. Eu:n ammattimollaaja = eunukki?

      Poista
    6. Kielitoimistolla on moderni näkemys mutta vanhastaan jako oli tämä. Nyt makkaratehtaat nimittävät naaraspuolista lehmää häräksi päätellen tarjolla olevista nimikkeistä.

      Lehmät, siis maitoa tuottavat, ovat älykkäitä ja persoonallisia otuksia ja mielellään ottavat ihmiseen kontaktia jos niitä kohtelee hyvin.

      Poista
    7. Arvoisat anonyymit: härkä on tosiaan kuohittu sonni - mutta vain tietyillä murrealueilla. Muualla se on ollut ihan kelpo uros. Tuskinpa tähtikuviotakaan (ja siihen liittyvää horoskooppimerkkiä) on kuohilaan kunniaksi nimetty.

      Vetohärkäaluetta oli muinaisessa agraari-Suomessa muuten ainoastaan Varsinais-Suomi ja tietyt Hämeen ynnä Satakunnan osat. Kaikkialla muualla "härkä" tarkoitti ihan vaan urospuolista nautaa.

      Poista
    8. Mitäs se tarvo sitten tarkoitti? Sehän on muinaissuomalainen nimitys sonnille.

      Poista

  5. Olipa tiukka paketti vuoden lopuksi, täytyy tutustua siihen vähitellen. Voisi tuon Frankin kirjan lukeakin, mutta en taida enää viitsiä. Sinänsä mielenkiintoinen uusi kaanon, vuosisata fiktiona, fiktiota, fiktiossa, romaanin muodossa ja romaanin muoto vuosisadan aikana, jos oikein ymmärsin. Mutta ei kai haittaa, jos oli väärin ymmärretty. Rajaaminen on varmasti ollut vaikeaa. Yli puolet tuossa mainituista olen jostain syystä lukenut, mutta tuskin tullut sen etevämmäksi - jos kohta tyhmemmäksikään.

    Yhden kirjan tilasin kirjastosta, Hemingwayn "In Our Time", tosin ruotsiksi Hangosta, koska se näyttää olevan hieman erilainen novellikokoelma kuin ne, joita olen aikoinaan lukenut.

    Tove Jansson vietti lapsena useita kesiään Tukholman saaristossa äitinsä suvun kesäpaikassa, ja koska äidinisä oli pappi, Raamatun kertomukset olivat niin tuttuja, että niitä saattoi leikkiäkin. Niinpä Tove rakensi ensimmäisen taideteoksensa, kultaisen vasikan, jonka ympärillä lapset sitten tanssivat. Taisi olla niin, että se herätti jotenkin pahennusta aikuisissa ja patsas oli purettava. Tai sitten minä kerron satuja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Frankin listalla oli muutama minulle aivan tuntematon nimi kuten Banti, Nossack ja Carpentier. He kai ovat mukana jonkin aikanaan erityisen tyylin tai muodon taitajina, esimerkiksi Nossackin sanotaan olevan symbolismin ja ekspressionismin merkittävä edustaja. Elämäkertatiedoissakin kerrotaan, ettei häntä nykyisin taida juuri kukaan tuntea. Böll olisi ollut parempi valinta, olihan hän ensimmäisiä "rauniokirjailijoita", joka kirjoitti myöhemmin jonkun merkittävän lyhytromaanin ja novelleja.

      Se, ettei mukana ole suomalaisia kirjoja, ei ihmetytä. Lieneekö niistä yksikään päässyt NYRB:in tähtiarvostelijan pöydälle asti. Viime aikoina muutamia on käännetty englanniksi, ja kaksinkertainen Finlandia-voittaja Statovci taitaa olla ainoa, joka on ollut jollain amerikkalaisella listalla. Ehkäpä joskus vielä tärppää.

      Poista
    2. Edwin Frankin kirja ei kuitenkaan ole kaanon vaan pikemminkin poleeminen esseekokoelma. "Stranger Than Fiction: Lives of the Twentieth-Century Novel" nimi ei sittenkään tarkoita "Tarua ihmeellisempää" vaan "Fiktiotakin ihmeellisempää". Frank väittää, että 1900-luvun romaani on uusi kirjallisuuden ilmiö, jonka alkuperän hän jäljittää Dostojevskin Kellariloukkoon, "luokittelemattomaan teokseen, joka ei ole romaani eikä kertomus, joka on samanaikaisesti tunnustus ja karikatyyri, ja joka on yhä enemmän osoittautunut olleen edellä aikaansa". Frank esittelee avainteoksia, jotka mahdollisimman monipuolisesti valottavat hänen teesiään.

      Poista
  6. Ei varsinaisesti vasikka eikä lehmä. Kiellettyjä kumminkin nyt. Ennen toipilaalle, lapsellekin, tarjottiin hyvin valmistettua vasikanlihaa, jota lääkäriprofessori neuvoi antamaan hänelle. Nykyisin eivät edes terveet saa nauttia punaista lihaa. Vaikka se taivaasta tulisi. Nyt se on kana joka on terveellistä, mutta ei sekään suosissa. Siksi lisäaineista koottua lumetta, joka näyttää vähän lihalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maitovasikka on kielletty hedelmä.

      Poista
    2. Juuso Walden aikoinaan arvovieraille tarjosi syntymätöntä vasikanlihaa. Eli kohdusta se ulos revittiin. Varmaan mureaa lihaa?

      Poista
  7. Mihin kansa tarvitsee mooseksia, kieltoja ja käskyjä, joita ei noudateta. Nojaa taidan tietääkin. Mooses on niin aikansa elänyt ja sen tuotetta että ei kiinnosta. Jotakin rajaa täytyisi olla, mutta ei sellaista mitä hän edustaa. Läskimoosesta ei enää pidä palvottaman, liha on ankarimmin kielletty. Kuolee jos sitä syö ja tulee ne kaikki vaivat ja tauditkin. Ja maailma tuhoutuu, mutta atomipommit turvaavat elämän.

    VastaaPoista
  8. Lönnrot kerää kasveja kateudesta vihreänä mutta härkää hän pelkää ja hänen perässään koko Suomi. Lihaa ei ole syödä asti kun pettukin alkaa loppua. Ketä Lönnrot palvoo ja kenen nimen hän juoksi kartalle, sen tiedämme sanomattakin.

    Kasvoi härkä Karjalassa,
    Sonni Suomessa lihosi,
    Ei ollut suuri, eikä pieni,
    Oli han oikea vasikka:
    Hämehessä häntä häilyi,
    Pää keikkui Kemi-joella,
    Sata syltä sarvet pitkät,
    Puolta toista turpa paksu,
    Viikon kärppä kääntelihe
    Yhen kytkyen sialla,
    Päivän lenti pääskyläinen
    Härän sarvien väliä,
    Hätäisesti päähän pääsi
    Keskenä levähtämättä,
    Kuun juoksi kesä-orava
    Häpähältä hännän päähän,
    Eikä päähän pääsnytkänä,
    Ensi-kuussa ennättänyt.

    Sepä vallatoin vasikka,
    Sonni suuri Suomalainen
    Karjalasta kaimattihin
    Pohjan pellon pientarelle,
    Sata miestä sarviloista,
    Tuhat turvasta piteli
    Härkeä taluttaessa,
    Pohjolahan tuotaessa.

    Härkä käyä källeröitti
    Sariolan salmen suussa,
    Syöpi heinät hettehestä,
    Selkä pilviä siveli,
    Eikä ollut iskiätä,
    Maan kamalan kaatajata
    Pohjan poikien lu'ussa.

    VastaaPoista
  9. Kieltojen ja määräysten kammitsoima ihmiskunta tuhoaa itsensä. Sallimus olisi ollut sallivampi, mutta kukapa sitä kuunteli.

    VastaaPoista
  10. Asiat ovat epäselvempiä kuin suuret sanat ja nerojen puheet.

    VastaaPoista
  11. Emme elä pelkistä kielloista ja käskyistä. Vaan pelkästään niiden rikkomisesta. Eniten kansan eniten kunnioittamat ja vähiten uskovat katinkultavasikat.


    "Lääkärin vaitiolovelvollisuus säilyy, vaikka hän olisi lopettanut toimintansa ja sulkenut vastaanottonsa. Olen nähnyt jopa korkean syyttäjäviranomaisen pohdinnan, mitä terveydentilaa koskevia tietoja muuan oli saanut ystävänä ja mitä lääkärinä. Erottelu on virheellinen. Lääkäri on vaitiolovelvollinen myös terveystiedoista, jotka hän on kuullut kahvilassa." Kemppinen

    VastaaPoista
  12. Salama ja Saarikoski alkavat kuulostaa jo hieman samalta kuin Isotalon Antti ja Rannanjärvi - myytistä ei puutu enää kuin laulu.

    Salaman Hande ja Saarikoski ne kirjootteli kaharen kesken, pilikkaa sinä pyhää jumalaa, niin minä otan komiasti ryypyn…

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hande on Stadin kieltä, ei Mansen.

      Poista
    2. Eikä Pohojanmaankaan.

      Poista
    3. Laiskuuttani syytän, kun en pohjaalaista muotoa keksinyt. Mansea en edes yrittänyt, enkä osaisikaan. Pointtini oli muualla, myytissä.

      Poista
  13. Näistä on suomennettu kai ainakin 25 teosta.

    VastaaPoista
  14. Kiitämme Picassoa ja Gilotia Gertrude Steinistä. Muuten ei olisi kiinnostanutkaan, mutta nyt, ja hänen arvionsa Picassosta.

    VastaaPoista
  15. Jaa-a... Suurin osa alustuksen listasta tuli luetuksi siihen aikaan, kun siinä ei ollut mitään kummallista. Ei kaikkea. Proust jäänee väliin lopuksi ikää, kun taas esimerkiksi Eliotin Middlemarch odottaa pöydän kulmalla.

    Varsinainen romaanin vuosisata oli tietysti 1800-luku, mutta 1900-luvulla romaanitaide eli vielä voimakkaasti elokuvan rinnalla. Ehkä elokuva kuoleekin ensin. Tosin moni näkee ja tekeekin nykyään paljon sellaista, mikä 2100-luvulla varmasti määritellään sekä kirjallisuudeksi että elokuvaksi.

    Böllin esseitä olen lukenut, mutta romaanit sivuuttanut. Kai se on väärin, mutta esseistä olen päätellyt, ettei jokaista tavallista demaria tarvitse erikseen tutkia. Tykkäsin siis niistä kyllä.

    VastaaPoista
  16. Mahtaakohan moni jaksaa lukea tätä luetteloakaan, saati näitä kirjoja:

    https://www.hs.fi/taide/art-2000010874020.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ällistyin, kun huomasin että noista sadasta kirjasta olen lukenut vain kuusi, numerot 58, 38, 13, 11, 8 ja 1. Tietysti hävettää miten vähän nykykirjallisuutta - nimenomaan suomalaista sellaista - tulee luettua. Näistäkin osan (= kaksi kpl.) sain joululahjaksi. Että siksi.

      Ennen oli toisin, en juuri muuta tehnytkään kuin luin ’fiktiota’, mutta nykyisin kiinnostaa enemmän ’fakta’, ja historian lisäksi ennen kaikkea elämänkerrat; on mielenkiintoista muistella samoja aikoja kuin joku toinen. Ja huomata että ihmisen muisti – etenkin poliitikoilla – on tosiasioiden suhteen välillä jokseenkin ’joustava’. (Joka tietysti on ymmärrettävää.) Taiteentekijöiden muistelemiset ovat taas toisella tavalla ihan huvittavia.

      Poista
    2. HS:n laskurin mukaan olin lukenut 49, ja vain muutamasta en ollut erityisemmin pitänyt, mutta oli listalla useita ihan tuntemattomia kirjailijanimiä, ja mukanahan oli aika paljon runoja, jotka ovat jääneet vähemmälle sekä muutama nuorten- ja joku lastenkirjakin. Paikkakuntalaisen Maria Turtschaninoffin "Maresi" on hyvin arvostettu nuortenkirja, pitäisi kai lukea. Sijoista 1-25 saattoi olla suurin piirtein samaa mieltä, lisänä jokunen Tuuri, Saisio, Westö (Kangastus), Forsström, Liksom, Raittilakin. Listalla olevien arvostelut olivat kai olleet erityisen innoittuneita.

      Se on totta, että vanhempana sitä alkaa lukea enemmän elämäkertoja ja faktaakin sekä käännöksiä, kun ei enää viitsi aina etsiä käsiinsä alkukielisiä, ja onhan se vaivattomampaakin. Lisäksi välillä haluaa palata vanhemman kirjallisuuden pariin. Tai olla lukematta mitään.

      Poista
  17. Tässä härkä-vasikka-lehmä-sonni-taistelussa jokin heittää pahan kerran häränpyllyä.

    Silmäni avautuivat nyt kun ensimmäisen kerran kuulin härjistä, mitä ne ovat. Tai tänään pakkovihreänä aikana on sanottava he. Sanaa ei käytetä vanhuksista ihan siksi, että heistä ei puhuta.

    Ovatko kaikki naudat härkiä? Liha on aina nautaa tai härkää, ikinä ei lehmää, sonnia eikä vasikkaa. Aina kuitenkin alistetun, vangitun ja siis kikdutetun eläimen lihaa.

    Kun ostan naudanlihaa, kukaan ei sano että se on hullua tai sonnia.

    Vasikanlihaa en ole aikuisikänäni voinut ostaa kaupasta, kun olisin jo lapsena tutulta lääkäriperheeltä kuullun tiedon mukaan valmistanut sitä potilaille. Ehkä sitä ei enää saa mistään.

    Tiesin, että Intiassa lehmät ovat arvossaan ja niitä siksi pidetään nälässäkin. Niin kuin Suomessa vanhuksia, tämän maan rakentajia, kunniakansalaisia.

    Eläinoppi-, uskonto- ja kirjallisuustunneilla ei kuitenkaan opetettu paljoakaan eläimistä saati häristä. Oliko seitsemässä veljeksessä näistä jotakin, en muista kun kouluvuosista on niin pitkä aika.

    Samalla silmäni avautuivat nyt kysymykselle, onko uskonto vallankäyttöä eli kieltoja ja käskyjä. Kansan pitämistä kurissa, vaikka nyt onkin enää some- ei muuta kansaa. Jos uskonto on käskyjä, niin kuka tai mikä käskee kirkonmiehet ja joskus muutkin uskovaiset syömään kuormasta eli ottamaan lapsia läheisikseen tai antaa heille luvan tehdä niin.

    Tätähän on, ja yhä uusia tapauksia kristillisten yhteisöjen, koulujen, luostarien jne. hirveyksistä tulee julkisuuteen. Sikiöitten, vastasyntyneitten ja lasten hautausmaita kaivetaan auki. Miksi tämä hyväksytään niiltä, ja vuosikymmeniä turhaan aneltu ja vihdoin sanottu anteeksipyyntö kuittaa kaiken? Tajuaminen johtaa ajatukseen siitä, miksi haluamme pysyä kärryissä, kun alamme olla kärryillä.

    Sillä mitä tiedän Kristuksesta, idän uskontojen filosofioista jne ei ole mitään tekemistä kaiken tämän kanssa.

    Kuka meitä sumuttaa, ja miksi annamme sen tapahtua?

    Kiitos blogittajalle, joka ei anna vastauksia mutta panee kysymään.

    VastaaPoista
  18. Niin ikävää kuin se on, se on otettava sellaisena kuin se on: Kemppinen on Sokrates. Hän puhuu selkokieltä joka on täynnä epäselkoa. Hän on antavinaan meidän keskustelussa osoittaa tietomme ja viisautemme. Mutta joudummekin naamatusten sen kanssa, ett emme tiedä emmekä ymmärrä. Ja vieläpä vapaaehtoisesti tulemme paljastettaviksi. Länsimainen kulttuuri ja sen huijarius perustuvat Sokrateelle. Ei ihme että hän nauttii kommentaarista.

    VastaaPoista
  19. Blogin erikoispiirre on minkä tahansa katselu samalla sisä- ja ulkopuolelta. Se on blogissa arvokkainta. Vastaanottaja eli lukija joko hoksaa sen tai höynähtää kiihkoilemaan mistä vaan milloin vaan. Tieteen, taiteen, ihmisen ruotoineen höyhenineen monivalaistus laajan ymmärryksen varassa alkaa olla harvinaista. Nämä asiat tekevät blogista osin tai täysin pirullisen. Lukijan on pirullista kamppailla enkeleitä ja härkiä vastaan. Ilma- ja varjopaini ovat jo ennalta häviöön tuomittuja, varsinkin kun blogistikele tieten tahtoen ohjailee siltä kannalta viattomia tai ainakin syyttömiä kommentoijia. Blogistilla ei vain ole oikeutta hallita heitä ja silti hän onnistuu tekemään sen. Korkeintaan he voisivat suostua Bachin ja Beethoven kuljetettaviksi. Siksi he ilahtuvat aina kun luulevat näkevänsä blogissa viittauksen johonkin heille tuttuun ajatukseen, kunnes huomaavat tulleensa harhaan johdetuiksi. Sillä blogisti pakenee tapahtumapaikalta kuin pieru saharaan.

    VastaaPoista
  20. Sekä
    EPILOGUE: W. G. Sebald: Austerlitz

    VastaaPoista
  21. Päivitys valaisi kaikkia aiempia kirjoittajan kannanottoja uskontoon, puolueisiin ja aatteisiin, joita hän on syystä luonnehtinut vaarallisiksi. Hauska kannanotto on kirjalista, jossa hyvät esim. suomalaiset kirjat loistavat poissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koska lista on englannin kielinen ja siis "jumalan sanaa" meille suomalaisille.

      Englannin kielisethän eivät tyypillisesti noteraa muuta maailmaa (sitä suurempaa osaa) kuin englanninkielisen.

      Poista
  22. Huvittaa nämä Kemppisen blogista närkästyneet henkilöt. Koska...

    jokainenhan voi perustaa itse oman blogin ja keskustella siellä sitten itseään viisaimpien kommentoijien kanssa. Tai välillä myös tyhmempien kanssa, höh.

    Minäkin yritin.

    VastaaPoista
  23. Listan kirjoista olen viimeksi lukenut Ralph Ellisonin Näkymättömän miehen. Iso kirja, poliittinen romaani, 1950-luvun alussa ilmestynyt afroamerikkalaisen kirjallisuuden ja kansanosan identiteettiä rakentava perusteos, mutta törkeän tökerösti suomennettu; kääntäjällä ei ole mitään tajua romaanin sisältämistä kielen rekistereistä eikä ylisummaan kielen musikaalisuudesta ja rytmiikasta. Olisi tarvittu Seppo Loponen hoitamaan homma kotiin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinnemäki Anssi,
      minulla on tallessa kirje sinulta, Teinilehden ajalta!, jossa totetat mm. että
      "...Edellinen juttusi teki muuten historiaa Sanomapainon sensuurissa, toisin sanoen ensimmäistä kertaa vitut pääsi livahtamaan latojan silmien edestä hänen sitä huomaamatta, muuten olisi jäänyt julkaisematta."
      Heh he, sanoisin. Eikun ihan kiva kirje.

      Poista
    2. Vai oikolukijan?

      Poista
    3. Kiitos, en tosin muista tuota, vaikka paljon vielä muistankin. Oikoluvusta ei ole kysymys. Sanomapainossa sensuuri toimi niin, että latoja ilmoitti faktorille ja siitä ylöspäin. Ylioppilaslehdessä tosin Saarikoski harhautti kirjapainoa kun lehti julkaisi tunon jonka säkeiden alkukirjaimista muodostui pystysuoraan mainittu sana.

      Poista