Daniil Trifonov iski pari vuotta sitten suoraan suoneen. Myönnän että moskovalainen perinne on yleensäkin minulle eniten mieleen,vaikka en palvo Gilelsiä enkä Richteriä. Nuoremmista Pletnev ja Matsujev ovat juuri sitä, mitä lääkäri on määrännyt minulle, mutta Trifonov…
Taustalla on Tatjana Nikolayeva, tuo mainio, joka soittaa kuin maailman kaikkien pappien täti, mutta muistuttaa ulkomuodoltaan ja habitukseltaan Kauppatorin kauppiasta. Tai muistutti.
Jouduin hartauden valtaan, kun eräs tuttavani kertoi olleensa paikalla kuulemassa Helsingin konserttia (The Art of Fugue, 2020). Se jäi hänen viimeisekseen.
Ei sillä, eräs vanhempi tuttavani ainakin väittää olleensa Konsevatorion salissa kuuntelemassa hyvin hyvin vanhaa Cortot’ta silloin kun tllä meni Schumann poikki, suoraan metsään siitä finaalin kohdasta, joka näyttää normaalilta mutta ei ole.
Tiedän hyvin, että nuorista Olofsson on monille suuri, ja mikäpä siinä. Mutta luullakseni musiikista nauttiminen liittyy jotenkin kuuntelijan autoimmuunijärjestelmään, ja omani on ollut rämä jo 70 vuotta,
len vain puoliksi leikilläni. Olen lukenut sen verran korkeakoulutason kirjallisuutta, että tiedän, ettei ääniaalto saavuta eri ihmisten välikorvan elimiä samanlaisina. Liian runsas klassisen musiikin kuunteleminen, joka on ollut syntejäni vaikka miten monta kymmentä vuotta, vaikuttaa myös aistimukseeni, mutta sepä taas ei ole mitattavissa. Siis se, mitä kuulen. Silti ajattelen lapsekkaasti, että input ja output olisivat jotenkin samaa. Eivät ne ole. Siellä on keskushermostossa käsittämättömiä prossuja välissä.
Mutta Trifonov itse kuuluu sanoneen, että etenkin Bachia soittaessaan, kuten hän tekee muun muassa levyllä “The Art of Life”, hän harjoittaa Qigongia ja sitä tehdessääm ajattelee aina puuta.
Minä jolla on omalla nurkalla ajatuspuu, valuin ihastuksesta. Tuo kiinan sana viittaa nykyisin usein erilaisiin puolikaupallisiin “järjestelmiin”, joihin liittyvät rentoutuminen, hiljentyminen ja ajatusten keskittäminen. Ja Trifonov - hän kenties ajattelisi minun kuustani, jos olisi käynyt meillä. Mutta ei ole.
Lukemani perusteella arvelen, että sekoitamme usein puun “itiöemään”, jossa on varsi ja oksia ja muuta sellaista, vaikka se todellisuudessa on mitä mittavin järjestelmä, jossa maan alla sienten rihmaston kärjet ja juuriston pienen pienet kärjet koskettavat toisiaan ja vaihtavat informaatiota, ravinteita, mineraaleja ja vettä.
Kuvan kirjassa, joka on uudempia aarteita ja helposti huokeaan hintaan ostettavissa, on puiden historia jostain jura- tai triaskaudelta nykyaikaan. Se on uljas historia!
Sen ääressä mietin joskus, mahtavatko sinilevää kiroavat grobiaanit tietää, että tuo ilmiö, joka oikeastaan ei ole sininen eikä levä, on isämme ja äitimme, vanhimpia elämäksi nimeämme asian ilmentymiä.
Qigong viittaa muuten muinaislähteisiin, joiden mukaan Li Baonkin (Li Po) ylistämä persikan kukan kuvajainen on olevaisuuden tuolta puolen. Nimenomaan persikan.
Kirjakulta kertoo ja näyttää huikein kuvin, että neidonhiuspuu (gingko) on ollut saman näköinen kuin nykyisinkin ainakin kymmeniä miljoonia vuosia ja että halukkaat voivat etsiä sitä Xitianmun vuorilta Itä-Kiinasta. Laji on erittäin uhanalainen.
Olin ajatellut panna otsikoksi “Sukkulamatojen muistelmista”, mutta en sitten kehdannut. Vanhin tunnettu sukkulamato on elänyt ikiroudassa 46 000 vuotta ja ainakin yksi selviytyi avaruuden kylmyydestä pudotessaan jostain satelliitista.
Palaan kertaamaan Ariès’n - Dubyn yksityiselämän historiaa, josta julkaistiin vuonna 2001 laaja suomnnos “Omassa huoneessa”- Tuosta aineisstosta on peräisin tietoni, että esimerkiksi Montaigne kirjoitti 1500-luvun lopulla tutkielmansa ja esseensä vain itselleen, ei kenenkään luettavaksi. Siksi niissä on niin paljon latinan- ja kreikankielisiä viittauksia. Hänen isänsä oli ollut sikäli omituinen, että lapsen äidinkieli oli latina. Ympäristönsä ranskaa hän alkoi oppia vasta lähes kymmmenvuotiaana. ;utta niinpä oliTolstoinkin todellinen äidinkieli englanti, kotiopettajattaren opettamana, ja venäjä tuli vasta myöhemmin. Nabokovista en muista niin tarkasti, mutta mielestäni hänellä oli neljä äidinkieltä.

Daniil Trifonov on syntynyt marraskuussa kuten minäkin, mutta vain 40 vuotta myöhemmin. Valliettavasti muistiini on päällimmäisenä jäänyt polemiikki, - Venäjän pantua sodaksi, - jota käytiin Mikkelin ja muiden paikkojen venäläisvieraista. Vesa Sirén (HS 7.9.2022) kirjoitti: pakotteista:
VastaaPoista"Ensimmäisen ison ratkaisun teki Mikkelin musiikkijuhlat, kun se lopetti yhteistyön monikymmenvuotisen taiteellisen johtajansa Valeri Gergijevin kanssa. Syyksi kerrottiin, että häneltä saatiin kysyttäessä vain yleispasifistinen lausunto, ei selkeää suurhyökkäyksen tuomitsemista. Gergijevin ura lännessä on ehkä lopullisesti ohi.
Tähtipianisti Daniil Trifonoville samaa seurausta ei tullut. - Häneltäkin on saatu yleispasifistisia lausuntoja, mutta New Yorkiin asettunut venäläispianisti sai silti konsertoida Helsingin juhlaviikoilla viime viikolla ja maailmankiertue jatkuu."
- Viimeisin mitä olen kuullut on tämä PAN M360:n päivitys (no dated) ties milloin:
"Venäläinen huippupianisti Daniil Trifonov kiertää aktiivisesti maailmaa ja esiintyy merkittävien orkestereiden kanssa. Hän on jatkanut konsertointiaan ja julkaissut uutta musiikkia, kuten Tšaikovski-soolopianolevyn. Hän on toivonut sodalta rauhaa, mutta poliittisen tilanteen vuoksi osa hänen esiintymisistään on herättänyt vastustusta."
Kieltämättä sota iskee ikävästä elämän pehmeimpiin kohtiin. Joskus Marinskin taiteilijalämpiässä tuli käteltyä mm. Anna Netrebko, ennen kuin hän oli super, mutta jo tuomittu menestymään. Missähän hänkin nyt vaeltaa?
Jaa, Theatro Réal, Esp tiedottanut: tähti saiastunut, kokoaa voimiaan. Palamassa estradille nähtävästi marraskuussa 2026. On tämä vaikeaa ja raskasta aiaka, sää ja sitten tämä "suursää".
Sydän, niska ja otsa ovat "pehmeitä" kohtia, ja musiikki. Niihin se iskee.
PoistaIldikó Enyedin kiehtova elokuva Stille Freundin on Suomessa festivaalikierroksella. Sen päähenkilö on ginkgo.
VastaaPoistaVangitseva kansikuva, siitä näkyy puun salaperäisyys ja voima. Katselen usein puita alhaalta juuresta, varsinkin mäntyjä, niissä on tuota samaa voimaa. Tuntuu melkein, että "the tree book" pitäisi hankkia. Voi se puiden historiakin olla mielenkiintoinen ja varsinkin niiden maanalainen elämä, vaikka mieluiten ihailenkin puita luonnossa, joka päivä.
VastaaPoistaNeidonhiuspuita lienee luonnonvaraisina vain jossain Kiinan vuorilla, mutta puistoissa olen nähnyt niitä maailmalla ja kaksi hentoa parimetristä suomalaisessa metsässä täällä lähistöllä, ystävien yksityisessä arboretumissa. Gingko on myös terveystuote, jonka väitetään parantavan muistia, tai jotain sinne päin. Goethe on kirjoittanut rakkausrunon "Gingko Biloba", puun kaksijakoinen lehti kuvastaisi ystävyyttä.
Qigong, "tietoisuuden rentoutunut tila". Yhdessä kiinalaisen pehmeän liikesarjan tai chin kanssa ne vahvistavat ja tasapainottavat ihmisen elinvoimaa, edellinen enempi henkistä, jälkimmäinen fyysistä. Ovat ne kiinalaiset aina osanneet. Nyt sieltä on valmistunut 12 miljoonaa nuorta maisteria! Mutta työttömyys uhkaa sielläkin.
"Voi se puiden historiakin olla mielenkiintoinen ja varsinkin niiden maanalainen elämä, vaikka mieluiten ihailenkin puita luonnossa, joka päivä."
PoistaNykyään puutkin on revitty ketarat ojolleen pitkin kankaita juuria myöten rivoiksi raiskattuina, paljaina. Että se siitä puiden historiasta. Se ei jatku.
Kirjoitin tuon neidonhiuspuun nimen väärin (jopa Goethen runon nimeen!), kun se on niin kummallinen. Alun perin se olisikin ollut japaniksi ginkyo, mutta noiden temppelipuiden ensimmäinen länsimainen löytäjä Engelbrekt Kaempfer oli joskus 1600-luvulla kirjoittanut "Flora japonicaansa" y:n tilalle vahingossa g:n, ja Linné oli sitten kopioinut sen ja siten virallistanut kirjoitusasun. On aika mahdoton lausua nkg, ngk onnistuisi paremmin.
PoistaJokainen musiikin kuuntelija tietää että sen vaikutus ihmiseen on todella syvällinen. Tuntuu kuin koko aivokapasiteetti olisi sitä möyhentämässä. Vaikutus on erityisen suuri kun kuulee mieleistään musiikkia. Suuri vaikutus on myös sellaisella musiikilla jonka on kuullut nuorena ja joka on saavuttanut poikkeuksellista merkitystä. Sen kuullessaan pitkästä aikaa alkaa aivoissa tapahtua paljon ja ikäänkuin nuoruus yhtäkkiä tulvahtaa mieleen jostakin suljetuista lokeroista.
VastaaPoistaHumppa ja tango on hyvä, ne menevät jalkoihin ensin, sieltä päähän. Sitten ne saattaa löytää sängystäänkin hikisen kosteana. Vivaldia ei.
PoistaLähes kaikista lääkeyrteistä on avun lisäksi haittaa. Maksa, munuaiset ja sydän kärsivät, ja monet kehossa ja mielessä aiheutuneet kielteiset toiminnot nousevat käyttäjissä oikopäätä tai vähitellen esille, myös gingkon ystävissä. Kohtuus muussa kuin musiikissa, runoudessa ja ymmärryksessä on hyvä.
VastaaPoistaOle oma lääkärisi, Hippokrates muistuttaa. Yrtit muutettuina vedenmuistiasuun ovat vaarattomia. Uutos kerkistä ja lehdistä ei ole haitannut vähäisesti nautittuna, paitsi hartsiallergikkoa. Ihmisen alistaminen ja altistuminen globaalin rahatalouden, kaupankäynnin ja siis digitaalisuudenkin koehiireksi on vältettävissä. Mikä tässä on elävää ja kulttuuria, sitä kaikki noudattakoot. Oikeus on jokaisella mutta ei instituutiolla.
Ginkgo bilobaa mainostetaan, ylistetään ja myydään. Vaikka se ei tuo kaikille päänsärkyä, kohtalokkaita allergioita eikä verenvuotoa, niiden mahdollisuus on hyvä tietää. Mainokset, artikkelit ja valmistaja eivät kerro niistä. Heikoimmille valmisteita myydään eniten, ja heille ne ovat vaarallisimpia. Kaikki perustuu tieteelle. Tieteestä ja tiedosta on moneksi, mistä on hyötyjiä kuten puoskarit ja luontaistuotemarkkinat, roskamedia ja sairaiden hoitajat.
VastaaPoistaViininjuojien kuolleisuus on sata prosenttia. Tieteellinen fakta.
VastaaPoistaViinan juojien 125%, sillä he ovat henkisesti puolikuolleita jo eläessään.
PoistaViinalla ja viinillä ei ole käytännössä mitään muita eroja kuin prosentit ja värit, ehkä toisinaan myös maku. Viini ei niin kovasti ryypätessä irvistytä, mutta samalla tavalla kurkkupaskaa aamuisin saattaa tuottaa kuin pirtukin. Molempia käytettäessä maksa naukuu!
PoistaKaikenlaisten alkoholijuomien käyttäjien (ns. kohtuukäyttäjienkin; mitähän sekin lie?) kohtalona on älyllinen taantuminen. Riippuu mittareista millä mitataan. Puhallus- ja verikokeet eivät kerro muuta kuin promillet.
Tosin viisaita ja älykkäitä on maailmamme pullollaan, silti hullumaksi elämämme täällä käy. Olisi siis kaikille, ja kaikelle, vain hyväksi brändätä kohtuullinen tyhmyys kunniaan.
Ehkä tekoälyt hoitavat sen homman ennen kuin älyämmekään.
Mieluummin sitä painiskelee ikioman viinapirun kanssa kuin pötypuheperkeleiden kanssa alkaa inttämään raivoraittiuden ansioista, viinapirun voi näppärästi tapaa janoon mutta raittiuden kirottua ylemmyydentuntoa ei kai mikään.
PoistaElämänvoima Qi on virtaamista ja vastavirtaa, ei umpilampea. Siinä ja sen taustalla on myös hymy kiinalaisessa filosofiassa ja runoudessa. Samoin täällä. Ehkä ovat väärässä ne, jotka sanovat suurten taiteilijoiden ja runoilijoiden elämää vaikeaksi. Voisi se olla vaikeaa sanojille, mutta mistä he tietävät kun eivät ole olleet ja väittävät kaikkea vastoin tietoa eli elämää ja sen kokemista. Kaiketi he näkevät vaikeaksi vääntäytymisen virtaamaan maisemassa, kun voi valita olla umpilammessa ja kartassa ampumassa ns. totuuksia.
VastaaPoistaÄlystä ja aisteista ei pääse hurraamaan. Ajattele nyt Beethoveniakin.
VastaaPoistaLienevät tieteet taiteineen selvittäneet seuraavan. Kovassa helteessä ja kuumalla lavolla tuntuu äkkiä kylmä. Itku pitkästä ilosta, pieru kauan naurajaisista sanoo kansa parsiessaan.
VastaaPoista