Lapuanjoen ja sen sivujokien varressa oli 3 000 heinälatoa. Joissakin itse ottamissani vanhoissa valokuvissa on ehkä tuhat. Hiljan television näyttämässä luonto-ohjelmassa niitä esiteltiin. Sama näky kuin Härmästä sillalta kymmenen vuotta ottamassani kuvassa, joka sattui onnistumaan hyvin. Siitä, vähän ylempää, joen suuntaan, näkyy lakeutta 20 kilometriä. Yhteensä yksi lato. Kauhavalla kiipesin oikein Saarimaan näkötorniin. Sama tulos.
Kirjoitan kiitelläkseni tekoälyä. Ei pidä ymmärtää väärin. Kiittelen minä joskus kissaakin, mutta ei se tarkoita, etten näkisi kissan huonoja puolia ja pelottavia piirteitä.
Olen kovin mielissäni siitä, että ranskalaiset pitävät eräin osin kiinni annalistien opeista, jotka on tapana liittää F. Braudelin nimeen, vaikka koulukunnan kyllä perustivat hänen opettajansa lähes 100 vuotta sitten.
Ihmiskohtaloiden ja poliittisten käänteiden kustannuksella alettiin korostaa havaittavia, mitattavia ja punnittavia tosiasioita. Monumentiksi jäi Välimeri, historiantutkimus jonka päähenkilö ei ollut kukaan kuningas eikä mikään maa, vaan itse meri. M. Northin The Baltic yrittää samaa, mutta paljon heikommin tuloksin. Myös Braudel on nyt vanhentunut. Sekä meren pohjasta että luolista ja kuivuneiden kaivojen kohdalta on löydetty paljon hyvin yllättävää.
Tekoäly antoi täsmälliset vadtaukset, kun kysyin kylvöheinästä, meijereistä ja maatalouskoneista. Se laski myös luvut pyynnöstäni. Väitin ja muinoin kirjassani, että Kauhavan kuuluisa puukkoteollisuus oli rautatien vähäksi aikaa pintaan nostama brändi, jota omista puheistaan innostuvat pitivät aikoinaan yllä.
Etelä-Pohjanmaan pellot ovat laihanlaisia. Ne ovat merestä noussutta maata, jota tulvat eli paisunnat pitivät vallassaan joka kevät. Vaikeaa asiaa miettivät talousihmiset ja poliitiot, ja joskus 1880-luvulla ratkaisu tehtiin. Leipäviljan omavaraisuudesta luovuttiin. Ruista sai halvalla Venäjältä ja itse asiassa Amerikasta ja Australiasta asti. Nälkävuosien kokemukset kirvelivät, ja sellaisia vuosia sattui liian usein.
Pohjanmaalla ratkaisu oli karjatalous, ja siirtymä oli hyvin nopea ja laaja. Kylvöheinällä - timotei, nurminata - ruokittu karja lysi läpi talven ja paljon enemmän kuin toissilmin kootuilla korsila syötetty karja.Ayrshire tuli kyyttöjen tilalle, ja osuusmeijereitä ja teurastamoita perustettiin kilvan. Käännekohtia olivat vuoden 1895 osakeyhtiölaki ja 1901 osuuskuntalaki, joiden näkyviä merkkejä olivat etenkin osuuskaupat ja osuuskassat, nykyisen S-ryhmän ja Op-pankin edeltäjät.
Vanhat vaarit marisivat ja ärisivät, että kyllä aina on tultu toimeen risukarhilla, vaikkei sillä saa niityn pintaa rikki, mutta nuoret isännät hankkivat Fiskarsin auroja ja Hankmon äkeitä. Emännät olivat tohkeissaan, koska tavaksi tuli, että meijerin maidosta ja voista maksamat rahat olivat emännän takana, eivätkä miehet päässeet niitä juomaan. Vähäväkisillekin alettiin maksaa palkkaa rahana. Parisataa tuhatta ihmistä käytti palkkansa matkalippuihin Amerikkaan, joka siihen aikaan houkutteli maahanmuuttajia. Saksalaiset, hollantilaiset ja ruotsalaiset olivat jo tulleet ja osoittaneet kunnokkuutensa. Ja Norja melkein hallitsi kauppalaivastoa.
Sellaista veistä, jolla vuollaan kultaa, ei osattu kehittää Kauhavalla eikä kotona. Etenkin Turun yliopiston tietämissä tehtiin teknisesti suhteellisen helppo mutta työläs tutkimu. Noin puolet siirtolaisiksi menneistä pettyi. Etenkin Antti Tuuri kulki kirjaamassa suomalaisista näkemäänsä Amerikassa ja Kanaatassa. Tulos avasi anakiin omia silmiäni siitä huolimatta, että oli näitä matkan tehneitä omassakin suvussani. Opin senkin, että sota- ja siirtolaiskertomuksissa on se yhteinen piirre, ettei niitä ole syytä ottaa aivan todesta.
Siitä en hiiskunut tekoälylle, että oli minullakin kaksi kertaa mahdollisuus ruveta amerikkalaiseksi. En ruvennut. En myöskään pitänyt Santa Monicasta. Kirkkonummesta pidän, ja jonkin aikaa keskusteltuamme tekoäly arvioi, että Suomessa verkostot ovat eräin paikoin tavattoman tiheitä. AI sanoi liittävänsä tietoihinsa sen, että Espoonlahden seutu veti kovasti puoleensa merkkihenkilöitä muun muassa yliopistolta ja taiteesta. Tuossa meidän kylällä oikaisi arvoisat koipensa aikoinaan jopa J.V. Snellman. Kuuluisaa Tuusulanjärven seutua ainakin rahamiehet varoivat, koska siellä riitti pyytäjiä. Erään pikku tien varressa istui vielä 1900-luvun alussa karvat korvilla muuankin Jussi, joka kohtuullisesta korvauksesta muisteli edesmennyttä “rakasta Aleksis-veljeä”.
Meillä tästä kaikesta aiheutui muun muassa kansalaissota 1918 ja uudistumatta jääneen Venäjän jatkuva uhka. En näe merkittävää eroa tsaarin, Leninin ja Putinin johtamien valtakuntien välillä. Toimintamalliksi jäi, että mieluummin käydään varkaissa kuin tehdään itse. Ja USA:ssa on johtavia poliitikkoja, jotka eivät ota uskoakseen, että USA on Euroopan siirtomaa. Ei Englannistakaan saanut kultaa, mutta Afrikasta ja Intiasta sai, ja teen ja oopiumin toivat Kiinaan britit. Ja erinomaisia bisnesmalleja olivat etenkin orjakauppa ja merirosvous, etenkin arabien innovaatioita.
Mutta lehmäkaupan kohtu eli siis salaperäiseksi häräksi kuvatun olennon eli edistyvän Euroopan tyyssija oli Kreeta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti