Mitä parempaa väkeä media saa, sitä heikompi tulos.
Tuntemattomasta syystä kahden ydinaseistuneen suuren valtion johdossa on samanaikaisesti vaarallinen raivohullu. Heidän tapansa toimia myös omien välittömien etujensa vastaisesti uhmaa ymmärrystä.
Herostratos alkaa vaikuttaa järkimieheltä.
Hän sytytti vuonna 356 eaa. tuleen juuri sen Efesoksen temppelin, joka ainakin jälkikäteen luettiin yhdeksi maailman seitsemästä ihmeestä eli samaan luokkaan kuin Kufun (Kheopsin) pyramidi.Hän toimi näin jäädäkseen historiaan, ja vaikka päättävät tahot määräsivät hänen nimensä hävitettääksi joka paikasta, ”herostraattnen kuuluisuus” tunnetaan tänäkin päivänä.
Olen ehkä ajautumassa taikauskon valtaan. Mika waltari kirjoitti kahdessakin suurromaanissaan unohtumattomasti maailmankauden muuttumisesta. Olisiko se ollut Turms, jossa kajahti kummallinen ääni taivaankannen poikki reunasta toiseen, ja maailmankausi eli aioni muuttui siitä. Toinen oli Angelos, ja siitähän kansakoulunopettajat ja muut ovat olleet vanhastaan samaa mieltä. Kun turkkilaiset kaatoivat Kristuksen Bysantista, kaikki muuttui. Ja oikeastaan myös Sinuhe tulee teemoissaan lähelle tätä samaa. Väitetään sen heijastelevan vuoden 1945 ja siis hävityn sodan tuntoja. Todellisuudessa noitamaisen intuitiivinen Waltari oli kytkenyt siihen vasta paljon myöhemmin tutkijoiden käsittämät pronssikauden lopun valtavat muutokset. Siis ne samat, joiden heijastumat erottuvat vielä Iliaassa ja Odysseiassa. Ja Raamatussa.
Lähi-Idän ongelman syntyessä akselille Kiova - Aleksandria 1500-luvulla Euroopassa eri paikoissa kirjapainotaito ja yleensä enemmän rahaa kuin niin sanottua sanaa kunnioittava uskonpuhdistus teki tuloaan. Ja Kiina joka oli maailman ylivoimaisesti kehittynein ja sodanäyntikyvyilltään maapallon mahtavin valtakunta, alkoi vetäytyä kuoreensa.
Eräässä mainiossa kirjassa kirjoittaja, Stanfordin professori, sanoo ilkikurisesti, että kun Kolumbus täysin vahingossa ja mitään sellaista tarkoittamatta löysi Amerikan, se oli siinä ja siinä, etteivät vastassa olisi olleet kiinalaiset pitkän linjan virkamiehet, jotka jo tiesivät melkein kaiken.
Antaisin pari neuvoa. Usein kannattaa kuunnella. Yritys ja erehdys on kokemuksen ja “Sielutieteen” mukaan usein tehokas menettelytapa. Tuossa teoksessa, joka oli siis aikoinaan psykologian oppikirja koulussa, kerrottiin onkilieronkin oppivan, että jonkin luikertelureitin käyttäjälle on luvassa ikävä sähköisku, kun taas toisen reitin päässä odottaa palkkio, jotain hyvää, ja sopeuttamaan tiensä sen mukaisesti..
Suunnilleen näin selville saamamme historia toimii. Arvatenkin jatko on oleva samanlaista.
Harkinnan eli rationaalisen ajattelun, josta viime kommenteissa on aiheellisesti muistutettu, oikea paikka on selkeästi rajatut kysymykset. Esimerkiksi: voisiko kehittää työkaluja, joilla hiljan käyttöön tulleita muttereita voisi avata ja kiristää vaivattomasti. Bahco! Keksinpä jakoavaimen!
Ehkä tällaisia ajatteli B.A. Hjorth, joka Ruotsissa yli 100 vuotta sitten otti kehittääkseen käsityökaluja ja menestyi. Yhtä huimia olivat ne henkilöt, joiden käsistä lähti sinänsä kauan tunnetun metallin laminoinnin tuloksena joustava ja viilalla helposti teroitettava sahanterä, tyyppiä Sandvik. Sillä sitten hväitettiin luontoa sata vuotta, kunnes keksittiin koneet. Sitä en tiedä, kuka keksi pookasahan.
Kannattaa muuten muistaa, että kummankaan oman maailmansotamme tuhoista ei ollut käsitystä noiden sotien aikana, ja että ensimmäisessä sodassa, viimeistään vuonna 1915 oli käsitetty, ettei vuosituhansia kehutulla rohkeudella eikä taistelutaidoilla ollut enää merkitystä.
Ei ihme että kivääri on myöhäinen keksintö, 1800-luvun alusta, koska se on huono ja vaarallinen käyttäjälleen. Tykillä ammutaan taivaanrannan takaa eli vähintään viiden kilometrin päästä. Kranaatti tappaa niin rohkean kuin pelkäävänkin.
Yhdysvalloissa Samuel Colt keksi perustuslain. Se on käytössä eikä sen muuttamista vaadita. Näin on, vaikka armeijan virka-ase on vaihdettu. Nykyinen on Sig Sauer M 18. Lähes sata vuotta palvelleella Coltilla vuodelta 1911 olen itsekin ampunut. Se vaati hermoa. Patruunan kaliiperi oli .45 eli yksitoista ja puoli milliä.
Neuvoni on lukeminen. Kerran kastelin kirjan ja ammuin pistoolilla. Ei mennyt läpi.

1970 -luvulla tehtaallamme tehtiin täyshuolto eräälle A-4 leikkurille. Kone oli niin vanha, että piti kutsua koneen valmistusmaasta (= Saksa) mekaanikko sitä huoltamaan. Tuli vanhemman puoleinen ukko, ammatti-ihminen, jota pari meidän omaa huoltoäijää sitten avusti. Kerran kun ukko oli ryöminyt koneen alle oikein ahtaaseen ja pyysi avainta millä vääntää jotain mutteria, niin joku näistä omista monttööreistämme ojensii sille jakoavaimen... joka saman tein helvetinmoisen kiroilun säestämänä lensi ulos sieltä koneen uumenista, hyvä ettei osunut ketään päähän! Se oli hänen mielipiteensä jakoavaimesta. Kiintoavaimilla muttereita veivataan, se oli siitä tarkka. No olihan sen työkalupakissakin kaikki työkalut millimetrilleen järjestyksessä. Ja aina ennen uuden työkalun ottamista edellinen pantiin huolellisesti takaisin omalle paikalleen.
VastaaPoistaTulkki kertoi mulle myöhemmin että suutuspäissään se oli haukkunut suomalaisia yhtä holtittomiksi kuin mitä venäläiset ovat, mutta vähän ajan kuluttua korjannut että ”tai ei nyt ihan sentään, mutta samanlaisia olette kuin puolalaiset”.
Taidamme olla pahempia kuin kumpikaan mainittu kansa.
PoistaKyseinen asentaja ei ole ymmärtänyt hyvän päälle mitään, Ja vähiten sitä, että homman osaaminen ja onnistuminen on tärkeämpää kuin hommahallin tai kalupakin järjestyksessä & siistinä pitäminen.
PoistaKasvatus pitää aloittaa alusta, totesi muuan saksalainen isä, kun lapsi palasi suomalaisen äitinsä kanssa kotiin vietettyään suomalaisen äitinsä kanssa muutaman viikon isovanhempien luona Suomessa. Lepsua väkeä.
Poista”…kuka keksi pookasahan”
VastaaPoistaNo, veikkaan blogistia itseään, sillä kautta aikain ja rantain se on ainakin meillä päin ollut pokasaha.
Mutta mikä se poka on? Nykytermein se olisi asiakas, mutta sahassa arvelisin sen tarkoittavan sitä kahvaosaa tai miksi sitä sitten nimitetäänkin.
Kätevä kapistus se silti on. Minullakin on niitä erikokoisia ainakin kolme.
Poka tulee ruotsista båga, boge, buga (kaari, jousitus jne. -kaarisaha-).
PoistaEtymologisen sanakirjan mukaan poka tulee ruotsin kaari-sanasta, joka nykyruotsissa on båge.
PoistaTässä saha-yhteydessä "poka" on sama juttu kuin ikkunanpoka, joka ei tasan ole kaari, vaan kehikko. Kuten kansan kärttyisessä kädessä syntynyt tehdastekoisen sahanterän pidinkin. Kaarisaha lienee sen teollinen, myöhempi ja hinnakas versio.
PoistaMutta miten siitä tulee asiakas?
PoistaKoulussa piti poikien "pokata" kun otti todistuksen keväällä vastaan, tytöt niiasivat. Sitten myöhemmin, kun haituvia alkoi taipeisiin ja ylähuuleen ilmaantua niitä niiaavia tyttöjä muuten vain "pokattiin".
PoistaTai heidän edessään, koulussa opittuun tapaan, pokattiin kun tanssiin haettiin. (Kantapiät vielläen kippeet kun sama pokkailu jatkui armeijassa!)
Näin päin: Asiakkaasta, eli ihmisestä tulee "poka" esim. kauppamatkustajan, jeesuskauppiaan tai prostituoidun kohteena. Myös salapoliisitarinoissa ja poliisien työssä poka toimii kohteen nimityksenä.
PoistaLapsuudessani erästä naapurin pikkupoikaa kutsuivat Pokaksi tai Pookaksi. Mistähän hänkin sen korkonimen sai, ei selvinnyt minulle.
Pokkaaminen eli kumartaminen (ruotsin bocka-sanasta) on toki ihan eri asia kuin pokaaminen.
PoistaNytpä onkin oiva tilaisuus tiedustella mistä ihmeestä tulee nimitys ”jakoavain”?
VastaaPoistaEihän se mitään jaa, vaan siinä on säädettävät leuat (vai miksi niitä kutsutaan) - eli säätöavain olisi osuvampi, niin tai säätösuljin.
Sillä miksi hemmetissä ylipäätään avaimen nimi on avain, sillä sillähän myös suljetaan?
Huh, kyllä nämä kieliasiat ovat hirmuisis… ei ihme ettei toinen toistaan ymmärrä, kun kieliäkin on tuhannen erilaista. (Ja sana ”ymmärtää”… ympäripäissäänkö näitä on keksitty?)
Suljetaanhan sitä sillä "oikeallakin" avaimella, varsinkin perinteisellä aitan-, saunan lukkomallilla, jossa avain toimii kääntönuppina/kahvana ulkopuolella. Putkipihdeissä on taas malleja, joissa jako tehdään portaittain ei jatkuvana ruuvilla.
PoistaWaltarin teoksia olen lukenut uudestaan ja uudestaan ja aina voi sukeltaa mielikuvitusmaailmaan jolla on vahva historiallinen tausta. Juuri Turms ja pari muuta "sankaria" kiehtovat. Toivottavasti nykynuoretkin nämä löytävät ja avartavat samalla oman maailmansa himpun verran.
VastaaPoistaVoivat teinit lukea Waltaria ja muuta viihdettä muun huumeilun lomassa. Oikea kirjallisuus on kielletty mutta sota, roskakirjallisuus ja kilpaurheilu ovat kaikissa diktatuureissa suosittuja.
PoistaKirjallisuus ja varsinkin Waltarin Turmsin ukkoset. Kaksinainen hyöty 60-luvun maalaisnuorelle, joka ei suorastaan rakastanut kesäisiä peltohommia vaan kirjojen lainaamista lukemistartkoituksessa. Lähestyvä ukonilma meren puolelta tarkoitti että peltohomma keskeytyy raikkaaseen sateeseen ja komeihin rysähdyksiin. Ja ajellaan kotio ja pääsee lukemaan.
PoistaJoa matkaansaattoi sitten, että en lopulta pelännyt ukkosta. Itse asiassa muistan seisseeni jylhää pilveä salamoineen katsellessa ehdottaneeni sille Turmsin riemuisaa tervehdystä, täysympyräsalamaa.
Ja sellaisen se löi.
Kirjallisuuden harrastaminen nuorena avartaa mielikuvitusta, ollen täysi vastakohta Toktokille ja muulle viihteelle jossa aivot lepäävät.
PoistaMielistely ja nuoleminen eivät ole dialogia. Mutta miten Sokrateelle kävikään.
VastaaPoistaÄlä unohda imartelua, jonka tenhoa saamme todistaa lähes päivittäin, kun Amerikan isokokoista keskenkasvuista nuoleskellaan.
PoistaSitä ihan tällainen vanhempi herrasmiehen kuvatuskin hämmästyy miten sukkelan sulavasti isotkin pomot siihen sukeltavat itseään nolaamaan. Diktatuureissa tätä suuren johtajan palvontaa on ennen nähty, mutta että nyt demokratioissakin… voihan vee.
Edes Kekkosen pahimpina aikoina ei meillä päästy tätä meininkiä lähellekään.
Blogissa tilanne on toinen.
PoistaJakari on tarpeellinen monessa paikassa. Ei kaikkien muttereiden päähän hylsyä saa sijoitettua jos ei satu kriittisillä väännön hetkillä millilleen sopivaa lenkkiavainta pakissa olemaan.
VastaaPoistaJos on ostanut (tai varastanut) kalliimman jakarin, se myös toimii yhtä mallikkaasti kuin kiintoavainkin.
Jakareitakin on monenlaisia, blogin kuvassa oleva yksi laadukkaimmista jonka erikoisleuista voi päätellä, että se ei ole ns. jokapaikan kalu vaan tarkoitettu tiettyyn toimeen asentajan kourien käskystä.
Työkaluina lukkojen avainten lisäksi avaimia lienee maailmassa miljoonia (miljardeja) erilaisia, mutta ainoat sopivat ja toimivat ovat niitä, joita käyttäjä osaa remonttiinsa valita. Tai itse tehdä.
Lautojen ja lankkujen sahuu käsivoimin pitkillä justeereilla lähti alkuun 1700-luvun jälkipuoliskolla. Siihen saakka lankkuja tehtiin työtä ja materiaalia säästämättömällä ”halkaise ja veistä” -tekniikalla. Ikaalisten seuduiltakin lankkua ajettiin Poriin ja länsirannikolle vuosikymmenten ajan, matkaa 110-130 km sivu. Talvikeleillä pitkät hevosvetoiset lamuska-karavaanit kulkivat tietyin päiväetapein ja toivat ”metsärahaa” omavaraispitäjään.
VastaaPoistaHiukan hämmästyin, kun luin Suomen Maatalousmuseon sivuilta, että pokasaha tuli laajemmin käyttöön vasta 1920-luvulla kun sellupuun kysyntä kasvoi, ja lisättiin kevyemmän puun käyttöä. Kotuksen etymologisen sanakirjan tiedot pitävät tämän kanssa yhtä: ”Sana ”pokasaha” esiintyy suomen kirjakielessä ensimmäisen kerran 1900-luvun alkupuolella, tarkemmin sanottuna 1910- ja 1920-lukujen taitteessa. Sana puuttuu vielä Elias Lönnrotin suuresta suomalais-ruotsalaisesta sanakirjasta (1880), sillä itse työkalua alettiin käyttää Suomen metsätyömailla laajemmin vasta 1920-luvulta alkaen paperiteollisuuden yleistyessä.”
Justeeri sitoi puuta kohden kaksi miestä. Yhdenmiehen pokasahan lisäsi työn tuottavuutta merkittävästi aina noin 35 cm runkopaksuuksiin saakka. Sandvik kehitti varhain tuoreelle puulle (raivaushammas eli raker tooth), mikä estää terän jumiutumisen ja tekee sahaamisesta kevyttä. Leikkaavien terien välissä purua putsaava terä. Terän hoitoon viilaamisen lisäksi kuului harituksen tarkistus, sen piti olla tasapuolinen: tämä isäni opetti minulle jo pikkupoikana.
Häneltä muistan myös ”jätkäpojan huokauksen”: ”Maailma on vastaan, vain saha puoltaa”.
Kannattaa lukea lisää Jukan blogista: Pokasaha soi, 5. syyskuuta 2012: Kemppinen: Lautojen ja lankkujen sahuu käsivoimin pitkillä justeereilla lähti alkuun 1700-luvun jälkipuoliskolla. Siihen saakka lankkuja tehtiin työtä ja materiaalia säästämättömällä ”halkaise ja veistä” -tekniikalla. Ikaalisten seuduiltakin lankkua ajettiin Poriin ja länsirannikolle vuosikymmenten ajan, matkaa 110-130 km sivu. Talvikeleillä pitkät hevosvetoiset lamuska-karavaanit kulkivat tietyin päiväetapein ja toivat ”metsärahaa” omavaraispitäjään.
Hiukan hämmästyin, kun luin Suomen Maatalousmuseon sivuilta, että pokasaha tuli laajemmin käyttöön vasta 1920-luvulla kun sellupuun kysyntä kasvoi, ja lisättiin kevyemmän puun käyttöä. Kotuksen etymologisen sanakirjan tiedot pitävät tämän kanssa yhtä: ”Sana ”pokasaha” esiintyy suomen kirjakielessä ensimmäisen kerran 1900-luvun alkupuolella, tarkemmin sanottuna 1910- ja 1920-lukujen taitteessa. Sana puuttuu vielä Elias Lönnrotin suuresta suomalais-ruotsalaisesta sanakirjasta (1880), sillä itse työkalua alettiin käyttää Suomen metsätyömailla laajemmin vasta 1920-luvulta alkaen paperiteollisuuden yleistyessä.”
Justeeri sitoi puuta kohden kaksi miestä. Yhdenmiehen pokasahan lisäsi työn tuottavuutta merkittävästi aina noin 35 cm runkopaksuuksiin saakka. Sandvik kehitti varhain tuoreelle puulle (raivaushammas eli raker tooth), mikä estää terän jumiutumisen ja tekee sahaamisesta kevyttä. Leikkaavien terien välissä purua putsaava terä. Terän hoitoon viilaamisen lisäksi kuului harituksen tarkistus: tämä isäni opetti minulle jo pikkupoikana.
Häneltä muistan myös ”jätkäpojan huokauksen”: ”Maailma on vastaan, vain saha puoltaa”.
Kannattaa lukea lisää Jukan blogista: Pokasaha soi, 5. syyskuuta 2012. https://kemppinen.blogspot.com/2012/09/pokasaha-soi.html
Itselläni on klassinen kahden miehen tukkisaha, terämalli Canada. Sillä voi helposti sahata vaikka jäätynyttä tammea tai omenapuuta. Yhden miehen käyttö onnistuu varsin hyvin pienemmille puille. Se ei ole pokasaha malliltaan vaan siinä on leveä terä ja päissä kahvat.
PoistaOnkos ihmisillä tietoa vielä tallella niin ikään puusavotoihin liittyen, millaista työkalua pokara tarkoittikaan?
PoistaKertaus on opintojen äiti, mutta ihan mielenkiintoista asiaa taas, kiitos!
PoistaPokara on erittäin lyhytvartinen keksi, josta puuttuu eteenpäin osoittava piikki.
PoistaAmerikka tarrautuu ikivanhaan perustuslakiinsa ja sen omituisiin kiemuroihin, samaan tapaan kuin Ruotsi ja siten myös Suomi 1600-luvulla Mooseksen lakiin kaikenlaisine tappotuomioineen.
VastaaPoistaSuomi ei ollut mikään valtio 1600-luvulla vaan Ruotsin Itämaakunta.
PoistaEihän tuossa sitä valtioksi väitettykään. Sitä paitsi Suomi valtakunnan itäisenä osana koostuu lukuisista eri maakunnista.
PoistaEihän anonyymi niin väittänytkään, kun kirjoitti ”ja siten myös”. Eli jos nipottamaan ruvetaan niin nipotetaan sitten kunnolla…
PoistaKoetin ilmaista sen seikan että Ruotsissa lait säädettiin, ei suomalaisilla ollut mitään päätäntävaltaa mihinkään. Itämaakunnan kansalaiset olivat riiston kohteina ja orjia joita käytettiin sotilainakin jotta Ruotsin omat pojat säästyisivät. Kun Venäjän valta tuli 1809, meno jatkui samankaltaisena mutta vähän paremmat olot olivat ihmisillä. Venäjällä olot olivat siihen aikaan mitä hirvittävimmät. Maaorjuus kukoisti 1850-luvulla asti ja maakansalla ei ollut mitään oikeuksia, vain velvollisuuksia. Joutuivat sotapalvelukseen väkisin ja rahalla voivat vapautua siitä. Maatilan työntekijän sai ruoskia vaikka hengiltä jos siltä tuntui ja etenkin jos niskuroi. Maaorjuuden loputtua ihmisiä kuoli joukoittain nälkään koska maatilojen omistajat matkustivat ulkomaille hyläten yhtäkkiä kannattamattomat tilansa. Ihmisillä ei ollut mitään elinkeinoja yhteiskuntarakenteen romahtaessa hetkessä.
PoistaSanon suoraan, että roskaa. Ei täällä koskaan ole ollut maaorjuutta. Ainoa paikka, jossa sellaiista ruoskintoineen on nyky-Suomen alueella ollut, on Koitsanlahti Etelä-Karjalassa, venäläisten kartanonisäntien systeemin mukaan. Tuo pala Suomea oli kuulunut Venäjän Vanhaan-Suomeen 1721-1812.
PoistaSurkeaa fennopropagandaa.
PoistaKyllä siellä oli suomalaisiakin päättämässä.
"Ruotsissa lait säädettiin": Suomalaisilla oli tietenkin omat edustajansa säätyvaltiopäivillä. Suunnilleen samat edustajat olivat sitten koolla Porvoossa 1809. Suomi oli köyhää ja harvaan asuttua aluetta jonka puolustaminen maksoi valtakunnalle enemmän kuin mitä se tuotti kassaan verotuloja.
PoistaEi sellaista esitettykään että täällä olisi ollut maaorjuutta. Jospa luet vielä uudestaan. Kyse oli rajantakaisesta tilanteesta.
PoistaRoskaa tai ei, mutta kiertäen kaartaen kyllä Suomessa ennen itsenäisyyttä ja sen jälkeenkin näihin päiviin saakka on maaorjuuteen rinnastettavaa rikollisuutta ollut paljonkin. Ei juridisesti sellaiseksi nimitettynä rikoksena, mutta kaikella tavalla ahdingossa elävän kansanosan hyväksi käyttönä.
PoistaViimeisimmät, orjuuteen ja ihmiskauppaan rinnastettavat hyväksikäyttötapaukset ovat juuri käräjillä käsitellyt marjanpoiminta-alalla tapahtuneet avuttomien huijaamiset.
Että ei kannata muotoseikkoihinkaan vedoten pestä suomalaistakaan hyväksikäyttörikollisuutta mustasta valkoiseksi sen enempää historian valossa kuin nykykäytännössäkään.
Kyl immeinen koko lajin käyttäytymisen lävitse peilattuna juluma ossaa toista immeistä kohtaa olla jos se vain siitä mitä tahansa hyötyy.
Olen pitkään miettinyt, mikä Suomen johtamisessa oikein on vialla. Perustuslakimme henki ja kirjain on, että maata johtaa eduskunnan, presidentin ja hallituksen muodostama kolmikko. Nyt on kuitenkin menty siihen, että hallituksen on korvannut joukko itsenäisiä ministereitä. Hallitusta ei kollegisena päättäjänä oikeastaan enää ole. Pääministeri katsoo päältä. Paasikiven, Kekkosen, Koiviston ja Halosenkin aikana hallitukset äänestivät, kun oli aihetta. Nyt hallituksen istunnot ovat steriilejä näytöksiä, joissa kirjataan ministereiden jo tekemät tärkeimmät päätökset.
VastaaPoistaTämä on Orpon hallintotapa enkä näe siinä mitään ristiriitaa. Orpo laittaa päänsä pölkylle siitä että homma hoituu, myös ministerit ovat niin soputuneet tekemään. Äkkilähtö on jokaisella lähellä joten eivät he siellä lujasti istu kukaan.
PoistaSuomen hallitus on nyt siis sisäministeri.
PoistaKyllä ne jokainen istuvat kuin tatti ja käyttävät valtaansa kuin tatti. Mitään äkkilähtöjä ei tule, ellei sitten töpeksi virkansa ulkopuolella.
PoistaMikä homma hoituu?
PoistaTrumpin syyttely lisääntyy syystä kylläkin. Mitä julmempi ja raaempi johtomies, sitä itsekeskeisempi ja palvotumpi. Mannerhein, UKK ja eri systeemien pamput hallitsevat epärehellisyydellä, pelolla ja vihaa kasvattamalla.
VastaaPoistaUKK ei tuohon kuvaukseen istu. UKK huolehti ennen kaikkea maan edusta. Samalla kasvatti omaa suosiotaan mutta kuitenkin kohtuuden rajoissa eikä suurempaa vääryyttä tehnyt. virkanimityksissä hän oli omapäinen.
PoistaIstuu.
PoistaOlisiko kuitenkin vastaus kysymykseen montako tavua on sanassa kolme?
VastaaPoistaAika pieni se kolmas tosin. Mutta muut edellytykset täyttyvät kyllä.
PoistaKaikki eivät voi tehdä väärin.
VastaaPoistaVäärin!
PoistaJos on pakottava tarve valehdella ja puhua pahaa, se kannattaisi kohdistaa vain itseen: valehdella omista asioistaan ja puhua pahaa itsestään.
VastaaPoistaIhminen on vastuussa jokaisesta ihmisestä.
VastaaPoistaTässä nyt ei ole hännän päätäkään.
PoistaSiis sinulla. Osanotto.
PoistaKiitos osanotosta, mutta sinähän olet siis vastuussa minustakin, muista se!
Poista>Tuntemattomasta syystä kahden ydinaseistuneen suuren valtion johdossa on samanaikaisesti vaarallinen raivohullu.
VastaaPoistaOnpa onni että tulevat keskenään toimeen.
Putin ei ole hullu, eikä Trumpinkaan raivoaminen ole hulluutta, vaan tyhmyyttä. Putin on kylmänviileä ja tunteeton mafiapomo, joka palkitsee uskolliset ja tuhoaa petturit. Trump on itseään täynnä oleva öykkäri, joka palkitsee nuoleskelijat ja haukkuu arvostelijat.
PoistaPutin on vaarallisempi kuin Trump. Trump on arvaamattomampi kuin Putin.
Yksi iso ero heissä on: Trumpista päästään kohta eroon, Putinista vasta kuoleman kautta.
Putininkin viimeiset hetket ovat käsillä
PoistaSyö rautaa ja kakkanna kettinkiä. Mutta raskasmetalleja, kuten kadmiumia saamme nyt paljon lisää kiitos hallituksen, vaikka sitä on etenkin naisissa jo nyt yli äyräiden ja he kuolevatkin munuaisvaurioihin osteoporoosin kiusaamina. Raskametalleja syydetään maaparkaan joka on ansiostamme heikko ja voimaton. Valtava säästö, ja maa ja naisethan elävinä olisivatkin äänestäneet vaarallisesti, demuja. Kunhan muistat sanoa heille "ystävällisesti" onko lääkitys kohdillaan niin olet rauhassa heiltä.
VastaaPoistaHyvästi puhdas suomalainen ruoka. Ja tämä tapahtui, vaikkei maatalouden varsinainen edunvalvontapuolue edes ole hallituksessa.
PoistaPuhdas suomalainen ruoka on samanlainen hömelö vale kuin suomalainen laatu tai muotoilu.
PoistaLeninin kootut käy lämmittämiseen kuivana, ei niitä höpöpuheita vissiin kukaan lukenut ole. En tiedä että onko joidenkin vedenalaisten kirjahyllyissä sitä mutta ei se kyllä luetuksi tule sammakkomiehiltäkään kun
VastaaPoistaDonald E. Westlaket toimivat etappinousujen lukemistona tarpeeksi hyvin.
Vedenalaiset?
Poista