Hypistelin sanoisinko, että Juhano Seppovaaran “Postimiehen kesä” on mieluisa lukea vai erittäin mieluisa.
Tämä tapaus on erikoinen, koska tunnen kirjoittajan yhtä pitkän ajan takaa kuin kylän, johon hänen päähenkilönsä muuttaa jäätyään eläkkeelle Itärajan seudun pikku kunnasta. Tuo pitkä aika on yli 50 vuotta, ja romaanin tapahtumapaikka on nimeltään Jorvas, ja vaikka romaanin paikat ovat kuviteltuja, seki sijaitsee Kirkkonummella ja sieltä ei ole mopolla pitkä matka kirkonkylään.
Niinpä lukijan, tässä tapauksessa minun, on muistettava, että ihminen näkee kaiken ylösalaisin ja että peilikuva ei ole sama asia kuin esimerkiksi piirretty kuva. Jos sinulla on peiliin katsoessasi esimerkiksi paita, jossa lukee “vasikka”, peilissä ei lue mitään sellaista, vaan tuon sanan peilikuva, joka siis alkaa lopusta ja loppuu alkuun.
Käsissäni on siis huolella tehty kartta seudusta, jota ei ole olemassa. Borges käyttäisi ehkä sanaa “hrönhr”. Tässäkin blogissa julkaisemani novelli “Tlön, Uqbar ja Tertius Orbis” kertoo tietosanakirjasta, joka kertoo maasta, jota ei ole olemassa. Ja viime aikoina esillä ollut viehtymykseni peileihin on ehkä peräisin tuosta novellista, jonka mukaan peileissä on jotain sopimatonta, suorastaan kaameaa (koska ne lisäävät todellisuutta).
Tässä on ongelma. Kuvitelma henkilöstä, jonka tunnen, on kukaties kiinnostavampi kuin henkilö. Ehkä tämä on hyvinkin selvää. Kertomus on väkevöitetty versio elämästä.
Kirjoittaja näyttäisi halunneen välittää muistamaansa ja onnistunut siinä.
Kirjallisuudessa toimii samanlanen “optiikka” kuin historiassa. Mitä huolitellummin näkee menneisyyden, sitä erottelukykyisempänä heijastuu kuva tulevasta. Toisin kuin joskus sanotaan, emme oikeasti tiedä menneisyydestä enempää kuin tulevaisuudesta.
Fysiikassa etenkin tätä nykyä usein esiin otettu ajatuskuvio “rinnakkaisesta todellisuudesta” on hiukan skifiä, jos ajatellaan, että nämä todellisuudet olisivat jotenkin samanlaisia ja kulkisivat ajan nuolen mukaan.
Tuollainen oletus ei ole tarpeen. Yksi matematiikan suurista ongelmista on satunnaisuus. Yhtä vaikea käsiten on ääretön. Siis: onko alkulukuja ääretön määrä ja onko jonkin hyvin pitkän numerosarjan jaollisuus muilla numeroilla kuin itsellään ja ykkösellä satunnaista. Siis tiedämmekö, rupeaako piin numeroarvo lykkäämään pelkkiä ykkösiä esimerkiksi miljardi desimaalin jälkeen.
Tietojenkäsittelyn arvoitusten rinnalla ovat olemassa tuntojen käsittelyn käsittämättömät piirteet.
Siksi huolella rakennettu kertomus, kuten nyt puheena oleva romaani, on arvokas saavutus.
Seppovaaran romaani ei ole tarina postimiehestä, moposta ja kanoista, vaan itävää mielikuvitusta - kuten kaikki muukin kirjallisuus aikoje alusta - ja siitä riittää pistokkaita jokaiselle, jolla on ymmärrys ottaa sellainen vastaan.
Ylimääräinen piirre ja mielenkiinnon kohde on tämän hetken Suomen kohtalonkysymys: Itä-Suomen eli ihmissuhteiden köyhtyvien maakuntien ja etelän vajuraampien mutta sisäisesti onttojen alueiden paha ristiriita.
Sen yhteydessä on tapana puhua polarisaatiosta, vaikka tuo napaisuus on mielestäni epäonnistunut kuva.
On paha, kun mieli lahoaa.
Vastalääke on tässä kirjassa usein ja melkein hartaudella kuvattu tekeminen. Ei ole niin väliksi, mitä tekee. Ei kai kukaan vakavissaan sahaa lautoja tai koloa hirsiä tuonpuoleisin tavoittein.
Minulle ja kirjasta nähtävin tavoin Seppovaaralle kirjoittaminen on juuri tuota tekemistä.
Se on hyvin paljon enemmän kuin ei-mitään.
Kirjoittajan sietää olla tyytyväinen.
Jos hän sattuisi olemaan siinä sivussa hiukan ylpeäkin, mielestäni siihen on aihetta. Ja kun tosiaan tunnen tekijän, annan röyhkeästi ohjeen: esittelyistä ja arvosteluista ei ole tapana kiittää. Sellaisia kirjoitetaan esittelyn laatijan omin ehdoin, ei kiitoksen toivossa eikä haukuskelun pelossa (vaikka sellaistakin olen kai tulut tehneeksi.
Huolella rakennettuja ei kannata lukea, ilolla pykättyjä vaan.
VastaaPoistaKirjailijan tehtävä on hedelmöittää lukijakunta, ei tyydyttää itseään.
VastaaPoistaKetä sinä hedelmöität?
PoistaPieni pelko on terveellistä. Täytyypä vääntäytyä Turhapuron katsantaan.
VastaaPoistaPii voidaan tuottaa mitä kummallisemmilla matemaattisilla menetelmillä. Se putkahtaa esille erilaisia matematiikan perusasioita ratkottaessa. Mitkä ovat sen desimaalit on täysin epäselvää vaikka niitä voidaan tuottaa tietokoneella niin paljon kuin on kulloinkin tarpeen ja maksaen aiheutuneen sähkölaskun.
VastaaPoistaÄärettömyys on myös mutkallisempi asia kuin moni arvaa. Sekin tulla tupsahtaa esille yllättäen paikoissa joissa ei arvaisi. Voidaan tutkia esim. jotakin funktion derivaattaa jonkin hankalan pisteen ympäristössä ja havaitaan että joudutaan pulaan. Raakasti laskettaessa olisi tulos ääretön. Matematiikassa tunnetaan kuitenkin L'Hospitalin menetelmä jolla voidaan lähestyä vaikeata pistettä ja saadaankin yllättäen aivan järkevä äärellinen tulos jota kenties alunperin odotettiinkin. Uudemmat teoriat ehdottavat että äärettömyyksiä olisi useampia kuin yksi.
Satunnaisuus itsessään on tilastollisessa fysiikassa erinomaisen hedelmällinen asia. Se koostuu erilaisista randomisaatioista kvanttitasolta molekyyleihin, kaasuihin ja nesteisiin, kiinteisiin aineisiin ja lopulta kosmologiaan. Jo Einstein tutki asiaa Brownin liikkeen kautta. Sen jälkeen satunnaisuutta on tutkittu todella laajasti fysiikan ja matematiikan lisäksi informaatioteoriassa ja signaalianalyysissä. Monia käytännön sovelluksia on tätä kautta löydetty esim. heikkojen signaalien vastaanottamisessa vaihelukittujen vastaanottimien avulla.
Eikö olisi luontevaa, loogista ja lupsakkaa, että äärettömyyksiä olisi äärettömästi?
PoistaJo hieman kaukaisissa matematiikan opinnoissani oli yksi sykähdyttävimpiä asioita, sanoisin että kahden kärjessä, että ajateltaessa lukumääriä, äärettömyyksiäkin on eri kokokoisia.
PoistaKaksi äärettömän joukon saman kokoisuus tarkoittaa sitä että niiden alkiot voidaan laittaa pareittain niin, että kummastakaan joukosta ei jää yli alkioita. Jos näin ei voi tehdä on toinen äärettömistä joukoista suurempi. Tämä pareittain laittaminen sopii äärellistenkin joukkojen koon vertailuun ja siinä jännän alkeellisesti vältetään alkioiden lukumäärän laskeminen, vaikka voisi kuvitella kummankinjoukon alkioiden määrä täytyy ensin laskea.
Piistä: Pitäisikö sanotusta päätellä että tämä meidän luonnollinen geometriamme on todella luonnollinen, koska siinä pii tulee esille alkeellisesti ja puhtaana arvona ympyrän kehän ja halkaisijan välisenä suhteena.
Piin desimaaleista: Arkijärjellä ajateltuna tuntuu hyvin uskottavalta, että esim numero tai luku yksi esiintyy piin desimaaleissa äärettömän monessa kohdassa ja niin sanotusti sikin sokin. Jos tämän uskoo, on helppo uskoa että tämä pätee myös luvulle 11, koska meillä on ensin edellisen perusteella äärettömän monta kohtaa jossa on numero 1 jolloin niistä voidaan poimia kohdat joissa seuraavakin numero on yksi, ja vastaavin perustein, uskomuksin, tällaisiakin kohtia täytyy olla ääretön määrä. Sama sitten pätee luvulle 111, 1111 jne. Tätä ei kait kuitenkaan ole pystytty todistamaan. Yleisemmin kait otaksutaan että mikä tahansa äärellinen numerosarja esiintyy piin desimaaleissa äärettömän monta kertaa, mikä tarkoittaa että esimerkiksi tämä blokikin koodattuna numeroiksi esiintyy piin desimaaleissa ja lisäksi äärettömän monta kertaa. Niin ei voine käydä, että jostakin kohtaa piin desimaaleja alkaa tulemaan vaikka miljoonan ykkösen sijasta oikeasti loputtomasti ykkösiä, koska silloin ilmeisesti pii olisi rationaaliluku, mitä se ei ole.
Satunnaisuudesta: Kuunnellessani, myöskin kauan sitten, yleisöluentosarhoja ylopistolla, joissa vastakkain olivat K. V. Laurikainen ja I. Niiniluoto kvanttimekaanikan tulkinnoista, tuli siellä esiin väite Laurikaiselta, että luonnossa esiintyy irrationaalisia aineksia juuri kvanttimekaniikan satunnaisten ihmeellisyyksien (erityisesti kaksoisrakoe) vuoksi. Niiniluoto vastusti kiivaasti väitettä. Suunnillen näin kait kokonaisuus oli.
PoistaMuistan, että minusta tuo keskustelu vaikutti hieman järjettömältä. Syy oli se, että kumpikaan ei pyrkinyt antamaan määritelmää tai edes kuvausta, milloin jotakin luonnon ilmiötä voi pitää irrationallisena. Siis olematta ensin edes kiinnostunut, esiintyykö sellaista ilmiötä missään luonnossa.
Näytti, että Niiniluodolla ei ollut käsitettä irrationaalinen tapahtuma olevan kielenkään tasolla. Silloin on tietysti on triviliteetti täysin ilman havainnointiakin että irrationaalista tapahtumaa ei voi esiintyä todellisuudessa.
Laurikoinen muistaakseni esitti, että kvanttimekaniikan ihmeelliset satunnaisuudet toisivat mukaan irrationaalisen elementin luonnn käyttäytymiseen.
Omaksi ajatuksekseni tai päätelmäksi tuli, että irrationallisuudelle ei voi oikein muuta määritelmää antaakaan kuin sen että ilmiö on aidosti satunnainen.
Nämä Henrikin aloittamat keskustelut tuovat mieleeni, miten erinomaisen sivistävä paikka Kemppilän kantakrouvi ennen oli ja on nykyäänkin silloin tällöin. Kiitos pojat (tämä on arvaus).
PoistaKunhan otin kiekon vastaan kun kohdalle sattui. Siitähän voivat muut sitten tehdä maalin. Piin desimaaleista ei voi tehdä anonyymin ehdottamia oletuksia koska niihin olisi jo sisäänrakennettu kova vaatimus säännönmukaisuudesta. Muutenkin desimaalit ovat hieman hutera juttu sillä jos käytetään vaikkapa oktaalilukujärjestelmää tai hexadesimaalilukujärjestelmää, ovat desimaalit jotakin aivan muuta. Mikä sitten olisi universaali lukujärjestelmä jota kaikki universumin asukkaat käyttäisivät?
PoistaKvanttimekaniikan satunnaisuusseikat ovatkin sitten jotakin aivan muuta. Itse hiukkaset käyttäytyvät esim. Schrödingerin yhtälön mukaisesti mutta hiukkasen kaikkia ominaisuuksia ei voida mitata samanaikaisesti kovin tarkasti. Joitakin voidaan mitata yllättäen melko tarkasti, kuten atomin viritystilojen energioita. Niiden emissiopiikkien leveyteen kuitenkin sisältyy puolestaan pientä levennystä eli juuri sitä satunnaisuutta. Levennykseen on muitakin syitä ja esimerkiksi hyvin kylmän isoloidun atomin spektripiikillä on leveys jota ei voida alittaa millään. Se puolestaan ei ole peräisin edellä mainitusta satunnaisuudesta.
Irrationaaliset ilmiöt ovat arkipäivää kvanttimekaniikassa. Hiukkanen voi esimerkiksi tunneloitua energiavallin läpi jota sen ei pitäisi kyetä tekemään missään olosuhteissa. Tämä on ollut todennettu jo kauan sitten ja jo 1950-luvulla Esaki keksi tunnelidiodin joka toimii mikroaalloilla ja perustuu elektronien tunneloitumiseen. Se tekee tämän kaksijalkaisen komponentin erittäin epälineaariseksi siten että sitä voi käyttää vahvistimena ja oskillaattorina. Josephsonin liitos toimii erittäin kylmässä ja käyttää tunneloitumista toimiakseen. Sen avulla voidaan valmistaa äärimmäisen herkkiä magneettikentän sensoreita ja paljon muuta. Uudet kvanttitietokoneetkin ovat suoraa jatketta tälle. Nämäkin edustavat vain pintaraapaisua massiiviseen ilmiöiden joukkoon joita ei voida klassisesti selittää lainkaan.
Matemaatikot kait uskovat aika laajasti, että pii, samoin kuin e olisivat ns normaaleja lukuja (termi), mikä kait suunnilleen tarkoittaa sitä, että mikä tahansa äärellinen vaikkapa viiden numerojono, vaikka juuri 11111 esintyy piin desimaaleissa rajaprosessina samalla samalla ja luonnollisella frekvenssillä kuin kaikki muutkin viiden mittaiset merkkijonot ja että asia on tosi kaiken kantaisissa lukujärjestelmissä. Tällöin trivaiaalisti esimerkiksi kaikki äärellisen mittaiset ykkösten jonot kuten kaikki blogitkin miten tahanasa koodattuina esiintyisivät äärettömän monta kertaa piin desimaaleissa ja kaikissa lukujärjestelmissä.
PoistaLaitoin ehkä vähän nopeasti ns. todisteluni, jonka tarkoitus oli lisätä uskottavuutta sille, että kaikki mahdoliset äärellisen mittaiset ykkösten jonot esiintyvät piin desimaaleissa. Implisiittenä taustaoletuksena oli tietenkin omaan intuitioon perustuva käsitys mitä piin desimaaleilta ainakin voin odottaa. Ehkäpä todistelusta tulisi uskottavampi pikaisesti lisää ajateltuna esimerkiksi niin, jos valikoitsisimme aluksi ykkösten positiot niin että niinden välimatka olisi vähintään tuhat desimaalipaikkaa (tämän sallii oletukseni piistä..). Tällöin saavuttaisimme uskon, että mitä ilmeisemmin ainakin tahannen ykkösen jonoja, ja tietenkin sitten kaikkien muidenkin, esiintyy ja äärettömän monta kertaa piin desimaaleissa.
Hypoteesisi mukaan piin desimaalien joukkoon voisi siis laittaa mitä tahansa numerojaksoja ja ne vielä esiintyisivät äärettömän monta kertaa? Jos asiaa katsotaan todennäköisyyslaskennalla, olettaen että desimaalit ovat täysin satunnaisia, niin jonkin pidemmän ennalta määrätyn jakson esiintyminen muuttuu erittäin epätodennäköiseksi, sitä epätodennäköisemmäksi mitä pidempi jakso. Jos vielä vaaditaan että se esiintyy monta kertaa, jopa äärettömän monta kertaa, putoaa todennäköisyys esiintymiselle nollaan.
PoistaTilanne on aivan vastaava jos heitetään kolikkoa ja etukäteen vaaditaan tietty esiintyminen kruunalle ja klaavalle, romahtaa todennäköisyys hyvin pieneksi. Jos kyseesä on pidempi jakso ja vaaditaan niitä esiintymään lukemattomia kertoja on tn. nolla.
Todennäköisyys, että isäni ruikkimista miljardeista siittiöistä on yksi ollut juuri se, joka on johtanut minun hedelmöitymisen onnistumiseen on periaatteessa sekin nolla.
PoistaKuin lottopelissä, piru vie.
Piti, saaplari sentään, syntyä vieläpä köyhään kotiin itse sitä toivomatta/asiaan vaikuttamatta. Ja vieläpä aika-ajoin, edelleen perityn köyhyyden jatkuessa, toivomaan toivotonta, että köyhyys syrjäytyisi; voittaisi sen perkeleen lottomiljoonan minäkin kun minkäänmoista rahantekemisen vainua ei dna sisällä!
Miljoona merkkiä pitkän ykkösjonon esiintymisen todennäköisyys piin desimaaleissa valitussa satunnaisessa kohdassa on kait yksi per kymmenen potensiin miljoona, elikä (1/10)*1000000. Tästä seuraa, että mistä tahansa desimaalien kohdasta oikealle on löydettävissä uusi miljoonan ykkösen jono, koska saman vakiotodennäköisyyden noppaa voidaan heittää niin monta kertaa kuin tarvitaan. Seuraava täysin itsenäinen miljoonan ykkösen jono tietenkin löytyy yleensä hyvin kaukaa. Tässä oleteksena, että desimaalit ovat olennaisesti satunnaisia kannaltamme.
PoistaMinusta lantin heittokin tuottaa minkä tahansa äärellisen mittaisen kruuna- klaava -jonon äärettömän monta kertaa tai sanotaanko, että jatkamalla aina vain heittämistä tulee yhdistelmä aina lopulta uudestaan vastaan, ja siis kuinka suuren äärellisen määrän tahansa.
Muistin, että jono 999999 esiintyy jo aika varhain piin desimaaleissa. Kysäisin asiasta guuglen promptin tekoälyltä. Se vastaa:
Numerojono 999999 esiintyy piin desimaaleissa ensimmäisen kerran jo 762.
desimaalipaikasta alkaen.
Tätä nimenomaista kohtaa kutsutaan matematiikassa nimellä Feynmanin piste (Feynman point).
Se on saanut nimensä tunnetun fyysikon Richard Feynmanin mukaan. Feynman vitsaili aikoinaan, että hän haluaisi opetella piin desimaalit ulkoa tähän kyseiseen kohtaan asti. Silloin hän voisi luetella numeroita ja lopettaa luettelun sanoen "yhdeksän, yhdeksän, yhdeksän, yhdeksän, yhdeksän, yhdeksän ja niin edelleen" – antaen humoristisesti ymmärtää, että pii olisi päättyvä tai jaksollinen luku, vaikka se ei ole.
Nyt mua rupesi hämäämään yksi näkökulma, vaika se ei kait kaada esitettyä:
PoistaNäyttäisi äkkiseltään että jono 111111 esiintyisi satunnaisessa numerojonossa useammin kuin esim jono 123456, koska jonot 111111 voivat esiintyä osittain ja paljonkin päällekkäin, kun jonojen 123456 täytyy aina esiintyä itsenäisinä, siis täysin erillään toisistaaan. Heittääköhän aivoni. Tämä haiskahtaa joltakin informaaioteorialta, joka on minulle varsin sumea olento.
Käsitys eteläisten maakuntien vauraudesta mutta sisäisestä onttoudesta on useasti esitetty. En ole lainkaan varma pitääkö se paikkaansa.
VastaaPoistaTyypillinen natrum muriaticum (sive n. chloridum), professori. https://www.omahomeopaatti.com/blogi/natrumnbspmuriaticumnbspnbspsyvissnbspvesiss
VastaaPoista"Kertomus on väkevöitetty versio elämästä" - mutta tämä postimies ei varmaankaan soittanut kahdesti?
VastaaPoista"Yksi matematiikan suurista ongelmista on satunnaisuus."
VastaaPoistaYksi elämän suurista ongelmista on satunnaisuus.
Elämä on ennustamatonta kaaosta. Se, elämä, osoittaa, että ihminen ei voi hallita kohtaloaan. Rikkumaton jatkuvuus on harhaa, jonain hetkenä lenseän naamio putoaa ja ankara tosi paljastuu, lopulta. Se riisuu elämältä loogisen järjestyksen ja suunnitelmallisuuden. Elämä on nuorallakävelyä, alusta loppuun, vaikka unohdat nuoran, se on: katsot yläviistoon ja näet, aavistat, tiedät.
"Lopussa on naru", kirjoitti päivityksiinsä Kalervo Palsa. Veikeän lohduttomasti piirsi hän köysiä myös tauluihinsa.
PoistaSatunnaisuus on ongelma vain siksi, kun meitä on opetettu siihen, että jokainen oman onnensa seppä on, mutta kun elämä osoittaa, etteipäs niin olekaan.
PoistaEi kai satunnaisuus ole matemaattinen ongelma. Matematiikassa sitä ei taida olla, ja jossain siinä lienee raja todellisuuden matemaattiselle kuvaamiselle. Satunnaislukujen tuottamiseen tarvitaan edelleenkin nopanheittoa tai muuta vastaavaa välinettä. Kun deskriptiivisen geometrian opettaja kertoo ratkaisuksi että "ähävä pilikku voi olla missä tah'haan" ei tulos ole satunnainen.
PoistaBlogi on laimennettu versio elämästä. Niin että totuutta ei ole kuin laimennettuna. Kirjassaan JK antaa kuvan itsestään ala-arvoisena korkeiden oikeusalan virkojen hoitajana, jota aiheesta väheksyttiin kaikkialla ja erityisesti asiantuntijapiireissä ja jonka tutkimukset ovat saaneet surkean vastaanoton. On kanttia haukkua maanrakoon Suomen suurimmat tiedemiehet, kirjailijat vaikuttajat, kirjoissa ja blogissa. Toisaalta kaiken pilkkaaja ansaitsee pisteitä, kun joskus pilkkaa ja morkkaa itseäänkin. Ehkä nekin ovat miinuspisteitä.
VastaaPoistaAinakin JK on rehellinen eikä säästä edes itseään.
PoistaKuule, ei blogisti hauku suuria tiedemiehiä tms, mutta ilmeisesti olet päätellyt että hän haukkuu juuri sinua. Älä lue.
PoistaParas kirjailija on se, joka osaa vakuuttavasti valehdella. Tinkirehellisyys on tylsää koska sellainen ominaisuus ei ole totta.
PoistaKirjailijan tehtävä on kertoa tarinoita. Ei niiden tarvitse olla tosia. Itse asiassa midenkin taiteilijoiden tehtävä on kertoa tarinoita. Pelkät kuvat tai veistokset ovat aika hengettömiä
PoistaKirjailijalla ei ole tehtävää. Hänellä on tarve.
PoistaNonneh. Elälämämä älämölön elämööttijöitten älyä täälä näin hier.
VastaaPoistaElämä i(hmi-) ei sunkaan ole mikään valintamyymälä ja sen (ihmiselämän) alkutuotanto on raskasta ja likaista. Lisäksi se haisee. Oliks muita mitä päällimmäisiä?
Täällä sitä viisaat ollaan eikä pujoja kitkemässä Nehän voidaan selittää veks? Laittomiksi vain. Kaikki mikä saadaan julistettua joksikin on niiiiin omaa...
Voi elämän äly.