Sivun näyttöjä yhteensä

17. heinäkuuta 2024

Kenraali palloili


 


Joskus huomaan itsekin, etten tahdo saada itseltäni suunvuoroa. Siksi vaihdoin aihetta, kun mieleeni oli tullut sarja tunnistamis kysymyksiä.

Sama asia vilahti tänään mediassa. Uusimmalla tekniikalla tutulla äänellään puhelimessa puhuva ihminen voikin olla tekoälyyn tukeutuva huijari.

Olin ajatellut, että jos tyttäreni tai kummityttäreni soittaisivat oudosta puhelinnumerosta, voisin kuin keskeyttäen kysyä että kuule, kun minä en (muka) muista, minkä nimisiä teidän nuket olivat, kun leikitte pienenä sahapukilla ratsastamista Harjulassa.

Luulisin etteivät edes asianomaisten veljet tiedä. Ressu Kenkäkauppa ja Puppeli E-myymälä.

Nyt ei ole enää ketään vastaamassa oikein kysymykseen: muistatko Musulmannin?

Alakerran komean kirjahyllyn (Billnäs) välitasolla oli tämän jutun kuvassa esiintyvä sarjakuvasankari Adamson viinapullo kokoisena posliiniesineenä. Todellisuudessa se olikin karahvi. Sen päässä oli pieni korkki. Hölskytin sitä varovasti lapsena. Jotain siellä oli. Jaloviinaa ehkä; isoisälläni oli sitä paremmille vieraille, mutta pullo oli kyllä alushousuihin käärittynä vaatekomerossa. Löysin sen tietysti.

Koriste oli hupaisa ja mummu sanoi sitä jostain syystä Musulmanniksi. Nimen syytä en tiedä, koska hahmo on ruotsalaista työtä ja Adamson oli Suomessa hyvinkin tuttu sotien jälkeen.  Mummuni oli ahkera sarjakuvien lukija. Lehdestä hän tutki aina Mikki Hiiren ja seurasi kiinnostuneena Polle Koninkauluksen ja Helunan vaiheita.

Kuulemani mukaan talvisodan aikana tavoitettiin Kuolemajärven jäältä liian siistissä suomalaisessa sotilaspuvussa desantti. Papereita kysyttäessä hän oli ojentanut papinkirjan eli virkatodistuksen.

Virkatodistuksen saa myös sähköisesti seurakunnasta tai digi- ja väestötietovirastosta, eikä sitä tarvitse mihinkään, paitsi perukirjaan ja sukuselvityksen yhteydessä.

Jouluna 1944 Ardennien vastahyökkäyksen yhteydessä saksalaiset pyrkivät kuuluisa Otto Skortzenyn johdolla levittämään sekasortoa amerikkalaisissa formuissa ja asianmukaisin paperein.

Sotapoliiseille tuli hiki. Omar Bradley olisi selvinnyt lajin huippumiehenä opiseluaikoinaan tuhahtaen improvisoidusta kysymyksestä, kuka johtaa baseballin sarjaa (Yankees), mutta eräs toinen kenraali, jonka asemapaikka oli paperien mukaan Chicago, oli joutua vakaviin sairauksiin, kun ei tiennyt, kuka on Ruskea Pommiheittäjä.

Sotapoliisit olivat kyllä oikeassa. Chicagolainen, joka ei tiedä nyrkkeilijä Joe Louisia, joutaakin ammuttavaksi. Ehkä kenraali oli Mark Clark, joka ei muutenkaan niittänyt mainetta asiallisena ihmisenä, koska hän vastasi “ei voisi vähempää kiinnostaa”.

Taannoin panin merkille, että helsinkiläisyyden hyvä kysymys näyttää menettäneen merkityksensä. “Tavataan kellon alla.” Ennen kaikki tiesivät, että tuo lause tarkoitti Stockmannin kellon alla Aleksilla.

Kerran juttelin näistä olemattomista osoitteista taksissa niin etten huomannutkaan joutuneeni Selloon, kun olin menossa Isoon omenaan. Kuski vahvisti, että kyllä Bensowin talo tunnetaan, vaikkei siinä ole ollut Bensowia eikä viinakauppaa vuosikymmeniin. Litoniuksen taloa ei tunne kukaan, vaikka nimi on hakattu talon seinään, Keskuskadulle. Domus Litonii. Ja tunsin hyvin oikeusneuvosmies Litoniuksen, jolla lienee ollut ennätysmäisen lyhyt työmatka Raastupaan. En kyllä tiedä, missä hän asui. Wikipedian mukaan tuo rakennus on Helsingin vanhin yksityis- ja asuntokäytössä oleva 1800-luvun alkupuolen talo. Katutasolla toki on liikkeitä.

Se on ehkä vain vitsi, että Helsingin yliopiston pedelli eli ylivahtimestari olisi aikoinaan vuokrannut huonetta lehti-ilmoituksella, jossa olisi sanottu:” Huom.! Yliopisto samassa talossa.”

Jos sielä joskus oli vuokrattava boksi, ei sitä taatusti tarvinnut ilmoitella. Mutta minä otin esiin lahjaksi saamani kopiot syntymäni päivän kahdesta sanomalehdestä.

On maailma kieltämättä muuttunut. Helsingin Sanomissa oli sellainenkin ilmoitus että “Myydään vähän käytetty miesten talvihattu”. Niinpä. Ostetaan vähän käytetty silakka tai silli…


62 kommenttia:

  1. Keskeistä epäillyn soluttautujan peitetarinan pyyhkimisessä - tai kuten eräs taho jonka jätän pois säästösyistä mainostaa - legendan räjäyttämisessä on aika- ja kulttuurisidonnaisuuden sopivan yhdistelmän käyttö.

    Kuusikymppinen mahdollinen tomppeli joka kyllä osaa suomea ei aina osaa vastata:
    Mölli, Vellu, Leuka ja kuka?
    Ellei vastausta kuulu heti voi hänet huoletta jättää poliisin työhuoneeseen jossa on pari tuolia, pöytä, cd-soitin ja itsepoltettu levy jossa on tussilla LÄTKÄN MM, pienehkö jääkaappi jossa on sankalukko joka on avoinna mutta jossa ei ole avainta eikä sitä saa lukkoon ja joka sisältää olusia ja makkaraa. Lisäksi on nurkassa komea peikonlehti suuressa ruukussa.

    Puolen tunnin kuluttua kun epäilty on saanut oloutua suomalaisen löytää kuselta ja jääkaapin kulmalla on viiskymppinen ja soitin huutaa ja kolme tyhjää tölkkiä on sievästi jökaapin päälä, samoin on tyhjä makkarapaketti.

    Epämääräisen maan kansalaiset vilkulevat kelloa ja kalenteria ja miettivät miten pirussa tuon kirotun lukon saa suljettua. Kynnet on pureksittu pois ja verenpaine on koholla. Hikoilua esiintyy yleisesti.

    Kameravalvontaa ei tarvita.

    Tällä vois' tienata!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Osa suomalaisista inhoaa jääkiekkoa, juurikin tällaisen hehkutuksen takia.

      Poista
    2. Mölli-rimpsun jatkoksi ehtotan Lallia, mutta jos on oltava korkonimi, niin Heksi. Tai Riihirantasila.

      Poista
    3. Jos Teemu osaa vastata niin hyvä, Tero Pitkämäen ei tarvitse. Kaisa Mäkäräinen kaiketi soittaisi lajiliittoon että ei se kuulkaa voi aina olla helppoa, nyt tilaatte tänne taksin ja sitten ette soittele suutanne sen enempiä.

      Ei vaan voi olla noin montaa ihmistä jotka tajus' että tällä vois' tienata, en kyllä tiedä mitä mutta kai nyt jotakin ?

      Poista
  2. Edesm. OikN Göran P. (29-01;75-99) kertoi kaskun niin, että isänsä junamatkalla Kokkolasta H:kiin opiskelemaan osti Keravan asemalta pääkaupungin lehtiä ja näki niistä ao. ylivahtimestarin vuokralle annetaan -ilmoituksen maininnoin, aikana ennen Uuden puolen rakentamista, "P.S. Universitetet finns på gården". Terv. Iiro Liukkonen

    VastaaPoista
  3. Vanhemmilleni Kaisaniemenkadulla on yhä Kappa-Keskus. Minulle siinä on Pukeva, jollekulle nuoremmalle varmaan Anttilan Kodin Ykkönen. Opiskelijoille se lienee Kaisa-talo. Liikkeiden katoaminen aiheuttaa minussa joskus tunnereaktion, vaikka en olisi niistä mitään koskaan ostanutkaan. Jos ne ovat olleet maamerkkejä ja niistä on puhuttu, se riittää. Maisemien suhteen olen vakavahenkinen konservatiivi.

    Mutta mitä tulee ihmisen tunnistamiseen, Ishiguron "Klara ja aurinko" (Klara and the Sun) on hieno dystopia. Sen päähenkilöhän ei ole ihminen vaan tekoäly, monin tavoin inhimillisempi ja sympaattisempi kuin eräät muut henkilöt. Voisi kai sanoa, että ihmisen tunnistaa muistosta. Muistisairaastahan saatetaan todeta, että hän "ei ole enää täällä". Aika raa'asti sanottu, minusta.

    Tahdon tekoälyn, joka ei vain muista vaan jolla on muistoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos tekoälyllä olisi 'inhimillinen' muisti, en uottaisi siihen, otaksuisin sen muistavan tapahtuman kuin tapahtuman samalla lailla kuin Paavo Väyrynen; "huh huh, tässäkin olin ainoa joka oli oikeassa..."

      Poista
    2. Siinäpä rakennus jonka opin tuntemaan kertakaikkisesti pienenä poikana. Vaikuttanut tietenkin vaikka miten, kuka sellaista osaa arvioida? Koko luolasto, käytävistö, hissit, portaat ja kaikki konehuoneet, ylipäätään kaikki paikat joihin kaikkiin ei ole pääsyä kellään enää.

      Huono Palkkaisten Yhdistyksen Korkeavuorenkadun kierreportaat alas ovat huimat. Alaspäin on - olen unohtanut montako kerrosväliä mutta metreissä ei kerrottu aikoinaan, laskin sen vikkelästi
      jakamalla kolmella ja yllätin ukkelit. Näitä on niin kuivaa kaivaa netistä enää, ei vaan viitsi. Ne ovat lisäksi todella hujan hajan ja hyvä niin. Niin ovat metsästysseurojen jäsenluettelotkin.
      Ennen olivat aseluvat, ja niihin iskivät kiinni lääkärit kun ne koottiin yhteen. Jos nyt pieni ja tarpeeksi väärän vihreä mies tahtoisi tietää vaikka mitä niin yksi lääkäri riittäisi ja nuo näppärät pääsyoikeudet vaikka minne... Tsort, tämähän käy jännäksi.

      No ei käy, eipä taaskaan. Tylsää piisaa. Lääkäristä ei tahdo millään päästä eroon, se on kiinni nilkassa kuin kettuterrieri ja väittää että pitää opetella olemaan sairas ja pitää osata tehdä kun on lääkäri käskenyt ja jalkaan ei saa laittaa mitään eikä kopeloida ilman lupia edes itse lääkäri kun se on ihmisen jalka ja siihen tarvitaan luvat ja rahaa ja aikaa ja verot ja maine ja kunnia ja politiikkaa ja uskontoa ja vieläkö tässä on tilaa vai joko se on mätä ja putoaa pois itsellään? ei vielä no jatketaan, siis ensisijainen hoitomuoto on fysioterapia ja portaissa kannattaa olla ripeä vaikka sattuisi ja hissiä ei tulisi käyttää vaikka tekisi mieli.

      Joo, ihan pienenä jo opin että tilaa on pirusti maan alla.

      Poista
  4. Ops-poks! Joskus 1965 oli sellaista että SAFAn stuidut eivät boksia kelpuuttaneet, tekivät näetsen sisustussuunnitelmia ja remontin luonnoksia ja näin ollen paikalla olo ja atmosfäärin vaikutus tuli tutkia, olla asuvinaan ja ottaa joukko tekijöitä huomioon koska se kuului opintosuunnitelmaan.

    Tyhjiä suuria asuntoja ympäriinsä ja varsinkin keskustassa, halpaa vahtimista, kaikki hyötyivät.

    Nyt on niin piukan päälle vedetty että liikemies korjaan -hlö on aina keikkumassa välissä ja esittelyihin pukeudutaan kuin kekkereihin.

    Välistä siinä vedetään, ja sekin menee teeskennellen molemminpuolin läpi.

    Aivan, sekin mummo joka kutoi sukkiin valmiit reiät sanoi: siitä se kumminkin pois kuluu, miksi siihen lankaa tuhlata. Osasi sijoittaa ja myydä tyhjää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei riitä jos kielletään mummoilta kudonta. Saman tien kannattaa kieltää mummot. Kuten on kiellettykin, paitsi pilkkakirveiltä.

      Poista
    2. Hmh. No ei tietenkään. On kiellettävä sukista ylimääräiset reiät, vain yksi reikä sukkaa kohden, muuten sen eu-luokitus ja tullinimike on muutettava patalapuksi ranskankielellä, ja tuotantomäärien kiintiöitä valvottava. Ei EUn ulkopuolisille patalapuille, CE -merkintä on oltava joka patalapussa ja pareittain myyminen on kiellettävä koska se viittaa selvästi aivan muuhun käyttöön. Saksalainen käytäntö saa jatkua poikkeusluvalla vuoteen 2035, perinteiset käteen pujotettavat nahkapatalaput ovat siellä metsästäjien perinneasuun kuuluvat, myös saamelaisten turkispatalaput ovat poikkeus joka voidaan sallia kunhan siitä on ensin saatu alkuperäiskansoja koskevan erillislainsäädännön mukainen poikkeus asetuskokoelmaan. Niiden maastavientiä on tietenkin tarkkailtava.

      Kylmiä leikkeleitä.

      Poista
  5. Väitetysti eli en millään muista miksi olen muistavinani että triangulaatio-ommelten tekoa harjoiteltiin kananmunan nahkaan?

    Olen kenties sitä mieltä että kolmen nollan langalla ja käyräneulalla tuo postimerkkiesimerkki ei ole hupia.

    Käyttäisin keitettyä perunaa.

    Punainen karhunlanka on iloinen asia, paitsi jos on pimeää, verta ja kiire. Silloin panzerklebeband on tepsivämpää. Värivaihtoehdot: vihreä.

    Kuka olikaan tuo läkkiseppä joka piirsi peltiin kirjeen ja liimasi toisen puolen melkoisella postimerkkimäärällä peittoon, pohjalaista lähtöä?

    VastaaPoista
  6. Rupesin miettimään Tampereen keskustan uusrenessanssi-, jugend- ja funkkistalojen nimiä. Ensimmäinen huomio oli, että yllättävän moni niistä on jäljellä, tuho ei ollut niin pahaa kuin Turussa.

    Kaikkia kutsutaan alkuperäisellä nimellä, mutta vain yhdessä toimi vielä minun opiskeluaikanani alkuperäinen liike: Sandbergin rautakauppa (1882-1977).

    VastaaPoista
  7. Tänne pikkukaupunkiin muutettuamme saimme usein kuulla osoitetta selvitellessämme: "Ni bor alltså i Lasseniuska villan." Ja lisäyksenä: "Siellä käytiin aina partiokokouksessa. Rouva piti niitä." Mukava tietää jotain historiasta, jota seinät huokuvat, kuten että talon rakennutti muuan eversti (everstiluutnantti se vain oli, valisti naapuri) ja yksi pojista oli ollut urheilijana tunnettu Torbjörn. Ja että silläkin perheellä oli neljä poikaa.

    "Tavataan kellon alla" -sanontaa käytetään muuallakin. Olen kuullut sen Tanskassa: "Vi ses under uret", mikä kuulostaa sen tapaiselta kuin "une´ uure", syvällä kurkkuärrällä.

    Facebookin kautta tuli kaikenlaisia huijari-yhteydenottoja kuten "professori Walesista" tai "lentokapteeni Kabulista (!)", kunnes lakkasin sitä käyttämästä, kun lapsenlapset siirtyivät muuanne. Ihan oikea huijari lähestyi vuosi sitten tekstiviestillä: "Hei äiti". Ja myöhemmin toinen: "Hei isä!" Olin ilmeisesti jollain listalla. Uutisalalla työskentelevä poikani varoitti silloin, että kohta ne voivat alkaa puhua tutuilla äänillä. Paras sellaiseen on varautua, miettiä vähän strategioita. Mistähän ne niitä puhelinnumeroita kaivelevat?

    VastaaPoista
  8. Ensimmäinen muistamani sarjakuva on Akkarista 50-luvulla. Siinä jäiden keskellä myrskyssä ajelevan Akun laivaa ruikitaan konetykillä. Näytti Barksilta ja lieni tarina Amerikan kruunusta. Ihan samaa ruutua en ole löytänyt jälkeenpäin etsiessäni, joten muistoni ei ehkä ole ihan täydellinen. Maton lehden alla kyllä muistan ja mummolan lattian. Isoisä oli sivistysmiehiä.

    VastaaPoista
  9. Kasvoin kaivoskylässä, jossa kaikilla kerrostaloilla oli nimi, joka komeili keskellä seinää ja toimi osoitteena (esim. Rumpu B17). Nimet liittyivät kaivosteollisuuteen - mm. Kuula, Mylly, Malmi, Nousu, Titaani ja vanhimpana Paukkula.

    VastaaPoista
  10. Kauhistus! Minut ammuttaisiin taatusti heti, koska en tiedä ainuttakaan nykyistä jalkapallon, jääkiekon tai salibandyn pelaajaa!
    Muutaman yleisurheilijan kyllä, mutta yleisesti ottaen he taas eivät tunnu kiinnostavan ns. suurta yleisöä; nyrkkeilijät eivät ehkä enää edes pientä.

    Myös ajantasaisen populaarikulttuurin tuntemukseni on aivan olematonta. Räppärit, popparit, suoratoistotähdet, tiktokkaajat sun muut influensserit lyövät ihan tyhjää.

    Niin se vaan hujahti ohi, elämä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin mutta mille se maistui ja montako koiraa, kisaa, hevosta, vuohta ja kimalaista ja pääskystä ja rottaa ja kotihiirtä ja kurkiauraa ja rusakkoa olet syön-, tullut nähneeksi?

      Kyy on lempeä ja cool, ei se ole kiukkuinen eikä vaarallinen. Sen elämä on vaarallista ja se on herkkä ja se osaa sanoa sen.

      Niin on kirjailijoihin perehtynyt ihminenkin. Keskittyisi niihin kirjoihinsa. Kirjoittelisi omaksi sensaatiomaiseksi iloksensa vaikka yöpöytälaatikon alla maaten, tai ullakolla, tai vinnin peräkamarissa, tai vaikka nyt missä mutta ei kirjastossa eikä eikä bussissa eikä juna-, no intercitytyyppisen junan yläkerrassa ehkä joo mutta ei joka päivä eikä muiden nähden. Pois se show että katsokaa kun mä tuotan ja oon tärkeä.

      Poista
    2. Minua kyy puri sormeen vadelmia kerätessäni. EI varoittanut mistään, iski vaan luuhun asti.

      Poista
    3. Ihminen maistuu kyystä hyvälle.

      Poista
  11. E- päämääräinen blogi. Teetä, reetä ja yksiä ihme kummia. Teräviä ja tylsiä. Kirjastoja ja veneen alla makoilua. Ruokia ja eläimiä. Ei hyttysiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Riemastuttava blogiviritelmä sinulla, ITTE, mutta sinne ei voinut kommentoida. Jokin tekninen ongelma.

      Poista
    2. Jes! Kiitos, en tiiä mahtuuko kaatumaan mutta kokkeillaan.
      Ehtis vaan.

      Poista
    3. Kiikastanee kirjautumisesta, tarkistanpa vielä mutta ei siellä ole vielä juuri muuta kuin saitti ja kyltti.

      Piakkoin, jahman joudan, on.

      Poista
  12. Tuosta sodanjälkeisestä pula-ajasta miesten käytetyn talvihatun kaupitteluineen johtui mieleen itse sota-ajan äärimmäinen niukkuus, josta paljon on kirjoitettu. Sitä kohti oltaneen taas matkalla - jos hyvin käy ja asiat sillä selviävät.

    Varsinkin nettipalstoilla näkyy usein väitettävän, että Suomen oli kerta kaikkiaan "pakko" lähteä mukaan Hitlerin idänhyökkäykseen jo elintarvike- ja muun huollon takia. Täyttä pötyä, väittäisin. Myös Ruotsissa koettiin maailmansodan tuottama pula ankarine säännöstelyineen ja korttipeleineen. Ei sielläkään silkkaa Löfbergs Lilaa juotu, vaan "kändikset" pantiin lehdissä mainostamaan "Mabou"-kahvinkorviketta (ei sentään "vastiketta"). Ero Suomen oloihin oli toki selvä, mutta ilmeisesti kuitenkin vain määrällinen, ei laadullinen. - Heti huhtikuun 1940 Skandinavian-miehitystensä jälkeen natsi-Saksa miinoitti niemimaan länsirannikot (kuuluisa "Skagerackspärren"). Se sulki Ruotsin kauppamerenkulun hyväksi aikaa ulos "Länsimereltä", monia aluksia upposi, ja kun erityislupia ajan myötä sitten saatiin, siitä huolimatta sota häiritsi pahoin maan ulkomaankauppaa aina sodan loppuun asti. Niin muodoin hallitsevaksi kauppakumppaniksi tuli Saksa - niin kuin Suomellakin.

    On jopa väitetty, että tekstiilituonnin tai niiden raaka-aineiden niukkuus ("Ett folket i cellull", siis sillassa ja säterissä) antoi alun erityisen nuorison alakulttuurin synnylle Ruotsissa; liekö ollut siellä ensimmäinen laatuaan? Tarkoitan nelikymmenluvulla virinnyttä "swingpjatten"-ilmiötä. Ainakin Tukholmassa osa nuorista miehistä alkoi pukeutua "tyköistuvaan", pitkään ja helmasta hyvin väljään ulsteriin. Housut olivat puolestaan lyhyet ja kapeat. Hatun lieri sekin niukka, ja niskatukka lyhyeksi kynitty. (Suomessa otaksuttavasti - luonnollisista syistä - hyvin vähäiselle huomiolle jäänyt swing lienee länsinaapurissa siis saanut kokonaan toisenlaisen aseman nuorisomusiikkina jo pelkästään "Swing it, magistern" elokuvan (1940) ansioista kirkkaana tähtenään hyvin nuori Alice Babs.)

    Edellinen oli siis lyhykäinen johdatus siihen, mistä arvelen Suomen ensimmäisen nuorisoalakulttuurin, "lättähatut", mahdollisesti saaneen alkuimpulssinsa. Siitähän oli muutama päivä sitten puhetta (Kemppinen, "Rupuralli" 14.7.2024). Suomen ensimmäisestä "rock-konsertista" Turun Konserttitalossa myöhäissyksyllä 1956 on paljon kirjoitettu. Ei sielläkään mitään rockia soitettu; taisi olla jokin Gusse Rössin orkesteri, joka saksofonilla töräytteli. Siitä huolimatta täysi sali nuoria villiintyi. Pari hurjinta taisi nousta penkistään, nostaa kädet ylös ja huuta "rock'n'roll". Heidät poistettiin oitis ylälämpiön puolelle rauhoittumaan. Konsertin jälkeen pitkään, tummaan sinelliin ja karvahattuun sonnustautuneet vankat saapasniekat pitivät mustanmaijan takaovea auki ja pyydystivät sinne muutaman samanmoisen pahikon. (Kerron kerrottua, koska itse samoihin aikoihin vasta aapistoa avaelin.)

    Eivät ne 50-luvun lättähatut muuten tainneet yleensäkään, toisin kuin blogissa mainittiin, sähkökitarasta paljon tietää. Sen läpimurto meikäläisessä tietoisuudessa ajoittunee 1960-luvun alkuvuosiin, jolloin ns. rautalanka soi. Kesällä 1963 radiossa kaikui taas kerran Sounds-yhtyeen esittämä "Emma". Muuan iäkkäämpi mies tokaisi loppu-ujellusta kuunnellessaan: "Kyllä tuo ukulelen soitto on sitten kaunista." Minua ja muuatta toista samanikäistä, hieman toisella kymmenellä olevaa "tietäväistä" kloddia nauratti niin.



    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vielä 1950 luvulla oltiin eurooppalaisia, sen jälkeen maastamme on tullut typerä tekojenkkilä.

      Poista
    2. Se on se rokki. Rautalankamusiikki ja tupakinpolttaminen muitten nähden on pilannut pysyvästi kaiken.

      Solttupojat sen paperossin on keksinyt.
      Kun niiltä meni piiput poikki taistelun tuoksinassa niin ne keksi että salpietarilla kasteltuun kartussilaukauksen paperiin voi kääriä sätkän.

      Rosie the riveteer teki sitten metkuja kun se joutui miehiä tuuraamaan.

      We can smoke 'em. Ei vaan maistu, turha korsi porsaan suussa.

      Nuoriso tietää tämän.

      Ei mitään tekoa, aitoa sen olla pitää.

      Poista
    3. Näitähän Kari piirteli pitkään, saivat sijansa ja se pysyy. Karikatyyri on rankkaa ja sen huomiokyky merkittävä.

      Poista
    4. Vaihtoehtona oli tekoryssälä.

      Poista
    5. Tekoryssälä? Kuka sen on keksinyt ja koska? Ei ollu kyllä olemassa eikä edes totta. Mistä näitä keinotyhmyyden avulla luotuja kommentin kommentteja oikein tihkuu, pittää taas tiivistää jollain IT -aineella.

      Mitä muka kävi? Ladat maalattiin kunnolla ja niihin pantiin paremmat penkit. Hyvä auto, Žiguli. Volvokaan ei lämminny yhtä nopsaan, ja kellä nyt Volvoon oli varaa niin no..

      Vai että teko-

      Entäs se Kostamus, ja entäs ydinvoimalat, ja entäs mitä perkelettä tässä jauhamaan kun pelkkä asian kuva on kielellä ja mieli muualla.

      Ladat muuten myytiin takaisin, heh.

      Poista
    6. Äänivahvistetun musiikin historia Suomessa on pitkälle MS Audiotronin ja Matti Sarapaltion henkilöhistoria. Sitä ennen lähinnä seinille ripustettujen kovapuhujien räikeää räminää koulujen juhlasaleissa.

      Poista
    7. Totta, ei tinkivaroja. Äm ässän vaikutus oli jysähtävä. Masa muuten meni kyselemään kaappeihin kokokaavoja Köykältä, Voimaradiosta. Muuten hyvä mutta.. no, TMK ei uskonut että niin suuria elementtejä on olemassakaan ja Salahalkio taas ei uskonut että mitään Q -arvoa tarvitaan laskuissa kunhan vain pituus leveys ja korkeus. Vähin erin asia alkoi selvitä molemmille ja edut näkyivät molemmin puolin, Voima OP-3 sen mukana tuli 55 litran kaiutin joka suositeltiin pantavaksi nurkkaan ja pieniä kakkurasian kokoisia joilla ei ollut niin väliä. Mikä onkaan nyt tilanne markkinoilla? Oli todella pitkällä ja paljon edellä aikaansa, Voimaradio.
      MS -Audiotron rakensi ensimmäisen mikrotietokoneella ohjatun äänipöydän.

      Poista
  13. Kyä määkin kerran rupesin miättimään, mutta heti tuli pää kippeeksii. Sihen jätin mokomankin miättimisen.

    VastaaPoista
    Vastaukset


    1. Hän siteeraa taiten:

      ..mutta sitten kuulkaa kauheeta pahus sentään, vaimo oli unohtanut tämän-tämän salvian pois.. eikä sitä sitten syöny naapurin labradorinnoutajakaan ja silti se tuli kamalan kipeeksiii.

      Uuno on numero yksi.

      Poista
  14. Oikeusneuvosmiehistä eli entisen raastuvanoikeuden tuomareista puheen ollen: Muuan matrikkeli, ei juristisellainen, ei halunnut tai osannut tunnistaa moisen virkanimikkeen olemassaoloa, vaan teki heistä oikeusneuvoksia, siis korkeimman oikeuden tuomareita! Ilmeisesti siellä luulivat tietojen ilmoittajia vähän yksinkertaisiksi, vaikka itse olivat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, meillähän oli ennen myös kunnallisneuvosmiehiä raastuvanoikeuksissa ja maistraateissa. Neuvosmies-yhdyssana tässäkin siis virkanimikkeen loppuosana. Kunnallisneuvos oli jotain aivan muuta.

      Poista
    2. Isäni oli häradshövding eli herastuomari. Siitä onkin sitten kuultu erilaisia väännöksiä.

      Poista
    3. Häradshövding oli kihlakunnantuomari. Herastuomari oli häradsdomare.

      Poista
    4. En ole lakialalla joten tietoni loppuvat just tähän. Häradshövding oli ja istui käräjiä eri puolilla Suomea.

      Poista
  15. Bensowin talossa taitaa siellä ylhäällä lukea vieläkin se Bensow, vai uneksinko vain kympin ratikassa. Niin, ja Presidentinlinnassakin on ulkopuolisia opiskelijoita asunut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ennen firmojen nimet hakattiin kiveen; nyt tarvitaan "TV-näyttö" johon firman nimen voi vaihtaa vaikka sekunnin välein.

      Poista
  16. Tekoälyksi lasken myös mekaanisen jossakin Suuren Hegemonian laitoksella sovittujen käsitysten, arvojen ja asenteiden pakkotoistamisen.
    Näytteitä tästä löytyy nonstop esimerkiksi mediasta.
    Vaikka se mitä meidän "eurooppalaisten" tulee ajatella Trumpista.
    Avaapa kokeeksi vaikka HS, näyte tästä löytyy aina ja nopeasti päivittäin.

    Kun vastaavaa harjoittaa Putler, nimitämme sitä hybridivaikuttamiseksi.
    Mutta tämä meidän on ihmisen, esimerkiksi toimittajan, ajatteluun livahtanutta tekoälyä. Kriittisen ja monipuolisen ajattelun syrjäyttänyt äly ei nyt ainakaan varsinaista älyä ole vaikka sitä tuottaakin aivoaines eikä kone.
    Koska ajattelussahan on useita näkökulmia ja ristiriitoja aina, eikö?

    VastaaPoista
  17. 50 vuotta sitten mm. kouluissa oli käytössä lämpökopiokoneita, joilla pystyi tekemään painetusta sivusta vahaksen, josta taas sai toisenlaisella kopiokoneella paperikopioita. Nykyään lämpökopiokonetta käyttävät nähtävästi tatuoijat. Tekevät sillä piirrosmallista vahaksen, joka sitten laitetaan iholle ja sen läpi painellaan mustetta ja näin siirretään malli iholle. Minusta tässä näkyy maailman muuttuminen oikein konkreettisesti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Entä jos ne alkavat ottaa toisistaan kopioita ilman liiketoimintaa?

      Näpit irti siitä toisenlaisesta kopiokoneesta!

      Poista
  18. Milloin tulee uusi, hyvä, blogitus?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jokuhan oli toivonut tällaisen, peräti tilannut. Kannattaisi olla tarkempi toiveissaan, sillä ne voivat toteutua.

      Poista
    2. Kuinka niin? Kaipaatko lomaa? Olo kuin liukuhihnan äärellä?

      Poista
    3. Mikä sinua vaivaa? Haudassa saa istua, sanoi Mooses varpuselle. Se tapa blogittajana pitävi.

      Poista
    4. Kunnon mies elää kynä kädessä, neuvoi isä Sakari Topeliukselle, Jukka Kuoppamäen sukulaisellekin. Siksi tämä kirjoitti professorina Suomelle historian. Älkäämme olko Pekkaa pahempia.

      Poista
    5. Jokainen pahe on liioiteltuna hyve, josta liioiteltuna koituu puolestaan pahe.

      Poista
    6. Loma, mikä se on? Olen kuullut sanan. Jos se on sitä mitä luulisin, sitä ei ole kirjailijalla, tutkijalla, potilaalla, omaishoitajalla, blogittajalla, rikollisella, ateistilla, lahkolaisella, alkoholistilla, kyttääjällä, pakenijalla, hölkkääjällä, kuolijalla, omaisella, vanhuksella yms.

      Poista
    7. Itsenä olemisesta ei ole lomaa, Hän sanoi, Ihminen isolla kirjaimella. Muisto kuin taivaan kirkkain tähti.

      Poista
    8. Älä edes ajattele, että sinulla olisi lomaoikeus tässä maassa, palkansaajien ja rahakkaitten diktatuurissa.

      Poista
    9. On vaaraksi levittää disinformaatiota suomesta demokratiana jossa ahkerimmille orjille muka kuuluu kesäloma.

      Poista
    10. Yrittäjillä ei tunnetusti ole lomia joko lainkaan tai hyvin vähän. Sensijaan duunarille kuuluu nykyisin normisti 5 - 6 viikon kesäloma. Jokaisesta työskennellystä kuukaudesta tulee lakisääteisesti tietty määrä lomapäiviä.

      Poista
    11. Loma on aika kahden työn lomassa.

      Poista
    12. Kun on päässyt siihen asemaan ja asteeseen että ei ole huolta lomittajista niin ei ole lomistakaan huolenaiheeksi, eikä lomautuksista.

      Onhan keksitty ympärivuorokautinen monivuotinen työtön. Se se vasta jaksaa!

      Poista
    13. Orjat on nykyään korvattu työttömillä, joilla saa teetättää lähes mitä tahansa ylläpitokorvauksella.

      Poista
    14. Ei koe-eläinten käytölle, siviilit ja sivarit on keksitty että työttömät saa tehdä rauhassa töitä.

      Lakko-oikeus ja lomat pois poliitikoilta!

      Poista
    15. Mitä loma on? Haluaisin olla kunnon ihminen ja kokeilla sitä. Oikeasti, mitä pitää tehdä, ja miten olette selviytyneet siitä? Yritin yhden päivän eilen mutta en voinut kuin ajatella työtä. Kauanko tätä täytyy jatkaa ja mikä sen tarkoitus on? Hirveän vaikeaa. Stressaavaa ja uuvuttavaa loma siis on. Mihin tällä pyritään?

      Poista
  19. Vastausta ei ole. Ajattelen heitä jotka eivät ole vuosiin päässeet mihinkään. Ehkä ei voi istua vieraalla istuimella tai ainakaan nousta siltä. Ehkä lääkäri sanoi, että ei kannatakaan lähteä sille muutamien tuntien matkalle. Mielikuvitusta käyttäen voisi hän matkata tai jollain muulla ihmeellisellä tavalla mutta jos
    mielikuvitus ei riitä

    VastaaPoista