Kenraali palloili

 

Joskus huomaan itsekin, etten tahdo saada itseltäni suunvuoroa. Siksi vaihdoin aihetta, kun mieleeni oli tullut sarja tunnistamis kysymyksiä.

Sama asia vilahti tänään mediassa. Uusimmalla tekniikalla tutulla äänellään puhelimessa puhuva ihminen voikin olla tekoälyyn tukeutuva huijari.

Olin ajatellut, että jos tyttäreni tai kummityttäreni soittaisivat oudosta puhelinnumerosta, voisin kuin keskeyttäen kysyä että kuule, kun minä en (muka) muista, minkä nimisiä teidän nuket olivat, kun leikitte pienenä sahapukilla ratsastamista Harjulassa.

Luulisin etteivät edes asianomaisten veljet tiedä. Ressu Kenkäkauppa ja Puppeli E-myymälä.

Nyt ei ole enää ketään vastaamassa oikein kysymykseen: muistatko Musulmannin?

Alakerran komean kirjahyllyn (Billnäs) välitasolla oli tämän jutun kuvassa esiintyvä sarjakuvasankari Adamson viinapullo kokoisena posliiniesineenä. Todellisuudessa se olikin karahvi. Sen päässä oli pieni korkki. Hölskytin sitä varovasti lapsena. Jotain siellä oli. Jaloviinaa ehkä; isoisälläni oli sitä paremmille vieraille, mutta pullo oli kyllä alushousuihin käärittynä vaatekomerossa. Löysin sen tietysti.

Koriste oli hupaisa ja mummu sanoi sitä jostain syystä Musulmanniksi. Nimen syytä en tiedä, koska hahmo on ruotsalaista työtä ja Adamson oli Suomessa hyvinkin tuttu sotien jälkeen.  Mummuni oli ahkera sarjakuvien lukija. Lehdestä hän tutki aina Mikki Hiiren ja seurasi kiinnostuneena Polle Koninkauluksen ja Helunan vaiheita.

Kuulemani mukaan talvisodan aikana tavoitettiin Kuolemajärven jäältä liian siistissä suomalaisessa sotilaspuvussa desantti. Papereita kysyttäessä hän oli ojentanut papinkirjan eli virkatodistuksen.

Virkatodistuksen saa myös sähköisesti seurakunnasta tai digi- ja väestötietovirastosta, eikä sitä tarvitse mihinkään, paitsi perukirjaan ja sukuselvityksen yhteydessä.

Jouluna 1944 Ardennien vastahyökkäyksen yhteydessä saksalaiset pyrkivät kuuluisa Otto Skortzenyn johdolla levittämään sekasortoa amerikkalaisissa formuissa ja asianmukaisin paperein.

Sotapoliiseille tuli hiki. Omar Bradley olisi selvinnyt lajin huippumiehenä opiseluaikoinaan tuhahtaen improvisoidusta kysymyksestä, kuka johtaa baseballin sarjaa (Yankees), mutta eräs toinen kenraali, jonka asemapaikka oli paperien mukaan Chicago, oli joutua vakaviin sairauksiin, kun ei tiennyt, kuka on Ruskea Pommiheittäjä.

Sotapoliisit olivat kyllä oikeassa. Chicagolainen, joka ei tiedä nyrkkeilijä Joe Louisia, joutaakin ammuttavaksi. Ehkä kenraali oli Mark Clark, joka ei muutenkaan niittänyt mainetta asiallisena ihmisenä, koska hän vastasi “ei voisi vähempää kiinnostaa”.

Taannoin panin merkille, että helsinkiläisyyden hyvä kysymys näyttää menettäneen merkityksensä. “Tavataan kellon alla.” Ennen kaikki tiesivät, että tuo lause tarkoitti Stockmannin kellon alla Aleksilla.

Kerran juttelin näistä olemattomista osoitteista taksissa niin etten huomannutkaan joutuneeni Selloon, kun olin menossa Isoon omenaan. Kuski vahvisti, että kyllä Bensowin talo tunnetaan, vaikkei siinä ole ollut Bensowia eikä viinakauppaa vuosikymmeniin. Litoniuksen taloa ei tunne kukaan, vaikka nimi on hakattu talon seinään, Keskuskadulle. Domus Litonii. Ja tunsin hyvin oikeusneuvosmies Litoniuksen, jolla lienee ollut ennätysmäisen lyhyt työmatka Raastupaan. En kyllä tiedä, missä hän asui. Wikipedian mukaan tuo rakennus on Helsingin vanhin yksityis- ja asuntokäytössä oleva 1800-luvun alkupuolen talo. Katutasolla toki on liikkeitä.

Se on ehkä vain vitsi, että Helsingin yliopiston pedelli eli ylivahtimestari olisi aikoinaan vuokrannut huonetta lehti-ilmoituksella, jossa olisi sanottu:” Huom.! Yliopisto samassa talossa.”

Jos sielä joskus oli vuokrattava boksi, ei sitä taatusti tarvinnut ilmoitella. Mutta minä otin esiin lahjaksi saamani kopiot syntymäni päivän kahdesta sanomalehdestä.

On maailma kieltämättä muuttunut. Helsingin Sanomissa oli sellainenkin ilmoitus että “Myydään vähän käytetty miesten talvihattu”. Niinpä. Ostetaan vähän käytetty silakka tai silli…