Lukio ja ammatillinen koulutus muuttuvat maksuttomiksi tänä syksynä. Otavan äidinkielen yhden vuoden oppimispaketin hinta on 45 euroa oppilasta kohti vuodessa.
https://oppimisenpalvelut.otava.fi/wp-content/uploads/2021/03/otava-hinnasto-lops21-digipaketit.pdf
Verkossa ilmoitetun mukaan tuo hinta peritään lukiossa pakollisesta aineistosta, tässä esimerkissä äidinkielestä. Mitä kunnat maksavat, se on eri asia. Sitten kun media keksii kysyä tätä, vastaus lienee ”neuvottelukysymys” tai ”liikesalaisuus”.
Olen seurannut kustannusalan julkisia tilastoja nyt 60 vuotta ja ollut siis työssä sekä kirjakauppapuolella että kustantajalla. Tähän mennessä kaikki julkisessa mediassa näkemäni tilastotiedot ovat olleet joko vääriä tai harhaanjohtavia. Viimeksi kerrottaessa kirjallisuuden myynnin elpymisestä korona-aikana, nähdäkseni osa tästä ”noususta” oli rahan pyörittämistä konsernin sisällä. Miten on arvioitava esimerkiksi Otavan myyntiä Otavan omistamalle Suomalaiselle kirjakaupalle?
Medialle ei aikoinaan hetkeen valjennut, että esimerkiksi kirjakerho oli keino sivuuttaa vähittäiskauppaporras ja ”halpa” kirjakerhohinta saattoi jyvinkin olla kustantajalle parempi kuin kirjakauppahinta.
Sekään ei kuulu yleissivistykseen, että perinteisesti kaunokirjallisuuden myynti on taloudellisesti mitättömän pientä. Oppimateriaali oli kirjankustantamisen syömähammas, tyypillisesti yli puolet myynnistä. Ja oppimateriaalin tuotanto oli erittäin keskittynyttä. Kerran koulut valitsivat joko WSOY:n tai Otavan paketit esimerkiksi ensimmäisen vieraan kielen opetukseen, joskus harvoin Tammen ja ani harvoin muun. Muinoin Valistus oli etenkin kansakoulun kirjoihin erikoistunut yhtiö.
Mutta muinoin myös kouluhallituksen pääjohtajat ja neuvokset ansaitsivat erittäin paljon kirjoittamalla oppikirjoja. Ja eräät vanhemman polven vielä muistamat kirjan tekijät, kuten Biese, Nyström, Jacobsson ja Kivirikko, olivat valiokoulujen yliopettajia.
Bisnes ei ole mitenkään pientä. Suomen mahdollisesti myydyin kirja on Koulun biologia. Näkemäni tieto on 12 miljoonaa myytyä kappaletta.
Markkinajohtaja lienee Sanoma ja kakkonen Otava. Päässälaskuni mukaan nyt istuvan hallituksen toteuttama uudistus merkitsee tiettävästi vain digitaalisena tuotettavaa oppimateriaalia noin 100 miljoonalla vuodessa. Huomautan etten ole tilintarkastaja ja ettei käytettävissä ole nytkään luotettavia lukuja.
Pitkän aikuisuuteni aikana on useita kertoja vaadittu oppivelvollisuuskoulujen oppimateriaalin siirtämistä valtion omistukseen tai määräysvaltaan. Tiedän että tuon aineiston takia kustannusliikkeitä on haluttu myös rauhoittaa verotuksella. Kolmanneksi: välillä on kuultu pientä, piipittävää ääntä siitä etteivät kustannusliikkeet tee oikeastaan mitään suomenkielisen korkeakoulukirjallisuuden hyväksi.
On minulla kansalaismielipidekin asiasta. Kannatan nykyistä järjestelmää eli Otavaa ja Sanomaa. Tiedän aika tarkoin, miten vaikeaa ja suurta kokemusta vaativaa tuollaisen aineiston tuottaminen on. Lisäksi olen hyvilläni siitä, että maassa on kaksi merkittävää laaja-alaista kustantajaa (myös Otavalla on ne lehdet).
Paitsi biologian myös englannin oppikirjaa myytiin kauan ja käytettiin kaikkialla 60- ja 70-luvuilla. Tampereen normaalikoulun englannin yliopettaja A.A. saattoi olla vuosikausia virkavapaalla hevosilleen omistautuen ja tietenkin myös oppikirjojaan hioen. Tuli hän sitten takaisin kouluun vuodeksi niin, että minäkin saatoin auskultoida, kun hänellä oli niin hyvä maine. Ei hän kuitenkaan mielestäni ollut mitenkään erityishyvä tai ei ehkä viitsinyt enää paneutua siihen kouluhommaan täysillä. Ruotsin puolella oli paljon modernimmat menetelmät, ja niin minä sitten seurasinkin myös niitä tunteja ja vähitellen siirryinkin ruotsin lehtoriksi, kun niitä virkoja aukeni sopivasti. Saksan olin jo jossain vaiheessa hylännyt aikaisemmin, onneksi, vaikka siitä piti tulla pääaineeni. Elämänpolku on monista sattumista kiinni.
VastaaPoistaIhan mielenkiinnosta kyselen kaverin puolesta, että miksi noita oppikirjoja on tarpeen myydä uudestaan hieman muutettuna? En oikein ymmärrä, miksi kielten oppikirjoja pitäisi muuttaa, koska harvan kielen kielioppi tai sanasto muuttuu niin paljon, että uusi versio kirjasta olisi tarpeen. Strategiahan on, että muutetaan muutamaa lukua sen verran, että vanhaa kirjaa ei voi käyttää. Sama koskee luonnontieteitä. Muuttuuko matematiikka kovinkin paljon vuodessa tai parissa. Tai fysiikka?
VastaaPoistaMiksi aina käy näin? Pojanpoika menee lukioon, ja olisin saanut monista oppikirjoista alennusta. Vähiin käyvät mahdollisuudet tehdä itsensä tärkeäksi.
VastaaPoistaArvoisa bloginpitäjä, kommenttini eivät ilmeisesti lähde vaan painettuani Julkaise-nappia saan Blogger-viestin "Aww, something went wrong". Kokeilen nyt jos nimen vaihtaminen nimettömäksi olisi ratkaisu. Tätä kommenttia ei tarvitse julkaista vaan ehkä reagoida. Eero Raunio
VastaaPoistaKoe, käyttäen Google-tiliä.
PoistaKerrottiin, että yksi italialainen opettaja oli hankkinut kouluunsa suomalaiset matematiikankirjat. Saisiko kansainvälistä vientiä vaikkapa hirmuisen kookkaille historiankirjoille, joissa vuosisadat vierivät aukeaman kokoisina detaljikkaina värikuvina ilman tekstiä?
VastaaPoista