Tunnelmat ja mielialat tuntuvat usein sieventyvän muotoon: aina samaa. Tai: jatkuvasti huonompaa. Tai: jos joku edes joskus jotain, mutta kun ei kukaan koskaan mitään, vaan kaikki aina vaan.
Korkea, toimintaa rajoittava ikä on riemukas kokemus. En tee enää suunnitelmia enkä missään tapauksessa tavoittele parannusta tai ihmisenä kehittymistä.
Nyt äkisti mieleeni palanneessa Muumissa – sarjakuvassa – Muumipeikko ja Nipsu menivät vanhainkotiin myymään nuoruuden lähteen vettä. Ukot ja akat karhasivat heidät tiehensä. Jaa että jälleen nuoreksi! Ja kaikki sydänsurut takaisin! Ei tule kuuloonkaan!
Henkinen ohjaajani eli äitini tuntuu olevan samaa mieltä. Oma asenteeni on juuri tuo. Äiti hissuttaa rollaattorin avulla, mutta ei hänellä kertomansa mukaan ole enää mihinkään asiaakaan. Eikä ole paljon tuttaviakaan. Hengissä. Itse osallistun ilmastotalkoisiin muun muassa kaihtamalla lentämistä. Sen sijaan annan ajatuksen lentää.
Tony Judt esitti täsmälleen saman ajatuksen kuin Topelius 150 vuotta aikaisemmin. Teollisen vallankumouksen suurin käänne oli ihmisten muuttunut suhde toisiinsa. Judt olisi halunnut kuvata rautatien tulon mullistuksensa, joka sai eri säätyiset ihmiset matkustamaan samassa vaunussa. Topelius kuvasi täsmälleen tämän saman ensi junamatkana Helsingistä Hämeenlinnaan. Tarinan perhe suhtautuu samaan vaunuun tunkeutuvaan kanssamatkustajaan juuri kuin asuntoonsa änkeävään tuntemattomaan.
Amerikkalainen Alfred D. Chandler mullisti historiatiedettä käsittelemällä kolmessa hienossa kirjassa kartelleja ja laajasti eri maiden suuryrityksiä, business history.
Uusi laaja Oxfordin saman alan käsikirja vilauttaa esiin näkökulman, joka sisältää myös kommentin Trumpin voitosta tutkimuksissa.
Ensimmäinen suuri mediamarkkintipoliitikko oli Franklin D. Roosevelt. Mainonta ja markkinointi olivat syntyneet 1930-luvulla, kun jättiläisyritykset muuttuivat vieläpä monialayrityksiksi. Uranuurtaja oli DuPont. Aluksi ruutia ja rjähteitä, pian tekoaineita kuten yhtiössä kehitettyä nailonia. Ennen pitkää erässä tuli Unilever ja monia muita.
Markkinoinnilla viedään ihmisiltä valinnanvapaus vakuuttamalla, että heillä on valinnanvapaus.
Tämä on tietysti ollut parlamentaarisen ja sitä ennen muunkin demokratian keino kautta aikojen, mutta ennen siihen tarvittiin puhuttua tai puhuttua ja painettua retoriikkaa. Nyt keinot lisääntyivät valtavasti.
Minulle maailman hienoin esimerkki informaatiosodasta eli nykyajasta oli Leningrad 9.8.1942, Leningradin saarto oli sekä ihmisuhrein että ammuksin laskien suurempi taistelu kuin Stalingrad. Kun kaupungin piti olla jo luhistunut ja sortunut raunioihin ja barbariaan näyttönä siitä, että ei venäläinen pysty siihen mihin hieno saksalainen, kaupungissa esitettiin Shostakovichin 7. sinfonia (Leningradin kohtalonsinfonia), joka lähetettiin ympäri maata radiolla ja saksalaisille piirittäjillä kovaäänisillä. Suomalaiset ujostelevat mahdollista osuuttaan. Niinpä en tiedä, suunnattiinko sinfonia Kannaksellekin.
Toivoisin, että kirjastokuitteihin laitettaisiin taas lainattuja ajatelmia. Tämä oli käytössä siinä 2000-luvulla.
VastaaPoistaEi suomalaisten kannata tuntea huonoa omaatuntoa Leningradin piirityksestä. Mannerheim piti tarkasti huolta siitä että siihen hommaan ei rydyttäisi. Saksalaiset saivat sen hoitaa aivan yksinään. Suomalaiset joukot jäivät vanhalle rajalle puolustamaan Suomea ja se riitti. Jotkut katsovat että sekin oli Leningradin piiritystä mutta sellaiset puheet kertovat enemmän puhujastaan.
VastaaPoistaMannerheim ymmärsi että pitää katsoa samaan aikaan myös tulevaisuuteen eikä vain elää kädestä kärsään hetki kerrallaan. Hän piti kriittisen tärkeänä että nimenomaan Leningradin suuntaan ei edetä vaan annetaan selkeä signaali venäläisille että suomalaisten puolelta ei Leningradia koskaan uhata. Tämä juuri siksi että venäläiset hiukan tätä pelkäsivät ja se oli heidän retoriikassaan ja suomalaisia kohtaan esitetyissä syytöksissään numero yksi, eli Leningradin turvallisuus Suomen suunnalta.
Stalin käsitti tämän teon ja varmasti se oli yksi, ellei peräti keskeisin, syy siihen ettei Stalin ryhtynyt Mannerheimia syyttämään ja sotasyyllisyystuomioistuimeen vaatimaan.
Blogisti kaiketi tarkoittaa suomalaisten ujostelemisella vaikenemista koko kyseisestä sinfoniakonsertista.
PoistaMannerheim taas ei tosiasiassa ollut Leningradin suojelija. Jo Suomen sisällissodassa hänen varsinainen tähtäimensä oli Pietarissa. Jatkosodassa hän vain oli varovainen, kun ei ollut varma Saksan voitosta. Oli helppo päätellä, mikä seuraus tappion hetkellä olisi ollut osallistumisesta Leningradin tuhoamiseen.
Olematta taaskaan asiantuntija, olen aikalaiskirjoituksia luettuani tässä käsityksessä.
Poista