Erkon lehti maksoi minut kerran viikoksi Belgiaan ja Ranskaan. Kirjoitin ensimmäisen maailmansodan paikoista. Passchedaelen läi ajoin kolme kertaa ennen kuin käsitin, että tämä loivat kukkula ja hyvin pieni kylä on se. Vieressä Ypres’ssä sitä vastoin oli mahtipontinen kunniaportti lukemattomine kiveen hakattuine nimineen.
Kävin Sommessa ja Verdunissa. Olin lukenut aiheesta erittäin laajasti. Tietokoneessani on nytkin isokokoinen, 20-osainen kuvateos, ranskaa, puolivirallinen.
Lukija voi rauhoittua. Nuo paikat voi hyvin jättää käymättäkin. Lähinnä siellä on mittaamaton määrä betonista valettuja hautakiviä.
En ole tuon kokemuksen jälkeen ollut pasifisti. Rauhanpuolustajilla lienee käsitys keinoista, joilla väkivaltaisuuksien räjähtämisen voi estää tai ainakin vähentää sen vaaraa. Minulla ei ole tiedossani sellaista menetelmää.
Periaatteessa jatkuva kirjoitettu historia jatkuu yli 2500 vuotta. Vanhassa Testamentissa tarina ei juuri muutu. Hämäräksi jäävin perustein on muka oikein ja otollista tuhota naapurikyliä ja alueita ja tapaa asukkaat miekalla ja tulella. Se joka eniten tappaa, on suurin sankari.
Välillisesti tiedämme aika paljon Amerikan menneistä korkeakulttuureista. Järjestelmä oli siellä juuri sama. Tähän mennessä onnistunein hanke on ollut Kiina, puolitoista tuhatta vuotta aina noin vuoteen 1910.
Käynti ensimmäisen maailmansodan paikoilla osoittaa, että kehitys riistäytyy joskus käsistä. Esimerkiksi Passchendaelen tarina sisältää suuren määrän valioyksilöitä eli hyväkuntoisia, vakaita ja hyvin koulutettuja nuoria, joita koulutetaan jopa vuosi. Perille marssitettuina he uhkuvat urhoollisuutta. Taivaanrannan takaa tulee ison tykin kranaatti, ja kaikki kuolevat siihen paikkaan. Jostain johonkin menee viesti, että lähettäkää lisää rykmenttejä ja pari prikaatia. Tätä jatkuu neljä vuotta.
Tuloksena on Hitler, joka kunnostautui korpraalina länsirintamalla ja vakiinnutti käsityksensä ihmisen (ja eläimen) arvosta ja merkityksestä. Leninillä, Stalinilla ja Maolla oli sille päälle sattuessaan tukenaan sosialismi eli Marx, jonka mukaan työväenluokka oli oikeutettu ja velvollinen tappamaan kaikki muut koska kaikki muut hirttivät työväenluokkaa hiljaa.
Katselin ihmisiä, joita ei ollut paljon. Ihmisillä tuntui olevan tunne, että tämä kaikki oli saksalaisten vika. Tietyn kaavoittuneen ajattelun mukaan niin voi ollakin.
Tämä oli tietysti kirjoitus brexitistä. Saksa ikään kuin oppi jotain. Siellä ei ole vallassa yhtään lihavaa kenraalia eikä laihaa korpraalia. Ehkä Ranskassakin ymmärrettiin jotain.
Iso-Britannia ja Yhdysvallat eivät koskaan toipuneet voitoistaan. Ne pitävät kiinni väitetystä oikeudestaan tehdä itse omat virheensä muistamatta, että maailma on mennyt pieneksi. Ja melkein näköetäisyyden päässä Brysselistä on paikkoja, joihin olisi sopivan pehmeä polvistua. Silti saa vähän varoa. Siellä on rajusti metallia maassa tänäkin päivänä.
Rauhanliike yleensä ja Rauhanpuolustajat erityisesti tuomitsevat pasifismin pikkuporvarillisena ja taantumuksellisena ideologiana.
VastaaPoistaProfessori voisi viisaustieteilijänä valaista tarkemmin, missä kohtaa Marx sanoi,että "työväenluokka oli oikeutettu ja velvollinen tappamaan kaikki muut".
VastaaPoistaItse suosin pasifismia mutta kuten herra blogisti ilmaisi asian, ei niillä ajatuksilla itsessään teee yhtikäs mitään jos vihulainen on päättänyt hyökätä ja on jo tulollaan pistimet tanassa. Siksi maanpuolustus kaikin kohtuullisin keinoin on aivan hyvä ja luotettava asia, sitä varten ne armeijat ovat. Minusta jokaisella kansakunnalla on oikeus puolustaa itseään kaikin kansainvälisen oikeuden ja sopimusten sallimin asein ja keinoin. Viime aikoina on tapahtunut kovin monta esimerkkiä siitä miten käy jos puolustus ei ole aivan kohdillaan oikein mitoitettuna ja liiaksi on luotettu naapurivaltion hyväntahtoisuuteen.
VastaaPoistaNäkevä-Reetta kavereineen on varmasti keksinyt sen menetelmän, joka meille huru-ukoille ei vielä ole selvinnyt.
VastaaPoistaLenin, Stalin ja Mao taisivat tulkita Marxiansa niin, että heidänkin pitää viipymättä alkaa lahdata työväenluokkaa, ennen kuin pääsee kokonaan loppumaan.
Kiitos kirjoituksesta! Pasifismi on ammatti, siinä missä sotilasammatti. Ihmisluonto on kaikissa ammateissa sama, sanoi Sterne. Hän pyrki keksimään aiheen, jota ei olisi kyllästetty jo valmiiksi viisauksilla, lentävillä lauseilla ja siivekkäillä sanoilla ja päätyi - napinläpeen. "Oletteko imettäjä vai kusetteko korkealta?" huomautti minulle kersantti. Hän oli huomannut, että asetakkini rintatasku oli napittamatta ja napinläpi ammotti.
VastaaPoistaLukekaa Celinen Niin kauas kuin yötä riittää. Siinä on kaikki sodasta.
VastaaPoistaHetken ymmärsin, että Saksassa nyt vallassa olevat kenraalit ovat laihoja, ja korpraalit lihavia. Laiha korpraali olikin Hitler, joka ei vielä Passchendaelessa ollut vallassa. Göring ihrakenraali.
VastaaPoistaNL:ssa työväenluokan johtajat Stalin ja Lenin kunnostautuivat aivan erityisesti työväenluokan, mukaanlukien viljelijäväestön tuhoamiseen. Kovaa kyytiä saivat myös upseeristo, taiteilijat jne. Mahdollisesti 60-80 miljoonaa ihmistä Venäjällä ja alusmaissaan surmattiin joko jaloilleen tai keskitysleireillä. Tätä asiaa on hyödytöntä kenenkään ryhtyä kaunistelemaan.
VastaaPoistaEiköhön ne asiantuntijoiden esittämät realistiset arviot ole jo niin kammottavia, ettei ole tarpeen pyöräyttää huolettomasti nollaa perään.
PoistaOlen tuon 60 M luvun useammasta lähteestä nähnyt ja jotkut ovat esittäneet tuota isompaa numeroa tähän sovitettavaksi. Enempää en minä kykene tietämään. Olisi venäläisten itsensä totisesti aika ryhtyä selvittämään omaa lähihistoriaansa perusteellisesti kun sen vielä pystyy.
PoistaMuistan hyvin tuon HS:n jutun, säilytin kopiota vuosia. Sen voisi julkaista joskus täällä toiveuusintana myös uusien lukijoiden iloksi. Tarvittaessa kahdessa-kolmessa osassa?
VastaaPoistaSukupolvikokemus (tai sen vähäisyys) on moniulotteinen ilmiö. Göbbelsin ja Himmlerin sotakokemus oli olematon tai vähäinen. Tämä ei silti hillinnyt kumpaakaan. Ranskassa puolestaan Verdunin veteraani Charles de Gaulle lopetti Algerian sodan varsin tarkoin 40 vuotta myöhemmin. Oman arvioni mukaan tämä oli hänen arvokkain tekonsa maansa hyväksi. Euroopan integraatio oli toki saavutus sekin, mutta Britannian jäsenyyden torjuminen veto-oikeudella kahdesti antaa kyllä ambivalentin jälkivaikutuksen - varsinkin näinä aikoina.
Miksiköhän media meilla ja muualla on useimmiten niellyt asianomaisten itsestään ovelasti käyttämät nimitykset -kriittinen ja -skeptinen. Siis että ei sanota suoraan EU-vastainen tai ulkomaalaisvastainen. Tuollainen kielenkäyttö vääristää asioita ja meitä muita. Kyllä minäkin näen unionissa aina välillä jotain kritiikinaihetta, mutta en silti halua hajottaa unionia. Eikä EU tietenkään ole mikään uskonasia, mihin EU-vastaisten kutsuminen hölmösti EU-skeptisiksi vie ajatukset. Ja löydän kyllä maahanmuuttoasioistakin kritisoitavaa, vaikka en halua rajoja kiinni.
VastaaPoistaJa ajankohtainen brexit-jutustelukin on meillä onnetonta, kun mitään tarkentamatta pohditaan, pitäisikö Suomen ja muiden antaa vielä vähän enemmän periksi kuningaskunta-raukalle (joka on aivan itse aiheuttanut kaaoksensa). Ei siis tajuta, että Irlannin ja Pohjois-Irlannin rajasta brexitin kaikissa vaihtoehdoissa tulee unionin ulkoraja. Jos siellä ei ole kontrollia, ulkoraja pettää pahasti, eivätkä riskinä niinkään olisi saaren omat asukkkaat, vaan kaikki ne muut, firmat ja ihmiset, ympäri maailmaa, jotka sitä kautta pääsisivät eri tarkoituksissa tutkimatta Irlantiin eli suomeksi koko EU:n sisälle ja markkinoille. Eihän sellaisesta voi tehdä mitään kompromissia.
Arvoisa blogisti, olen ollut tilaisuudessa tutustumaan ensimmäisen maailmansodan taistelupaikkoiihn erään Laonissa vietetyn pariviikkoisen seminaarin aikana. Matkat suuntutuivat Bataille du Chemin des Dames alueelle sekä tustumaan Bataille de l'Aisne (1914) alueeseen.
VastaaPoistaMinusta se oli todella vaikuttavaa, varsinkin syvälle kalloihin kaivetut linnoitukset ja molenpien sotivien osapuoleten inhimilliset viestin. Osa kallion käytävistä oli kaivettu jo aiemmin kiviaineksen saamiseksi alueen rakennuksiin.
Asiasta enemmän:
https://fr.wikipedia.org/wiki/Bataille_du_Chemin_des_Dames
https://fr.wikipedia.org/wiki/Bataille_de_l%27Aisne_(1914)
Rauhan resepti. On 2 palloa, iso pallo ja pikku pallo.
VastaaPoistaIso pallo on tämä meidän yhteinen ja yhteinen vihollinen on se paha esim. CO2 tai meteoria tai luonnontuho joka isoa palloa kohtaa ja yrittää nujertaa meitin. Yhteinen vihollinen yhdistää.
Pikku pallo. Jalkapallo. Se yhdistää kansat ja kaikki muu unohtuu. Sipsit esiin ja jänskätään yhdessä. (Siksiköhän ne kenut kielsi sen potkimisen siellä WWI:n juoksuhaudoissa?). Palloleskille vaan pitää keksiä muuta puuhaa siksi aikaa.
Mr