Perustuslaki merkitsee rahaa

Rajansa kaikella. Poliittisesti tapahtui paljon, mutta vielä kukaan ei ole sanonut ääneen asian ydintä.

Perustuslaki on, että köyhääkin on hoidettava. 

Sote-vaiva oli Suomen valtion häviö sijoittajien hyökkäyksen edessä. Sairaalan pito on kallista. Rahan ohjaaminen esimerkiksi ”valinnanvapauden” nimissä työterveyspuolelle merkitsee yksityisen sektorin kiihdyttämistä ja julkisen rapautumista.

Julkinen puoli merkitsee verotusta ja verovaroja.

Lukija lienee pohdiskellut, miksi Trump ja suurin osa republikaaneja vastustaa sairauskulujen laventamista esimerkiksi Obama-Caren tavoin. Hyvin toimeen tulevat eivät tarvitse julkista terveydenhoitoa eivätkä halua maksaa siitä. Monet köyhät äänestäjät ajattelevat, että miljonääri ei voi olla väärässä. Jos äänestämme häntä, meistäkin voi tulla miljonäärejä.

Sipilä ei vienytkään roskapussia pihalle vaan naapurin pöydälle. Naapuri on Rinteen johtama sosdem. Suomessa köyhillä ei ole varaa olla demareita. Jos riisumme puheista suuta halkaisevat sanat, vasemmiston sanoma on ”lisää liksaa”. 

Köyhät eivät ole tuottavia. Opiskelijoihin kannattaisi sijoittaa, mutta syrjäytyneisiin ei. 

Hyvinvointivaltio rakennettiin toisen maailmansodan jälkeen sellaisten laskelmien varaan, että pitämällä hiukan huolta kaikista saavutetaan paras tulos. Ajatus keksittiin Englannissa, jossa tyhmä kansa oli juuri voittanut sodan ja kaipaili jotain lämmikettä. Suurin onnistuja oli kuitenkin Ruotsi. Hyvin onnistui myös Länsi-Saksa, joka saa kyllä kiittää paljosta Stalinia. Kylmä sota oli kaikkia koskenut armahdus äskettäin tehdyistä virheistä.  Tarkoitan natsihallintoa. Myös Suomi sai käskyt, jotka koskivat Saksaa tai sen liittolaista eli siis Yhdysvaltoja. 

Suomi sai oman perustuslain 1919, kun Paasikivi ja Svinhufvud olivat myyneet maan Saksalle maaliskuun 1918 sopimuksella ja valituttamalla maalle kuninkaan, jonka mukana olisi tullut asioista päättävä eduskunnan ylähuone. Yleisen pujoleisilla vaaleilla valittu alahuone ei pääsisi sekoittamaan uudestaan asioita.

Saksalaisen julkisoikeuden korkeaa tasoa osoittaa sieltä olennaisin osin lainattu hallitusmuoto ja valtiopäiväjärjestys, jotka kestivät ytimeltään sata vuotta. Nykyinen perustuslaki on vuodelta 1999. 

Keskustapuolueen kova halu hallita edelleen maakuntia aikana, jolloin euro heiluu pahasti, on vanhaa tasavaltalaista perua, mutta kun valta ei enää mene tasan. 

Näkyvissä oleva verovaroin katettavien kustannusten nousu on pelottava. Kun olen oppinut suhtautumaan hyvin vakavasti etenkin perustuslakiin ja sitä tutkinut, väitän tietäväni, ettei poliittisia ja taloudellisia asioita ratkaista lainsäädännöllä. Rahaakin pitää olla. En olisi arvannut näkeväni näin riuskaa suhtautumista ympäristön kuormittumiseen: uudisstushankkeiden kierrätys.