Rappaport

 

Suomeksi saa viitosella kappale kirjoja, jotka kommenteista päätellen voisivat kiinnostaa teitä lukijoita.

 

Tämäkin Rappaport, joka ei nirso arvioni mukaan ole aivan historiantutkimusta, on ansiokas ja ennen kaikkea todella hyvin kirjoitettu kuvaus Venäjästä ja Romanoveista, ja kiitettävän suppeakin, 270 sivua.

 

Suomessa ei ole yleisöä, koska vain jokin harva Stalin-elämäkerta (Hlevnjuk) tulee perinteiseltä kustantajalta, ja lukuisat kirjat esimerkiksi suomalaisista Pietarin seudulla jäävät tuiki tuntemattomiksi.

 

Näitä kirjoja on montaa lajia. Samaisen Rappaportin toinen kirja, ”Pietari 1917, ulkomainen eliitti Venäjän vallankumouksen pyörteissä”, on yhtä hyvä kuin edellä kehumani. Sitten taas esimerkiksi Radzinskin ”Rasputin” on hiukan sekava ja jättää jokseenkin sivuun askarruttavan kysymyksen. Miten vaivoin lukutaitoisesta musikasta tuli yksi maailman kuuluisimmista miehistä?

 

Oma mielenkiintoni johtuu siitäkin, että tietomme Venäjästä ovat niin heikot ja osaan itse silmäni ummistamisen taidon. Jokunen päivä sitten sain käsiini Petroskoissa suomeksi julkaistun tarinan, jonka yhdessä kuvassa isäni ja hänen äitinsä seisoivat Levashovon seudulla eli käytännössä Pietarin kaupungissa Kemppisten entisen talon paikalla vuonna 1962.

 

Tekstissä käydään läpi erinäisiä Siperiaan kuljettamisia ja teloituksia. Siinä kerrotaan myös, että Simo Kemppinen oli kansallisen tason mäkihyppääjä 1920-luvulla, ja valokuvasta saa vaikutelman, että sukua ollaan.

 

Edelleenkään en tiedä, minkä maiden tiedustelupalveluihin isoisälläni oli yhteyksiä. Suvussa on tietoa, ett 1920-luvun alussa hän olisi kätevästi yhdistänyt toisiinsa rajavartijan ja salakuljettajan ammatit.

 

Niin kuin aina tässä blogissa toimin palkattomana juoksupoikana. Niinpä yllytän pitämään silmillä verkkokauppoja antikka ja antikvaari, ja niiden lisäksi finlandiakirja.

 

Älkää jättäkö hintoja Klarnan kautta kulkeviksi, vaan maksakaa käteisellä pankistanne. Se ei ole todellisuudessa lainkaan vaikeaa. Jos hyvin sattuu, saatte kirjan kotiin. Teippauksista ja sanomalehtipaperista päättelen, että jossain Muhoksen tuolla puolen on huonojalkainen täti, joka tekee näitä paketteja, ja hyväntahtoinen naapuri kyörää ne päivittäin postiin.

 

Katsokaa muuten hintoja. Jokin finlandiakirja näyttä tahtovan esimerkiksi Faulknerin ”Karhusta” 26 euroa, ilman kansipaperia, mutta kilpailija tarjoaa samaa tuotetta 4 eurolla. Nide on ehkä Faulknerin paras.

 

Kampintorin antikvariaatilla ja Hagelstamilla on muuten oma verkkokauppansa.

 

Paras kirja pahoista vuosista on Orlando Figesin ”Vallankumouksen Venäjä 1891-1991”. Se on sekä akateemisesti pätevä että etevästi kirjoitettu. – Näissä tiedonannoissani on aukkoja, koska kustantaja ei halua olla tekemisissä kanssani. Joskus hiukan harmittaa. A.-L. Haavikon Kaari Utrio -kirjasta tuntisin sekä tekijän, kohteen, suuren joukon kuvatuista henkilöistä ja asioitten taustasta. Mutta ei auta. Kun ei saa kirjoittaa, ei saa. Kaariin tutustuin, kun hoidin hänen avioeroaan n. 50 vuotta sitten…