Pro bono

 

Harmi.

 

Amerikkalais-englantilaisen mallin mukaan teimme kerran joukolla valituslupahakemuksen korkeimmalle oikeudelle pro bono eli ilmaiseksi. Termi tarkoittaa ”yleisen hyvän puolesta”.

 

Siinä jutussa oli kysymys jokseenkin mutkikkaasta, tietokoneohjelman oikeussuojaan liittyvästä asiasta, jossa iso yhtiö oli taas kerran ruttaamassa pikkukelmin. Monet tuomioistuimet olivat ruvenneet määräämään kymmenien tai jopa satojen tuhansien vahingonkorvauksia jutuissa, joissa rikollisuus oli samaa luokkaa kuin myymälävarkauksissa. Selvästi rangaistavia tekoja, mutta ilman firmojen paisuttelua vahingollisuudeltaan samaa luokkaa kuin karkkipussin näpistäminen.

 

Olisi pitänyt tehdä tästä tapa. Mukaan olisi tarvittu kokeneita keski-ikäisiä asianajajia. Yllättävän suuri osa oikeuttaan haikeasti hakevista on tasapainottomia ihmisiä, jotka ovat menettäneet kaiken suhteellisuudentajunsa.

 

Tiedän turhan monta tapausta, joissa muutoin viisas ja arvostettu ihminen on omaksunut elämäntehtäväkseen kesämökkitonttiaan viistävän pikku tien vastustamisen. Eräs tappo – haulikolla – johtui siitä, että naapuri suhtautui toistuvasti epäkunnioittavasti ampujan kuusiaitaan muun muassa koskettelemalla sitä kepillä. Tekijän arvioitiin olleen täydessä ymmärryksessä. Hän oli hiljan eläkkeelle siirtynyt nimismies.

 

Haluan ilmaista ilahtumiseni parista hallinnollisesta tuomiosta. Verottajan myöntyminen väitteen mukaan EU:n määräämään käytäntöön sitä pyytäneiden varakkaiden kunnallisverotietojen salaamiseen todettiin Suomessa lainvastaiseksi.

 

Saan aiheen jankuttaa, että harjoittamani hyökkäilyt EU:n uutta tietosuojalainsäädäntöä vastaan on harkittua ja muistuttaisin tietotekniikan tuntijoille, että etenkin GDPR on epäonnistunut säädös, ja sitä on käytännössä melkein mahdoton soveltaa, koska se on lakitekstinä toivottoman sekava ja sisäisesti ristiriitainen. Se ei liioin alkuunkaan turvaa yksityishenkilöitä esimerkiksi amerikkalaisten jättiläisten harjoittamalta hyväksikäytöltä.

 

USA:ssa valamiehistö totesi syytteessä olevan entisen poliisimiehen syylliseksi värillisen miehen surmaamiseen tukehduttamalla.

 

”Muualla maailmassa”, jolla tarkoitan ”länsimaita”, tuo oikeusjuttu olisi ratkaistu viikossa. Tapaus on myös oppikirjojen tuntema esimerkki tuottamuksen eli varomattomuudesta tehdyn teon ja tahallisuuden erosta. Tuomareille aina ja aiheellisesti vaikeuksia aiheuttava tahallisuuden alin aste, omassa kielenkäytössäni vanhanaikaisesti ”dolus eventualis” tarkoittaa ”Teki vaikka olisi pitänyt osata olla tekemättä”.

 

USA:ssa ongelma on kauttaaltaan se, että niin suuri osa kansasta on omaksunut tietonsa yhteiskunnasta heikkotasoisesta viihteestä. Sekä poliisit että osavaltioiden tuomarit luulevat ilmaisevansa jotain mystistä kansan tahtoa, vaikka olisi toimittava sääntöjen eli lain mukaisesti. Molempien keskuudessa esiintyy järkyttävän huonoa koulutusta. Tämä ei ole henkilökohtainen arvioni, vaan yhteenveto laajoista keskusteluista myös amerikkalaisten tuomareiden ja professoreiden kanssa. Ja muistettaneen, että liittovaltion tuomarit ja asianajajat ja syyttäjät ovat suomalaisen mielestä pökerryttävän ammattitaitoisia. Tämä on henkilökohtainen arvioni.

 

Länsi-Euroopassa muutenmielestäni kehittymättömin oikeuslaitos on – Ranskassa.