Mylly

 

Kommentoija kysyi tai ainakin halusi kysyä, miksi tuulimyllyä ei keksitty aikaisemmin. Sellaisia alkoi näkyä vasta 1100-luvun lopulla.

 

Vastausta ei löydy noin vain. Luulisi näet, että kun vesimylly on hyvin vanha keksintö, niin eihän tuulimylly ole sen kummalisempi.

 

Mutta on se. Ensin Eurooppaan sikisi muutamassa vuosisadassa kolmannes totuttua enemmän väkeä. Kolmivuoroviljelys ja raskaaseen savipitoiseen maahan soveltuva aura ja etenkin hevosen länget olivat avainkeksintöjä. Längillä ja luokilla varustettu hevonen veti viisi kertaa enemmän kuin silmukaan kuristuva lajitoverinsa.

 

Keskiajan suuri rikkaus ja tekninen kekseliäisyys otettiin järjestelmällisesti käyttöön Alankomaissa, jossa oli sopivasta kuivattamalla valloitettavaa laidun- ja peltomaata.

 

Tuulimyllyssä oli kaksi erittäin suurta teknistä ongelmaa: Keski- ja Pohjois-Euroopassa mylly piti saada kääntymään tuuleen, mielellään jopa kesken jauhatuksen. Lisäksi tarvittiin vaihde: siipien akselin pyörivä liike oli muutettava pystysuoran tangon pyöriväksi liikkeeksi. Sama ongelma kuin polttomoottorin työn välittäminen vetäville takapyörille.

 

Metalleista valurauta olisi ehkä tullut kysymykseen, mutta se oli raskasta ja kallista. Siispä myllyt rattaineen ja vaihteineen tehtiin puusta. Perusratkaisut olen muuten itse nähnyt. Lapsuudessani Lappajärven ja Evijärven rantamilla oli paljon tuulimyllyjä, joista eräitä yritettiin vallinneissa pula-ajan oloissa vielä käyttääkin. Ne ovat tietenkin kadonneet maisemasta, mutta kuinka ollakaan erinäiset tahot ovat lopettaneet naureskelun, ja tätä nykyä etenkin mataliin meriin rakennetaan yhä enemmän tuulimyllyjä, joten vanha tekniikka on tullut takaisin. Ja nyt mukana on käänteentekevä keksintö, laakeri. Ennen aina sanottiin, että joku keksii pyörää uudelleen. Ei se pyörä varsinainen keksintö ollut, vaan laakeri. Varhaisissa sotavaunuissa oli puu nahkaa vasten tai puu metallia, joten jäähdytyksen tarve oli kova, ja rautateillä laakereita voideltiin käsin joka asemalla vielä puoli vuosisataa sitten. Ja laakeri oli tietenkin Ruotsin teollisen rikkauden ydin – SKF eli Svensk Kullagerfabrik.

 

Haluaisin perehtyä tuulimyllyjen laakerointiongelmiin. Viljanpöly on nimittäin räjähtävää.

 

Arvaisin että ajatus oli haettu Amerikasta, mutta senkin muistan, miksi Vähänkyrön kuntaa haukuttiin Fyrrykyröksi. Kulmaraudasta ja pellistä kyhätyt tuulimoottorit olivat Kyrössä suosittuja. Kuka lienee lyönyt rahoiksi? Aikansa kevytrakenteinen tuulimoottori ja riittävä määrä saaveja oli halvempi ratkaisu kuin vesijohto. Olisi minulla Etelä-Pohjanmaan historia ja Lapuan historian kaikki osat. Kun en jaksa juuri nyt tutkia asiaa, heitän arvaten, että etenkin Ilmajoen, Lapuan ja Kauhavan yllättävän kehittynyt pienmetalliteollisuus saattaisi liittyä asiaan.

 

Kauhavan puukoista ei leveää leipää lähtenyt edes Järvenpään ja Mäkipelkolan tehtaille, mutta esimerkiksi Mustasaaren Hankmon äkeet olivat vuosikymmeniä menestystuotteita, ja niistä tiedän, että malli on Amerikasta ja uranuurtaja oli muuan Wass, jolla oli paja aluksi Ylihärmän Kankaankylässä.

 

Mutta tuulimylly, tuuleen käännyttävä, pumppaamiseen sopiva, vaati mestariluokan kirvesmiehet ja epätavallisen taitavasti valitun puutavaran. Toisin sanoen innovaation takana oli tässäkin kysyntä.