Ihastelen kovin usein USA:n korkeinta oikeutta. Tartun hanakasti tilaisuuteen väittää, että sen uusin ennakkotapaus on hyvin huono. Sen voisi ottaa esimerkiksi siitä, miten tuomiota ei pidä kirjoittaa.
Sekä enemmistö, joka hyväksyi kanteen, että kahden hengen vähemmistö, joka hylkäsi sen, olivat väärässä. Korkeinta oikeutta ei suojaa ”äärin sammutettu” -vitsi. Jos ylin oikeusaste on oikeassa väärin perustein, se on kurja juttu.
Yhdysvalloissa tekijänoikeus- ja patenttiasiat menevät suoraan liittovaltion tuomioistuimiin. Se on poikkeus pääsäännöstä. Yleensä osavaltioiden tuomioistuimet ratkaisevat riita- ja rikosasiat.
Tässä jutussa (U.S. SuprC No. 18-9566 April 5. 2021) olivat vastakkain Google ja Oracle ja kysymyksessä oli tietty Java-ohjelmointikielen käyttäminen Android-käyttöjärjestelmän puhelimiin. Ratkaisussa mainitaan kymmenien miljardien dollareiden vuotuinen liiketulo. Ja käsiteltävänä on siis tekijänoikeus tietokoneohjelmaan.
Tästä asiasta olen kirjoittanut kirjan. En suosittele sitä kenellekään. Tosin asiantuntijat katsoivat sen erittäin ansiokkaaksi ja sain sillä professuurin virkaan kutsuttuna.
En onnistunut selittämään ongelmaa, ja U.S. korkein oikeus nytkin sivuutti. Ongelma on erittäin vakava, koska sekä tekijänoikeus että patenttioikeus ovat täysin hajallaan, eikä edes Euroopassa ole riittävän selvää, että yksinkertaisessakaan asiassa saisi oikeutta. Syy ei ole pelkästään lakien tilkkutäkkimäisyydessä, josta olen itsekin vastuussa. Röyhkeästikään fuskaamalla ei selviä enää sanojen ”(luova) teos” ja ”tekninen oivallus” sisällyksettömyydestä.
Google oli käyttänyt mitättömän määrän Oraclen Java ohjelmointikielen ”kutsuja” (declarations) ja kirjoittanut 99 prosenttia älypuhelimiin käyttämästään koodista uudelleen. Ja kysymyksessä oli sovellusrajapinta (API).
Ehkä tingin vähän väitteestäni. Myös USA:n tekijänoikeuslaki on täysin soveltumaton tietokoneohjelmiin, joita se suojaa. Kirjainjonot eivät ole aina suojattuja. Algebraa ei suojata, vaikka alalla on runsain määrin huikean luovia ”teoksia”. Algebra koostuu kirjaimista ja muista merkeistä, joilla on tietty sisältö. Esimerkiksi runo on suojattu, vaikka se olisi kirjoitettu vain kahdella numerolla, ykkösellä ja nollalla (siis konekielellä), koska se on käännettävissä lähdekoodiksi ja luonnolliseksi kieleksi. Ja satunnainen jono kirjaimia ei ole teos.
Siis käsillä on aina kysymys, mikä tietokoneohjelmassa on suojattua ja miten laajalti. Lain omaperäisyysvaatimuksesta tingitään käytännössä. Suuri osa koodista ei ole omaperäistä, koska esimerkiksi ajon nopeus ja virran säästö eivät yleensä ole tietokoneohjelman ”luovaa” osaa. Applen uusi suoritin on mainoksen mukaan kovinkin etevä, mutta tuo parannus lienee raudan eli laitteiston puolella.
U.S. korkein oikeus on kirjoittanut hiukan tekopyhästi vanhemman teoksen parantamisesta yhteiseksi hyväksi ja markkinoista taas sekavasti. Se ettei Sun – Oracle pärjännyt älypuhelinpuolella ei taida juuri vaikuttaa oikeudellisesti asiaan.
Maamme harvat asiantuntijat löytävät 62-sivuisen päätöksen normaalihaulla. Sen kirjoittaja on Breyer, sama mies jonka tapaa opetella ranskaa kerran ihailin. Hän osti sanakirjan ja Proustin kahdeksanosaisen romaanin ja alkoi pitää lukiessaan kortistoa. Päästyään loppuun hän huomasi ihastuneensa teokseen siinä määrin että luki sen heti perään toistamiseen. Kova poika.
Patenttiasiat ovat kuin viidakossa. Toki patentin voi kirjoittaa ja hyvällä tuurilla hyväksyttää asianmukaisessa virastossa ja jopa ulkomaille vaikuttavana. Ongelma on siinä että pienten yritysten on mahdotonta valvoa etujaan ja vielä heikompi tilanne on jos pitää taistella ulkomaisia piraatteja vastaan joilla saattaa olla muskelia loputtomasti toimiessaan suurilla markkinoilla ja muuttaen kaiken rahaksi nopeammin kuin suomalainen yritys kykenee.
VastaaPoistaOhjelmistojen patentointi oli menneinä vuosikymmeninä julistettu mahdottomaksi eikä sitä juuri yritettykään. Sitten alkoi tapahtua kun Nokia ja muut alan toimijat alkoivat patentoida silikonia ja sitten softaa ja siitä se soppa alkoi. Tuloksena on loputon sota isojen poikien kesken ja suuret menetykset ovat käräjätuvan oven takana jollekulle. Asia on erittäin hankala koska käräjille voi joutua vaikkei olisi mitään kopioinut vaan kaikki olisi omaa kehitystä. Kuka voi sen todistaa? Tältä osin olen sitä mieltä että kaikki ohjelmistopatentit pitää kieltää ja asettaa tyhjiksi välittömästi. Muutoin joudutaan loputtomiin riitoihin jotka voivat johtaa suurempiinkin kriiseihin, esim. USA:n ja Euroopan välillä tai Kiinan. Ohjelmien suojaus muilla tavoin on hieman työlästä mutta kuitenkin mahdollista.
Yleisesti sanoisin, että on paras vain suhtautua koko patenttiasiaan kuin käärmeisiin viidakossa, niiden kanssa on elettävä ja paras kiertää kauempaa ettei puraise. Muilla teknologian alueilla tilanne on jo pitkään ollut yhtä kehno muttei yhtä riitaisa. Kopiointi on yllättävän yleistä jopa tunnetuissa suurissa yrityksissä joiden nimiä en nyt mainitse. Siksi hyvin monet yritykset ovat lähteneet tehokkaan teknisen suojauksen tielle joka on varsin hyvä hidaste kilpailijoille, monesti jopa este.
Sirupula vaivaa automautoteollisuutta. Tavallisten ottomoottoriautomautojen sirumäärä on noin 30 - 40 kpl nykyään, sähkökäyttöjä lisätessä enemmän ja erikoistuneempia.
VastaaPoistaOlisipa muutakin tekemistä kuin hankkia parempaa luettavaa.
Voisi mallisuojata imurin jota pari minsaa ostarilla jääkiekko-ottein reipasteltuaan saisi kännyyn viestin että onn. olk. tienattu 1,5€. Pönttö jossa valurunkoinen roskienimin piileksii voisi tunnistaa joutilaan älyn ja ehdottaa koppaamaan imimen joutilaan toimeksi, mutta kohteliaasti. Ketjuttamaan kohteita en suosittaisi. Myös pöllimisenesto tulee olla. Käyttäisi kiltisti vaan joutilasta ostoshahmon tunnistusta niin stögöt ja snadit sirpaleet sais veke eikä kenellekään tulis paha mieli, paljonks siinä nyt olis inssityötä?
Jollain tämmönen ylihyvä idiskin tarttis saada maksettua, kai? Hyväntekeväisyydellä? Kaamealla maineella? Jos kouluttaisi roskakoiran? Ellei peräti roskakoirien kouluttajakoulutuksen opetusohjelman, sen voisi jo itse Työministeriö tuhota ja väärentää, vesittää ja vääntää vinksalleen. Sitten sitä taas työteliäät työttä täyttä päivää kokeilevat saisivat pyörin varustetut polvisuojat ja konttaushommiksi se menisi. Muuten kyllä ovat kätevät sellaiset mutta mistä saisi sellaisia työtyyppisiä virkah:löitä joille maittaa työ, joilla on siitä ennestään kokemusta ja joilla on edes hituriikkisen aavistusta ettei innovointia voi ostaa eikä myydä?
Tämä Breyer taitaa olla se 82-vuotias liberaali tuomari, jonka demokraatit toivovat eroavan, jotta Biden voisi nimittää paikalle nuoren libertaalin tuomarin. Joka tapauksessa ranskan opettelu sanakirjan ja Proustin avulla on melkoinen suoritus. Sehän on vähän sama kuin opettelisi suomea lukemalla Volter Kilpeä.
VastaaPoistaItse opettelin ranskaa vähän samalla metodilla, en kuitenkaan Proustin avulla. Luin jotain dekkarityyppistä kirjaa, muistaakseni Herrasmiesvaras Arsene Lupin, sanakirjan, kieliopin ja vahvojen verbien luettelon avulla. Sanakirjaksi riitti pieni taskusanakirja, joita silloin käytettiin kouluissa. Olihan se vähän työlästä, mutta opin kielen ja nykyisin luen ranskaa aika mukavasti.
Nyt eläkepäivilläni ajattelin, että nyt olisi aikaa lukea Proustia. Hankin sähkökirjaversion ensimmäisestä osasta. En ole ikinä lukenut niin vaikeaa ranskaa. Pitkiä, monimutkaisia lauseita, harvinaisia, vanhoja sanoja. Vähän auttaa, että sähkökirjassa painamalla sormella sanaa saa näkyviin sanan käännöksen englanniksi tai selitettynä ranskaksi. Yhtä kaikki, olen usein tarkastanut suomennoksesta, olenko ymmärtänyt oikein tai ollenkaan. Usein en ole. Tätä metodia en ole aikaisemmin käyttänyt ranskan suhteen.
Ranskaa vähän opittuani ajattelin, että olisi mukava osata itänaapurinkin kieltä. Työmäärä ranskan oppimisessa oli iso, mutta ei kohtuuton. Niin hullu en ollut, että olisin ryhtynyt opettelemaan venäjää lukemalla kirjaa sanakirjan avulla. Hankin Petroskoissa painetun venäjän oppikirjan, jonka kävin läpi. Hankin myös Linguaphone kurssin, johon liittyi sarja korjattuja harjoitustehtäviä. Linguaphonea ei taida enää olla, mutta tästä on paljon aikaa. Sitten arvelinkin, että voin ryhtyä lukemaan venäläistä kirjallisuutta. Kyllä se onnistui, mutta oli huomattavasti työläämpää kuin ranskan suhteen. Syynä on venäjän tavaton sanarikkaus. Käyttämäni Kuusinen-Ollikaisen venäläis-suomalaisen sanakirjan Petroskoissa painettu versio oli perheraamatun kokoinen. Myöhemmin Söderström otti sen suursanakirjasarjaansa ja pienentämällä sivukokoa se saatiin aikaan, ettei se ollut kuin vähän suurempi kuin muut Söderströmin suursanakirjat. Venäjän sanat eivät ole sillä lailla atomistisia kuin muiden länsimaisten kielten sanat. Ne muodostavat sanaperheitä ja on syytä tuntea sanaperheiden jäseniä ja miten sanat muuntuvat.
Käytettyäni melkoisen määrän aikaa ja energiaa olen päässyt siihen, että nyt pystyn normaalivaikeaa venäjää lukemaan nikottelematta vaikka sanakirjaa täytyykin käyttää paljon. Jos olisin käyttänyt saman ajan ja energian esim. espanjaan , lukisin nyt Borgesia ja Cervantesia aika sujuvasti. Nykyisin avuksi ovat tulleet sähkökirjat. Onyx-merkkisissä on venäläis-englantilainen sanakirja sisäänrakennettuna. Myös älykännykkään voi laittaa venäläisen näppäimiston ja hakea sanoja internetista, mikä toimii yllättävän hyvin.
Venäjän opettelu oli niin työlästä, että kunnioitan niitä, jotka ovat oppineet venäjän itseopiskeluna. G.H. von Wright opetteli venäjää voidakseen lukea Tolstoita ja Dostojevskiä alkukielellä. Koivisto oppi venäjää niin hyvin, että häntä haastateltiin Moskovan radiossa venäjäksi kirjastaan "Venäjän Idea". Tunnettu on hänen vastauksensa kysymykseen, mikä on Suomen idea. Se on "vyzhit", jääädä eloon, Tässä zh tarkoittaa ns hämähäkki-ässää jonka translitteraatiosta en ole varma. Olkoon tämä pieni esimerkki sanaperheistä: vy tarkoistta pois, ulos ja zhit elää. Prozhit tarkoittaa elää läpi jokin ajanjakso (pro=läpi), myös tuhlata, ja pozhit olisi elää jonkin aikaa (esim. ulkomailla) . Etuliite po on yleinen tapa muodostaa päättymismuotoisia verbejä, tarkempaa merkitystä en keksi. Siis ei-päättymismuotoista verbista zhit on muodostettu etuliitteilä useita eri merkityksellisiä päättymismuotosia verbejä.
Elämässä on todella paljon opeteltavaa ja opittaavaa, mutta kun siihen kaikkeen ei vaan pysty. Ei riitä aika eikä kyky oppia uusia asioita. On pakko tehdä valintoja omien kykyjen mukaan. Toisilla näyttää se henkinen kapasiteetti olevan aivan mahdotonta luokkaa. Hattua täytyy nostaa.
Poista
VastaaPoistaKoronavuodesta putkahtikin Teslavuosi. Ja nyt täyttä Kojamoa eteenpäin.
Vuoden 2019 vaihtuessa uuteen oli SP tase 127 mrd ja, 26.3.2021 euroa 198 mrd. Että tätä rataa.
Elvytetään edes elvytyskelpoisia ja muut vaihdettakoot tuontisellaisiin.JS
Hölkkääkkö sääki! Eikö ookki komeet kelit? Uimaanki pääsee, ne ei oo hoksanneet kieltää meren-/järvenrannoilla käymistä.
PoistaHiski Salomaa, Vapauden kaiho.
Vanhin poika opetteli aikoinaan ranskaa lukemalla rinnakkain Maigret´ta (miten se nykyään kirjoitetaan?) englanniksi ja ranskaksi. Vähän keskeisempää sanastoa kuin Proustilla... Takana oli kuitenkin yhden vuoden ranskan kouluopinnot, alkeet, jatkoryhmää ei ollut muodostunut Amerikasta vaihtovuodelta palattua.
VastaaPoistaÄitini oli valistunut kun oli englannin opettaja. Hän lykkäsi minulle jossain vaiheessa hauskan Loftingin Dr. Doolittle -kirjan ja Advanced Learner's Dictionaryn toiseen käteen. Opettamaan hän ei ruvennut. Seuraavaksi (taisin olla vielä alle kymmenen) rupesin jo lukemaan Agatha Christietä. Kunnollinen alkukielinen sanakirja hakkaa aina kieli-suomi kirjat, varsinkin kun vanhemmat sanakirjat olivat niin huonoja.
PoistaMiksei lukenut rinnan suomeksi ja ranskaksi?
PoistaMiksi sotkea englanti haittaamaan?
Maigretit ovat sinällään varsin hyvää ranskan opettelu materiaalia. Kieli on suoraviivaista ja silti sanastoltaan runsasta.
Englannissa ja ranskassa on paljon samoja sanoja, ja englanti oli pojalla niin pinnalla USA:sta palattua. Hyvin hän siltä pohjalta oppi puhumaan Ranskaan muutettuaan arkitilanteissa mutta työkielenä käyttää kyllä englantia.
PoistaUseimmiten vain nuo "samat sanat" ovat eri sanoja. Toiseksi vieras kieli välissä lisää väärinymmärryksiä mahdollisuuksia aika lailla.
Poista
VastaaPoistaLoistoautojen tulvahtaminen suurten kaupunkiseutujemme kaduille, teille ja pihoille on laajasti hämmentänyt. Pääkaupunkiseudulla alta vuoden tuoreet isot ajopelit vilahtelevat silmissä yhtenään, uutuuttaan kiiltävinä ja ovat oikeasti ilmiö. Mistä on kyse ?
Kiinteistökupla uhkasi puhjeta.
Turvaverkko viritettiin. Velkasaamiset kävivät epävarmoiksi ja niiden välitysmarkkinoilla arvot alenivat, siis eilen satasen arvoisesta maksupaperista saisikin tänään vain 65 ja mitä huomenna? Se on kriisi. Ja kohta tarttuu. Paniiki. Tuli irti ! Kirkaisu katsomossa. Ei parane jäädä istumaan.
Ei odota keskuspankkikaan. Pelimiehille avataan käyttötiliä Suomen Pankkiin ensi hätään 1 miljardia euroa. Velkakirjoista saa omansa pois ja tivaajille voi maksaa aikataulun mukaan. Pelastus. Maalis/huhtikuun vaihde 2020.
Käteisen puute vaihtui rahan runsaudeksi. Hetkessä. Voitot bonukset pääomanpalautukset tulivat vuoroon. Niistä nämä loistoautot ovat ostetut Vapun 2020 jälkeen.
Sen näkisi vaikka rekisteröinneistä. Yhtään sellaisen gradun teettäjää et löydä kaupallisosiaalisten laitosten piiristä, etkä siis oppijaakaan. Siinä jamassa ollaan nyt ja syvemmälle vetelään vajotaan.
Suomen Pankin taseessa asia seisoo "Vastaavaa" Rivi 7.1. ja siellä alimmaisena -uutena alaotsikkona- "Pandemiaan liittyvä osto-ohjelma" I6 mrd ja 356 miljoonaa per 26.3.2021. Valtaosin kunnille. VR, lentokenttä, Finnair uusia velkakirjoja.
Tuhteja salkullisia kiinteistöalan keinottelijoilla. Poisostettuja, velka-armahdettuja velkakirjoja eri "valuutoissa": commersial paper ; SVR YIT alihankintarypäs kohtaisia varjorahoja. Nyt 2021 siis SP väliintulon kultaamaa autokauppakelpoista euroa.
Ne siis tekevät omat rahansa? Aina ovat porvarisääty-toimijat tehneet. "Laillinen raha ja valtion raha" ovat termiväärennöksia. Oikeasti "laillinen" tarkoittaa vain että valtion tuomioistuimet panevat saajan hyväksymään setelipainon rahan vaikka osapuolet olisivat muusta takaisinmaksusta sopineet, vaikka tavarasta tai palveluksesta (meillä tapaus 30-luvulla Ryti devalvaation jälkeen ja indeksikieltojen aikoina myöhemmin). Näistä jos ekonomistit aloittaisivatkin, ei jouduttaisi umpihukkaan, aivokummitusmallien pöhkölään. Paitsi että nekin paholaisen tilaustyötä.
Heidänkin oppinsa on teologia. Tieteellä johtamista / johdattelemista. Pahasti ollaan metsässä. Oikea raha Rovaniemen markkinoilla on se minkä vastaanottaja hyväksyy. Ja yleinen se minkä kolmaskin sellaiseksi kelpuuttaa. Liian simppeliä? Eikun kirkasta, läpinäkyvää fiksuille juksaajille.
Riemuteltassa antamista ei tuomari/notaari muoto- ja käräjäkelpoiseksi leimannut, mutta vekselin kyllä. Joopa näin wanhat ikuiset ja lähimmäiset ovat sosiaalisen pyhät ja riettaat. Se Venetsian kauppias oli rajatapaus. On. Historia kertoo, sivistys osaa, päänsivistys. Sydän vääristää.
Kiinteistö firmojen moninaisuudessa kaivuri-kuormuri-porari, heidän roudaajistaan majottajistaan ; arkkitehtia asuntovälittäjää pankkineuvojaa ; ansaa paunaa viettelystä.
Damokleen miekka roikkuu katosta. Elinkaaren joka ainoana päivänä ja yönä. Sielunsyöjä. Nuorperheiden perustajiksi ryhtyville. Tyhmä, ymmärtäisit periä.Jukka Sjöstedt