Eräs Jungner sanoi televisiossa, että ohutkin kirja riittää. Esimerkillään hän tuli osoittaneeksi ominaispainonsa. Gladwellin kirjassa ei ole yhtä nopeasti omaksuttavaa asiaa, kuten hän sanoi, vaan yksitoista. Eräässä toisessa hänen kirjassaan niitä on kaksitoista.
Ajatukset eivät tosin ole Gladwellin omia, mutta hän on hyvä kirjoittaja. Taustalla ovat useimmiten tilastomatematiikan tunnetusti vaikeat hajontaongelmat eli epätyypillisyyden tyypillisyys.
Nasim Taleb on toinen suosittu kirjoittaja, joka pohtii tilastollisia yllätyksiä (Musta joutsen).
Kirja jonka väärinkäsittämiseen Jungnerilta meni vain tuokio oli luullakseni ”Outliers”. Esimerkkinä tässä on kaksi kirjoittajaa, Gladwell ja Taleb, joiden viesti on sama: asia ei välttämättä ole sitä, miltä näyttää.
Esimerkki turhan pitkästä kirjasta oli siis huonosti valittu.
Opettaessani siviilioikeuden perusteita ja etenkin immateriaalioikeutta toistelin sanaa ”differentiaali” ja välillä mainitsin sanan ”derivaatta”. Kukaan ei koskaan ymmärtänyt. Panin sen kirjani nimeksi mutta taivuin tunnustamaan, ettei kukaan käsitä, mitä tarkoitan ”differentiaalioikeudella”, joten tyydyin viittaamaan kirjan nimessä digitaalisiin ilmiöihin.
Taas kerran selitän, että muuttumaton eli paikallaan pysyvä kohde, esimerkiksi puutarhatonttu naapurin pihassa, on ihan mielenkiintoinen. ”Osakeyhtiö” tai ”suojattu teos” ei ole puutarhatonttu. Noiden sanojen merkitys riippuu siitä, kuka katselee. Myyjän ja konkurssivelkojan näkökulmat poikkeavat toisistaan. Teos on eri asia tekijälle kuin kustantajalle.
Tyhmempi perinne näkee tapahtumasarjan tilanteessa, jossa kiinteistön omistaja kuolee. Parempi ajatus on nähdä funktio, siis joukko riippuvuuksia, joita voisi kuvata käyrillä. Lakimiehen tehtävä olisi käsittää muutos (oikeusasemassa), sen suunta ja nopeus.
Useimmat tietokirjat ja käytännössä kaikki romaanit ovat kuvauksia muutoksista. Joskus nimikekin on ”muodonmuutoksia”. Päähenkilö kompastelee mutta tulee vähä vähältä järkiinsä. Hänessä tapahtuu muutos. Seitsemän veljestä muuttaa metsään mutta eri vaiheiden jälkeen palaa sieltä kylään ja tarttuu kirjaan, aapiskirjaan.
Kirjoittaja, sellainen Aleksis Kivi, on tietenkin ilkkunut jukolalaisia, jotka eivät halua jäädä ruunan kummeiksi eli kelvottomiksi solmimaan avioliiton. Siihen tarvittiin kinkereillä koeteltu lukutaito. Todellisuudessa Kivi osoitti lukemisen oppimisen eli siis muutoksen keinoksi. Metsälurjuksista tulee kelpo miehiä, kuten kirjailija kuvaa alleviivaten.
Mielestäni Kiven romaani ei ole liian pitkä. Toki tarvitaan hiukan ajattelemista, joka ei taida kuulua M. Jungnerin harrastuksiin, jotta käsittäisi, mikä romanissa on tarinoiden ja runojen merkitys kokonaisuudelle. Ne on osattava derivoida. Itse romaani on osoitus siitä, miten kirja elämistään elää vuosikymmenestä toiseen kuvailun ja kuvittelun aina muuttuvana, joka kerta erilaisena liittona.
Ehkä joku toimittaisi siitä lyhennelmän henkisesti vähäväkisille…
No, älä nyt sitä Jungneria ota liian vakavasti. Eiköhän mies ole jo osoittanut mitä hänelle on annettu, ja mitä niinollen häneltä kannattaa vaatia tai odottaa.
VastaaPoistaKolmesataasivuinen romaani ei ole nykyään, jos lie koskaan ollutkaan, tärkein informaation välittämisen muoto. Joskus tarvitaan 15000 sivua, joskus riittää kolme riviä. Tai yksi sana. Tai yksi kuva. Tai videonpätkä. Tai kaikkia niitä yhdessä. Liekö Jungner sitä tarkoittanut.
Kirjoitus- ja lukutaitoiset maailmaa jatkossakin hallitsevat. Sekä ne vielä enemmän, jotka hallitsevat sen lisäksi äänen ja kuvan.
"... joka ei taida kuulua M. Jungnerin harrastuksiin"
VastaaPoistaoikeammin, vahvuuksiin.
Myyjien ja ostajien tai muiden vastaavien osapuolien toimet ovat oikeastaan peliteorian puolella. Toiset osapuolet ovat source (lähde) ja toiset sink (viemäri). Rahaliikenteen nettosuunta koetetaan pysyttää oikeanlaisena kaikissa oloissa. Se lienee kaikkien osapuolien tavoite ja tämä tekeekin asian mielenkiintoiseksi. Jostakin se arvonlisä usein tulee ja tavara liikkuu eteenpäin ikäänkuin pyramidipelissä. Lopulta joku saa käteensä Mustan Pekan ja joutuu maksamaan kun ei etukäteen arvannut tavaran yhtäkkiä menettävän arvonsa.
VastaaPoistaBlogin luettuani jäin jumiin tuohon kuvaan. Haupitsiksi kai tuollaista tykkiä sanotaan. Eikö kärpäslätkä olisi tässä tapauksessa riittänyt?
VastaaPoistaRuoskakin olisi ehkä ollut perusteltu, mutta siinä on tietysti se sadistinen ulottuvuus.
"Henkisesti vähäväkiset" voinevat lyhennettyä Kiveä odotellessaan tutustua 16-vuotiaan Pentti Saarikosken tunnettuun kansalliseepokseen (tarkoitettu ruotsalaisille, kun niillä ei sellaista ole):
"Anders mänki männikössä,
Yngve niemen nenässä.
Kuului kuusikosta: Hör du?"
Lyhyestä eepos kaunis.
Nähdäkseni kuvassa on Bofors 40mm L56 -tykin putki ja osa palautin & latauskoneistoa. Kartiomaisen liekinsammuttimen päälle on vedetty saappaanvarsi evp.
PoistaLukutoukka
Muutkin ovat ottaneet kantaa: https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/ville-ranta-miten-nykyihminen-ehtisi-lukea-kirjoja-
VastaaPoistaEn ole myöskään huomannut että tekstin lyhyys ja lukutaitoni korreloisivat jotenkin, eli että huonolla lukutaidolla selviäisi ohuista kirjoista ja hyvällä, siis tarpeettomalla, paksuista.
VastaaPoistaJaha, nyt Jugneria löydään oikein Kivelläkin. Onkohan pöyristyminen nyt kuitenkin vähän suhteetonta, kun ei MJ niitä kansakunnan vähiten lukeneita ja ajatelleita ole.
VastaaPoistaMikael Jungner haluta pidgin suomi äsken. Suomi kieli sana, kiina kieli kielioppi. Nyt Jungner ei haluta pitkä kirja. Mikä Jungner oikea halu? Olla koko aika suu päälaki, haluta huomio. Luulla liike Nyt äänestäjä tyhmä? Vai tietää? Luulla takavuosi demari äänestäjä tyhmä - vai tietää?
VastaaPoistaVanha väite: ei oi astua sama virta kaksi kerta - olla tosi. Ei oi lukea sama kirja kaksi kerta - olla tosi.
Takaisin vanhaan epämikael suomeen: kirjoja kannattaa lukea, lyhyitä, keskipitkiä ja pitkiä. Daniil Harmsin novelleja, Huovisen Lampaansyöjiä, Täällä Pohjan tähden alla, Taru sormusten herrasta, Loru Sorbusten herrasta, Seitsemän veljestä... Joka lukemisella eri kirja. Ehkä Jungnerin pitäisi kokeilla lukea vaikka Morgan Kaneja, osat 1 - 80, sama kirja joka osa, toisaalta uudella lukemisella uusi. Olisi ainakin pois pahanteosta.
Lukutoukka
Totta on, että veljekset haluavat oppia lukemaan mm. avioliittoon päästäkseen. Sen halun muodostuminen on kuitenkin vasta pitkän kehitystaipaleen loppupäässä. Veljekset alkavat paljon yksinkertaisemmista asioista. Kun he lähtevät Impivaaraan, he painuvat metsään metsästelemään ja pitävät taloa vaon sen verran kuin on välttämätöntä välittömäksi elatukseksi. Avioliitosta he eivät tässä vaiheessa vielä jaksa hirveästi perustaa, vaikka puhetta riittää.
VastaaPoistaMuutos tulee vasta Impivaarassa elon seitsemäntenä vuotena, kun veljeksille valkenee, ettei metsästely ja juopottelu lyö leiville. On tultava yhteiskunnan jäseniksi. Ratkaisevana askeleena on tappelu Toukolan poikain kanssa, minkä jälkeen veljekset ovat valmiit jo itsetuhoon: leikkaamaan kurkkunsa, hirteen, merille tai sotaväkeen. Sotaväkeen marssivan veljeskatraan pysäyttää vallesmanni, joka osoittaa pojille tien eteenpäin: opetelkaa lukemaan ja tulkaa täysiksi ihmisiksi. Itsetuhon kierteen pysäyttää veljeksiin ymmärtävästi ja luottavasti suhtautuva virkamies.
Lukemaan opettelu on Jukolan pojille vain osa itsekehityksen projektia. Kolme vuotta kestävän hankkeen aikana miehet rakentavat Impivaaran savupirtistä sisäänlämpiävän pirtin, raivaavat hehtaaritolkulla peltoa, ojittavat hallanaran suon ja laativat pihapiiriin kunnolliset sivurakennukset. Karjatalouteen kuuluu kohta puoli tusinaa lempeäsilmäistä lehmää ja pari vetohärkää. Lukemaan pojat oppivat jo ensimmäisenä vuotena. Toisen he käyttävät katekismuksen ulkolukuun. Kolmantena he jo lukevat vapaahetkinään rovastilta rippilahjaksi saamiaan Uusia testamentteja. Tässä vaiheessa maataloustyö on noussut sille kuuluvaan arvoon. Pojat lähtevät metsälle vasta, kun halla on vienyt viljan ja nälkä pakottaa hakemaan metsästä karhun.
Avioliittoon pyrkiminen nousee tosissaan asialistalle vasta tämän itsekehityksen projektin päästyä vauhtiin. Vasta silloin veljillä on halua vakavissaan pohtia vaimoihmiseltä vaadittavia ominaisuuksia. Näin seksuaalisuus nousee luontevaksi osaksi aikuisen miehen olemusta. Se ei ole enää epämääräinen toive saada Männistön Venla astelemaan aitan polulle vaan vakavaa miehen pohdintaa siitä, millainen vaimo tarvitaan pitämään talo leivässä, vilja aitassa, karja navetassa ja lapset lattialla - ja millaista apua sekä ohjausta hän tähän työhönsä mieheltään tarvitsee. Kun Aapo, jos muistan oikein, pohtii, että kokematonta vaimoa pitää lempeästi neuvoa taloustoimiin ja piikojen johtamiseen, jotta tästä saa parhaan avun, hän on vanhalla ja hyväksi koetulla uralla. Samaa pohti näet Ksenofonkin "Talouden taidossaan". Siinä Iskhomakhus selittää ihan tosissaan ystävilleen, että vaimo on aivan oppimiskykyinen luontokappale. Kovasti epäilen, että Kivi on saattanut Ksenofonilta tämän ajatuksen lainatakin.
Twiittikokoelmassaan "Suutarikin, suuri viisas" (WSOY, 1961) Lauri Viita sanoo:
VastaaPoista"Kokoko? Noin kolmesataa sivua. Sellainen on juuri parahultainen ihmisen hyppysvoimille."
Koottujen runojen "Viimeinen sikermä" alkaa sivulta 301, mutta oma "Moreenin" painokseni on venähtänyt peräti 347 sivuun.
Jatk.
VastaaPoistaNoin helppoa. LTCM meni sekaisin 1998 kun Venäjä jätti korot väliin. Myös Simonsin Renaissance otti takkiinsa. Ehkä teki onnistuneen hätäjarrutuksen, poistumisen kauppapaikalta. Ja kohta taas palasi voittoputkeen.
Venäjän default oli takana siinä kun ihan joku päivä sitten Putinin 20 vuotta vallassa uutiskuvassa Jeltsin sanoo että "Eiköhän me muuteta tämä kuvio". Ai siis mikä ? Se missä maataan lännen potkittavana ja ryöväämänä- jos E 18 Bemari Bentley kuljetukset läpi Vaalimaan Benetton H&M ruuhkien, olisikin pahasta. Kuinka voisivat olla kun omansa niin karkeat saavat swapata Lännen kauniisiin ? Voi noita kasakoita huokaa Suomen Tasavallan presidentti. Ja palkkasoturi asevelvollisuusarmeijamme. Kuka muuten lähtisi liikkeelle pelastamaan danskea nordeaa Baltiaan. Meikä ei ainakaan, sissikoulutus.
Hienoja kirjoja on tarjolla Awardin saajiksi tässä FT:n ja McKinseyn valinnassa. Bernanke Geitner ja Paulson kolmistaan Firefightnigillä. Nämä kolme jo tekivät kukin muistelmansa. Olen lukenut. Hank Paulson on koskettavin palosotilas jos kohta oli Simonsin vertaispelurikin Goldman Sachsin toimitusjohtajana josta Bush jr oli hänet poiminut valtiovarainministerikseeen.
Nyt kirja kokee sanoa mitä piti oppia katastrofista. Vai menikö se hukkaan, oppimatta ja kohta taas pimenee ? Ainakin Adam Toozen mielestä meni. Mutta oikein sammutettu ilmiliekit. Tooze kiitti FEDin ymmärrystä ruveta Maailman Keskuspankiksi ja Kiinaa ruveta superKeynesiksi, kysynnän pumppaajaksi. FED teki dollareitaan ja vaihtoi niitä Japanin tekemiin jeneihin Englannin tuoreisiin puntiin ja euroihin. Että ei olisi rahasta kiinni jos muuten päätä kiristäisikin. Jatko ei ollut juhlaa. Zorbas taklattiin rumasti.
Jos siis 1929 meni heti saveen, niin 2008 pelastus oli liikahelppo ja politiikkakiristys tuli äkkiä jo 2010. Hiekkaa on yhä pyyhkimättä. Talous on kuin kiviä söisi. Tai on että kiviä syötetään nälkäisille. Paremmilla menee paremmin. Raha on sekaisin.
Yksi hyvä on Draghin loppuveto. Meininki on ruveta ostamaan osakkeita. Ehei. Ei kuten Apple tai Nokia omiaan ja nostattaa siten Shareholder Valueta nurinkurisilla pörssimarkkinoilla. Vaan pahempaa jos sosialismi on pahasta. Keskuspankki ostaa fiskaalipolitiikka nimen alla osakkeita yhtiöistä jotka panevat ne uusiin reaalisiin investointeihin, siis tulemme omistajiksi erisnimisiin hankkeisiin. Tämä olisi Junkcersin-Kataisen yksityinen-julkinen kvasirahoituksen laajennus siten että EKP:n kautta meille -sille- tulisi osakepääomaa valtaa, vastuuta. Luulisin ettei Suomessa oikeista miehistä kukaan paitsi Peter Westerbacka ole kartalla, hänkin Suomenlahdella, sen alla. Noita oikeita eivät ole taloustieteilijät saatikka senttarimeikä. Meinaan vaan lueskella ja viskellä mitä mieleen tulee tai kirjoista löytyy. Yksi hyvä löytö oli että Trump voisi vastavetona Kiinan devalvaatiomanipuloinnille tehdä päinvastoin kuin oli Bernanken dollariswap. Trump voisi ostaa (uusilla) dollareilla toisten euroja tai puntia ja siten revalvoida ne ! US kilpailukyky paranisi. Olisi sinnepäin mitä Reagan teetti japseille 1985.
Ja vielä Timo Harakalle vaikka ei silmiinsä korviinsa saakaan tästä ideaa. Lösörahalla duunarit voisi tehdä private equityt malliin Wallenbergin EQT ja ruveta työpaikkatehtaansa omistajiksi. Miksi ei. Tee siitä EUpuheenjohtajuus periodin skandaali. Asia puhkaisisi pimeää rahaa ja olisi siten Prometheusta. Ei yhteiskuntatalouden pitäisi olla demarillekaan mahdotonta innovoitavaksi kunhan raottaisi pimennysverhoa ja työntyisi peiton alle.Jukka Sjöstedt
Pitkiä kirjoja ei kannata pitkään lukea, jos eivät kiinnosta. Jos kirja taas on niin lyhyt, että huomaa vasta jälkeenpäin lukeneensa pelkkää p-kaa, niin mitäpä sille enää silloin mahtaa? Ei mielestäni mitään. Jos televisiosta taas tulee niin kesseliä ohjelmaa, esim. poliitikkojen haastatteluja, että se harmittaa, saahan sen saatanan toosan kiinni. Miksi tästä syyttää ketään toista tai yhteiskuntaa? Sinuna syyttäisit sinua!
VastaaPoistaToisaalta,
älä näe unta että kysyisit 'kenelle kello soivat'? Äläkä sitä koskaan kysy mitä Liike Nyt voi tehdä puolestasi vaan kysy, mitä sinä voit tehdä Nyt-liikkeen puolesta?
Ajattelin vähän samaa, vaikkakin hieman eri kantilta. Mikään kirja ei ole liian pitkä, jos se on hyvä, kuten vaikkapa Raamattu tai "Don Quijote" tai "Tristram Shandy", joka tosin onkin vain viisi ja puolisataa sivua, toisaalta lyhytkin saattaa osoittautua turhan pitkäksi ja lukeminen päättyä vaikkapa kymmenenteen sivuun. Loppuelämä on liian lyhyt velttoon tekstiin tuhlattavaksi. EG
PoistaMinusta esimerkiksi Kilven Alastalon salissa on hieman liian lyhyt. Loppuu ikään kuin kesken. Lyhempi se ei toki missään tapauksessa voisi olla. Mutta eihän kukaan sieltä haekaan mitään kolmea tai kymmentä tai yhtätoista pointtia.
VastaaPoistaMutta kuitenkin Kilven ajatusaallot ovat mukaansatempaavat ja kuljettelevat mukavasti asiasta toiseen. Se on Suomen paras romaani.
PoistaAlku.
VastaaPoistaPanisko tähän alun vaikka loppukin oli loputon ja pitkä. Upea on taas kerran tuo Eee Aaan avaus Veljeksistä. Pääsen Taaborinvuorelle pyhänä katsomaan Rosvoja, Nurmijärveltä hekin joku vuosikymmen ennen Jukolan miehiä. Olisiko Heikki Ylikosken keräämästä datasta tämän kesäinen musiikkinäytelmä.JS
The Man Who Solved the Market kuuluu kirjan nimi eikä että joka ratkaisi yhtälön. Vissi ero. Ei vaan iso. Markkinat ovat taloutta, torit varsinkin. Mutta Jim Simons katseli kaupankäyntiä. Ei tehnyt puotipuksun räknäyksiä. Että kaikkineen 24,70 kiitos. Simons funtsi mistä numero tulee ja miksi se teki 25,10 eilen ja tänään illalla sulkemisajan koittaessa olisikin tasaraha 20. Tämä on taloustieteellistä tarkastelua ettäs tiedät. Toritaloutta kotitaloutta kalastajataloutta ja kuljetus sellaista ja siis sellaista keleistä riipppuvaa ja herkullisuudesta.
Simons katsoi sivuun, ei kalaan ei asikkaaseen, vaan vain hintaan, numeroon. Mies ja Renaissance fund on ehdolla vuoden Business Book Awardin saajaksi.
Kirjoittaja jo kannessa täräyttää että kyse on miehestä joka raapaisi laskupäiden ja -koneiden revoluution tuleen "launched the quant revolution". Hän siis katseli mitä hauki maksaa ja mitä ahven. Tai että kuinka paljon enemmän-vähemmän kuin toinen. Ja mikä ero Kauppahallissa ja Hakaniemessä tai Kuopion hallissa. Entä keväällä ja talvella. Entä kun tulee tieto toisen kudun epäonnistumisesta, niin miten käy, ei hinnalle, mutta hintaerolle.
Tätä on pikkupoikien numeroleikki. Iskät kalastavat ja äiskät kiehauttavat kalakeiton. Huolehtivat kotitaloudesta. Sillä ei rikastu, mutta Simonsista, sivullisesta tuli miljardööri.
Long Term Capital Management rahasto teki samaa. Se kiinnitti huomion Ranskan valtion obligaatioiden ja IBM:än velkakirjojen korkoeroon. Tai mitä se tapaa olla normaalisti pidemmän päälle ja siksi se siis palautuu jos on isompi-pienempi. Johtuisiko Japanista ja kauppataseylijäämän kaventumisesta ? Ja nyt se isoni. Pörssit kertovat, internet levittää sanaa, laskurobotti laskee ja tarjous ostaa-myydä lähtee meiltä ja joku maapallolla käy onkeen.
Jatk.
Sitä paitsi Jungerilla on Nikolai Gogolin nenä.
VastaaPoistaTätin vintillä luin joskus 10-11-vuotiaana penskana vanhoja Valittuja Palojansa, oli Jussin korvaa ja Jussin syväntä. Mutta Kuukauden kirjat oli vielä liian pitkiä pitkään ennenkuin lopulta niitäkin jaksoin lukea ja vasta aikuisempana alkoi muutkin tietokirjat kuin tietosanakirjat ja Wiion Elektroniikkaa sinulle maistua.
VastaaPoistaNäin ollen näillä muistoilla voin vähän samaistua niihin joille kirjat on liian pitkiä ja vaikeita, muuten en pystyisi samastumaan. Romaanit ei maistu vieläkään mutta elämäkerrat kyllä.
FT printtilehti se punerva ja eri vaiheissa suomipaperille Lontoossa painettukin, ei enää tahraa painomusteella lukijan sormia. Ei muste liene muuttunut vaan paperi. Se tuntui oudon rapealta, voipaperiselta, mutta kun honasi tuon tahraamattomuuden, niin uudistus ihastutti.
VastaaPoistaMutta kun tämä Financial Times -mielestäni- avaa oikeitten henkilöitten ja erisnimisten firmojen asioita suorasukaisemmin kuin ennen, niin sen politiikkamuutoksella voi olla arvaamattoman isoa raikastavaa vaikutusta korruptioalttiiseen salaperäiseen ja vinhasti muuttuvaan sopimusraha strategioihin syvästi nojaavaan financial engineeringiin -sanoisiko että tilinpitotulkintojen muoteihin, sallivuuteen postkontrolli ajassa. Kuinka mones vuosikymmen onkaan menossa.
Somasti aamun lehti 16.8. kirkuu etusivulla GE:stä ja Madoffista ja 38 miljardista. Niitä yhdistää Harry Markopolos. Kuva etusivulla. Hän pääsi sen verran vahvasti Madoffin juttuun että esiin pullahti Ponzi juoni, maksaa tuottoja sijoitukselle uusien mukaansaatujen alkupaukusta. Madoffin upea ura piireissä ennen harhapolkujaan osaltaan nostatti jutun kohinaa, eikös tunnukin tutulta. Mies lusii ja käynee Harvardissa opettamassa manipulaatiota ja toisten rahojen hoitoa eli varallisuushallintoa, private bankingia. Ainakin hänestä tehtiin MBA case Business schooliin.
Ihan toista kuin surkukauppiksemme tai karkeat sopimusprässäysotteet joilla tätä maanrakennus talonrakennusputkiremppa vuokrakiskonta asuntoarvofiktiota ja muuta järeää helsingeissä toimitetaan. Mutta voi pysyä tolpillaankin kun kaupunkien pankkiirit kuiskuttelevat kaupungista Maapankkina. Hötövelkaa rahana sisään ja maapohjan arvoa kynällä ja tilitulkinnalla rutiinisti rutkasti ylös. Jos mitä korkoa pitää maksaa, niin ponzin hengessä ota siihen lisää velkaa, maksa korko ja näe tulevaisuus Maapankin kaupunkivarallisuuden kannalta yhä kukkeampana.
Mark to Model on yksi nimi tilijärjestelylle. Se Model on malli, oletusten ja futuuristen kukoistusnäkymien kombinaatio mikä todentaa Modelin asianmukaisuuden ja todennäköisen tosiasialujuuden. Näillä mennään ja aktivoinnilla ajetaan mielialaa hyväksyä naimiskelvottomien miesten räpiköidä montussa ja kontata konehirviöiden murskeessa. Silmääni pistää joku Bentley tahi urheiluauto kuopan takana ; soraläjän ja muovirojun vieruksilla, piipahtamassa.
GE tuo Edisonin aikainen otti pörssissä takkiinsa eilen 15 %. Ja Markopolos heitti löylyä lissää CNBC uutisissa "firman jama on kohdata tiensä pää konkurssi". Noita hataria kohtia sen arvonsa ilmoituksissa on myös health toimialalla. Ei ehkä siinä minkä Jeff Immelt osti muinoin lääkäreiltämme Instrumentariumista, mutta hoivassa. Jack Welchin aikana oli otettu sisään terveysvakuutusasiakkaita ja näiden nuorien tulevien vuosikymmenten maksut kirjattu jo. Eikä siis Medicinaikaisesti tuotto menon kohdalle -ajassa. Nyt se paperi vakuutustuoton osalta pantiin ison isona mukarahana tilinpäätökseen ja pörssikurssiin ja osinkoon ja bonukseen. Ja Welchin jumalointiin.
Että siis samaa mitä Enronista putkahti. Maailman isoimpia energiatoimijoita kirjoittamalla alihankintaa voimalaitoksista ja myyntisitoumuksia käyttäjille. Naurunäytelmiä.
Tämä on äärimmäistä, muttta ei mahdollista ellei uusinormaali olisi aika lailla samanlaista. Siis se mistä olemme pääsemättömissä. Ja se mistä kahjot occupy Wall Street rasvatukat ja IMFää vastaan käyvät hulikaanit ovat huonostilukeneina ihan pihalla. Ja kateellisia. Mokomatkin naimakelvottomat syrjäytyneet.
Markopolos kertoo ilmiantaneensa GE asiansa oikeusviranomaisille ja odottaa osia sakoista. Jo nyt hän tienasi -mallillaan- kun GE:n kurssi putosi ja oli positioinut itsensä sen odotukseen ja rahastamiseen. Ihan simmpeli short. Mutta teepä perässä.
GE kieltää väärinpeluun ja sanoo portfolionsa karakteristiikkaa vuosittain testaavansa, reservit ovat adekvaatit.Jukka Sjöstedt
Jungner osaltaan vaikutti tuon syntymiseen.
VastaaPoistahttp://mielleyhtyma.com/vitun-pellet-2/