Hän halusi kuolla

Eeva-Liisa Manner: ”Tämä matka”. 1956.

Ehkä tämä  on liian pitkä lain sallimaksi sitaatiksi.

Siinä tapauksessa tekijänoikeuden haltijan on nostettava kanne tekijänoikeusrikoksesta.

Teksti ei sisälly Mannerin valikoimiin, kuten "Runot 1956-1977",

vaan on jäljennetty tähän kirjoittamalla alkuteoksesta.

Osaan myös sen ulkoa, kiitos Hellevi Salmisen.

Oikeusjuttu

I (Ruth Ellisin teloituksen jälkeen 13.7.1955)

Epätäydellisiä ovat ihmiset ja heidän tekonsa pahat, 

olen kyllästynyt ajattelemaan niitä. 

Mutta en saa rauhaa, palaan rikospaikoille,

Joissa syylliset tuomitsevat syylisiä,

Joissa syylliset tuomitsevat syyttömiä

ja kaikki tuomitsevat kaikkia, päättymättömästi.

Palaan teidän kaikkien, meidän kaikkien erehdysten paikoille,

Yhteisrikoksen, yhteiskärsimyksen kiertokulkuun.

Kierryn vankiloiden, sairaaloiden, keskitysleirien ristikkoihin,

Ryömin kaasukammioihin ja lyijykäytäviin,

Huoneisiin joissa murhataan ja huoneisiin joissa ruhjotaan,

Huoneisiin joissa pidetään pirullisella ajatuksella pahoin;

Istuimiin joihin johdetaan sähköä ja toisiin, tuomioistuimiin,

Joissa rikos kytketään rikokseen uudella rikoksella

Ja joissa syntyy murhan idea:

Erehtymätön murha, kammottavin kaikista;

Saleihin, joissa lakiin nojaten langetetaan vääriä tuomioita,

Saleihin, joissa ruomari kyynärpäillään lakiin nojaten

                                                                 Lähettää ihmisen kuolemaan

-helvettiin, kuten hän itse hämmästyttävän usein uskoo -

Siten kostaen pettymyksensä, kaunansa, henkilökohtaisen 

Helvettinsä

ansaan joutuneelle tuntemattomalle uhrille,

ja päästää raakuuden valloilleen,

sovinnaisen näytelmän, niin kuluneen kaavan mukaan

ettei maailma sitä miksikään huomaa,

ei tahdo.

                      Sillä muuten maailma kaataisi julmat lakinsa.

Mutta kaikki ovat mieltyneet tähän kaavaan,

ja tottumuksen mukavuuteen: ei tarvitse ajatella,

ei käyttää mielikuvitusta: aivojen myötätuntoa.

Tottumus ei tarvitse aivoja, aivojen harrastusta,

Vain vähän penkovaa puhetta uhrin ruumiin kohtalosta

ja sitten selkeästi sommiteltu päätös:

HIRTETÄÄN KAULASTA KUNNES KUOLETTE

HIRTETÄÄN KAULASTA KUNNES KUOLETTA

Istunto on lopussa. Salaisia aplodeja

Niiden sielussa, jotka kaipaavat sensaatioita,

ja kehittyneemmät tyytyvät tähän.

Olkoon menneeksi, hirtetään. Olkoon menneeksi, hirtetään.

Raakaa? Kuinka sen ottaa. Pitää ottaa asiallisesti.

Ja tuomari poistuu syömään konservatiivisen aamiaisen:

Paahtopihviä ja kirsikkaa (Se virkistää, henkisesti,

Siinä on jotain japanilaista – Japani kirsikassa, geisha – ah!

Syön geishan naisen kirsikan. Miten sukkelaa. Fiuu - )

Ja viheltää jotakin, sieppaa sävelen lennosta

SWEETHEART SWEETHEART SWEETHEART (Tango on

                                                                 aina muodissa,

melankolinen tanssi, sopii hyvin tänä harmaana aamuna,

Liikkeeksi muutettua erotiikkaa, hyväilyä hyytelöä

Ambivalentti tanssi, kiehtoo, karttaa, työntää pois

                                                                 Vetää luo – 

hitaan parin tanssi, oikeastaan olen aina pitänyt siitä) 

AND SO I MAKE LOVE TO YOU, LOVE TO YOU,

                                                                 LOVE TO YOU

Hieman nytkyttävää uudenaikaista hellyyttä ja ikävää.

Marionetin lämmin sydän sykkii

ja on puolittain rakastunut kuten aina.

(Pitää olla sitä sellaista. Lempeä! Lennokkuutta!

Muuten on kaikki niin pirun tylsää ja ikävää.

Ei tapahdu mitään milloinkaan. Ei tapahdu mitään milloinkaan.)

                      JA LUUKKU AUKEAA

 = = = (osat II - VII, neljä sivua)