(Kuva: © ThoughtCo.com)
Elokuvan pituudeksi vakiintui viisi kelaa. Muinoin, etenkin mykkäfilmin aikaan teos oli kaksi kelaa. Siis 100 minuuttia ja ennen noin 25 minuuttia.
Televisio-ohjelma on edelleen 50 minuuttia. Miksi?
Joskus pidin sellaisia tenttejä, joista suoriutui hyvin vain kuunneltuaan luentoja kohtuullisen tarkkaavasti ja pantuaan vähintään merkille ääneen mainitut alkuperäislähteet ja erikoistutkimukset.
Se meni esimerkiksi näin. Tekijänoikeudesta luennoidessani sanoin, että älkää lukeko Kivimäen kirjan ensimmäistä, laajaa painosta, vaan toinen, sse keltakantinen. Uusi laki, joka teidän on osattava, poikkeaa kaikkein keskeisimmin osin tuosta vanhasta. Lisäksi professori Kivimäki kiinnittyi siihen saksalaiseen teos-käsitteeseen, joka saattoi kyllä olla fiksumpi mutta ei tullut vallitsevaksi.
Ja vielä mainitsin eri kielillä “persoonallisuusoikeus” ja “immateraaliset esineet”. Ja korostin että toinen ajatteluperinne lähtee tekijästä, toinen teoksesta. Ja mainitsin nimet Gierke ja Koehler ja sanoin, ettei niitä tarvitse tuntea.
Takana olivat Platon ja Aristoteles - näemmekö mielemme kuvia vai jotain todella olemassa olevaa.
Miten lienee, mutta oppitunti, joka kesto on 50 minuuttia, tuntuu myötäilevän hyvin ihmisen tarkkaavaisuuden jänneväliä ja myös kykyä imeä itseensä tuulevia tunteita.
Hollantilainen Holland Bach Society on nyt mielettömän hyvä. YouTubessa oleva Bachin Die Kunst der Fuge vanhoin ja uusin soittimin ja laulajin esitettynä on mielestäni järisyttävä.
https://www.youtube.com/watch?v=N6sUlZa-IrU
Eilen keskeytin kohtaan 45 minuuttia. Teos, joka tavallaan sisältää kaiken musiikin ja myös kaiken matematiikan, kestää tyypillisesti tämän puolitoista tuntia, jonka HBS käyttää siihen.
Kai temperamentti ja kokemus vaikuttavat asiaan. Olen kuunnellut tuon teoksen satoja kertoja ja tunnen nuottikuvankin. Mutta jos ylitän tuon 45 minuuttia, tunnen menettäväni jotain. Hermostoni toimii samalla tavalla kuin vatsani. Kun se tulee täyteen, on välillä hiukan sulateltava.
Tänään kuuntelen jatkoa. Tunne on kuin hyvin herkulliseksi jo todettu pala kaapissa odottamassa.
Alalla olevat tienaavat lähiaikoinan suuria summia puhumalla asian vierestä. Aivan järkevältä näyttävät ihmiset virittelevät jo keskustelua tekijänoikeudesta tekoälyn luomiin teksteihin ja kuviin. Opetettu tekoäly eli AI, jota pääsee jo kokeilemaan, perustuu IT-alan suuryritysten louhimiin valtaviin tietomääriin.
Odotan kiinnostuneena, milloin joku keksii mainita, ettei tietoon ole tekijänoikeutta ja “dataan” vielä vähemmän. Tietoa on esimerkiksi Die Kunst der Fugen nuotti. Tekijänoikeus voi kohdistua nuoteista ilmenevään sävellykseen, ei nuotteihin. Merkityksiin, ei merkkeihin.