Oikeuksia

Halusin vaieta, koska kukaan ei ole kysynyt mielipidettäni ja koska Otava on entinen työpaikkani, jota arvostan suuresti.

Totean, että juuri noista syistä selvitän, miten. Otavan edustaja antoi eilen lehdessä virheellisen tiedon kirjoittajan ja kustantajan oikeudellisesta vastuusta.

Asia on tulenarka. Nyt on uutisia erään lääkärin kirjasta, joka on varsin uskottavasti leimattu sisällöltään virheelliseksi ja jopa mahdollisesti vahingolliseksi lukijoilleen. Kustantaja sanoo: ”Kirjan tekijä vastaa aina kirjan sisällöstä.” Luen tämän niin, että kustantaja ei niinkään vastaisi.

Kun esimerkiksi kiihottaminen kansanryhmää vastaan johti juuri tuomioon julkaisijaa vastaan ja esimerkiksi tietosuojalaki soveltuu erikoisen hyvin rangaistuksen luonteisiin sakkoihin, jotka voivat olla valtavan korkeita ja kohdistua kustantajaan, pidän lausuntoa valitettavana. Luulen että se oli vain ajattelematon.

Asia ei ole mikään uutuus. Perustuslakiin tukeutuva vuoden 2003 laki sananvapauden käyttämisestä joukkoviestinnässä toistaa sen säännön, että painotuotteella tehdyt rikokset tutkitaan ja tuomitaan mm. rikoslain ja vahingonkorvauslain mukaan.

Asiaa kustannusliikkeessä kommentoinut henkilö oli nimeltään Reenpää. Olin itsekin mukana oikeusjutussa, kun hänen sukulaisensa vuorineuvos Kari Reenpää tuomittiin jumalanpilkkajutussa, samoin kuin Otava.

Jumalanpilkkapykälää on onneksi muutettu, mutta painotuotteella tapahtuvien rikosten määrä on lisääntynyt ja vastuuperusteet ovat ennallaan. Siinä ovat sitten rinnalla sähköisillä julkaisulla toteutetut rikokset. Kysymys on keskeisesti sananvapaudesta. Huonoa ja virheellistä tekstiä saa tietenkin julkaista, mutta sisällöltään lainvastaista ei. Jos lääkäri aiheuttaa painetulla hoito-ohjeella henkilövahingon eli lukijan terveyden vaarantumisen, on aihetta kysyä vahingonkorvausvelvollisia.

Yleisesti lienee tiedossa, että EU on säätämässä nyt alustoille eli platformeille vastuuta tekijänoikeudenkin loukkaamisesta.

Niin että älkää hyvät julkaisijat ja kustantajat suhtautuko sananvapauskysymyksiin kevyesti. Kuten eräs päätoimittaja kiteytti, sananvapauteen liittyy ”sananvastuu”.

Poliitikot puhuivat sekavia, kun puheeksi tulivat Saksan entisen kansallissosialistisen puolueen kantamat hakaristiliput. Ainakin joku perussuomalainen sanoi, että entä sirppi ja vasara tai puolikuu ja tähti (!).

Saksalaisen hakaristilipun kieltäminen ei ole ongelmallista. Laissa on suuret määrät säännöksiä siitäkin, miten Suomen lippua ei saa käyttää. Muunnelmien harkinta on tuomioistuimen arkipäivää esimerkiksi tavaramerkeissä.

Entinen lippu oli Hitlerin ajan Saksan virallinen tunnus, ja Saksan tuon ajan toiminta on yksiselitteisesti ja laajasti todettu rikolliseksi. Näin ei ole käynyt muille symboleille. Kristillisen ristin alla on tehty ja tehdään jatkuvasti kansanmurhia. Ja hakaristiä sinänsä ei voi kieltää. Itse merkki on ollut käytössä monta tuhatta vuotta, ja sotien välisenä aikana erilaiset ristit olivat suurta muotia. Meillä se esiintyy tänäkin päivänä muun muassa Vapaudenristissä.