Tikka

-->

Palokärkiä täällä on ollut vuosikymmeniä, ja muita tikkoja. Sekään ei ole ensimmäinen kerta, että joku innostuu tosissaan pellin palasta. Siihen on varmaan selitys, jonka moni tuntee. Minä en tunne.

Aurinko on nyt hyvä kello. Ennen puolta kuutta kahvi tahtoo olla juotuna. Pian sen jälkeen tikka aloittaa ja jatkaa pitkälle puoleen päivään.

Kävin valokuvaamassa sen pellin ja otin sen tähän kuvaksi. Mieleeni tuli kaivos tai konttorityö. 

Hämmästyin, kun en siis tiennyt mitään Varlam Shalamovista. Nyt minulla on jo Kindlenä Penguinin englanninnos ”Kolyma Tales”. Eri muodoissaa saa myös The New York Review of Booksin klassikkojen sarjaan. Katsokaa tekin. ”NYRB classics”. Välillä olen miettinyt, kuka nämä mahtaa valita.

Tein hiukan listaa, mitkä pitäisi ostaa ja lukea. Kun olin päässyt sataan kirjaan, olin valinnut sata.

Kuka ei tietäisi, että se kaanoni, joka käydään tavalla tai toisella läpi myös yliopistolla, ei koostu parhaasta kirjallisuudesta. Henkilö joka uskoo parhaaseen kirjallisuuteen ja luetteloihin sellaisesta, on onnen  omiaan tuomittavaksi esimerkiksi professoriksi.

Hieno kirja ja sen lukija on liikkuva yhteys, eräänlainen kone. Juuri Shalamov taisi toistaa, ettei kirjan ensimmäisen lukemisen kokemusta korvaa mikään, ei esimerkiksi sen toinen lukeminen tai väitöskirjan kirjoittaminen siitä.

Joku muu, sanoisin että Lagercrantz Ruotsista oli kai saanut tehtäväkseen markkinoida oudompaa komitean valintaa eli siis vuoden nobelistia, ja kirjoitti, että hän kadehtii ihmisiä, jotka ensimmäistä kertaa elämässään tutustuvat tähän kirjailijaan, jonka nimi on Isaac Bashevis Singer. Unohtamistani syistä, jotka saattoivat olla pakottavia eli henkilökohtaisia, aloin suomentaa paljon Tammelle. ”Shosha” oli ensimmäisiä. Ylimalkaan käsittääkseni, mistä on kysymys, luin paljon Singerin teoksia ennen kuin aloitin.

Tuossa tapauksessa mainosteksti oli aiheeton. Senkin jälkeen kun olen toden totta suomentanut muun muassa Singerin novellit (Vanhaa rakkautta, Kuin oma poika) ja paljon muuta ja vilkuillut sivukäännöksiä muihin eurooppalaisiin kieliin ryhtymättä kuitenkaan opettelemaan jiddišiä, unohdan heti häpeän ja himon enkä muista, onko suomentaja ollut Liisa Ryömävai olinko se minä, koska teksti on niin hyvää.

Ei ole tikkaa ettei taulua ja puhkeavan metallin ääntä.

Nyt käsitän Shalamovista, miksi pidän niin Singeristä. Kolme viikkoa pohjoista tekee ihmisetä elukan, sanoo Shalamov, mutta mainitsee myös, etteivät eläimet pysy hengissä Kolymassa, eivät hevosetkaan kestä. Syy saattaa olla se, ettei hevonen kai osaa inhota.

Shalamov, joka siis näyttäisi olevan samaa käsittämättömän korkeaa tasoa kuin Camus tai Orwell parhaimmillaan, muuten esittää verkostakin löytyvissä muistiinpanoissaan (What I Saw and Learned in Kolyma Camps), että jos Stalin olisi tuominnut syyllisiä tai tavoitellut jotain oikeaa surmauttaessaan ainakin 23 miljoonaa Neuvostoliiton kansalaista, hän ei olisi kestänyt vallassa kahta päivää. Shalamovin mielestä venäläisyyden perushimo on ilmiantaminen ja itsesääli (uhriutuinen) sen johdosta. Ajankohtaista?