Keskiajalla, kun Pisa oli hyvin merkittävä kaupunkivaltio, eräskin kaupunkiin vangiksi jäänyt sai epätavallisen tuomion: soudettava kaleeriorjana 15 vuotta tai luettava Pisan historia, jolta ei puuttumut seikkaperäisyyttä. Tuomittu ryhtyi lukemaan, ja kahden viikon kuluttua ilmoittautui kaleerilaivalle.
Sellainen oli Pisa-koe.
Tornin kaltevuus johtuu sen perustuksista ja tämä viime kädessä huonosta paikasta. On siellä maakunnissa tänäkin päivänä pytyssä ja kumollaan mitä merkillistintä. Tilanne ei ole edes sama kuin Amerikan Manhattanilla, missä hollantilaiset myivät edelleen alkuperäiskansalta ottamansa saaren, joka osoittautui korkean ja painavankin rakennuksen pohjana lähes ihanteelliseksi.
Toisaalta taas esimerkiksi Lontoon on rapakon rannalla ja Pariisi niin hyvällä kivellä, että kaupunki on ollut kauan melkein tyhjän päältä eli täynnä tunneleita kuin juusto reikiä.
Jos itse joutuisin nyt Pisa-testiin, saattaisin kiinnostua enemmänkin kaupungin historiasta. Sen sijaan voitaisiin laittaa Ezra Poundin laaja runokokoelma “Cantos” eli lauluja. Pound oli sotien jälkeen juuri Pisassa ja siirrettiin Yhdysvaltoihin, jossa todettiin piankin, että hän on ymmärrystä vailla. Noitakin runoja luettuani on ole erikoisen hämmästynyt. Sanat ja rivit kertyvät, runot eivät. Jos sattuu omistamaan niteen, jossa on hänen koko tuotantonsa, ei voi olla näkemättä, että hän oli kirjailijana merkittävä. Ennenkin tässä blogissa mainostamani “Lukemisen aakkoset” (ABC of Reading) olisi terveellistä tavaraa muillekin kuin kokeisiin meniijöille.
Siitä ilmenee, ettei lukeminen ole erikoisen hienoa, kuten Saksan sivistysporvaristo taisi aikoinaan ajatella, ja että kirjoittaminen on erikoisen vaikeaa. Syvällinen tutkielma tieteen ja taiteen ehdoista on nimeltään “Trapetsi”, pääosissa Burt Lancaster, Tony Curtis ja itse Gina Lollobrigida.
Burt Lancasterin tanssima valssi on unohtumatonta elokuvassa Tiikerikissa. Tällä sirkustaitelijana aloittaneella tähdellä oli sama verraton amerikkalaisen näyttelijän hellän ova olemus, josta esimerkiksi Steve McQueen ja Paul Newman tulivat kuuluisiksi. Sen asian pohdiskelu, miten ja minne James Stewart sijoittuu tässä, on ollut kesken jo useita vuosikymmeniä. Minä pidän tavasta, jolla hän hyydyttää kasvolihaksiaan siristämällä ikään kuin turhaan silmiään.
Viimeksi kuluneet kaksisataa vuotta on esitetty erinomaisia perusteluja koulujen oppikursseille, jotka ovat vaihdelleet eri maissa kaiken aikaa. Järjestelyillä on ollut yhteistä, että aina jotkut ovat halunneet tehdä toisista ihmisinä soveliaampia. Aina välillä on saanut vaikutelman, että taskuvarkaat koukuttavat itselleen asiakkaita. Ja eläinsuojelu oivallettiin ajatuksena ennen kuin ihmissuojelu.
Hyvin usein on keksitty jokin kiireellisesti toteuttava aate, jonka edestä on sitten siivottu muu pois. Moniko muistaa, että tsaarin Venäjällä oli eteviä matemaatikkoja, loistavia muusikkoja ja merkittäviä kijailijoita? Itse opin jotain, kun tuttavaperheessä Roomassa lehteilin koulukirjaa, jonka aihe oli “Italian historia”, etenkin maan sotaisat saavutukset.
Kun joudun tekemisiin “Suomen historian” kanssa, en tähän päivään mennessä ole lakannut katsomasta, mikä on tämän päivän versio. Aamulla puhuttiin 1960-luvusta oikeastaan mainitsematta Yhdysvaltoja.
Olen pannut merkille sellaisen ilmiön, että monella muullakin on taipumus nähdä ihmissuhteensa ja itsensä pieninä näytelminä. Mikä ettei - mutta kun omien muistikuvien käyttäminen on halvinta, itse asiassa ilmaista, sain esiin tiedon, joka vaikutti sukulaispiirin elämään todella vahvasti. Isäni sai hankituksi erikoisen auton vuonna 1961, ja itsekin ajelin sillä seuraavan vuonna. Se oli noudettava Hangosta. Jossain oli tallessa lista ensimmäisestä erästä Citroen ID:tä. Isäni oli syntyjäänkin niin kova liikkumaan, että käveli aamulla nopean kahdeksikon lattialla ennen kuin ehti saada kahvipannun tulelle ja molemmat silmät auki.
Tuohon aikaan oli paljon tavallisempaa, että istuttiin jossain huoneessa yskimässä, ja ihmisiä saattoi käydä sitten siellä asioillaan. Pelkästään maakunnan laajuinen kuorolaulu ja maanlaajuinen partiotyö ja näitten seassa esimerkiksi Rotary teettivät hänellä sellaisia päiviä, että aamulla Alavudella ja iltapäivällä käynt Kokkolaan. Ennen pitkää olimme koko perhe liikkeellä, paitsi ehkä minä, joka elin ja olin talossani kuin Ville ja Valle. Luin kirjoja, koska en pärjännyt aitajuoksussa. Taaskin ilahduin, kun posti toi kirjaston uhkauskirjeen. Ajatella, sellainenkin paikka on, joka ottaa kirjoja takaisin! Ja vielä halvalla.

Minä kun en ainasta köyhyyttäni piäse millonkaan ulukomaelle Leppävirtoo etemmä, enkä aenakkaan Pisan kaltevaa tornia kahtommaan, niin kään mieluusti Nilsiän Pisalla jossa on vatupassissa pöjöttävä näköalatorni, pirunkellari ja ympärillä luonnosuojelualue jossa voepi retkuilla, tae retkeillä. Tulia ee sua tehä, mut omat reppuevväät lämpimine termoskahveineen voepi ratustella ja horasta juuva vaekka siinä tornin juurella.
VastaaPoistaKesämökiltä on matkoo Nilsiän Pisalle nuin 40 km, että aekasten lähellä Italian Pisaan verrattuna jonne G-Mapsi näättäs laskevan matkan mitaksi 3128 km.
Saman äjjäyksen varmaan tämmösen aevotoeminnan äejälle tämä lähempihin antannee. Ei ole siis kokemusta siitä kaavempana olevasta, että en mäne vannommaan.
"Kalteva torni"-elokuva, jossa näyttelijä Martti Suosalo piäsi pikkusen piäpipinä Johannes Piiparina matkustamaan Italian Pisalle oli kyllä hieno ja teki melekkein mieli ruveta panemaan matkakassaan rahhoo siästöön, että jos olisin itehhin piässy vuan silloinkin tuli sitten muita tärkeimpiä mänöjä. Niin rahallisia kuin juoksettaviakin.
Erinomaista sarkasmia!
VastaaPoistaMinäkin, olkoonkin kadunmiehenä, satun olemaan kiinnostunut Suomen historian yleisesitysten aina uusimmasta versiosta (en tarkalleen päässyt perille prof. JK:n lauseen viittauksesta edellä). Olen ollut siitä lähtien, kun ensimmäinen "Jutikkala-Pirinen" tuli eteen pakollisena tenttikirjana. Välille on mahtunut paljon, rankin urakka oli "Professori Jalmari Jaakkolan johdolla laadittu Suomen historia", osat VI-X. Itse Jaakkoloihin en olisi koskenut edes pitkävartiset rukkaset kädessä. Tietysti myös 1980-luvun "kaunis kirja", 8-osainen Suomen historia. Ja paljon muuta Juva & Juvineen, Virrankoskineen, Vahtoloineen ym. ym.
VastaaPoistaNyt tuli eteen uusin "päivitys": Juhana Aunesluoman, poliittisen historian professorin "Suomen historia". Kustantajana kunnianarvoisa SKS Lönnrotin, Snellmanin ja Runebergin päiviltä. Muutama kymmenen sivua vasta luettuna. Ensivaikutelma: niukasti ja pelkistettyä tekstiä, paljon koreita värikuvia. Kuin elämämme ajan peili: lähes "Suomen historia selkokielellä", sanoisin. Ei se Aunesluoman vika ole; tällaista kaltevan luisun Pisa-Suomi tarvitsee - jos tarvitsee.
Unta että joutui aina väärään juttuun ja kohtaan. Mutta unen ulkopuolella kävi pihassa bambi ensimmäistä kertaa vuosiin. Todellisuus on parasta.
VastaaPoistaRunossa kuin mies pitkältä matkalta palattua ei heti muista missä on, tuli ajatuksen tilalle renkutus Pizzaperjantai. Paksuhäntä kettu kävi toisin kuin keväällä ja kesällä ollenkaan. Onko se voinut syödä siilin jää arvoitukseksi tai käärmeet.
VastaaPoistaMitä muita tajuja on kuin ajan ja paikan ja mitä on jos ei niitä?
VastaaPoista”Tieän puut Pisan mäellä, hongat Hornan kalliolla: pitkät on puut Pisan mäellä, hongat Hornan kalliolla.”
VastaaPoistaNäin kehuskeli Joukahainen Väinämöiselle, mutta ei tainnut tehdä toivottua vaikutusta, kun joutui lauletuksi suohon.
Pisan vaaralla, joka sijaitsee siis pohjoisessa Savossa liki Syvärin järveä, on Täyssinän rajan rajakivikin vuodelta 1595. (Toinen Syväri on Karjalassa Äänisen ja Laatokan välissä.) .
Tätini mies, joka selvisi hengissä sodan ankarilta Syvärireissuilta otti reppuun dynamiittia ja vaelsi kotoaan metsäpolkuja pitkin (n. 10-15 km) Nilsiän Syvärin rantaan, nousi veneeseen, tyrkkäsi sen väljemmille vesille ja omasta mielestään kun sopivan paikan järven kalareissuiltaan tuntien, asensi nallit ja langat, pani latingin veneen pohjalle ja itsensä sen päälle makaamaan. Sytytti sitten langan... Tämä tapahtui 1974.
PoistaYksi monista pojistaan sitten tasan kymmenen vuotta myöhemmin teki toisin konstein elämänsä itse päättämiselle saman, mutta oliko molempiin perimmäisinä syinä sodan traumat, niin sitä voi vain arvailla.