Äämi ja vimma

 

Kyllä maailma puhetta vetää, sanottiin, ja viita paskaa.

Kun eurooppalaisittain kansa äänestää, asiantuntijat ovat samalla kannalla ja terve järki puoltaa sitä tai tätä ratkaisua, näin on toimittava. Näin sanotaan. Kuitenkaan tällaiselle ajattelulle ei ole perusteita.

Historiasta ei opi. 

Vilpitön ja tosiasioihin perustuva yhteenveto tämän hetken tai lähitulevaisuuden tilanteista ei pidä paikkaansa.

Oliko J.K. Paasikivi siis oikeassa arvioidessaan, että on parasta mennä metsään ja ampua kuula otsaan?

Paasikivellä oli kuin olikin taiteellisia lahjoja. Hän jätti täsmentämättä, kenen otsaan.

Viimeksi kirjoittamani blogikirjoitus oli vaatinut epätavallisen paljon työtä ja lähteitä. Silti se oli vain johdanto tähän yhteen ajatukseen, joka ei tietenkään ole itse keksimäni.

Elämässä ja maailmassa on epäjatkuvuuksia.

En muista, mistä termi on peräisin. Mielestäni se on matematiikkaa ja on vakiintunut funktioissa. Jottei lukija luottaisi perusteettomaan pessimismiin, sanon saman asian toisin. Näemme yhtäkkisiä ja odottamattomia muutoksia siellä, missä niitä ei ole.  Milloin sellaisia esiintyy, emme huomaa niitä.

Yhdysvaltojen romahdus oli iso asia, ja se on jo tapahtunut. Venäjän joutuminen jälleen kerran sepelimyllyyn oli iso asia. Ja se teki sen taas kerran itse. Kiina on aika kiinalainen asia, kuten aina ennenkin.

Olen itsekin ansainnut leipäni lainopilla. Ehkä siksi olen odotellut, milloin joku kuuluva kansalainen sanoo, että eurooppalaisia miellyttävä “sääntöpohjainen” järjestely ja USA:n nykyinen “deal”, suomeksi sopimus tai kauppa, ovat täsmälleen sama asia.

Kauppa on sopimus. Sopimus on sääntöön sitoutumista. 

Vanhan suomentajan korvaani Trumpin “It’s a deal” on jonkun television ammattilaisen hänelle neuvoma lause, josta tavallisen kuulijan mieleen tuli ainakin ennen hevoskauppa. Suomessa liioitellun reipas kädenpuristus merkitsi samaa. Pikkupojat velä sylkäisivät kämmeneensä tehdessään diilin esimerkiksi pikkuauton vaihtamisesta keräilykorttiin. Sanota oli “kiinni veti”.

USA:lla ei ole lainkaan kokemusta oman maansa puolustamisesta sotilaallisesti. Kiinalla ja Intialla on sama vika. Intia ei liene edelleenkään sellainen valtakunta, jossa vallitsisivat eri tahoilla edes suunnilleen samat kielet, elinkeinot, kulttuurit tai ajatukset ihmisten hengissä pitämisestä. Kiina on oppinut viiimeksi kuluneet vuosituhannet lähinnä sisällissotiin. Nämäkään 1400-luvun Aasian valloittajat eivät olleet kiinalaisia, vaan mongoleja.

Koska asiaa mietittiin laajasti ja perustellusti New York Timesissäkin, sen voi sanoa tässäkin. USA:n sähkönjakelu on lamautettavissa useaksi vuodeksi käyttämättä ydinaseita. Sen voi tehdä pienellä joukolla, halvalla ja nopeasti. Suurjännitemuuntajat ovat hyvin haavoittuvia esimerkiksi drooni-iskuille. Heidän järjestelmässään sähkön syötön uudelleen ohjaaminen onnistuu huonosti. Eli kun pientää kaupungin, sammuu myös osavaltio, tai useita.

Eräitä keskeisiä muuntajan osia saa vain Saksasta. Osaaja on Siemens. 

Toimitusaika on nopeimmillaan neljä vuotta. Maallikkokin osaa unohtaa hetkeksi tekoälyn miettiessään, mitä kaikkea tapahtuu, jos merkittävä osa maasta menee täysin pimeäksi viikoiksi, kuukausiksi, vuosiksi.

Ja tämä uhkakuva ei liity tekoälyyn, jota koulutettaessa sähkön käyttö on kyllä tarkoitus moninkertaistaa tai monikymmenkertaistaa. Taustalla on yritykseni ymmärtää, olisiko USA:n viime vuosien politiikan taustalla kuitenkin jokin järki.

Yksi maallikon vastus olisi kysymys: jospa sähköverkko on yhtä huono kuin tieverkko ja rautatieverkko?

Historian ammattikirjallisuuuden mukaan teollistumisen aloitti kyllä höyrykone mutta varsinaisen vauhdin tehtaille antoivat sähkömoottorit. Ja nuoren Suomen tasavallan ensimmäisiä suuria päätöksiä oli Imatran kosken rakentaminen. Selluloosateollisuus kasvoi sen ja Kymijoen ympärille.