Virusten aatehistoriasta

Ehkä Jumalaa ei sitten ole olemassa. Mutta paholainen on!

Jumalan olemassaolosta en halua keskustella enkä kirjoittaa, koska minulla ei ole aavistustakaan, mitä tämä ”olemassaolo” mahtaisi tarkoittaa. Jos vihjataan, että on jotain merkittävää ja voimallista, josta ehkä saan hetkittäin vaikutelman himmeänä, kuin kuvastimessa, siinä ei ole muuta puhumista.

Virus on niin taitava, niin etevä ennakoimaan ja niin pätevä naamioitumaan, että sen rinnalla koko Karoliinisen instituutin asiantuntijaraati jäisi kirkkaasti kakkoseksi. Näinhän sille tuntuu olevan käymässä nyt koronaviruksen kanssa joka tapauksessa. Ruotsissa ei ole vaikeaa saada koolle ihmisiä, jotka arvelevat olevansa vähän etevämpiä kuin kaikki muut. Yksi heistä pitää vallassaan myös sitä tangoa laulavaa, painiurallaan pettynyttä miestä muistuttavaa henkilöä, joka on nyt pääministerinä siellä. Voisivat muuten hankkia osuustoiminnallisesta liikkeestä molemmille mainion Crescent-merkkisen polkupyörän ja käskeä painumaan sillä hornan tuuttiin. 

Kuvan kirjan kirjoittaja Matti Vuento on biokemian emeritusprofessori ja tietokirjaiija. Hänen kaikkein uusin kirjansa on bakteereista. Sekin pitää saada tavalla tai toisella.

Virus-kirja on asiantunteva. ”Tietokirjailija” tarkoittaa nykyisin yleisölle kirjoittavaa henkilöä, jolloin lukijalta ei voi edellyttää perinpohjaisia taustatietoja eikä itse kirjassakaan voi kovin laajasti selvittää vaikeita asioita. Tyypillisesti vaikea asia edellyttää esimerkiksi mutkikkaiden ja toisiinsa liittyvien termien ymmärtämistä yhteyksissään. Esimerkiksi entsyymit, miten ne toimivat ja miltä ne maistuvat.

Yritän tietoisesti jakaa näissä omissa kirjoituksissani vihjeitä ja tiedon murusia, koska ammattini takia olen harjaantunut melkein ymmärtämään erilaisia asioita. Koska varsinaisesti olin patenttijuristi, oli aivan pakko koettaa käsittää esimerkiksi geeniterapian erikoisuuksia tai mitä tarkoittava nollajohto ja vaihe sähköverkossa. Patenttiriidassa asianomaisen alan oikeat asiantuntijat ovat jo esiintyneet ja ilmaisseet olevansa aivan eri linjoilla tai muotoilleet sanottavansa niin tyylikkäästi kuin vain tuntuvan palkkion jo saanut vain voi.

Jotkut viruskirjan jaksoista ovat puhtaita jännityskertomuksia, kuten isorokon, aidsin ja ebolan tarinat. Etenkin tietolaatikkoihin sijoitetut selvitykset vaativat sitä keskittymistä. Vuento osoittaa ammattitaitonsa sanomalla silloin tällöin, että tästä tai tuosta perusasiasta ei tutkimuksella ole tietoa, joskus ei aavistustakaan. Koko homma on niin nuorta että liikkeelle pääsy vaati oikeastaan elektronimikroskoopin. Sellainen syvä ongelma kuin viruksen tunkeutuminen soluun molekyyli- ja atomitason sähkömagneettisin varauksin näyttäisi edellyttävän kvanttimekaniikkaa, jota ei ehkä ole vielä valjastettu näihin asioihin.

Mutta viruslajeja lienee noin 200 miljoonaa erilaista, virukset ovat ehkä olleet keskeisesti mukana, kun maapallerollemme syntyi elämää, ja luultavasti ne ovat aivan kaiken kannalta täysin välttämättömiä. Mutta joukossa on rosvoviruksia, jollaiselta tämä korona alkaa nyt näyttää.

Viime kirjoituksen jälkeen joku kommentoija epäili minua Descartesin hengestä. Pois se minusta. Descartes lienee väittänyt, että eläimet ovat oikeastaan koneita, jotka mm. jäljittelevät kipua, kun niitä hakkaa. Itse arvelen, että ”sielu” osoittautui selvästi turhaksi käsitteeksi, ja ”tietoisuus”, josta E. Wilson on kirjoittanut niin etevästi, lienee asia, josta ehkä saamme kuulla merkillisiä asioita, jos alamme ymmärtää muita elämiä, kasveja ja niiden järjestelmiä. Virusten aatehistoriasta emme siis vielä tiedä – mutta ehkä aika näyttää.