Ranskalainen Dacron julisti vuonna 1838: parempi korjata kuin restauroida, parempi kuin restauroida säilyttää. Pian hänen jälkeensä Viollet-le-Duc sai aikaan maanlaajuisen villlityksen. Vanhoja kivikasoja, sellaisia kuin Notre Dame, ruvettiin arvostamaan ja keskiajan rakennuksia käyttämään uudelleen.
Suomessakin kai jotkut pitivät Lohjan kirkon kaltaisia harmaakivikirkkoja todisteina keskiajan henkisestä pimeydestä.
Hieman myöhemmjjn Kaliforniassa pari kahelia sai päähänsä, että luonnossa olisi jotain suojelemisen arvoista, vaikka Raamatussakin oli lukevinaan käsky hallita kaikkea eli panna sileäksi vain. Ja Suomessa luonnonkauneus oli poliittinen metku, jonka taitavia edistäjiä olivat Lönnrot ja Topekius, Snellmanin taustatuella. Suomalaiselle maalaiselle metsissä ja maanteissä ei ollut mitään mielenkiintoista.
Vastaavasti Saksassa Goethe ja hänen jälkeensä Schiller alkoivat kuljeskella metsissä ja kehua näkemäänsä.
Tämä liikkuu mielessäni, kun pojat tulevat huomenna raapimaan seinääni. Tarkoitus on vaihtaa sään puolella kärsineet panelit. Olen ollut miehekkäästi sillä kannalla, että tämä meidän kyläsemme – koneella kumoon vain ja tonttimaata uudelle ajalle.
Olen alkanut empiä. Bauhausin nerokkaat arkkitehdit harrastivat etenkin betonia ja kerrostaloja ja olivat mukana luomassa funkista eli funktionalismia, josta on paljon hyviä esimerkkejä Suomessakin. He eivät tienneet tai välittäneet, miten huonosti betonipinta kestää säätä ja ilman saasteita. Moskova-ilmiö, jotka voi katsella esimerkiksi Espoon Matinkylässä.
Teräsbetoniin myönnettiin patentti Ranskassa 1877. Oivallus oli valmistaa näin kestävämpiä kukkaruukkuja. Vuonna 1906 vasta pari vuotta vanha torni (Mills College) kesti maanjäristyksen ja muuttui siten myyntivaltiksi tuleville sukupolville.
Suomessa kotiseutumuseot olivat naurettavia ainakin 1970-luvulle, ja rämät talot revittiin etenkin Helsingin seudulta ”modernin” tieltä. Piparkakkukoristeissa nähtiin myös venäläistä hapatusta, josta oli hankkiuduttava eroon.
Meillä on suurmies, arkkitehti Panu Kaila, joka on tehnyt valtavan työn selvittäessään ja opettaessaan vanhojen talojen auttamista. Mutta kaupunkitaloihin Suomessa ei ole oikein edistytty.
Sitä vastoin meillä hän vahva suojeluliike ja vastaavasti Helsingissä pari ja lähistöllä vielä muutama ”rakennusapteekki” joista saa alkuperäisiä tai sellaisilta näyttäviä aineita ja esineitä. Käyn välillä ihailemassa vanhoja katkaisimia ja vetimiä, uuninpellejä ja luukkuja (Erotajalla).
Kun halusin huvilallemme Savonlinnaan päreitä, jotka oli tarkoitus tervata, kävi ilmi, ettei pärehöyliä enää ollut eikä tervaa saanut järkevään hintaan. En yllytä ketään laittamaan pärekattoa palovaarankaan takia, mutta on minulla itsellänikin sen verran päreitä kainalossa, että olen alkanut nähdä kohta puolen vuosisadan ikäset puutalomme kauniina ja historiaa hengittävinä.
Viollet-le-Duc oli kuitenkin aikamoinen romantikko, niinpä Notre Damen restaurointi oli aika pitkälle keskiaikafantasiaa Victor Hugon hengessä. Esimerkiksi se kuuluisa räystään yli kurkkiva piruveistos on siltä ajalta. Sisältä kirkko on oikeastaan aika tylsä johtuen vallankumousajan riisumisesta ja siitä että restauroinnissa poistettiin loputkin aikakerrostumat.
VastaaPoistaKailasta samaa mieltä. Museovirastossa oli silloin kun se oli voimissaan myös muita samalla eetoksella varustettuja kollegoita jotka tosin julkaisivat vähemmän yleistajuista tekstiä, esim. Erkki Mäkiö.
AW
http://parekatto.fi/hinnasto-p%C3%A4rekatto-paanukatto-p%C3%A4rekaton-paanukaton-p%C3%A4ree-p%C3%A4reet-tervaa-hirsitalo-hirsim%C3%B6kki-hirsisauna-ekorakennus
VastaaPoistaOlen minäkin höylällä istunut kasaamassa, mutta kotiseudulla ei enää löydy. Ehkä tästä.
Harmaakivikirkkojen pimeydestä en sano mitään, mutta juuri opin radiosta, että kirkko vastusti voimakkaasti 1700-luvulla heränneitä pyrkimyksiä lopettaa ihmisten teilaaminen ja muu senkaltainen luiden murskaaminen oikeudellisena keinona.
VastaaPoistaPäreitä saa kun tietää mistä kysyä. Ja kulttuuriin niin syvälle ja monipuolisesti orientoituneen henkilön kuin herra Kemppinen luulisi viidessä minuutissa keksivän keneltä kysyä. Normaaleina rakennustarvikkeina niitä ei myydä, koska ne eivät täytä mitään nykypäivän rakennustarvikkeilta vaadittavia ominaisuuksia eikä sertifikaatteja.
VastaaPoistaPäreitä saa käyttää omalla vastuulla, museorakennuksissa.
Kemppinen joko leikkii tyhmää tai nillittää lämpimikseen. Professorismies, väittää tervan olevan liian kallista... Voi pyhä Isä Jumala ja poikansa Jeesus!
Ahaa!
Poistaa) Apostolit! Apokryfikirjat!
Appilan pappilan apupapin papupata pankolla kiehuu ja kuohuu. Taustalla soi suurella voimakkuudella Tsaikovski - Prinsessan uni, vaimikäse oli... arvelen että vapaa-apupalokunta harjoittelee?
b) kova beibee...
Miutkin on koton tehty mut silti mie ossan!
Mistä saa päreitä? Näytöksis laitellaa. Käyhä sie, tuo sieltä meille kuule. Paljo tarvit rahhaa, ota mukkaa. Se riittää kyl, meil. Ei oo rahast kii. Vanhoi konei hyö, moottorit papajaat. Makkarat heil o hyät! Höyryl! Käy kuule, pikimite.
Päreita kainaloihin jöka lukijalle ja mie tahon itekki.
Kemppisestä ei ole niin väliks!
Olet sie häne talo nähnt? Ei ole kalteva se lape siel. Ei siihe sovi päre. Pärekatos 35 astet on just.
Mie tiijän tän ku Puuvaja on meil, 78 vuonna tehty. Olin siihe aatelt, kuivaisiit paremi kalikat, ei lirise kondenssit sisäpuolel, ellet sie ole nähnt sellase pärekato alupuolt, olet sie?
Peltiki käy mut siel see juoksee vesi.
Ollisim poliisin housut kolisi mie mittän viiti.
Sähköt veän meille, se olis muuteki korkee aikaki olla. Se pittää ei-kuoria täytellä, ei auta, ei auta.
Kyllä piparkakkukoristeita edelleen jaksetaan pilkata, jos ne ovat uudessa talossa. Muutama vuosi sitten luin ihan täysipäisenä pidetyn arkkitehdin kirjoituksen, jossa tuomittiin nykyinen valmistalojen arkkitehtuuri rappeutuneena kertaustyylien sekamelskana.
VastaaPoistaTottahan tuo on, mutta toisaalta nykyinen tyyppiarkkitehtuuri edustaa aidosti kansallista arkkitehtuuria. 1960–80-luvuilla Suomeen rakennetut omakotitalot edustavat olennaisesti Kalifornian kymmenen vuotta vanhentunutta pintamuotia. Sen sijaan nykyinen omakotiarkkitehtuuri ei ole kopiota Amerikasta. Perusidea, eklektismi, on kyllä sikäläinen, mutta koska arkkitehtuuri yhdistelee kotimaisia aiheita, se luo ja kehittää nimenomaan omaa kulttuuriperintöämme.
Toisaalta on selvää, että valmistaloilla on aina rajoituksensa. Valmistaloa kun ei ole suunniteltu tietylle paikalle. Toisaalta aika harvalla uudella omakotialueella on sellaista luonnetta tai ilmettä, että tämä olisi ongelma. Ilme syntyy vasta alueen rakennuttua ja kasvien kasvettua. Ja valitettavasti suurin osa arkkitehtienkin suunnittelemista taloista jää samalla tavalla irrallisiksi.
Tämä pääasiallinen puuaihe on niin tapittavan naurun arvoinen että mielialankohoama oli temmattava takaisin maan tasalle. Se onnistui ja epäonnistui. Lähdin sosialikahville vaan kuinkas kävi, jouduin hurjimusten joukkoon ja retkue paineli Pihlajasaareen.
VastaaPoistaEikun mereen. Puolen tuntia lihasopan makupalaa teeskenneltyäni joutsenien vartioluontevin yksilö kurkisti kallion takaa ja puisteli päätään, niinhän ne. Se on nauru, se.
Puu on aihe. No Talo. Niemellä on harmaa huvila, ei tuplaikkunoita ja lukossa. Ikkunat eivät olleet tukossa ja piipun päältä puuttui hattu, muutoin olisinkin kaiketi mennyt ryskämällä sisään ja avannut pellit. Mikähän on kun ei talo kelpaa? Oudoiksi olennoiksiko niitä uskotaan? Halveksitaanko? Syrjään sellaiset byroovirheet ja talo tarjolle, ei ole liiaksi se kaupungin kassalle käypä.
Samperi kun sapettaa tämä nippeliville ja napppulavalle -mentaliteetti josta puuttuu kaikki käytännölliset keinot saada pikkuisen asioita sujumaan kaikkien ilon turvaamiseksi. Venäjällä sai yhdellä vaaleanpunaisella, nyt on sellainen tarkka kymppi vissiin jostain saatava tämäntapaisiin toimiin. Keskivaativa työnjohtotehtävä? Voipihan se olla, riippuu suorittavan portaan taidoista. Kyllä nekin oppii jos vaan viitsii käydä toimeen. Kokemus on vaivan arvoinen. Ajatellanpa että isi ja äiti osaavat neuvoa lapsiaan, no? Osaa opetetaan, osaa kouluissa, osaa työmailla mutta onko sillä oltava jokin haperompi ja hienompi nimi, eikö työstä saa nauttia? Sellaisia rakennusmestareita tiedän olevan joiden oppiin pääseminen on etuoikeus.
Hulluus asunee virastojen ilmastointikonehuoneissa sillä saarella siellä on näitä kaksi, siis 2 kappaletta kookkaita kunnon kesähuviloita. Rannan talon seiniin on jo tullut jonnniinmoisia pellinpalasia. Satelliittiako siellä kootaan!
Yksi vihreä yleinen käymälä maksaa 100 k€, kuulemma.
Myös popsin mainioita mustaherukoita 7 kpl. Kypsynevät pian. Vesibussi maksoi 7,50€ meno-paluu.
Ellei sittenkin. olisi parempi vain antaa nakurannalle ryntäävien kuuluisuutta himoitsevien teknokratian panttivankien olla omassa arvossaan, tätä en osaa päättää.
Menkää mereen, se on aina meri.
Mielipahaa olla pittää, kostan: ei ole kaupungin vaakunassa ulkohuussi! Siitäs saitte, senkin juuttaat.