Yksikin ajatus

Jospa tiedot suomalaisten lukutaidon nopeasta huonontumisesta on tulkittu väärin? Entä jos tiedot lehtien ja kirjojen vajoamisesta pysyvään epäsuosioon on käsitetty virheellisesti?

Sellaisetkin tekijät kuin Sanoma Oy ja Alma ja Yle nyyhkyttävät kyvyttömyyttään ansaita rahaa verkkoversioistaan. Syksy tulee. Pakkanen kiristyy. Pupu siellä metsässä näkee nälkää.

Julkistan tiedon. Valtion tiedonjulkistamispalkinnon saa lähettää pankkitililleni.

Lukutaito ei ole katoamassa. Se on muuttunut.

On virhe lähettää ”Tämän runon haluaisin kuulla” –ohjelmaa radiosta. Sitä on liian vaikea löytää sieltä maailman melusta. Myös verkosta sitä joutuu etsimään, eikä sen löytäminen sittenkään riitä.

YouTube on väline. Google on tulevaisuus.

Juuri esittelemäni Robert Desnos’n rakkauden runo löytyi heti, ja toteutus miellytti aivan tavattomasti. Studiossa hyvällä puheäänellä luettuun runoon oli liitetty henkilöauton kojelaudan kameralla otettua videota. Maantietä siinä ajettiin ja aurinko alkoi nousta. Kiitettävä elokuvallinen ratkaisu!

Vieläkin parempia ovat suurimmat klassikot. Guillaume Apollinairen tekstejä käytetään YouTubessa jopa kielen opetukseen. Mutta ajatus on mainio ja toteutus kelpaa. Joku – näyttelijä – lukee runon, ja teksti vierii hitaasti kuvassa.

Espanjassa on tehty sama Lorcalle. Välittömästi löytyi laajoja runokokoelmia ääneen luettuina, ja kuva näytti tekstiä.

Joku humalainen sanoi kerran, että espanja ja etenkin Lorcan espanja on niin kaunista, että siitä nauttii, vaikkei ymmärrä sanaakaan. Miten totta.

Osaan kuvitella YouTubeen kelpaavia ratkaisuja, joissa sisällysluettelon, hakemiston ja kommenttien ongelma on ratkaistu. Sekään ei ole vaikeaa, että vieraskielisiin teksteihin saisi sanaston alle. iPadissa tekstin alta löytyy sekä sanakirja että Wikipedia. Se ei ole pieni hyöty vaikeaa tekstiä lukiessa.

Suomi näyttää heikolta. Eino Leino on tässäkin Loirin turmelema. Koska tiedän lukijoiden tunteet, sanon varovasti ja kautta rantain, että nuo Loirin laulut ovat ehkä pikemmin Loiria kuin Leinoa, ja kiirehdin lisäämään, että esimerkiksi Leevi Madetoja oli erinomainen säveltäjä. Muutamat Leinon tekstit ovat tulleet hyvin tutuiksi kuorolauluina ja haluaisin väittää, että nämä pohjoisen pojat, runoilija ja säveltäjä, ovat ymmärtäneet pohjoisia tuntoja hyvin.

Lukijoiden raivon uhalla: kolmaskin pohjoisen poika, Koskenniemi, soi kauniisti musiikkina. Jopa ”Lakeus” on nautinto Kilpisen säveltämänä ja hyvin laulettuna. Ja on viides pohjoisen poika, vähän näitä etelämpää, joka osoitti kerran toisensa jälkeen hyvää tekstin tajua, kunnes eräs jääkäri tappoi hänet: Toivo Kuula. Hän siis oli myös yksinlaulujen säveltäjänä verraton.

Mutta kuunnelkaa kuulkaa tämän jutun kuvassa näkyvä Lindsayn ”Kongo” Jyrinkosken esittämänä. Ellette viitsi nähdä verkko-osoitetta, hakekaa vain YouTubesta Jyrinkoski. Siellä se on, ja jokin Jylhän sotarunokin.

Otava häpeää Jyrinkoskella teettämiään äänityksiä niin kauheasti, ettei niistä ole hiiskahdettukaan vuosikymmeniin. Olen tietävinäni, että siellä on jossain kellarissa Jyrinkosken ääneen lukemana – koko Kalevala.

En ehkä tässä Korinjyskeä mainostaisi, mutta tapaan jatkuvasti syvähenkiseen elämään oppineita ihmisiä, joille tuo Jyrinkosken Kongo on koulun juhlasalissa kuultuna ollut elämää muuttava kokemus.

Kukaties on viisainta tunnustaa. Olen yksi heistä.

Leinon Räikkö Räähkä ei uponnut niin syvälle, vaikka kyllä se hieno oli.

Viimeisen kerran tapasin Jyrinkosken junassa. Sanoin askeleitani kiirehtien: terveterve. Lausuja pysäytti minut katseellaan ja oikaisi kuin opettaja äänellään, joka oli kuin sellon ja bassoviulun välimuoto: ”Ei mitään terveterve, vaan terve – terve!”

Tuo Lindsayn runo on rasistinen siksi että se on julkaistu sata vuotta sitten. Rasismin vuoksi se on poistettu kaikista antologioista. Tekstiä on vaikea löytää mutta eri mahdoton. Suomenkielisen tekstin löysin Jyrinkosken ohjelmistoa esittelevästä antologiasta (Runomuistelmat. WeilinGöös), joka oli kirjastossa ainakin ennen. Joku tutkielman tekijä saisi siitä helposti käsityksen, mikä upposi yleisöön aikojen alussa. Lindsay:

 

”Käykää varovasti, käykää varovasti,

tai Mambo-Sambo, jumala Kongon

ja kaikki toiset

jumalat Kongon,

Mambo-Sambo teidät lumoaa,

käykää varovasti, käykää varovasti,

buumlei, buumlei, buumlei, buum,

buumlei, buumlei, buumlei, buum,

buumlei, buumlei, buumlei, buum,

buumlei, buumlei, buumlei,

BUUM.”

(Oi harvinaista juhlaa, oi juhlaa korkeaa,

joka tuikeat poppamiehet hymyilemään saa.)