Sivun näyttöjä yhteensä

21. huhtikuuta 2026

Kumea hiljaisuus


 

Tieteessä ja tieteen lähellä tavallinen keino suhtautua kiusallisiin oivalluksiin on kumea hiljaisuus. Joskus käy niin, kuten Tuomo Suntolan tapauksessa, että professorin esittämä hypoteesi voidaan korottaa sivusta käsin. Suntola sai arvostusta atomin kerroskasvatussmenetelmästä, mutta sitten tuli miljoonan  euron Millenium-palkinto, ja se laukaisi fyysikkojen kielenkannat.

“Kaiken rakenne” on saanut fyysikot vaikenemaan, vaikka esittäjänä on ollut jo Nobelilla palkittu R. Penrose tai Sean Carroll. “Kaiken teorialla” maallikot tarkoittavat joskus suhteellisuusteorian ja kvanttimekaniikan yhdistämistä, joka ei ole onnistunut 100 vuoden yrittämisestä huolimatta. 

Mainitsemani kosmologit haluavat ymmärtää tarkkailtavissa olevien kohteiden perusteella alkuräjähdystä ja maailmankaikkeuden laajenemista, joka ei suju Strömsön tavoin. Toisin sanoen avaruuden superteleskoopit, viimeksi Webb, ovat tuottaneet epämiellyttäviä yllätyksiä.

Suntolan kuvauksessa eräs tapa selittää maailmankaikkeutta on neliulotteinen pallopinta, joka vuoroon laajenee ja supistuu.

Karl Popperin hengessä on tullut tavaksi sanoa, ettei mikään teoria ole tosi, vaan korkeintaan sitä ei ole todistettu vääräksi. Paras teoria on se, joka on lähimpänä totuutta. Mutta kun me emme tiedä, mikä ja missä on totuus.

Maalikkona ymmärrän Gödelin 2, lauseen väärin , mutta pidän lukemistavastani. Suljetussa järjestelmässä, kuten matematiikassa, voimme todistaa, että on totuuksia, joita emme voi todistaa. Muuntaen: jopa matematiikka on vajaa. Tämän ymmärsivät jo Russell ja Whitehead ja löivät kirjan kiveen. Wittgenstein urputti atematiikan ja logiikan samuudesta, mutta kuoli.

Fyysikkojen elämäkerrat ja esimerkiksi Laaksosen sotahistoriat, jotka näyttävät perustuvan ainakin jossain määrin dokumentteihin ovat eräässä mielessä samanlaisia. Fyysikot ja kenraalit näyttävät yleensä käyttävän puolet muka vähästä ajastan keskinäiseen nujakkaan toisarvoisista asioista. Virkistävästi Mannerheimille nyrpeän Laaksosen ohella Tuuri pani reippaasti näkyviin kenraali Paavo Talvelan edesvastuuttomat piirteet, jotka vaaransivat joskus armeijakuntien olemassaolon. Ja aiheeseen soveltuen: arkelogeilta kuulee joskus, että riidat ratkeavat hautausmaalla. Silloin puhe ei ole tutkittavista hautausmaista, vaan arkeologien sukupolven kuolemasta.

Niin. Onko olemassalo olemassa? Jos sanot kyllä tai jos sanot ei, menetät zen-luontosi.

Wikipedian mukaan akateemikko Matti Koskenniemi olisi, paitsi hovioikeudenneuvoksen poika, V.A. Koskenniemen pojanpoika, ja Suomen toiseksi paras juristi. Tuorin Kalle olisi paras.

Valitettavasti en osaa ottaa kantaa. Koskenniemen ala eli kansainvälinen oikeus on minulle jokseenkin vieras. Tuorista olen suunnilleen samaa mieltä. Kun tapasin hänet joitakin viikkoja sitten, rupattelussa kävi ilmi, että hän on luopunut “tieteellisestä” juridiikkakuvastaan, ja oli muutenkin oikein mukava.

Koskenniemi sanoi aika pahasti amerikkalaisista. Siellä on imperiumi rapautumassa tai romahtamassa. Näin ajattelen itsekin. Söpö käsite “sääntöpohjaisuus” on ollut se hämähäkinseitti, joka on pitänyt instituutioita yhdessä. Ja se seitti on lujaa tavaraa. Mutta nyt se alkaa olla mennyttä.

Jos sana ei selity, muutetaan sanaa. Kun kerran maailmankaikkeus ei ole minkään muotoinen, vaan sen sijaa litteä, olkoon oikeus sitten soikeus. Rikossoikeus. Tekijänsoikeus. Ei muuta kuin laskemaan! Kaikki on ihmeen selvää.

Tämä väkinäinen sutkaus kuvittaa ajatustani, jonka kohde on kymmenien väitöskirjojen ensimmäinen luku, oka tapasi olla yht laaja kuin sisllötön, “Mitä likeus on”. Mitä soikeus on? Vastaus että vailla kulmia mutta ei pyöreä kuin ympyrä, ei kelpaa, koska kollmiulotteista esinettä, kuten kananmunaa, voisi myös saoa soikeaksi, ainakin kuvana. Ja vastaavasti siis neliulotteista ja niin edelleen, aina n - 1 -ulotteiseen.

Ja otsikon kumea hiljaisuus on tarkoitettu tuomaan mieleen zen koanin. Onko ääntä, jos metsässä kaatuu puu, eikä kukaan ole kuuntelemassa.

Mielestäni selvästi: ei kuulu. “Ääni” on väliaineen eli esimerkiksi ilman paineenvaihtelua. Elimistön hämmästyttävimpiin kuuluva elin korva vastaanottaa nuo paineaallot hyvin, hyvin lyhyillä karvoillaan, ja panee toimeksi. Tuloksena on “ääni”, joka on siis keskushermoston omaa tekoa. Samalla tavalla kuin kipu, joka syntyy aivoissa, ei siinä kohdassa, jonka satutit.

Kyllä minua eilen aivotti, kun hammaslääkäri joutui kiskomaan ja kaivamaan kokonaisen tunnin yläleuastani hammasta, jolle oli tapahtunut jotain eksistentaalista. Se oli haljennut.



27 kommenttia:

  1. Se on kyllä Martti.

    VastaaPoista
  2. Talvela oli kovin kiihkoinen sotilas. Kansalaissodan melskeiden jälkeen hän ryhtyi agitoimaan hyökkäystä pienen sotajoukon kanssa Venäjän puolelle Aunuksen seuduille. Turpaan tuli että paukkui. Talvi- ja jatkosodissa hän oli häikäilemätön ja miehiään säästämätön. Ylemmät tahot joutuivat ajoittain estämään isommat katastrofit. Pelkällä rajulla kiihkolla ei taisteluita useinkaan voiteta vaan kysytään myös taktisia ja strategisia taitoja. Mieltäni on ryhtynyt askarruttamaan se mitä Talvela teki Berliinissä syksyllä 1940? Hänet oli sinne määrätty pitämään yhteyttä ja kuuntelemaan mitä saksalaiset aikoivat. Kuitenkin sellaisia tietoja liikkuu että hän on saattanut toimia liiankin itsenäisesti ja on saattanut antaa liian pitkälle meneviä lupauksia Suomen puolesta sellaisessa tapauksessa että Saksa hyökkäisi Neuvostoliiton kimppuun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mahdotonta tuntuu olevan myöhempien aikojen polville selittää, että pienen kansan eloonjäämishätä ei lukenut mitään lakia. Vain elämänlaki, oikeus elämään, puhui.
      Suomi heilui perikadon partaalla joulukuussa 1939. Talvelan johtamassa Tolvajärven taistelussa otettu torjuntavoitto, kirjaimellisesti, pelasti maan ja kansan.

      Sotakorkeakoulun johtajan Erkki Kukkosen 1950-luvulla tekemässä julkaisemattomassa haastattelussa Paavo Talvela ruoti itseään ja tekojaan:

      "Tolvajärven sankarit vainoavat minua. Olen lähettänyt tuhansia miehiä kuolemaan. Joudunko minä helvettiin?"

      Kuten näkyy erityiseti piinasi "Tolvajärven muistelu. Vuosipäivän 12. joulukuuta lähestyminen aiheutti kuolmeattomimmalle komentajalle 1960-luvun lopulla kaksi aivohalvausta. Talvelasta tuli mahdollisesti viimeinen tämän suurtaistelun takia invalidisoitunut".

      "Rintamaupseerin työtä on sotiminen. Tarkkaan ei tiedetä, millä perusteella Talvela helvettiä pelkäsi".
      Viileästi ja ammatillisesti arvioiden Paavo Talvela oli paras mies siihen tehtävään, kohtalon hänelle määräämään työhön, pelastaa se, mikä pelastettavissa oli.
      {cit. Teemu Keskisarja: Tolvajärven jälkeen. Siltala, 2014}.

      Poista
    2. Olen lukenut jotain Talvelan muistelmia 1960-luvulta ja silloin hänellä oli kova katumus siitä mitä oli sotilastovereilleen tehnyt. Se todella vaivasi häntä.

      Poista
    3. Joulukuussa 1940 Talvela ja Mannerheim valmistelivat Suomen asemasta laajan muistion esitettäväksi Göringille. Talvela tapasi Göringin 14. joulukuuta 1940. Samana päivänä Hitler oli hyväksynyt operaatio Barbarossan, joka tarkoitti hyökkäystä Neuvostoliittoon keväällä 1941. Talvela kertoi Göringille, että jos Saksan ja Venäjän välille syntyy vastakohtaisuuksia, voisi Saksalla tuskin olla luonnollisempaa liittolaista kuin Suomi. Näin kirjoittaa Pekka Visuri kirjassa Suomen Sodat 1939-1945 (s. 183).

      Poista
    4. Olen tämänkin tiedon aikanaan lukenut. Se ei kerro kuitenkaan kovin paljoa. Minulle on syntynyt vaikutelma että jotakin syvällisempiä lupauksia on annettu omavaltaisesti ja saksalaiset ovat siitä kenties repineet suurempia tulkintoja.

      Poista
    5. Talvela oli tuolloin, joulukuussa 1940, Berliinissä Mannerheimin emissaarina, ei suinkaan puhumassa "omavaltaisia". Myös seuranneen puolen vuoden tapahtumien pitäisi "behavioristisesti" osoittaa jokaiselle, mistä oli kyse.

      Poista
    6. Niinpä mutta olen joistakin teoksista lukenut saksalaisten tulkinnat asiasta jo hyvinkin varhain ilmaisten että Suomi olisi mukana Barbarossassa. Tämä ei käsitykseni mukaan pidä paikkaansa eikä maan hallitus eikä Mannerheim ole sellaista hyväksynyt. Korjatkaa jos olen erehtynyt.

      Poista
  3. Gödelin epätäydellisyysteoreemat kohdistuvat aika rajoitettuun joukkoon matematiikan ja logiikan väittämiä. Niiden ulkopuoliset teoreemat saavat olla rauhassa ja muu matematiikka on varsin tukevalla pohjalla.

    Fysiikka on epävarmaa suurelta osin. Paljon on löydetty kokeellisesti ja teoreettisesti mutta silti selitykset ontuvat. Gravitaatioteoriat Einsteinin jäljiltä ovat oikean suuntaiset ja antavat rajoitetusti oikeita tuloksia. Universumin mittakaavassa ei ole varmuutta niiden tarkkuudesta, saati ajallisesti ns. alkuräjähdyksestä puhuttaessa. Taitaa olla niin että suurimmat fysiikan oivallukset on tehty jo satoja vuosia sitten, kynttilän valossa, päättelemällä ja oivaltamalla yli-inhimillisellä neroudella. Mieleen tulevat Einstein, Newton, Coulomb, Maxwell, Kopernikus, Galilei ja joukko muita vähemmän tunnettuja. Siksi jonkin uuden poikkeavan teorian esittäminen aiheuttaa kiihkeän hiljaisuuden jonka aikana muut tutkijat käyvät uuden kimppuun ja koettavat ymmärtää sen totuusarvon. Mukana on tietenkin kilpailuhenkeä Nobelin palkintojen takia ja siinä mielessä se on hyvä kannustus joka innostaa ihmisiä uuden löytämiseen, sai sitten palkintoja tai ei.

    Emme silti vieläkään tiedä mikä elektroni oikeastaan on. Emme tiedä mitä sähkövaraus on. Emme tiedä mitä aine ja massa oikeastaan on. Emme tiedä miksi voimakentät vaikuttavat ns. tyhjässä avaruudessa, jopa äärettömän kauas.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kurt Gödel ei muistini mukaan mitenkään eksplisiittisesti rajannut periaatettaan vain 'aika rajoitettuun joukkoon matematiikan ja logiikan väittämiä'. Tosin periaatteen alkuperäinen saksankielinen muotoilu ei aukea kovinkaan helposti, joten voin toki olla väärässäkin.

      Poista
    2. Einsteinin mukaan massa kaareuttaa avaruutta ja tämä kaarevuus koetaan vetovoimana. Siis ikään kuin pallot rulettipöydällä. Eli vetovoimaa ei voimana ole, vaan syy on ”rakenteellinen”.

      Poista
    3. Kalakukon rakenteellisuuteen kuuluu kauniista kaartuva kukonkuori vetipä tai työnsi leipuri sitä miten ja mistä päin tahansa. Ja ken tarpeeksi kukkoa on elämässään sisuksiinsa ahtanut, niin niinpä kauniisti kaartuvaisia ovat hänenkin kumpunsa ja kupeensa ja sänkyyn päin vetovoimainen olonsa on stabiili olotila kaiken aikaa.

      Poista
  4. Kaksi sääntöpohjaista kansainvälistä järjetystä pahiten rikkonutta valtiota ovat juuri nyt kurkkua myöten suossa. Vain sääntöpohjaisen avulla ne joskus voivat sieltä selvitä.

    VastaaPoista
  5. Hauska teksti Wikipediassa. "On pidetty" sinä, tänä ja tuona, esim. "maailman parhaisiin kuuluvana... oikeudellisten ilmiöiden suomalaisiin tutkijoihin toiseksi eniten vaikuttaneena kotimaisena tutkijana". Miltä näppäimiltä lie lennähtänyt tuo loputtoman hauska juttu. Makeimmin nauraa viimeiselle virkkeelle, vaikka jo aiemmin on nauruhermoja kutkuttanut mukavasti. Tätä ei kukaan ole voinut kirjoittaa otettavaksi tosissaan, niin täynnä kemppismiä se on.

    VastaaPoista
  6. Kaarlo Tuorin teokset herättävät aiheittensa ja nimiensä nojalla kiinnostusta. Wiki-esittely hänestä on hauska ja hulvaton. Hän puhuu oikeusvaltion puolesta ja on demokraattisia lakimiehiä. Saisipan kuulla, ketkä lakimiehet puhuvat oikeusvaltiota ja demokratiaa vastaan. Ehkä sellaistenkin esittelyjä on netissä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Amerikoissa ainakin sellaisia on runsaasti. Ehkä jo meilläkin.

      Poista
    2. Unkaristakin löytyi ainakin vielä äsken melkoinen määrä. Ja Venäjällä taitaa se olla jo juristin pätevyysvaatimus.

      Poista
    3. Eihän siihen hommaan meillä juristeja tarvita. Vallankäyttö riittää.

      Poista
  7. Einsteinilainen maailma ei voi saada universaalia koordinaatistoa, vaikka Jumala ei heitäkään noppaa.

    Yksinkertaisena virtuaaliyksilönä yksinkertaistan ongelman kaksijakoisesta maailmasta ensimmäiseen laskuopin ongelmaani kansakoulussa. Se oli epätietoisuus nollan ja nollan omenan välillä. Mikä ero tai samuus niillä on?

    VastaaPoista
  8. Kenties juuri aivot ovat ihmisessä viekkain ja hankalin osa-alue. Niiden ylivallasta pääsee antaessaan mennä vapaalla ja lukiessaan loistavaa verkkojulkaisua. Suosittelen.

    VastaaPoista
  9. Elektronin luonto on vaivannut minuakin. Usein sanotaan että elektroni on pistemäinen. Mitä se tarkoittaa? Sillä on kuitenkin ilmeisesti koko, vaikka hyvin pieni. Onko elektroni olemassa, jos sitä ei havainnoida, eli mitata? Ilmeisesti on olemassa, mutta ei klassisena hiukkasena, vaan potentiaalina, aaltofunktiona, levittäytyneenä laajalle alueelle. Mitä tämä kaikki tarkoittaa, siitä ei ole tietoa. Samoin kuin valo eli fotoni, elektronilla on dualistinen luonne, eli se on yhtä aikaa hiukkanen ja aaltoliikettä. Mutta tätä ei pidä ottaa liian kirjaimellisesti, koska oikeastaan elektroni ja fotoni ovat kvanttimekaanisia ilmiöitä, joita ei voi täydellisesti selittää klassisin termein, eli meidän aivoillamme.

    VastaaPoista
  10. Niin, no, analogisesti äänen kanssa: eihän me nähdäkään mitään. Fotonit saavat vain aikaan hermoimpulssin verkkokalvolta aivojen näkökeskukseen. Sokeathan tässä kuuroja taluttavat.

    VastaaPoista
  11. Jos kukaan ei lue, runo on silti.

    VastaaPoista
  12. Ilman muuta. Myös: jos ääni on paineenvaihtelua, se on. Olemassa siis, riippumatta siitä, kuuleeko kukaan. Ei se tietenkään kuulu, jos mikään ei kuule.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pikkuhiljaa kuuroutuvana minulle ei tämän mukaan ole pian olemassa mitään, nyyh. Mutta sama se sille, mainen monttu tai krematorion arinatahan ne jo edelleen silmille näkeville tuolla edessä ääntä pitämättä jo odottavat.

      Poista