Yhteisö

 

Nyt epäilen sekä omaa järkeilyäni että tutkimuskirjallisuuden tekemiä johtopäätöksiä. Luultavasti olen koristellut omia kokemuksiani.

Nyt puolen vuoden aikana olen ollut ihan Turussa, jossa oli koolla rouvan sukua varsin edustavasti. Tapaaminen oli hyvin mieluisa ja tunnelma rentoutunut. Ravintola Gräddan (tuomiokirkon ja piispan talon välissä) ruoka oli hyvää. Ja äitini hautajaisissa syksyllä oli jälkikasvuni hyvin paikalla. 

Äitini oli aina huono järjestämään tilaisuuksia. Sitä vastoin anopilleni järjestettiin hänen edustamiensa arvojen mukaiset hautajaiset Hämeenlinnassa. Sata vierasta, muutamia Juvalta ja kolme Kortesjärveltä.

Ihmisten verkostoitumista ihmetteleville päivän kirjasuositus. Malcolm Gladwell on journalisti parhaimmillaan (The New Yorker). Kirjat, kuten “Leimahduspiste” (The Tipping Point), ovat kiinnostavia, hauskoja, huonosti ajateltuja ja osittain pötyä. Suosittelen niitä ihmisille, joiden mielestä esimerkiksi Philip Ball on jotenkin uuvuttava. Itse rakastuin hänen kirjaansa aiheesta, miten käsittämätön ja ihmeellinen aine on vesi, siis tavallinen vesi. Mutta hänen esityksensä esimerkiksi hookaksoon kemiallisista kummallisuuksista oli käyty läpi hyvien kemistien kanssa ja tiedot pitävät paikkansa.

Jos Suomessa olisi tuollainen Gladwell, hän kirjoittaisi parissa kuukaudessa Talvisodan hengestä tai Kansalaissotamme äärimmäisestä julmuudesta tai vaikkapa hävettävän nurinkurisesta heimoaatteestamme. Armeijaa, ulkopolitiikkaa ja rahaa vailla olevan pikku tasavallan piti vetäistä rajansa Vienanlahdesta Laatokkaan eli seuduille, joilla Suomella (tai Ruotsilla) ei ollut koskaan ollut edes verotusoikeutta. Ja asukkaatkin suhtautuivat etenkin uskonnon takia länsinaapureihinsa yleensä nurjasti.

Amerikkalaisena Gladwell käyttää esimerkkinä Paul Revereä, joka ratsasti varoittamaan lähikaupunkeja brittien tulosta ikävissä aikeissa. Tapaus sinänsä on jokaisen amerikkalaisen tiedossa. Gladwell muuttaa sen kielikuvaksi. Tavarat ja teot voivat levitä kuin epidemia, samalla tavalla kuin virus. Revere oli menestyvä liikemies, joka tunsi lähikaupungeissa kaikki ja tiesi kenelle ilmoittaa ja kenen kohdalla pitää suuta supussa.

Kirja ilmestyi vuonna 2000 eli ennen 9/11-iskua, ennen Trumpia ja ennen covidiä. Sen nimi, Tipping point, oli vanhastaan tuttu. Jokin asia, kuten lyijykynä, lankkuaita tai Saksan valtakunta saattaa kallistuttuaan kriittiseen pisteeseen yhtäkkiä kaatua.

Kuviteltu suomalainen kirjoittaja voisi kertoa myös kännykästä. Monet ikätoverini ilmoittivat mahtaillakseen, ettei heillä ole sellaista tarpeetonta kapinetta eivätkä he tule koskaan sellaista hankkimaan. Nyt saatan itse kysyä toiselta: muistatko kun rautatieasemalla oli kolikolla toimivia automaattipuhelimia ja kaduilla oli puhelinkioskeja. 

Sitä en tiedä, ovatko puhelimet lisänneet vai vähentäneet seurallisuutta. Juttelimme sunnuntaina, että virpojia ja varpojia ei tunnettu varhaisina vuosinamme, paitsi täällä ruotsinkielisellä Uudellamaalla. Itse olin Pohjanmaalla polttamassa kokkoa pääsiäislauantaina, ja aikuiset juttelivat trulleista. Sitä ovatko trollit sukua trulleille vai onko takana troolausta tarkoittava sana, en tiedä. . Mutta noitien suosiosta todistavat Tolkien ja Harry Potterit. Itse ymmärsin Sarjakuvat-kirjassani 1971, että Aku Ankka ja Muumit ovat hyvin kummallisia ja kömpelöitä keksintöjä ja kukaties sukua keskiajan grylleille eli ihmiseläinten kuville, ja taustaltaan Ovidiuksen ja Aisopoksen ihmeellisille eläimille, jotka puhuivatkin. Ja Egyptin jumalille ja niin poispäin.

Sitä en kirjoittanut, että paholainen muuttui ihmiseläimeksi sorkkineen ja häntineen kekiajalla, enkä mainnut epäilyäni, että olikohan Jumalalla jotain häpeämistä, ku häntä ei saanut nähdä eikä nimeä mainita. Myös nykyjuutalaisuus korvaa Jahven (JHWH) sanalla “herra”.

Päästään pääsiäiseen (joka viittaa Egyptistä pääsemiseen). Monissa Europan kielissä juhlan nimi perustuu sanaan “pasha”. Lapsena tietenkin kuulin väärin, kun kerrottiin pääsiäisenä syötävän pashaa (rahkaa, kermaa, munaa jne).