Rauhallinen

Kohta en ennätä muuta kuin kirjoittaa blogia ja laajentaa jutut noin kymmenen tai kaksikymmentä kertaa pidemmiksi.

Heikki K., kuten sukunimestä näkee, Josef K:n lähisukulainen ja virkavelikin, huomautti kahdesta kuohumastani kirjasta, että se oli itse asiassa hän, joka neuvoi ne minulle. Silti Spotifyn soittolista ”The Year of Wonder” on ainutlaatuisen hieno yli 300 alle viiden minuutin kappaleen valikoima, ja siihen liittyvä kirja on aarre.

Valitsija / kirjoittaja Clemency Burton-Hill näyttäisi olevan erittäin kovan tason ammattimuusikko (viulisti), radiotoimittaja, journalisti, kirjailija ja kaunotar.

Jospa sanoisin olleeni itsekin yhtä ja toista, en kuitenkaan violisti enkä kaunotar, ymmärrätte painotuksen. Kappaleista puolet on sellaisia, koita en olisi tullut kuunnelleeksi ja neljännes sellaisia, joita en olisi missään tapauksessa ottanut kuunnellakseni. Silti – tai siksi – olen jokaisen kohdalla huokaissut ihastuksesta. Pakkopullaa ei olekaan, paitsi nyt ehkä Bachin konsertto kahdella viululle d-molli ja miksei Beethovenin jousikvarteton Op 130 Cavatina. Mutta muute – Mendelsohnin oktetto – itkettävämmän taivaallista musiikkia tuskin  on olemassakaan. Naissäveltäjän kappale luutulle, harpulle, kosketinsoittimelle ja kahdella naisäänelle Portugalin hovista 1610-luvulta, 1982 syntyneen australialaisen syvästi vangitseva soolokappale, useita Poulencin sävellyksiä – käsityksenne musiikista muuttuu. Ja näistä hillokirsikoista ei tule suu tahmeaksi eikä maha kipeäksi.

Omasta puolestani lisäisin, että kun joskus haluatte kuulla viulua soitettavan nuotilleen, voisitte laittaa lautaselle Oleg Kaganin tai Jasha Heifetzin levytyksen Bachin d-molli-partitasta muistaen, että säveltäjän tarkoitus toteutuu vain, jos laulatte itse kenraalibasson eli alaäänen mukaan kuunnellessanne. Monin kohdin sitä ei soiteta, vaan annetaan ymmärtää. Kanttori Bach kuului, kuten tiedätte, zen-luterilaiseen lahkoon, samaan kuin minäkin, Paul Gerhardtin ja Jakob Böhmen perustamaan. Vaikka Serafinen vaeltaja (Angelus Silesius) keksi heittäytyä katoliseksi, hän on samoilla vesillä pestyjä.

Siis kirjallisen neuvonantajani aloitteesta sain haraviini Yardleyn kirjan ”Second Readings”, josta käy muun ohella ilmi, että Gaius Suetonius Tranquillus kirjoitti myös Donald Trumpista Suomeksi nimellä ”Rooman keisarien elämäkertoja” tunnetun teoksen englantilainen Penguin-laitos puolen vuosisadan takaa on ei enempää eikä vähempää kuin Robert Gravesin (Minä, Claudius jne.) kääntämä ja sensuroimaton. Kirjan nimi voisi olla ”mielenmuutoksia”, ja suunnittelen siis jotainsamanlaista.

Olen lukenut joskus teoksen Loebin laitoksena (latina + englanti) ja tiedän asian. Yardley sanoo, että Suetonius (Gravesin uskollisesti kääntämänä) uhkuu perversioita, joita edes koulupoika ei osaisi kuvitella, ja pursuaa hulluutta.

Ne keisarit, jotka eivät olleet sitä valmiiksi, suistuivat mielisairauden syövereihin tapeltuaan vaimojensa, rakastajattariensa, rakastajiensa, parthialaisten, henkivartiokaartinsa ynnä muiden kanssa.

Päätelmä on, että vallankäyttö villiinnyttää ja johtaa tuhoon satoja, tuhansia tai satoja tuhansia (tai miljoonia) viattomia, ja harjoittajansa.

The Guardian, brittien ykköslehti, raportoi uskollisesti Trumpin teoista ja twiiteistä, eikä asiasta ole nähdäkseni epäilyä. Amerikkalaisilla on käsissään roomalainen ongelma. Kun ehkä jo ilmassa oleva keihäs tekee tehtävänsä, valtaan tulee seuraava Trump, samalla tavalla kuin Venäjällä seuraava Putin höylää ja hampaitaan.

Kuvituskuvani on otettu kymmenen minuuttia sitten yli 11.5. koleran aikaan.