Mielessäni puikkii kirjoitetun ja valokuvatun säilyttäminen. Tämän blogin hakuruudun avulla löytyy todella paljon, mutta sitten taas pelkästään Helsingin Sanomissa vuodesta 1985 julkaistua tekstiä on näemmä pari tuhatta sivua, ja lehden “aikakoneella” se on suhteellisen vaikeakäyttöistä. Ja siellä on yhtä ja toista reaalisosialismin kaatumisesta, EU:in liittymisestä, kasinotaloudesta ja niin poispäin.
Taka-ajatustani en maininnut. Minulla on tunne, että erittäin laaja tuotantoni on muun ohella dokumentti omasta henkisestä taantumisestani ja samalla, ainakin blogin ajalta, hyvin suuren lukijamäärän mielenkiinnon suuntautumisesta.
En ole kirjailija enkä journalisti, koska ainakaan 20 vuoteen en ole saanut enkä pyytänyt penniäkään teksteistä, mutta olen saanut pari palkintoa. Tausta on selvä. Vaikka säästöjä ei ole, professorin eläke on hyvä. Omasta mielestäni olen yhden miehen vapaaehtoisjärjestö.
Vot perkele.
Olin sanonut tietokoneliikkeen asiakaspalvelun tyypille, että 10 vuotta käyttämäni iMac, jonka kovalevy on vaihdettu kokonaan teran SSD-levyksi, miellyttää minua etenkin ison ja hyvän näyttönsä takia (Retina 27 tuumaa).
Kaupasta saamani neuvo oli, etten tarvitse mitään toista enkä uutta konetta. Joten halvalla päästiin. Otin laatikostani desinfiointilappusen ja paineilmapullon, ja nyt hiiri ja näppis toimivat hyvin.
Kokemus oli ilahduttava. Menin ikään kuin kauppaan ostamaan leipää (saaristolaislimppu), ja kaupassa sanottiin, että ette te mitään limppua tarvitse. Kai teillä on kotona vielä näkkileipää, kun viimeksi ostitte kaksi isoa pakettia.
Taka-ajatus on sekin, että oman arveluni mukaan Suomen st-muutos oli viime vuosikymmenien pahimpia virheitä. Toisin kuin poliitikot en halua yrittää nimetä poliitikkoja enkä ministereitä syyllisiksi. Ainakin covid ja Ukrainan sota olivat asioita, jollaisia kukaan ei voinut arvata. Ja lisäksi tämä Trump, joka näyttäisi soveltavan 1880-luvun liiketapoja.
Lineaarinen johtopäätös on, että eläkeikä nousee 70:en. Se muuten oli virkauralla itse aloittaessani tuo 70, ja havaintojeni mukaan eräille liian korkea, monelle turhankin matala. Sotien jälkeen 75-vuotiaat eläkkeellä olevat oikeusneuvokset ratkoivat vähin äänin huomattavan mutkikkaita maanhankinta- ja sotilasvamma-asioita, joissa onnistuminen oli yhtä suuri saavutus kuin sotakorvausten maksaminen.
Eräskin tätini mies sai Impilahden metsistään kultareunaisia obligaatioita, joiden avulla hän onnistui ostamaan hienonhienon IFA-merkkisen auton 50-luvulla…
On ammatteja (palomies jne.), joissa ei kyllä jaksa vanhaksi. Itse olen nyt 80, ja väittäisin jaksavani opettaa esimerkiksi historiaa tai latinan kielioppia esimerkiksi 10 tuntia viikossa. Sen asian ääressä kuokkineena luulisin, että yläasteen matematiikan harjoitustehtävien laatiminen ja oikeiden vastausten lopputulosten kirjoittaminen vihkosen liitteeksi A onnistuisi 70 vuotta täyttäneeltä. Sanovat että aivot kuluvat, ellei niitä käytä.
Ennen oli sellainen tapa, että jos matematiikka rupesi takkuamaan ta saksa tuotti vaikeuksia, laskettiin tuhat harjoitustehtävää ja opeteltiin saksan kielioppi ulkoa, etenkin epäsäännölliset substantiivit ja verbit sekä artikkeleiden rektiot.
Yksi puuttuu. Harva osaa käyttää tietokonetta. Olen vastannut kollegan kysymykseen, miten saisi tenttitulokset sisältävästä lapusta viivat pois, eli siis huomannut, että hän käytti kirjoittamiseen Exceliä, koska Wordista (tai Pagesista) hän ei ollut sattunut kuulemaan.
Ja miksi muuten omassa väitöskirjassani oli niin paljon kirjoitusvirheitä…? Kiire oli kova vastaväittäjien takia. Kun soitin “kustantajalle” vajaan viikon kuluttua käsikirjoituksen jättämisestä levykkeillä vuonna 1991, sieltä sanottiin, että tämä tiedostomuoto *.zip oli heille tuntematon ja he yrittivät tavoittaa sen maahantuojaa…
Kun olin vajaa kuudenkymmenen, minulta alettiin kysyä st-palveluissa "Oletteko vielä työelämässä?" Tuntuu että eläkeiän yleisestä nostamisesta puhuvat eivät ole perillä siitä miten ihmiset oikeasti elävät, eli että aika iso osa ihmisistä ei jaksa nykyiseenkään eläkeikään asti, eikä se siitä kummene, vanhuuseläkkeiden sijaan vain siirrytään sitten työkyvyttömyyseläkkeille. 70--vuotiaana työskentelen edelleen osa-aikaisena entisessä tehtävässäni, mutta kokoaikaista työtä en jaksaisi enkä ehkä tätäkään ellei se olisi vapaaehtoista. Fyysisiin työsuorituksiin en kykenisi.
VastaaPoistaTietokoneiden, ohjelmistojen ja tiedostomuotojen kehitys on ollut järjettömän nopeata vuodesta 1982 eteenpäin. Kun IBM PC saavutti rajulla vauhdilla valta-aseman maailmassa, ryhtyivät kilpailijat saman aallon mukana valmistamaan yhteensopivia ja yhteensopimattomia koneita. Siitä kehittyi historiallinen tsunami joka ruokki itseään. Haittoina ovat olleet ajattelemattoman heikot ohjelmat, yhteensopivuudesta piittaamattomuus ja valmistajien katoaminen.
VastaaPoistaJoukosta kohoavat muiden yläpuolelle hyvin laaditut ja luotettavat ohjelmistot joista voin mainita mm. Adoben Acrobat, Pagemaker ja Photoshop. Kun eräs asiakas vuonna 1994 kertoi lähettävänsä minulle dokumentit PDF- formaatissa ja puhui Acrobatista jolla sitä voi tukea, putosin kärryiltä. No, asia tuli nopeasti selväksi ja se omaksuttiin ja PDF formaatti on nykyisin jopa niin vahva että myös lukemattomat viranomaiset käyttävät sitä kautta maailman.
Vastaavasti useat grafiikan tiedostomuodot ovat käytännössä kadonneet käytöstä eivätkä nykyiset kuvankäsittelyohjelmat pysty niitä tukemaan. Silloin kaivetaan esille Photoshop V4 joka tuntee vielä ne kaikki, samoin Pagemaker V7 osaa lukea ne se osaa myös konvertoida ikivanhat tekstitiedostot ja imeä ne muun tekstin joukkoon. En ole siirtynyt Pagemakerin korvanneen ohjelman käyttäjäksi joten en tiedä kykeneekö uusin versio samoihin voimisteluliikkeisiin.
Nämä asiat heijastuvat sellaisiin ihmisiin jotka ovat arkistoineet kirjoituksia, grafiikkaa ja valokuvia 1980-luvun formaatteihin. Jos heillä löytyy vielä jokin PC, jonka avulla onnistuu konversio uudempiin muotoihin, se kannattaa suorittaa ennemmin kuin myöhemmin.
Minun aikanani ei opeteltu ulkoa kuin saksan prepositiot. Osaan ne vieläkin. Samoin sen, että datiivia vaativien rimpsu alkoi aalla (auf, bei..) ja akkusatiivia vaativien tietysti deellä (durch, für…). Siis tvärtom.
VastaaPoistaMinua harmittaa vieläkin, että englanti kiilasi saksan ohi tieteen yms yleiskielenä.
Professorini karsasti konemetaforia ihmisestä, ja ihan syystä. Hän ei ollut niitä, jotka ilmaiseksi luovuttivat kotimaisen kirjallisuuden yliopistoresursseja amerikkalais-äärioikeistolaisille hankkeille ja siis myös digitaaliselle kulttuurille ja ns. luovalle kirjoittamiselle ja useille muille samansuuntaisille projekteille. Ne olisivat saaneet hakea rahat, virrat ja virat jostakin muualta. Luova kirjoittaminen oppilaitoksissa kirjallisuuden osuutta riistämässä on liian kallis hinta muutamien alaa kursseilla opiskelleitten kirjoista ja kaikesta menetetystä.
VastaaPoistaHannu Taanila oli oikeassa. Suomen kielen, kieliopin ja kirjallisuuden opetus oli kouluissa niin tärkeää, että niiltä ei olisi tullut antaa mitään kirjoitusharrastukselle. Hän sanoi osuvasti, että jälkimmäinen palvelee vain sitä, että oppilailla pitää olla kivaa.
Ihminen ei ole kone. Joskin huumorintajuinen isäni sanoi vauvaa kakantekokoneeksi.
Kirjailijoista rakastan erityisesti niitä, jotka eivät ottaneet käyttöönsä tietokonetta. Se näkyy heidän teoksissaan.
Tässä blogissa kiinnostaa sivistyksen ja digitaalisuuden välinen suhde, joka ei ole blogissa eikä sen ulkopuolella vakioinen. Sehän kiinnosti jo Paavo Haavikkoa ja Harry Forsblomia monenlaisiin kirjoitus- ja kommenttikokeiluihin, itselleen vastaamiseen ja muuhun. Ristilukki ja kumppanit kertoo tästä, ja tapahtuma-aikaan opiskelijani kertoivat jo Haavikon, Forsblomin ja erään kolmannen kirjailijan salaisista harrastuksista. Tästä olisi oivallista jatkaa, mutta en jatka. Ymmärtääkseni asioita ei voi puhua halki.
Kone ei voi olla julma. Ihminen voi.
Tämä blogi on oppikoulu sille joka haluaa tietää lisää ihmisestä (ja koneesta).
Tietokone tekee hullunsa varkaiksi, ninjutsun mestareiksi, joiden moraali venyy ja eettisyys paukkuu. Toisen koneelle tunkeutuminen ja sen seurailu on heistä paikallaan, koska se on oikein ja auttaa tärkeissä asioissa. Yhteiskunnan palkkaamat virkamiehet, hoitajat yms käyttävät usein hekin konetta arveluttavasti.
VastaaPoistaYksi ja oikeastaan muutama muukin vainon yli neljästäkymmenestä tunnuksesta toteutuu hoitajien omakannassa. Oikeus ja yhdenvertaisuus toteutuisivat potilaiden ikiomakannassa.
Oliko se tunnustus, että olet yhden miehen vapaaehtoisjärjestö?
VastaaPoistaJokaisen tutkijan kannattaa panna merkille, minkä ryhmien edustajat pitävät tarkkaa arvoasteikkoa: kaltaiseni eli parempi rotu, alempana olevat eli "juutalaiset".
VastaaPoistaNiin uskomatonta kuin se onkin, tämä näkyy professorin blogissa kuin kärpäsen paska näytössä. Jos sinulla on silmät auki ja tiedonhalua, huomaat asian ensisilmäyksellä.
Ketäs ne taas ovatkaan, joille toinen ihminen on tieltä raivattava este ja hyödynnettävä, muuten arvoton mutta höyhentämisen ekstaattisen hetken sadisteille tuova. Tällaiseksi eivät he ole oppineet hetkessä vaan elämän ja virkauran myötä.
Totta kai tiedämme että tällaista on, mutta on yllätys löytää se täyteen mittaansa pöhöttyneenä huippuprofessorin blogin kommenteissa. Tämä lienee merkittävin tutkimustulos, jonka tässä osoitteessa voi saada.
Kemppinen kirjoittikin niistä korkealle kiipineistä, jotka ovat saavuttaneet kaiken havittelemansa, että jokainen heistä kuolee katkerana. Ja hänen blogistiystävänsä kirjoitti ilkeydestä, joka ainoana jää heissä jäljelle.
Elämälle kiitos lukemattomista ihanista kohtaamistani vanhuksista, jotka ovat elämän mittaan jalostuneet hyvyyteen, kultakimpaleen kaltaisiksi. Kultaomenia hopeamaljassa ovat heidän sanansa. On ihme, että jokaisen muutos voi alkaa tässä ja nyt. Rakkaus on valinta. Se ainoa on mikä jäljelle jää kun päättyvi päivä tää. Sen näkee elävien ja kuolevien keskellä.
Kone vaan ei tietokone, sillä kone ei tiedä. Tietäminen on jotakin elolliselle olennolle ominaista. Jokainen solu muistaa elämän meren.
VastaaPoistaEn suurin surminkaan tahdo loukata, mutta kirjailija olet kuin oletkin.
VastaaPoistaEtsittyäni HSsta pari viikkoa professorin kirjoituksia ja siis nähtyäni systeemin, olin onnellinen lyhyen kokeilujakson päättymisestä. Kunnes alkoivat HSn myöjän loputtomat yhä jatkuvat soitot, jotka koko Suomi tuntee. Lehteen pätee siskon pienenä ventovieraalle sanoma "äiti kakkannu pakettiin". Roskalehti käy kääreeksi.
VastaaPoistaOn useita blogeja, joita seuratessa kone joutuu räntykuntoon. Ei fyysinen ympäristö sitä tee, vaan blogin jengi. Tappouhkausten ja loputtoman mustauksen ohessa he pystyvät kykenemään monenlaiseen muuhunkin. "Tuffa makaa sängyssä joka on räntykunnossa", kirjoitti pikkumummu.
VastaaPoistaAjattelin vähän kirjoittaa tutkimukseen paitsi päivityksistä, myös sortin sakista eli kommenteeraajista. Isännälle jo nytkin kiitos hänen kauniista kannustavista sanoistaan, jotka ovat eri kertoja koskeneet osuuttani tässä Kemppisessä.
VastaaPoistaNarratologian ääni-termi passaa fiktiivisistä kommentoijista. He ovat ääniä, eivät henkilöitä. He ovat kreikkalaisen tragedian kuoro. Kemppinen on narratologiansa lukenut. Hauska on tapa, jolla hän lehdissä vuosikymmenet kehkeytyi täysinoppineeksi blogistiksi. Tarkemmin sanoen päivityksissä esiintyväksi kertojaksi.
VastaaPoistaElämä on terveellistä, se pitää hengissä. Samaa voi sanoa lukemisesta ja kirjoittamisesta, kun pieni verenpainenappi on ainoa lääke eikä ole koskaan tullut käytetyksi psykiatria tai psykologia paitsi kirjoissaan. Kannattaa erikoistua professorikirjailijoihin. Silloin toisaalta tietää mitä saa, ja toisaalta yllätykset ovat ilahduttavia ja opettavia.
VastaaPoistaLöytyikö se zipin maahantuoja lopulta?
VastaaPoistaYli 70-vuotias opettaja ei pärjäisi nykyään kuin korkeintaan korkeakouluasteella, vaikka jo 80-luvulla Teknillisessä korkeakoulussa opiskellut poikani sanoi, että opetus ei innostanut, kun siellä joku vanha äijä luki papereista jotain, vaivalloisesti. Lasten kanssa pitää samalla pystyä hallitsemaan korillinen kirppuja ja huolehtia, että kaikki pysyvät mukana, heikoimmatkin, puolikieliset ja monenlaisia traumoja kokeneet. Nuorisokoulussa pitää innostaa ja motivoida niin, että murros- ja jälkimurrosikäiset heräävät hormonaalisesta ahdistuksestaan. 60-luvulla oli vielä helppo opettaa tyttökoulussa, vaikka luokalla oli 44-45 oppilasta. Kotityössä se tuntui. Muuten tarvitsi vain opettaa - enkä nuorena paljon muuta osannutkaan.
VastaaPoistaOnnistuminen on tietysti kiinni opettajan persoonallisuudesta ja opetustaidosta, siitä, että hän on ajan tasalla, rakastaa oppiainettaan ja opetettaviaan. Pojantytär ihastui lukion loppuvaiheessa fysiikkaan, josta hänellä oli vain peruskurssi, siinä määrin, että otti lisäaikaa kirjoittaakseen myös pitkän fysiikan ja sai lakin jouluksi, ja nyt hän opiskelee onnellisena teknistä psykologiaa Aallossa. Sisään päästyään hän lähetti kiitostekstarin ihailemalleen opettajalle. Rakastan tätä ainetta, hän sanoi. Joskus harvoin käy niin, että opettaja vaikuttaa näin syvällisesti jonkun elämän valintoihin.