Sivun näyttöjä yhteensä

8. huhtikuuta 2024

Elämän varjo


 



Olen vilpittömän hämmästynyt. Eilisen jutun valokuvassa on seinällä taulu. Että joku huomasi sen!

Yllä on kuva tuosta samasta maalauksesta nykyisellään, kun melkein 60 vuotta on kulunut. Kuva ei ole kodistani Kirkkonummelta. Nokkela kukaties päättelee, että olisikohan se mennyt perintönä.

Mutta luullakseni edes oman perheeni jäsenet eivät tiedä, että tuo maalaus on se “Elämän varjo”, josta kirjoitan aika paljonkin kirjassani “Elämän varjo” (Kirjapaja 1996).

Elämän varjo on kuolema. Kukaties mieleni onkalossa oli Platonin lapsellinen ajatus teoksessa Valtio, kirja VI. Olemme kallioon kahlehdittuja ja voimatta kääntyä näemme vain takanamme palavan nuotion heittämiä varjoja olennoista, jotka vaeltavat siitä välistä. Se todellisuudesta.

Kirjoittaessani ajattelin myös Desnos’n säettä “kun nyt olet varjoa varjompi”, ja Michaux’n Budapestin tyttöä.

Itse ajatus o T.S. Eliotilta: Ajatuksen väliin ja todellisuuden Liikkeen väliin ja Teon Putoaa Varjo.”

Kirjani on proosaa. Olen sirotellut sinne runojani ja käännöksiä. En kehota hankkimaan ja lukemaan sitä. Huonosti noussut taikina runoa, proosaa, omaelämäkertaa ja esseetä. 

Tosin vastaanotto oli hyvä ja taisin saada jonkin kirjallisuuspalkinnon. En tiedä. Sen tiedän, etten ole saanut valtilonpalkintoa enkä tiedonjulkistamisen.

Kommentoin lainamalla tuota kirjaani:

Hämmennyn pahasti, kun luen, mitä kaikkea olen kirjoittanut ja merkinnyt muistiin, sillä tiedän, mistä kaikesta en ole tehnyt merkintöjä, ja minulla on jokin käsitys siitä, minkä olen unohtanut. Olen ihmeissäni myös siitä, että olen ylimalkaan kirjoittanut. Olen kirjoittanut kolumneja lehteen koko tässä kysymyksessä olleen ajan, joka viikko, ja sen lisäksi joitakin lehtijuttuja. Runoja olen kirjoittanut, mutta ne eivät ole kovin hyviä, ja nyt kirjan elämän varjosta, vaikka en ole varmasti selvillä siitä, miksi.

Olen kaikkiaan kirjoittanut ja julkaissut niin paljon runoja että olen ammattitaidon partaalla. Se enteilee loppua. Runous on, valitettavasti, taidetta. Siksi se ei ole totta ja siksi sen näyt ja sanat ja tunteet ovat tyyliteltyjä.

 

Alba... En ole erityisesti olevinani.

Päivät ovat minua kelvollisempia

en tule niiden kanssa toimeen.

 

Jokainen harmaus on kyllä

kerran muuttuva valkeudeksi,

jokainen laulu aamulauluksi.

 

On laulettava huonoja lauluja,

soitettava säveliä särkyneitä,

muutettava kaikkine tavaroineen,

mutta päivän muotoa ei ole.

 

Tuolla on puiden seassa lehtien lomassa yksi,

joka tahtoo että tulen huonoa huonommaksi,

joka aamu,

joka aamulaulu.

 

En siis kirjoita sellaisia runoja, joita julkaistaan kokoelmissa. Siitä tulisi liian yksityistä, mikä on paha, tai liian yleistä, mikä on vielä pahempi.

 

Kuoleman totuus, elämän varjo

 

 

Elämän varjoa

kaupaksi tarjoa

kenelle vain.

 

Viidellä markalla

vaa’alla tarkalla

tai kiloittain.

 

Mieleni narahtaa,

aurinko parahtaa,

vihreä hauta.

 

Puut ovat harvassa.

Huonossa karvassa

mies on kuin nauta.

 

Ruohojen pukua

kannan, pidän lukua.

Mikään ei auta.

 

En voi kirjoittaa tästä kuolemisen opaskirjaa. Sellaisiakin tehtiin aikoinaan menneisyydessä, Ars moriendi. Tämän tarinan turmelee niin monien asioiden sattumanvaraisuus, ja kuolema on lopuksi ja lopulta jokaiselle yksi.

 

 

Vain tuulen hurtat piirittävät taloa

edestä ja kaukaa ja latkivat sen vähää valoa.

 

Vain sateen poliitikot rummuttavat ikkunoita

ja vinkuvat ja inttävät: ääni voita, voita.

 

Yön poliisit kulkevat tänään täysissä aseissa.

Heidän kirouksensa pitävät ääntä talon kaikissa laseissa.

 

Vain rikolliset vedet repivät rannasta kiviä

ja herjaavat ja uhkaavat pimeyden marssivaa riviä.

 

Tuli leviää maasta taivaaseen ja kuolema kostoa soittaa.

Me tahdomme tähtien tällä puolen vanhan kotimme voittaa.

 

Tuli  leviää maasta taivaaseen. Jos tahdot, taloni kaada.

   Minä tahdon tähtien tällä puolen vanhan kotini saada.

 

Tuli kimpoaa maasta taivaaseen, kun kuollut salaman sylkee.

Ruma äkillinen väläys minun maailmani surmaa ja nylkee.

 

Vain myrskyn sotamiehet näkevät metsän puilta.

Kaksipuolinen totuus on kätketty kaikilta muilta.

 

Sade, tuuli ja poliitikot piiloutuvat kiviin.

Ne käyvät riviin.

 

Vain tuulen hurtat laskevat myrskyn laivaan

ja nouset sisävesiä halki taivaan,

 

josta sataa ajatusten kokoisia kiviä

päin poliisien riviä.

 

Nyt taivaan konepistooli on hiljaa, ja ainoa ääni

on rapiseva pääni.



52 kommenttia:

  1. Puiden varjo, elämän varjo… Lauri kertoi, että taulun on maalannut Santeri Saarikivi. Lapsuuskotini perintönä minulla on Oskar Rappin taulu niittymaisemasta, jossa on tummenpana samaa varjoisaa tunnelmaa, ja jota en väsy katsomaan… ja ainoa ääni on rapiseva pääni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisko kuitenkin Salokivi? Santeri Saarikivi oli demaripoliitikko.

      Poista
    2. Tietysti, Laurilla se oli oikein, matkalla tänne muuttui. Olen kuunnellut Jannea liikaa…

      Poista
  2. Näkösällä törröttäviin koukkuihin eivät kokeneet kalat jää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Piru merrassa, sano paatunut, kyynistynyt ja sadistinen vapaa-ajan kalastelija saalistaan, pakkomielteinen psykiatri. Ja oli kans.

      Poista
  3. "... näyt, sanat ja tunteet ovat tyyliteltyjä." Niinhän aina.
    "... kuolema kostoa soittaa... säveliä särkyneitä". Surutyötä. Hyvä nimi kirjalla ja selitykset vielä parempia.

    VastaaPoista
  4. Kyyhkynen oksalla istuimaanantaina, 08 huhtikuuta, 2024

    "Ei ole mitään hätää. Varjo ei / voi kaatua. Se liikkuu niinkuin puu / ja toistaa sitä joka nykäisyllä. / Kuin tulena se tuuleen tempautuu / ja liukuu keveästi kaiken yllä. / Ei ole mitään hätää. Varjo ei / voi kaatua. Se liikkuu ainoastaan. / Ja oksan irrotessa rungosta / se tuntee sen ja ottaa vastaan."

    Tiedän siteeranneeni tätä ennenkin täällä.

    Sinä olet täällä tunteikas toisella tavalla kuin olit 15 vuotta sitten. Jossain mielessä paljaampi ja lohduttomampi. Pidän siitä. Mitäpä pukisi paremmin kuin suru, ketään.

    "Kaksipuolista totuutta" jään miettimään.

    VastaaPoista
  5. Pakko nousta kuolleista kuin ruoho keväällä. Hirveä voima kiskoo ylös. Elämällä ei ole varjoa. Ylös, yhä ylemmä solu solulta. Se on suuri projekti kun puusto lehtii viherhiukka toisensa jälkeen silmissämme. Jos näet, et kuole etkä ole kuollut. Viisaat istuvat varjossa, eivät kuolemassa. Se on sinussa, hirveä voima, elämä. Älä muuta luule.

    VastaaPoista
  6. Jos sanot sitä kuolemaksi, et ole elämää nähnyt. Sano mitä sanot, se on sanojesi ulottumattomissa, tuolla puolen, tällä, elämän ikuinen voima jota et voi vastustaa. Sano sanakin, jos se on oikea, se elää ja lehahtaa lintuna kohti avautuvaa aamua. Sinun on pakko nousta kuin alkavan päivän, aurinkoratsujen ohjastaja.

    Elämän varjossa et ole. Se on luulosi. Elämällä ei ole varjoa. Hirveä valo saartaa sinua, etkä pääse elämästä. Älä usko. Näe. Ole.

    Kuolema, huono opastaja. Olematon. Väärä suunta.

    Elämän suunnaton valo leiskuu. Lakkaa höpäjämästä iso mies. Tule valon alle. Muuta kun ei ole. Heitä luulot linnun hartioille, sen on ne kevyt kantaa pois varmoin siiveniskuin ja sinut peukaloisen seikkailuun. Sinun on pakko uudistua. Sori siit. Palat ikuisessa tulessa mutta et voi mitään sille että nouset kuin Feeniks. Sitten löytyvät elämän sanat. Kuolema valhetta, elämä totuus. Mitäs siitä valitsemaan, kun puolestasi on valittu ylösnousu.

    VastaaPoista
  7. Elämää et saa kintereiltäsi. Se on valmiina minne menetkin. Sen julma ihana syli synnyttää uuteen kuin muodonvaihdos. Tiedätkö mikä ja kuka olet, Platon kysäisee sinulta. Yritä muistaa tai mikä parempi huomata oivaltaa. Nähdä olla.

    VastaaPoista
  8. Edu Kettunen - Kadonnut lennolla

    VastaaPoista
  9. Elämä on raju ratsastus.

    VastaaPoista
  10. Työväenlääkäriliikkeen historioitatiistaina, 09 huhtikuuta, 2024

    Uida uikuttaa
    Käydä käskyttää
    Uimarannan santa rauhoittaa
    Sandiksen saharalla alkaa raksuttaa

    VastaaPoista
  11. Minulla ei tauluja ole seinillä, koska olen barbaari. Mutta hiano kämppä tuo, ja tuolit, ja tuo lipasto... Kelpaisi vaikka nykyisen presidenttimme sinne tulla, ottaa vähän akvaviittia ja keskustella asioista, jotka kiinnostavat.

    Ps. Presidenttimme isän nykyisen vaimon tapasin kerran, kun hän oli keikalla Forssan teinikunnan konvassa. Kun en osannut tanssia, ja olin ujo muutenkin, niin kävelin vaan itsekseni koulun käytävillä. Poikien voimistelusalin pukuhuoneessa istui illan tähti, tämä Mannola, huilasi laulujensa välillä. Säpsähdimme, kun näimme toisemme. Sitten sano hän, tämä Pirkko - maailmaa nähnyt nainen kun oli - että "mitäs poika?" En osannut siihen mitään vastata, punastuin vain. - Mutta myöhemmin ajattelin, että harvapa ikäiseni poika tuon tason tähtinäyttelijän ja laulajan kanssa on keskustellut! Ylpeä olin itsestäni.

    VastaaPoista
  12. Elämä on sitä että kulman takaa yhtäkkiä ilmestyy pahalainen ja lyö ,mailalla nivusiin. Kaikista kolhuista on jatkettava orgaanisesti eteenpäin. Se tarkoittaa samaa kuin liskolla eli jos raaja katkeaa niin ei se mitään. Uusi saattaa kasvaa tilalle eikä jäädä asioita murehtimaan. Elämä on liian lyhyt sellaiseen. Jokaisesta päivästä pitää iloita, siis pienistä asioista ja isoista jos sattuu kohdalle.

    VastaaPoista
  13. Kuka se myyttihahmo on, joka ratsastamalla taivaskaarella saa auringon aamulla nousemaan? Kai jokainen omassa elämässään tekee niin.

    VastaaPoista
  14. Päivityksen runot iljettäviä ja sairaita, ajatukseltaan ja ilmaisultaan. Kuin Munckin tuotanto jossa joka teos on täynnä sairautta ja kuolemaa. Onko nuo julkaistu kirjassa, ihmettelen kustannusvirkailijaa joka on päästänyt läpi nuo cacata carta eli sskeidan.Varmaan ihminen voi olla sairas menetettyään läheisen mutta ei sitä pidä paskantaa toisten silmille. Thanatos ei ole hauska heppu. Eikä suru ole sama kuin sekous ja hajoaminen. Toivottavasti kirjoittaja ei jäänyt noihin sielunsairauden maisemiin, joita Suomenkin kuvataiteessa on. Äärimmäistä narsismia. Huonosti ajateltua ja huonosti kirjoitettua runoa. Ehkä sellaisella suoltamisella välttää laitoshoidon, mutta mikään ei oikeuta sen julkomista. Ilmaukset ja rakenteet sairaita. Herättää paljon kysymyksiä. Ilmauksissa näkee helposti metaforia jotka paljastavat sairaan mielenmaiseman. Se ei ole surua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kun näytölle vyörähtää jokin Vincent van Goghin kuvottava teos eli mikä vaan häneltä, sen tekijän tietää sekunnin murto-osassa. Miten hänet voisi estää?

      Poista
    2. Olen täysin eri mieltä. Runot olivat erilaisia, mutta sairaita ne eivät olleet. Ne olivat aforistisia, ja loppusointuisuus teki niistä tiiviitä, humoristia, lainattavia - ja todellakin hivenen munchmaisia.

      Poista
    3. Kommenttisi on iljettävä ja sairas. Tuollaisella mielenlaadulla voinee päästä laitoshoitoon ohi jonon.

      Poista
    4. Pitäisi varmaan järjestää "sairaista mielenmaisemista" "rappiotaiteen näyttely"...

      Poista
    5. Kovasti kiinnostaisi kuulla, miten tunnistaa runosta "sairaan rakenteen". Liikaa loppusointuja tai alkusointuja? Kukaties jotakin tiettyä sijamuotoa ylen määrin? Lauseenvastikkeita? Väärä määrä säkeitä?

      Poista
    6. Liikaa kirjaimia libretossa on varma huonon oopperan merkki, aivan kuten Mozartin konsertoissa oli liiaksi säveliä.

      Huono runo on hyvä siinä, annetaan esimerkki:

      puolivillainen huvilakylä
      kerittiin purkaa puoliksi
      purkupäätöstä odotetaan
      on se kurjaa, puoliksi

      Poista
    7. Tiukempaa moderointia, kiitos!

      Poista
    8. Ollos hyvä:

      Talo melkein paloi
      kaikki väki juoksi
      tulikin suuri vesivahinko
      melkein varmuuden vuoksi

      Tiukkaa kuin mikä, eikö? Se onkin sun vuoro.

      Poista
  15. Nämä toistuvat, pakonomaiset sapenkarvaiset "analyysisi" kuvaavat juuri omia hengentuotteitasi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Runoilija" ei selvästi kestä totuutta. Aalkvist- vai mullekaikkikehutsyndrooma? Kumpikin on hänen oireyhtymässään.

      Poista
    2. Mistä tässä mahtaa olla kyse. On puhe blogissa julkaistuista runoista, jotka ovat ruumiintuotetta.

      Poista
  16. Mulla on ollut jotakin ihmeellistä sokeutta runoihin. Niitä on tullut silmäiltyä tyyliin hauki on kala, hauki on kala...

    Vasta kun sain aikoinaan ammattimaista ohjausta runonlausuntaan, niin pääsin edes jotenkin sisälle asiaan. Voitin aikoinaan esiintymiskilpailunkin RUK:ssa ja sain oman ohjelmannumeron kurssijuhlan matineaan. Paikalla oli mm kenraalikuntaa ja aseveljiä noin 1500. Onneksi ei tullut heikki housuun, vaikka jännitinkin jonkin verran.

    Jotkin aivan huippurunot eivät tahdo avautua edelleenkään ensisilmäyksellä ollenkaan. Jonkun ammattilaisen on ne silmärt ensin avattava. Näin sitä on ihminen vajavainen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vajaavaisuutesi on kyllä huomattu. Sinuna en siitä olisi huolissani.

      Poista
    2. Minkälaisia runoja sinä lausuit, Toipila?

      Ei runoista kannata kysellä ammattilaisilta. Tulee tylsiä tulkintoja. Ota apuun kymmenvuotias. Hän osaa ihmetellä niitä yksityiskohtia, jota aikuisempi ei edes huomaa tai ei kehtaa kysyä.

      Poista
    3. Kantelettaresta löytyi mielenkiintoisia lauluja. Parisuhdeongelmia on ollut jo yli 300 vuotta sitten.

      Poista
    4. Kun Huippuhauki kysyy, niin tässä tulee mieleeni Kantelettaresta seuraava lyhyt värssy:

      "Hauki syöpi sammakonkin selän suuren uituansa.
      Mies naipi pahankin naisen viikon ilman oltuansa."

      Tätä olen joskus rohjennut siteerata vain äijäporukassa. Ujouttani nääs...

      Poista
  17. On mennyt kummalliseksi kommentointi täällä.
    Ihan dadaismia, kummallista tajunnanvirtaa, omaa elämäänsä toinen toistaan hauskempien nimimerkkien takaa taikka ilman.
    Eiköhän lie yhdeltä ja samalta näppäimistöltä käsin.
    Hoh-hoijaa ja hyvää yötä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No onpa vainkin, Kemppinen näitä laittelee kun taivaalta ropisee katolle ja sieltä räystäältä ränniin ja syöksytorven päästä saaviin piiputtelukomentosillan tienoille.
      Jotenkin menneet noi ilmat sillai ääreviksi?
      Syy on tietenkin hallituksen toimien. Ei tottele ilmat näitä, ei. Aivan toista oli kun Paasikivi oli presidenttinä...

      Poista
  18. Kompromissi on paikallaan. Kaikki myöntäkööt Platonin lasten kaltaiseksi eli viisaaksi. Lapset muistavat alkuperänsä ja se näkyy heistä. Ja runoista oikeassa on Eskon kanta. Näin sopien pääsette sopuun. Kättä päälle.

    VastaaPoista
  19. Makuuasioista ei pidä kiistellä. Joku tykkää hyvistä runoista muut huonoista. Niin on ollut halki maailman laidan. Pyydä anteeksi että tykkäät vain hyvistä.

    VastaaPoista
  20. Viime aikoina olen lukenut myös kustannusvirkailijoiden kirjoittamia taiteilijaelämänkertoja. Maailma on viehättävän erilainen katsottuna erään maksajan silmin. Talutella elantoa pyytäviä haaveilijoita alaovelta kapakkaan ja uskoa heidän lupauksiaan käsikirjoituksesta. Kuulostaa sirkusimpressaarion hommalta ja onkin.

    Sieltä kyllä näkee paremmin kuin iltapäivälehdistöstä tai Kauppalehdestä.

    Romua rakkauden valtatiellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arto Melleriä en hänen eläessään sen kummemmin arvostanut, vaikka Pete Q: aikalaisia olen. Omapa oli vikani. Onnekseni luin tuon Anhavan "Romua rakkauden valtatiellä". Ymmärsin vähän enemmän. - Elämänkertoja on mukava lukea, kun ihmiset itse (tai heidän haamukirjoittajansa) panevat parastaan. Yks rehellisempiä näistä viimeaikaisista lienee tämä "Kalle Kinnunen: Valkokankaan valtakunta. Elokuvamoguli Jukka Mäkelän tunnustuksia"... Sympaattisimpia taas "Peter von Bagh : Muisteja" ja hauskimpia "Kuvassa keskellä Jukka Virtanen", jonka tekijä (yllätys, yllätys!) on ihan itse kirjoittanut. - Muutaman ohimennen mainitakseni.

      Poista
    2. Kiitämme kirjavihjeistä. Aikani kuluu mukavasti niiden tarkistamisessa. Mellerin kerrasta löysin mm Pascalin Mietteitä, joka sopisi huussi-kirjaksi.

      Mielenkiintoisinta ko. muistelmateoksessa on sen esittämä näkökulma Ryhmätetatterin ja teattereiden osahistoriaan. Merrei soittaa siinä kolmatta korkkia.

      Poista
    3. Elämäkerrassa ei ole ännää.

      Poista
    4. Eikä ämmää eikä älliä.

      Poista
    5. Elämän kirja, paras elämäkerta. Kädet maniskan kielillä, ei tietsikan ei kännyn näppäimillä. Elämä on elämäniloa ja elämistä, ei miten se runnotaan satakerran sulattelemana kerraksi.

      Poista
  21. Lopuksi vielä päivän aiheeseen. Yksi elämän ikävistä varjopuolista ovat ns investoinnit.

    Nimittäin ketkä niitä investointeja oikein tekevät? No tietenkin ne raharikkaat pääomapiirit. Investoinneilla on tarkoitus ottaa haalarikansalta työpanos ja tulla itse entistä rikkaammaksi. Investoinnit on työväen riistoa pahimmillaan. Onneksi sentään SAK jäsenliittoineen estää kaikki investoinnit Suomeen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maailmalla ja täälläkin suurimmat investoijat ovat eläkeyhtiöt. Piensijoittajat ovat vähäisiä tekijöitä ja suursijoittajia täällä ei ole. Maailmalla on joitakin.

      Poista
    2. Finanssimaailmalla ja investoinneilla on aika vähän tekemistä keskenään. Päätavoite on tehdä rahalla rahaa. Eräänlainen lasihelmipeli. Kun ostan pörssistä käytetyn osakkeen, ei sen liikkeelle laskenut taho saa siitä penniäkään. Investoinnit tehdään velalla.

      Poista
    3. Joo, aika yleinen väärinkäsiytys kansan keskuudessa, että pörssistä ostettavan normaalin osakkeen kauppahinta jotenkin päätyisi ao. yhtiölle.

      Poista
  22. Täällä riideltiin silkasta riitelyn ilosta. Mihin se loppui vai tulikohan itku pitkästä ilosta, pieru kauan naurajaisista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täälläkin tehtiin samaa mutta lopetettiin se tuottamattomana jo kuusikymmenluvun loppupuolella ja annettiin partojen kasvaa, mahdollisten hiusten on silti oltava siistit. Ellei ole ei voi halkoa.

      Poista
  23. "... minulla ei ole muuta runousoppia kuin tämä jota aloin lukea yksivuotiaana: pitää oppia kävelemään. Runous on puhetta, puhe on kävelemistä, ja se joka ei tätä tajua ei ikinä kirjoita hyvää runoa."

    Pentti Saarikoski

    VastaaPoista