Minulla on kolme klassikkolistaa päässäni: ne kirjat joista olen todella innostunut; ne kirjat joita en uskalla lukea; ne kirjat joita en missään tapauksessa aio lukea.
Viimeksi mainitun pääkallolla ja sääriluilla merkityn listan muuan nimi on Milton. Kadotettu paratiisi. Milton taitaa olla erittäin suuresti arvostamani kirjallisuusmiehen Harold Bloomin ihanteita.
On tullut kokeiltua. Kahden minuutin kuluttua olen kuin hullun keisarin terrakottasoturi, kankea ja lasittunut.
Keskimmäinen ryhmä, jonka etiketti on "vain lääkärin määräyksestä" sisältää muun muassa Tshehovin ja Dostojevskin. En pääse kirjoista irti. Ne liimautuvat sormiin. Hiukset putoilevat tukkoina kylpyhu0oneen lattialle. Otsaan kasvaa sarvet.
Mutta se on hauskaa, että joskus pienikin vihje virittää mielenkiinnon ja kirja tai kirjailija saattaa siirtyä ryhmästä toiseen.
Thomas Mannista olen tiennyt kouluvuosista asti, että niin hyvin kirjoitettua tekstiä minä en tarvitse. "Kuolema Venetsiassa" menettelee, kun se on niin lyhyt, mutta Joosef-sarja on kauhistus. "Pyhä syntinen" tosin on lysti - insestistä siinyt paavi, joka katuu synkää syntyperäänsä meren saarella seitsemäntoista vuotta.
Mutta nyt olen tilannut ja aajattelen lukea Mannin perheen tarinan- nobelistin lapsilla oli kaikilla sama ongelma, vahva veto omaan sukupuoleen. Isä oli asettunut kirjallisuuden keisariksi Kaliforniaan, mutta olosuhteiden paokosta hän päätyi tekemään paljon hyvää julistamalla Hitlerille: Minä olen Saksa, ja auttamalla monia ihmisiä.
Nuorempi poika Golo Mann oli ellei sukupolvensa paras niin ainakin parhaiten kirjoittanut historioitsija.
Katsotaan miten Mannin kanssa käy.
Joka tapauksessa klassikolistojeni sivusta löytyi yllättäen lyyrikko. Ja minä kun olen antanut ymmärtää tuntevani nimenomaan uudempaa lyriikkaa aika hyvin. Enpä tunne, en.
Erika Mannin - joka taisi olla aika tiukasti lesbo - muodollinen avioliitto sangen päättäväisesti homoseksuaalisen W.H. Audenin kanssa oli keino auttaa nainen maasta. Avioliitto oli voimassa asianomasiten koko elämän, vaikka he huitelivat milloin missäkin.
Kun luin ne Audenin noin neljätoista runoa, jotka löytyvät vaivattomasti verkosta, kauhistuin sydänjuuriani myöten. Tässä on Wallace Stevensin veroinen englantia kirjoittanut lyyrikko, joka jättää siis jälkeensä sekä Eliotin että Poundin ja selvästi myös Dylan Thomasin. Seamus Heaney täytyy vielä tsekata.
En käsitä, miten tämä asia oli mennyt niin täydellisesti sivu silmien.
Nähdäkseni Audenia ei ole juurikaan suomennettu. Itse en taida osata.
"Ogre" on paha jättiläinen. "Drivel" on roskapuhetta, jossa on räkää seassa. Luulen että tämäkin runo on täysin käsitettävissä ilman subliimin tajua. En tiedä, tarkoittiko Jättiläinen Neuvostoliittoa. Ainakin Auden oli sitä mieltä, että diktaattorin kohtalona on puhua loputtomasti miljoonille yksinäisille. Jos hän sattuu lopettamaan, kukaan ei uskalla lakata taputtamasta, koska ensimmäinen, joka tekee sen, ammutaan.
August 1968 |
| The Ogre does what ogres can, |
Milton kai käytti Lutherin ja Calvinin ajatuksia mainitsemassasi kirjassa. Siinä saatana oli kai erityisen tarmokas, mikä voi selittyä sillä, että "Calvin was trained to be a lawyer"
VastaaPoistaParadise lost/Tshehov/Dostojevs-
VastaaPoistaki? Kemppinen tuntuu nyt olevan
aivan liian raskaalla tuulella.
Ajattelin ehdottaa "Oblomovia",mut-
ta sekin on pirun pitkä juttu.Haus-
ka kylläkin.
Mutta miten olis parit Bertie
Wooster-tarinat?
George Orwell (h-vetin hyvä esse-
isti muuten) kehui jossain haastat-
telussa erityisesti P.G.Wodehousea
ja Somerset Maughamia.Taitureita
kaikki kolme.
Minä muistaakseni luin W.H. Audenista ensimmäisen kerran joko jostakin Joseph Brodskyn haastattelusta tai kirjasta. Ehkä olin kuullut hänestä jotakin aiemminkin, mutta en ollut kiinnittänyt mitään huomiota. Kyllä hävetti.
VastaaPoista"The poet, I wish to repeat, is language's means for existence--or, as my beloved Auden said, he is the one by whom it lives. I who write these lines will cease to be; so will you who read them. But the language in which they are written and in which you read them will remain not merely because language is more lasting than man, but because it is more capable of mutation." (from Nobel Lecture, 1987 by Joseph Brodsky)
Auden oli yrittänyt ambulanssikuskiksi Espanjaan 1937 ja sitten hän julkaisi siitä sodasta runonkin.
.......................
"What's your proposal? To build the just city? I will.
I agree. Or is it the suicide pact, the romantic
Death? Very well, I accept, for
I am your choice, your decision. Yes, I am Spain."
..............
"Today the deliberate increase in the chances of death,
The conscious acceptance of guilt in the necessary murder;
To-day the expending of powers
On the flat ephemeral pamphlet and the boring meeting.
To-day the makeshift consolations: the shared cigarette,
The cards in the candle-lit barn, and the scraping concert,
The masculine jokes; to-day the
Fumbled and unsatisfactory embrace before hurting.
The stars are dead. The animals will not look.
We are left alone with our day, and the time is short, and
History to the defeated
May say alas but cannot help or pardon."
............
Orwell kirjoitti tuosta runosta;
"one of the few decent things that have been written about the Spanish war,"
ja
"guilt in the necessary murder,"
ja
"to whom murder was at most a word."
Henry Milleriä muistan joskus lukeneeni, en enää kolmeenkymmeneen vuoteen. Millerillä oli joitakin mainioita kirjan nimiä, kuten "The Air-conditioned Nightmare" ja se sarja The Rosy Crucifixion; Sexus,Plexus ja Nexus . Paikotellen näitä kolmea kai voisi edelleenkin lukea, mutta jätän sen kokemuksen mielelläni jollekulle toiselle. En oikein jaksa niitä loputtomia jaaritteluja.
Raymond Carveria olen mainostanut ja hänestä tulee mieleen se toinen Raymond; Chandler.
V.S. Naipaul ja A House for Mr Biswas oli ainakin ensimmäisellä lukemalla ihan hillittömän hauska, huomaan että mulla on tossa hyllyssä ainakin kuusi Naipaulia.
Graham Greeneä on enemmän. Onkohan kaikki. En tiedä mistä johtuu, ehkä se oli se Vietnamin sota tai jotakin, mutta edelleen muistan tuon The Quiet American / Hiljainen amerikkalainen lukemisen eräänä vahvimmista lukukokemuksistani.
Vaimo opetti minut aikanaan lukemaan Maigretteja. Kaikki olen lukenut mitä käsiini vain jostakin olen saanut ja useimmat varmaan ties kuinka monta kertaa. Kuolemattomia ainakin minulle.
Tohtori Faustuksen luin ja yritelin urhoolisesti niitä muita, mutta en jaksanut, kesken jäivät.
Kuolleet sielut kestää edelleen lukemisen ja Saatana saapuu Moskovaan, siis noin 10 vuoden välein.
Solohoviakin luin kauan sitten ja Castanedaa, miltäköhän se nyt tuntuisi. En aio kokeilla!
Mieluummin John Cheeveriä.
Ginsbergistä olen pitänyt; If music be the food of love,play on.
ja
I write poetry because the English word Inspiration comes from Latin Spiritus, breath,I want to breathe freely...............
Välillä tuntuu, että olen ainoa tuntemani, joka on ostellut noita Charles Bukowskin runokirjoja. Mulla on niitä sellainen reilun puolenmetrin pino, mutta jääkööt.
Ad Anonyymi:
VastaaPoistaLuther piti yleisesti ottaen juristeja Saatanan lapsina ja kirjoitti mm. "lakimiesten hikilöylyn" "der Juristen Schwitzenbad".
Ad Frank Finatra:
VastaaPoistaJoo, käänsin sen Orwellin esseen, "In defence of P.G. Wodehouse" ("Kun ammuin norsun, ja muita esseitä).
Suosikkejani on mm. toveri Psmith. BBC:n Wooster & Jeeves -sarja oli tv-elokuvaksi ällistyttävän hyvä, mutta tietenkin vitsi on kielessä, tarinoissa.
Kerran tapasin oikesti henkilön, joka ei voinut olla kukaan muu kuin "the oldest member".
Audenista on loistava muistaakseni elämänkerta. En saa päähän kirjoittajan nimeä, kirjoittanut myös Oxfordin Inklings-ryhmästä. Olisiko nyt Charpentier tai jotakin sinnepäin. Ehkä Kemppinen muistat. Olin Audenista aika otettu aikanaan, ja tuossa on pöytälaatikkoon jäänyt raakasuomennos, joka ansio on se, että se osoittaa, ettei Audenia voi suomentaa:
VastaaPoistaWystan Auden: Arkeologia (kokoelmasta Thank you Fog)
Arkeologin lapio
uppoaa asuntoihin
jotka vapautuivat kauan sitten
kaivamattomaan todisteeseen
elämän teistä joille kukaan
ei nykyisin edes unissaan viittoisi.
Sillä ei kellään ole paljonkaan sitä
mistä saisimme perusteet todistukselle:
siinä vasta onnekas tyyppi!
Me kyllä tiedämme että ihminen,
pelosta tai liikutuksesta,
on aina haudannut Omat kuolleensa.
Se mikä hävitti kaupungin,
tulivuorenpurkaus,
tositörkeys
tai ihmislauma
kipeä orjille ja kunnialle
on visuaalisesti päivänkirkas,
ja olemme vissejä että
heti kun palatsit oli pystytetty
valtiaat
sikailtuaan seksillä
haljettuaan imartelusta
varmaankin sanoivat usein että hohhoijaa.
Mutta entäs pikku jyvälaari, merkitseekö se
nälkävuotta?
Missä kolikoiden jono
katkeaa, tulisiko siellä olettaa
jokin suurempi katastrofi?
Ehkä. Ehkäpä?
Seinämaalaukset ja patsaat
vilauttavat sen
mitä Vanhat kumarsivat,
mutta emme voi sanoa
millaisissa tilanteissa he punastuivat
tai kohauttelivat olkapäitään.
Poeetat ovat opettaneet meille myyttinsä,
mutta kerro, mistä he ne nappasivat?
Mikä järkytys!
Kun norjanmiehet kuulivat myrskyn mylvivän
uskoivatko he tosissaan:
Thor takoo!
Ei, sanoisin. Panisin pääni pantiksi
että he kaikki ovat pitäneet myyttejä
tarinoina,
että niiden arvo
on taata vapaus
rituaalisille toiminnoille.
Vain riiteissä
voimme kääntää selät kummallisuuksillemme
ja olla totisesti kokonaisia.
Ei niin että kaiken riitin
tulisi mennä tasan,
jotkut niistä etovat.
Ei ole mitään mistä Ristiinnaulittu
pitäisi vähemmän
kuin hänen mielikseen järjestetystä teurastuksesta.
CODA
Arkeologia
antaa ainakin yhden opetuksen
joka todistaa, että kaikki
koulukirjamme valehtelevat.
Se mitä ne kutsuvat Historiaksi
ei anna aihetta elämän korskaan,
sen on tehnyt sellaiseksi kuin se on
meissä oleva kriminaali.
Hyvyys on ajattomuus.
Maxima mea culpa! Audenin elämänkerturi on Humphrey Carpenter, jonka Tolkien-kirja on suomennettu. Auden ja Inklings -teokset ovat suositeltavampia, esimainittu Audenin kipeän ja reikäpäisen tarinan takia.
VastaaPoistaAd Jarvelainen:
VastaaPoistaJees, Carpenter - piispan poikia Oxfordista. Viisas mies mutta kuoli kesken. Parkinsonin tauti.
Cambridgessä Oxfordin nimi on "se toien paikka".
Ad jussi
VastaaPoistaMukavia sitaatteja varsinkin tuo eka - josta ainoa mahdollinen ja oikea käännös seuraavassa :)
Tahtoisin painottaa, että runo on kielen selviytymiskeino – tai rakkaan Audenin sanoin - sen elinkeino. Näiden rivien kirjoittaja lakkaa olemasta, samoin lukija, mutta niiden kieli tulee säilymään, ei niinkään ihmistä kestävämpänä vaan muuntumiskykyisempänä.
W. H. Auden: A Commentary Faber and Faber, 1998
VastaaPoistaJohn Fuller
http://press.princeton.edu/titles/6394.html
Ad anonyymi
VastaaPoista:)
Auden lukemassa Audenin runoutta on aika ravisuttavaa, olen joskus kuullut taltioinnin.
VastaaPoistaOili Suomisen pitäisi kääntää Mannin parhaat teokset uudestaan, niin saisimme niistä paremman käsityksen. Taikavuori on minusta viihdyttävä, novelli Mario ja taikuri ehkä koko tuotannon huipentuma.
Suunnittelimme joskus lautapeliä aiheesta Mannin perhe. Voittaja olisi jäänyt henkiin.
Mutta ton Ogren kääntäminen on ihan mahlotonta...
VastaaPoistaMörkö tekee mitä vain
Vaan puhua ei lain
Huulet puskee kuolaa ain
...joo lähdenkin pyyhkimään. puolet sanoista katosi ja hävisi se englantilainen mutustelu - mutta kun suomi ei rimmaa noilla sanoilla samalla lailla samoissa kohdin. Pitäis luopua suorasta käännöksestä kokonaan, ottaa pääsanoma ja rimmata jollain sopivalla suomalaisella perään.
esim toi
The Ogre stalks with hands on hips,
While drivel gushes from his lips.
Mörkö jäykistyy kädet lanteillaan
Kun limaa valuu huuliltaan
ei ihan toimi!
Olisipa kiva kuulla, miltä se kiinankielen tai japaninkielen tai muun sellaisen suomentaminen tuntuu ja miten se onnistuu.
VastaaPoistaKiinassa ja muissa tonaalisissa kielissä äänen korkeuden vaihtelu sanan sisällä vaikuttaa sanan merkitykseen.
Esimerkiksi kiinan sana ma voi tarkoittaa äitiä, hevosta, kysymyssanaa tai kiroilemista sen mukaan miten äänenkorkeus muuttuu sanaa äännettäessä.
Ei-tonaalisissa kielissä äänen korkeus on mukana lausenuotissa ja jopa yksittäisissä sanoissa. Se ei kuitenkaan muuta sanan merkitystä vaan sillä korostetaan tai painotetaan sisältöä.
"Cambridgessä Oxfordin nimi on "se toien paikka"."
VastaaPoistaJa etenkin urheilukohtaamisissa (joista Boat Race on yksi) sen toisen joukkueisiin viitataan täällä nimellä "The Dark Side", mikä viittaa paitsi Tähtien Sotaan myös heidän sinisensä tummempaan sävyyn.
Parhaita ei voi kääntää - kandee vain opetella kyseinen kieli ja hypätä kirjoittajan mieleen.
VastaaPoistaFuneral Blues
VastaaPoistaStop all the clocks, cut off the telephone,
Prevent the dog from barking with a juicy bone,
Silence the pianos and with muffled drum
Bring out the coffin, let the mourners come.
Let aeroplanes circle moaning overhead
Scribbling on the sky the message He is Dead.
Put crepe bows round the white necks of the public doves,
Let the traffic policemen wear black cotton gloves.
He was my North, my South, my East and West,
My working week and my Sunday rest,
My noon, my midnight, my talk, my song;
I thought that love would last forever: I was wrong.
The stars are not wanted now; put out every one,
Pack up the moon and dismantle the sun,
Pour away the ocean and sweep up the woods;
For nothing now can ever come to any good.
W.H. Auden
ad anonyymi
VastaaPoistaPoet ei ole poem - kai se nyt menee noin:
Tahtoisin painottaa, että runoilija on kielen olemassaolon tae – tai rakkaan Audenin sanoin – hän on se, joka kautta kieli elää. Näiden rivien kirjoittaja lakkaa olemasta, samoin lukija, mutta niiden kieli tulee säilymään, ei niinkään ihmistä kestävämpänä vaan muuntumiskykyisempänä.
Höh
Ad Kemppinen
VastaaPoistaWittgenstein sanoi Oxfordia influenssa-alueeksi, mikä sanonta heijastaa Cambridgen asennetta.
Niin mörkö taaplaa tyylillään,
VastaaPoistaMuut mihin ei yltäne millään.
Vaan yhtä se aina jää paitsi,
Kas tylppä on puheensa peitsi:
Näin mörkö astuu kentällä
Ja kuolleita tallaa, kiduttaa.
Se viittaa heihin kintulla,
Vain kuola suusta pursuaa.
"Kyllä jokainen kylpyveteensä kusee", sanoi Auden, kuulemma.
VastaaPoistaNo nyt saa nauraa:
VastaaPoistaHiisi tekee mitä voi
yli ihmisenkin oi
yhtä ei vain lahjaa saa
puhettansa hallintaan
alistetun ympärillä
lyödyn toivon ämpärillä
hiisi väijyy kädet vyöllään
kuolaten vain huulillaan
:)
Ennen kuin lehdissä taas alkaa
VastaaPoistailmestyä ne tavanomaiset ON NIIN
PIRUN KIVAA LUKEA DEKKAREITA KE-
SÄLLÄ -jutut ajattelin suositella
kirjaa,joka käsittelee tositapauk-
sia Britanniasta.
Keith Simpson (1907-85) oli tun-
nettu oikeuslääkäri,joka omien sa-
nojensa mukaan oli aina lähtöval-
mis ja halukas rientämään pi-
meeseen metsään tai kaatopaikalle
tutkimaan sieltä löytynyttä ruu-
mista.Vaikka sitten aamuyöllä.
Kuulemani mukaan hänellä oli suu-
ria vaikeuksia sopeutua eläkeläisen
elämään.Siis elämään ilman kuollei-
ta.Tykkäsi työstään kuin hullu
puurosta.
Simpson käy kirjassaan läpi mai-
neikkaimmat rikostapauksensa,mm.
kuuluisat "happokylpymurhat" -40-
luvulla.
Teoksen nimi on: "Forty years of
murder", ilm.1980.Suomeksi nimellä
"Murhan 40 vuotta" vuodelta 1991.
ks. hakusanalla professor Keith
Simpson wikipediasta
Helkkarin vetävä mainos
VastaaPoistaad Rönkkö
VastaaPoistaOlen täysin kypsä lukemaan ainuttakaan dekkaria - katsomaan ainuttakaan rikossarjaa telkkarista. Niin - paitsi se cold case, joka lumoaa kerrassaan.
Dekkaroitsija jää aina valovuoden todellisuudesta. Tavaa muutama tuhat esitutkintapöytäkirjaa, niin ei jaksa agatha cristie mieltä ylentää. Sarkastiset ehkä hiukan - lapsena lueskelin jotain marloweita ja spillaneita, mitä niitä onkaan. Ei - ikävän fantasiat eivät jaksa kiinnostaa.
Tosin muistan, että rikosoikeuden tentin jälkeen tulin himaan ja nielaisin yhdellä istumalla erään murhan anatomian. Olispa tenttikirjat olleet yhtä vetäviä - niistähän saa, jos on kirjoittajalla taitoa.
Opettaja opettaja, kerro miten ruskea runo käänetään oikein.
VastaaPoistaMitäpä turhia mussuttamaan
VastaaPoistaKieli elää runoilijasta ja säilyy, koska on ihmistä muuntuvampi.
Jos kysymys esitetään Pjonjangissa, niin Kim Il Sungin kootut voisi olla vastaus. Ehkä kirjoja kirjoitettiin enemmän, mutta sehän vain parantaa asiaa.
VastaaPoistaLakimiehet ovat joskus outoa väkeä:
VastaaPoistaOn September 29, 1999 U.S. District Judge David Hittner ruled that a sleeping lawyer was the same as no lawyer at all. The State of Texas appealed this decision, and on October 27, 2000 a three-judge panel with the U.S. Court of Appeals for the Fifth Circuit overruled Judge Hittner. That in spite of repeatedly falling asleep from time to time during the trial, Joe Cannon did provide Calvin Burdine with effective assistance of counsel. Then Calvin Burdine appealed.
On December 5, 2000 the U.S. Court of Appeals for the Fifth Circuit decided that all 14 Fifth Circuit judges should review the three-judge panel decision of October 27, 2000 to reinstate Calvin Burdine's conviction and death sentence. That this issue was so important that all of the judges with the U.S. Court of Appeals for the Fifth Circuit should participate.
On August 13, 2001 the entire U.S. Court of Appeals for the Fifth Circuit's decided by a 9-5 vote to affirm U.S. District Judge David Hittner. This decision reversed and replaced the Fifth Circuit's three-judge panel decision of October 27, 2000. Then the State of Texas appealed to the U.S. Supreme Court. Incredibly, the State of Texas again essentially argued that a sleeping lawyer can provide effective assistance of counsel.
Kuinkahan meillä... ei lupaa hovioikeuskäsittelyyn? Voisko nukkuva avustaja laskuttaa... kaiketi, jos syyttäjää on uskominen. Onhan puolustus ollut riittävää!
Uskaltaisinko tässä heilutella pientä kapinalippua tuon dekkarien teilaamisen takia, äh eihän se ollutkaan lippu, sehän olikin oma sormeni ja heiluttamisen sijasta se olikin nenässäni - anteeksi.
VastaaPoistaNiin siis, mistäköhän aloittaisin. Siis Agatha Christie? Niin se. Sen kirjoja on myyty vuodesta 1920 lähtien yli satamiljoonaa kappaletta. Jaa jaa. Sitten sen näytelmää The Mousetrap on esitetty West Endissä vuodesta 1952 asti; se on maailman pisimpään yhtäjatkoisesti esitetty näytelmä. Jaahas. Sen faija kuoli kun se Agatha oli 11, kaikki ei näköjään ollut myötämäkeä. No, oikeassa olet guinnessiläinen tyyppi, eikä kovin kiinnostava. Siksipä hän ei oikein sovellu mittapuuksi.
Mutta kai sitä kaikkea kamalaa sattuu ihan tavallisillekin ihmisille, eikä kaikesta tehdä esitutkintapöytäkirjaa. Esimerkiksi toi minun mutsini. Se on sitä tyyppiä, joka lukee niitä Agathan kirjoja, tosin nykyään harvemmin, kun se ikä painaa ja silmät harottaa, mutta siis ennen vanhaan.
No, tässä eräänä päivänä kymmenisen vuotta sitten sen puhelin soi.
Veljen naapuri (päkättävällä turhautuneen kotiruvan äänellä): " Rouvan veljen talon savupiipusta on jo monta tuntia tullut sellaista mustaa savua, eikä kukaan avaa vaikka kävin soittamassa ovikelloa ja koputtelin siellä saunan ikkunaakin. On se niin kummallista, mitä tässä oikein pitäisi tehdä?"
Mutsi (hätääntyneellä piintyneen tupakoitsijan käheällä äänellä):" Herranen aika sentään, minun pitää sanoa asiasta E:lle, älkää vain katkaisko puhelua", huutaa kohti yläkertaa, missä E makaa sohvalla ja lukee Matti Kuusen kirjoittamaa kirjaa.
" EEEEEEEEEEEEEEEE, V.n talon savupiipusta tulee sellaista mustaa savua, mikähän siellä oikein on?"
E:" Mitä?"
Mutsi: " V:n talon savupiipusta tulee sellaista mustaa savua, mikähän siellä oikein on?"
E:" Pitää mennä katsomaan."
Menevät. Ottavat taksin kun ovat vähän tuiterissa (lauantai ilta).
Saapuvat sinne V:n talon luo.Naapurin rouva odottaa miehensä kanssa talon edessä.
Pähkäilevät tilannetta. Savua tulee mustanaan.
E:"Perkele,siellähän on tulipalo,soittakaa nyt helvetissä palokunnalle.Pitää mennä katsomaan missä se V on."
Pyytää mutsilta avaimet ja avaa oven.
Räjähdys. E lentää perseelleen orvokkipenkkiin. Mutsi siunailee ja naapurin rouva juoksee soittamaan palokuntaa.
"Saatana" E huutaa,"Pitää mennä katsomaan onko V hengissä!" Lähtee kohti äsken aukaisemaansa ovea josta liekit lyövät korkeina kohti kattoa. Naapurin herra seuraa.
"Saatana kun tässä on kuuma." E huutaa ja työntyy väkisin kontallaan ovesta sisälle liekkimereen. Naapurin herra yrittää seurata, mutta rohkeus pettää.
E konttaa kohti olohuonetta. Siellä on uima-allas, ajattelee, että sukeltaa sinne jos ei löydä E:tä. Näkee jonkun makaavan lattialla. Se on V ajattelee. Ryömii luokse ja ottaa kädestä kiinni ja lähtee ryömimään kohti ulko-ovea. Kuumuus käy sietämättömäksi,E ajattelee ettei selviydy, mutta jatkaa. Konttaa ovesta pihalle polvet ja kyynärpäät verisinä. Vetää perässään kättä, siis pelkkää käsivartta, joka on irronnut V:n ruumiista. Palokunta saapuu.
Seuraavana päivänä miettivät tilannetta ja sitä milloin hautajaiset pidetään. E on saanut palovammoja vähän sinne ja tänne ja yskii, mutta päättää mennä tupakalle.Mutsi alkaa lukea Agatha Christietä, kun se oli jäänyt kesken, eikä ollut muuta tekemistä.
No entä ennen. Tuossa on tuollainen lappu. Siinä lukee seuraavaa; 374§. Minä Inge Pipping, hovioikeudenauskultantti,Teen tiettäväksi,että vuonna 1913 Lokakuun 16 päivänä,kun minä Salmin tuomiokunnan virkaatoimittavana tuomarina tuomiokirjan alussa mainitun lautakunnan kanssa Talollisen Konstantin Rötkinin talossa Salmin pitäjän Tulemajoen kylässä istuin Salmin pitäjän käräjäkunnan lakimääräisiä syyskäräjiä,havaittiin näiden käräjien kuluessa Kihlakunnanoikeuteen annetuista lainhuudatusasiakirjoista, että Talollinen .... jne
Mulla on noita papereita muutama sata sivua ja karmeeta on kertomaa, mutta se on vain paperilla. Jotkut sitten sen elivätkin. Ihmiset on kummallisia, mutta kyllä minä ymmärrän noita ristisanojen tekijöitä tai dekkarin lukijoita, sitä ne teki silloin kun Tsernobyl poksahti ja olisinkin enemmän huolissani jos eivät tekisi.
Kandee vaan yrittää sovinnolla löytää joitakin hulluttelun aiheita, niin pysyy kauemmin toimintakykyisenä. Eikä pidä tuomita niitä joilla niitä on. Tämä kaikella ystävyydellä sanottuna. Wodehouse on hyvä, mutta kun ne kaikki on lukenut noin 55 kertaa ja sama koskee Maigretteja ja hesarin ristikkoon menee enintään tunti ja mitä hiivattia minä sitten teen jos ei ole töitä. Entäs jos alkais harrastaa maraton juoksua?
:)
Ad anonymous:
VastaaPoista"Opettaja opettaja, kerro miten ruskea runo käänetään oikein."
No. Juicehan on tehnyt on käänöksen. En muista vain alkuperäistä kirjoittajaa.
Siis tämä:
"Runo on valmis.
Saa tulla pyyhkimään."
Päivän pakollinen heitto/herja:
VastaaPoistaJumankauta! Kemppinen on syntynyt
jouluk. 23. päivä! Mutta sehän on
sen Stalinin Josefin syntymäpäivä!
No,täähän jo selittääkin paljon
arvon jurististamme.
Ja jussille:koita ny hyvä miäs
nukkua kunnolla!
ad Jussi
VastaaPoistaenhän minä poloinen pahalla... tuo oli vain sellainen tuskanhuuto, kun sen cold casen lisäksi joudun lähiomaisten harrastuksen vuoksi katsomaan kaikki lakisarjat...
Samaa se on kiehtova logiikka kaikkialla, käsitteet vain vaihtelee. :)
PS
VastaaPoistahyvältä ystävältäni sain
P.G.Wodehousea joskus lahjaksi.
Mainiota on.
Jussi.
VastaaPoistaNöyrästi ja tietomäärääsi kunnioittaen; tiivistä nyt ja heti hyvä mies!
Ja muista tärkein:
" Itse Wittgenstein tiivisti Tractatuksen näin:
Minkä ylipäänsä voi sanoa, sen voi sanoa selvästi, ja mistä ei voi puhua, siitä on vaiettava."
Salmissa on tapahtunut muutakin hauskaa. Vallesmanni kävi jonkun epidemian yhteydessä viskomassa jotain desinfioivaa kaivoihin vai kävikö se vaan kattomassa niitä kaivoja... anyway kylä tumi että se oli syyllinen sairastumisiin ja käräytti koko vallesmannin ennen kuin se ehti mitään tiettäväksi tekemään. Sen jälkeen uusille vallesmanneille sanottiin siellä päin - jos hyvin oot, piämme, jos huonosti, niin käräytämme. JK ehkä tuntee tarinan paremmin.
VastaaPoistaWodehousesta vielä pari sanaa:
VastaaPoista1.Kyllä,se tv-sarja oli positiivi-
nen yllätys.Hyvät näyttelijät pää-
osissa.Mutta se suurempi hauskuus
löytyy kyllä kirjoista.
2.Ja kyllä,kyllä se olin minä,joka
pöllin Hämeenlinnan Linnankasarmin
kirjastosta Wodehousen Psmithin
( kaunis vaaleanruskea kirja ja
painos vuodelta 1928) palvellessani
Kuninkaallisessa Jääkäripatteris-
tossa vuosina 1982-83.Toinen varas-
tamani kirja oli ja on "Vankilei-
rien saariston" kolmas osa.Kadut-
taako? Ei vitun vertaa.Luettu on
ja moneen kertaan.
terv. kersantti Huuskonen
ad Frank
VastaaPoistaSe eilinen hautajais keskustelu oli hauska, harmi kun loppui. Mikäs tässä valvoessa, odottelen jos alkais se uni tulemaan. Joskus tulee. Kiitos kannustuksesta.
Kiitos inspiroivasta blogista
VastaaPoista- pakkohan tätä oli kokeilla ;-)
Niin Mörkö tekee kaiken sen minkä möröt voi
se ihmisvoimin mahdottomat teot urakoi
mut yksi siltä puuttuu taito verraton
on puheen lahjasta se osaton:
kun voitetulla tarpoo tantereella
ja tallaa valloittajan asenteella
se vainajia, massaa toivotonta
niin tulvehtii sen suusta silkka sonta.
turhan paljon tilkesanoja...
Johanna Vainikainen-Uusitalo
Kempinen (Kemppinen), Aarne Matvejevitљ, s. 1906, Kurkijoki, Viipurin lддni, Suomi; suomalainen; seppд; Matroosan koneasema, Ддnisenrannan piiri; ammuttu 3.04.1938.
VastaaPoistayllättävä luettelo
Sastaisiinkos joskus vilkaista noita Kemppisen klassikkolistoja vai ovatko ne liian henkilökohtaisia?
VastaaPoistaNo mä yritän tiivistää, mutta kun on niin tiiviit ajatukset ja kuohahteleva veri. Jälkikäteen välillä harmittaa. Naisseurassa siitä on vielä enemmän harmia.
VastaaPoista"Silviisii...silviisii..Näättäk työ pojat miten tuo tyttö tanssii? Sillee Veerukka. Ai hitto, mite tuo tyttö on kerkiä."
Jeeves and Wooster -sarja oli Granadan, ei BBC:n. Sen jaksoissa ja mainiolla track music CD:n välikkeissä on samaa viehätystä kuin kirjoissa; tarinana hyvinkin köykäisiä ja toisteisia, maneereja täynnä, mutta silti briljantteja hetkiä. Paraatiesimerki The Code of Woosters -kirjan alusta:
VastaaPoistaI reached out a hand from under the blankets, and rang the bell for Jeeves:
'Good evening, Jeeves.'
'Good morning, sir.'
This surprised me.
'Is it morning?'
'Yes, sir.'
'Are you sure? It seemes very dark outside.'
'There is a fog, sir. If you will recollect, we arte now in Autumn - season of mists and mellow fruitfulnes.'
'Season of what?'
'Mists, sir, and mellow fruitfuless.'
Sytyttävän runoilijan sitaattia siinä samalla.
Jussin ei tarvitse tiivistää.
VastaaPoistaJussi ei tarvitse unta.
Jussi tarvitsee oman blogin.
Kännykällä ei pääse näihin. Tulee tulos 0. Ja ylhäällä lukee emppinen.blogspot. Osaako joku kertoa, miksi. Vai ovatko kaikki fiktiivisiä?
VastaaPoista